Pitää vissihin jotaki yrittää tännekki päivittää, ku tuntuu, jotta oj' jo jopa kaipaaltu.

 

Min’en tierä, mihinkä mun päivät katuaa, mutta tuntuu, jott’ ei muka millää kerkiä tänne kirijoottelemahan. Hyvä ku toisten kuulumisia käyy lukemas.

 

Ostin reilu viikko sitte ittelleni kirkasvalolampun , jos siit’ olis jotaki apua tähän vetämättömyytehen. En tierä, auttaako se oikiasti, vai onko kyse vain siitä, jotta uskoo siihen. Mutta hällä väliä, ku mä tunnen itteni kumminki pirtiemmäksi.

 

Töis on ollu jonku verran hötäkkää ja ehtooharrastukset sitte vie oman aikansa.

 

Laihrutus on saanu uuren startin. Oon yrittäny laittaa köykääsempää ruokaa ja vähä ittekki siinä sivus keventyny. Ei vielä palijo, mutta sev’ verran jotta kannustaa.

 

Viimme torstaina sain mielenkiintoosen puhelun . Siit’ en vielä puhu sen enempää, kattotahan tuonnempana, mitä siitä poikii. Mutta jotaki oon sen tiimoolta täs jo värkänny eileen ja tänäpäivänä.

 

Eileen oltihin isännän kans kirpparikierroksella. Sieltä löysin käyttämättömän, mustan mokkajakun (tehtahan lapot ja nappien suojat vielä paikoollansa). Ja hinta vain 10,-. Pakkohan mun oli se ottaa!

 

Lisäksi löysin ihan ehejän Kerman Saven lasagnevuaan, joka mult’ on puuttunu. Ja vinot pinot korttia.. ystävänpäivä, pääsiäänen, onnittelukortit..

 

Nyt kello on kuitenki jo niin palijo, jotta mun pitääs vissihin tästä joutua elukoota ruokkimahan.

 

Oikeen hyvää ja onnellista viikkua kaikillen!

 

 

 

 

Käyyn tekemäs Hesarin sivuulla huumorintajutestin:

Sijoituksesi huumorintajuasteikolla on 48%

Asteikko ei kerro, onko sinulla hyvä vai huono huumorintaju.

Huumorintajusi on kilttiä ja leppoisaa, ehkä hieman naiiviakin.

Pidät pelleilystä ja älyvapaasta huumorista.

Sinua viehättää myös hassutteleva hölmöily.

 

Ei panna ovea lukkoon

 

Onnea ei voi vartioida

niin nopea se on ja niin pitkälle se kantaa

eikä rakkautta voi tallettaa kirjan sivuun

eikä ottaa siitä kuvaa

eikä ikävä lopu katsomalla, kuulemalla

eikä kiihkeimmässä syleilyssä

siitä se vain kasvaa

eikä kukaan voi koskaan ymmärtää

miten tärkeäksi toinen voi tulla

miten toinen voi täyttää mielen

ja koetella sydäntä, hengästyttää

eikä siinä ole mitään,

minkä maa imaisisi janoiseen halkeamaansa

eikä ensimmäistäkään aamuyön uniin työntyvää pimeää

pelkkä hymyilevä valo

ja sitä kirkkaammaksi se käy

mitä enemmän avaan ovea.

 

 

~ Kaisa Raittila: Sinulle annan rakkauteni ~

 

Vuoden vaihtuessa

 

Kului jälleen loppuun
vanha vuosi.
On tullut aika
pukea elämälle
uusi kuosi.

Taakse katson
kulunutta aikaa
ja huomaan,
miten paljon
siihen sisältyykään
ystävyyden suloista taikaa.

Eteenpäin jos
yritän kurkkia,
nenälleni saan.
Ei tulevaa
ole lupa
vielä urkkia.

Tinasta jos
sitä yritän
ennustaa edes vähän,
saan huomata,
se ettei ole helppoa.
Ja vihdoin huomaan,
on parasta vain tyytyä
hetkeen juuri tähän.

 

 

~ Anne Saari ~