Tein taas testin: http://elamapelissa.yle.fi:

 

 

Sadasta juuri Sinun kaltaisestasi ihmisestä noin 74 saavuttaa toivomasi 80 vuoden iän. Sinun kaltaisesi ihmiset elävät keskimäärin 84 vuotta ja 3 kuukautta.

Julkisuuden henkilöistä muistutat eniten:

Oras Tynkkynen

 

' ' '

 

Olis täs ny sitte vielä joku vuosi eres

 

Viimme yö vahavisti entisestänsä päätöstäni, jott’ ei enää ikänä yhtää elukkaa meirän huushollihin.

 

Menin nimittään maata joskus kymmenej’ jäläkihij’ ja totesij’ jotta koko alakerta haisoo koirankuselta. Kiertelij’ ja kattelij’ jotta mihinä se lammikko mahtaa olla. Mitää el’ löytäny. Epäälej’ jotta koiralta tuloo jo nukkues allensa.. Ainaki se haisi väkevästi, kus’ se tuli mun sängyv’ vierehen. Eikä oo pitkä, kus’ s’on pesty.

 

Kerkesin unehen ja horvin uinahtaa, ku koira rupes kahareltatoista kravaamahan sängyl’laitaa. Pihalle piti päästä. Selevä. Käytin sen pihalla ja menin takaasi maata. Puoli kaharelta isäntä veteli niin hartahasti hirsiä, jotta mä heräsin siihen. Käänsin sille selekäni ja olin naama laattialle päin. Sieltä alakoo koiran suunnalta leijaalla sellaasekki piopäästöt, jotta mun oli suorahan sanottuna vaikia hengittää. Millä voi niin pienestä koirasta nousta niin isoo löyhkä?!

 

Siitä ku selevittihin, kerkesin taas nukahtaa ku viireltä tuli seuraava herätys. Koira tahtoo pihalle. Minä käytin. Ja menin takaasi sänkyhyn. En keriinny vielä nukahtaa ku jo kuulin koiran oksentavan. Siinä vaihees m’olij’ jo niin kiukus, jotta nousin tosi vinkiää sieltä sängystä. Ei ku siivuamahan! Se onnetoon oli oksentanu vielä matolle. Ja pyörii jaloos koko aijan. Teki mieli potkaasta menöhön.

 

Sej’ jäläkihin ei enää oikeen kunnolla saanu nukuttua ku tiesi, jotta kello soi reirun puolen tunnin päästä. Arvakkaa olisko silloon sitte väsyttäny? Joo. Olis.

 

http://www.netello.com/viihde/persoonallisuustesti.php

 

 

Edellisten vastaustesi perusteella: Olet 20 % Harkitsija   Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista Ekstrovertti --------*------------ Introvertti Käytännöllinen ------------*-------- Intuitiivinen Ajattelija ------------*-------- Tuntija Impulsiivinen ------------*-------- Harkitsija (pmmm)   Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi Olet ulospäin suuntautunut, ja ystävällinen. Haluat tehdä parhaasi ihmissuhteissa, ja toisinaan toisten odotusten täyttämisen tarve muodostuu sinulle ongelmaksi. Sinulla on ihanteita, ja tunnet lojaalisuutta työnantajaasi ja perhettäsi kohtaan. Saatat luoda ihanteestasi itsellesi jopa epätodellisen mielikuvan. Haluaisit myös toisten suhtautuvan sinuun samoin. Tilanteet, joissa ei ole tarkkaa järjestystä, tuntuvat mielestäsi kaoottisilta. Tarvittaessa ohjaat asioita oikeaan suuntaan, mutta et vaadi päätösvaltaa yksin itsellesi. Ihmistyypilläsi on taipumus olla hieman liian kova itselleen, varsinkin jos oma suoriutuminen ei vastaakaan odotuksia. Kerrot muille avoimesti päämääristäsi, mutta johtotehtävissä saatat vaatia toisiakin toimimaan juuri sinun tavallasi. Kaltaisesi ihmiset saattavat helposti suuttua, varsinkin jos kokevat itse olevansa oikeassa ja toisten väärässä. Joudutkin tämän takia hillitsemään tunteitasi ja katsomaan asioita faktoina ottaaksesi etäisyyttä. Halusi auttaa toisia on niin voimakas, että saatat huomata tekeväsi paljonkin tarpeetonta työtä toisten puolesta. Varsinkin, jos tällaista ei arvostetakaan, turhaudut helposti. Sinun on vaikea sanoa ei, ja jos et pidä huolta elämästäsi, saattaa burn-out olla väijymässä sinua. Sovellut parhaiten ammatteihin, joissa voit puhua ihmisten kanssa kasvotusten. Valmentaja, myyntitykki, haastattelija, näyttelijä ovat sopivat ammatit. Jos joudut työssäsi hoitamaan matematiikkaa tai talousasioita, olet jatkuvasti poissa rytmistä. Olet lahjakas organisoimaan, motivoimaan, johtamaan ja opettamaan ihmisiä. Mutta älä ota näitä lahjojasi itsestäänselvyyksinä. Rakenna työsi puhetaitosi, empatian ja harmonian perustalle, niin olet onnellisimmillasi.   * * *   Nys' sitte selevis, minkä takia mull' on aina "rytmihäiriöötä": m'oon väärälla alalla ku oon justihin talousasiootten kans päivittään tekemisis.

 

On se mielenkiintoosta, kuinka tuo alitajunta työskentelöö. Huomasij’ jännittäväni hammaslääkäriä taas pitkästä aikaa. Vaikka järki sanoo (ja leukaki), jotta tulehrus hampahas or’ rauhoottunu eikä se tuu enää kipiää, niin silti alitajuusesti pelekäs. Enämmän kipiää tuli se, kun kuulin arvion, mitä se sementootava silta tuloo maksamahan tuonne yläleukahan. N. 2000 €! Jotta repikää siitä sitte huumoria. Mutta kyllä mä siihen pääryn. En halua sellaasia metallihökötyksiä suuhuni. Kerkiän täs eres jonkuv’ verran säästää ku seuraava aika on vasta maalliskuus ja silloonki korijatahan yks lohkiama. Sillar’rakennus siirtyy siis tuonnemmaksi. Ensi pitää tutkia, kelepaako viereeset hampahat ns. pilarihampahiksi. Jos ei, niin sitte sitä jatketahan elämää hampahittomana..

 

Viimme yö oli taas enämmäj’ ja vähemmäl’ levotoon. Koira hyppöötti ja isäntä valavoo flunssansa kans. No, mun alakaa onneksi kurkkukipu olla pois ja yskäki jo vähä helepottanu. Nyt ei oo ku kauhia näläkä, kuv’ vietir’ ruokataukoni hammaslääkäris. Orotan kaffettaukua, jotta sais haukata voileipää.

 

Mitäs tänään? Tänään pitää saakootella pyykit pois narulta ja kaappiihin. Sitte istun taas telekkarin ääres suurimman osan ehtoja. Jos vaikka sais taas palan matkaa isännäv’ villapaitaa valamihiksi. Pitääs vähä mittoja, joko hiat rupiaas olohon kavennusvaihees.

 

Meill’ ei sitte palijoosin nukuttu viimme yönä. Isäntä niisti ja pärskii kaiken yötä. Mull’ ei oikiastans’ oo muuta ku yskää.

Tänään isäntä silti meni häsyyhin, ku olivat velipoijan kans sopinehet, jotta kaaretahan tuosta velijen puolelta tonttier’ rajalta vanhat lehtikuusen kraaksut pois. N’on ollu niir’ rioosia ja rumia. Kun ne siitä kaarettihin, niin tuli meirän olohuonehesehev’ valakeus!

Poijall’ ov’ vieläki yli 39 kuumetta. Aamulla sill’ oli punaasia näppyjä käsis. Päiväm’ mittahan n’oli häipyny, jotta tuli vain mieleheni, jotta olivakko nokkoosrokkua, ku tuota kuumetta oli kuitenki niin palijo.

Huomenna mull’ on taas hammaslääkäri. Pitää ottaa yskäl’ lääket justihin ennen sinne menua, jott’ ei kovin kurkkua kutkuttaasi justihin, ku on pora suus...

 

Mä toivoon jotta jollaki syyllä sais laistettua tään päivääset isännän sukulaaspoijan kihilajaasjuhulat. No, se onnistuuki – vaikkaki sillä livulla, jotta isäntä on flennus. Ja poikaki. Sill’ on kuumetta liki nelijäkymmentä. Mullaki kurkku teettelöö siihem’ mallihij’ jotta ruvekkaa jo kattelemahan sitä jäteauton numerua. Saatta tilata pian kulijetuksen sinne kaatopaikalle.

 

Olin hengesnäni ajatellu, jotta jos sinne juhulihin pitää mennä, niin eherootan sitte isännälle, jotta ku taminehet on kerrav’ valamihiksi yllä, niim’ mennähäl’ Latosaarehen hyppelemähän. No, ei mennä ny sinnekkää. Joskus toiste sitte.

 

Ei passannu ny mennä äitejäkää kattomahaj’ jott’ ei tartuteta tätä tautia koko osastolle.

 

Meen ny pistöhön saunan lämpiämähän. Ne saunoo, jokka jaksaa. Mä jaksan kun nukuun päivällä hyvääset torkut flikan sängyn päällä.

 

 

Kuin kahden maailman välissä minä taivallan.

Ylläni yön musta sametti tähtipaljetein

 jalkojeni alla valkea hanki tuhansin timantein.

 

Tie ennen kulkematon on minun löydettävä.

Käännyn katsomaan taaksepäin – vain yhdet jäljet;

mutta tiedän, olet aina askeleissani.

 

Eileen ehtolla oli taas pännärinki. Juha oli paikalla. Oli tuonu Ainosta kaks valokuvaa ja ne oli pöyrällä siinä paikalla, mihinä Aino tapas istua. Olimma jokahinen kirijoottanu runon/ajatuksia Ainosta. Sovittihij’ jotta mä kokuan ne yhtehen Juhalle annettavaksi.

 

Emmi (pännäringin kuopus, 18 v.) oli ottanu vasempahan olokavartehen tatuoonnin. Siin’ oli japanilaasia kirijaam’merkkiä, jokka kuulemma tarkoottaa ’kirjailija’.

 

Poikaki soitti ehtoolla. Oli kuulemma soittanu Jukalle, jolla oli viimme kesänä töis. Jukka oli luvannu, jotta hän soittaa heti ku tuloo hommia. Toivottavasti! Olis kuulemma ollu jo nelijän päivän keikka viikol’ loppuna, mutta oli siihej’ jo keriinny hankkia kaverin.

 

Viimme yönä on satanu lunta. Ja sateloo vieläki hilijoollensa. Tiet oli polokeentunu urille ja oli hankala ajokeli. Mutta selevisin ainaki töihin asti. Toivottavasti kotiakki. No, siihem’ mennes on aurat jo varmahan ollu liikkeellä.

 

Huomenna olis isännän serkum’ poijan kihilajaaset. Ei oo keksitty lahajaa, joten kai s’on sitte rahaa kirijekuorehen. Saavat sitte itte hankkia mitä tarvittoovat.

 

Elämä on ihanaa! Ainaki kus’ saa olla taas kunnos. Tai niin kunnos kun ny meikäläänev’ voi olla.

 

Olin eileen ehtoolla aeropikis ja ihan hyvältä tuntuu. Oma ope oli hiihtelemäs, mutta ”vanha tuttu” Sanna oli vetämäs jumpan. Tänään alakaa tuntua käsivarsis ja rintalihaksis punnerrukset. Mutta s’on tervestä kipua ja itte ihav’ vapaaehtoosesti hankittua, jotta siit’ ei sovi ruraata sen enämpää.

 

Jumpaj’ jäläkihin käytihin saunas ja sitte vasta söin ehtooruaan. Oon nyk’ kirijannu syöryt ruaat ylähä ja yrittäny laskia kaloria. On ne ihan kohtuures pysyny. Lähestulukohoj’ joka päivä oj’ jääny alle 1200. Paitti viikol’loppuna. Karamälliistä tuloo ihan hirvittävät kalorit! On ihan tervehellistä kirijata niitä ylähä ja nähärä, mistä kaikesta nuo kilot on niin salakavalasti tullu. Ny on parina aamuna puntaril’ lukema alakanu kuutosella ja sekös mua riemastuttaa! Vielä jos pääsis joskus siihej’ jotta se alakaaski viitosella, niim’ mä voisin siirtyä painonhallintahan. Opetella, kuinka sen saa pysymähän..

 

Mikä pirhanan romahrus mun olotilasnani on ny tapahtunu?! Naama on nyj’ jo melekeem’ mallillansa, niin sitte tuli uus vaiva – onneksi sentäs palijo lyhytkestooseet: Se työkaverin mahatauti oli keriinny tarttua. Mun ei ollu päivällä eikä ehtoollakaa vielä mikää ennen ku varttia vaille ykstoista. Silloon alakoo vessas rippaaminen. Ensi ajattelij’ jotta antipiootit ottaa mahan päälle, mutta ku ei maha rauhoottunu ollenkaa, vaar’ rupes oikeen puremahan, niin tajusij’ jotta sitä se ny on – ruikkutautia

 

Loppujel’ lopuuksi m’oon istunu yhyrestätoista kahtehentoista pytyllä ja pää lavuaaris. Molemmista päistä tuli tavaraa tuutin täyreltä. Mutta sitte s’oli ohi! Mä kumminki varooksi leiriyryyn pesuhuonehel’ laattialle petivaattehieni kans, jotta mull’ on siitä lyhyt matka, jos äkillinen tarves vaatii. Sielä sit' oli retkitunnelmaa. Oli niinku tropiikis, ku oli monta konehellista pyykkiä kuivamas naruulla.. Onneksi sain nukutuksi melekeen koko yön ja ku isäntä tuli aamulla mua herättöhön, ei mun ollu enää mikää. Käsittämätöön rykääsy.

 

Nyt täytyy vain toivua, jott’ ev’ vieny tätä tautia äireelle tai siskoon työ. Töihin tulin, ku ei ny olovanansa oo mikää.

 

Ruokaki om’ pysyny sisällä. S’oli tuollaanen tunnin mahatauti. Pikakelauksella.

 

Mitähän m’oon teheny perijantaiehtoolla ku en enää muista? Ev’ vissihitäkkää mitää. Ainakaa mitää mainittemisen arvoosta. Tätä muistamattomuutta ei voi laittaa eres viinan syyksi, kut’ tuo toinen antipiootti (Flagyl) on kuulemma niin tujua, jotta jos sen kans ottaa, sillä on antapusvaikutus..

 

Eileen sen sijahan oli Ainon siunaustilaasuus. Menin sivuovesta kirkkohon enkä nähäny, oliko sielä muita Pännärinkilääsiä, mutta niin tärkiä Pännärinki oli kumminki ollu Ainolle, jotta se oikeen mainittihin muistopuhees. Muistotilaasuutehen en menny, s’on mum’ mielestäni lähimmille vain.

 

Kotia tultuani hörppäsin teetä ja otil’ lääkkehet. Sitte lähärettihin äitejä kattomahan ja kauppahan. Näin kaupas pikkuserkkuni, jok’ ei meinannu nahoosnansa pysyä, kus’ siit’ oli tullu mumma. Kyllä siitä näki, kuinka ihastunu ja ylypiä se oli mummav’viraastansa

 

Tänään on sitte taas ollu perinteesesti pyykkipäivä, joka tosin keskeytyy ehtoopäivällä pariksi tunniksi, kuk’ käytihin siskoon työnä kyläs. Nyj’ jatketahav’ vielä ainaki konehellisen, parin verran..

 

 

 

Merkillinen tämä mun naamani. Eileen ehtoolla jo riemuuttij’ jotta nym’ mä saan jo kostutettua kielellä ylähuuleni. Se ei nimittään oo onnistunu muutamahan päivähän ja huuli onki sen takia ahavoontunu ja nahaar’riekalehia irtooloo. Tuloo kallihiksi tämä, ku huulirasvaa menöö niim’ maharottomasti näin isoohin huulihin ;)

 

No se riemu oli ennenaikaasta. Tänä aamuna oli taas naama paisuksis. Huuli, leuka, silimä.. poski on ehkä vähä laskenu. Mutta nyt naamas näkyy ikään ku kellertämisvaihees olevia musteloomia: toinen nenär’ rontosta suupielehen (justihin sen juontehen kohoralla) ja toinen silimän alla (silimäpussis). Mä näytän oikiasti turpihini saanehelta.

 

Työkaverilta tuli tänä aamuna viesti, jotta hän tuloo teköhön työnsä pyhän aikana, jott’ ei mun tartte hänen töistänsä tänään piitata. Se helepotti aika lailla.

 

Huomenn’ olis Ainon hautajaaset. Pitääs soittaa Anskulle ja kysyä, tulooko se mun kans kirkolle saattamahan Ainoa. Vaikk’ oon siis kirkosta eronnu, ei mulla oo mitää sitä vastahaj’ ja pystyn kyllä menöhön sinne ku tarves vaatii. Siihen kuuluminen ei vain oo mun täs elämäv’ vaihees välttämätööntä. Tai ei tunnu siltä.

 

Kurija tosin mennä sinnekki, jos oon vielä tään näköönen. Mutta takapenkkihim’ mä kumminki mensin.

 

Ehtoolla maata mennes nappasin kitahani kaks nelisatasta Buranaa, ku vielä juilii niin pahasti nuota leukoja. Aamuyöllä heräsin varttia vaille viis, kum’ meirän nuoriherra suvaatti saapua kotia. Koiraki heräs ja tahtoo pihalle. Silloom’ mä hoksasij’ jotta turvotus on noussu silimähän asti. Voi keles, jotta harmitti! En sitte enää saanu nukutuksi. Mietiij’ jotta otan aamulla hammaslääkärihin yhteyttä ja pyyrän lisää sairaslomaa. Onneksi hammassärky oli sentäs karonnu. Sen tilalle oli sitte tosin tullu päänsärky.

 

Olin saanu tietokonehen auki, jotta laitan töihiv’ viestiä, jott’ en tuu tänäänkää. Mutta ennen ku kerkesin sen teherä, tuli työkaverilta viesti, jotta hän on noroviruksen kouris. No, siin’ oli heleppo päätellä, jotta meistä kaharesta min’ oon siinä tilantehes työkuntooseet. Niinpä pistinki sitte töihiv’ viestij’ jotta tuun myöhäs, ku oov’ vielä yövaattehis.

 

Hammaslääkäri meinas, jotta 2-3 päivää kestää ennenku antipiootit alakaa purra. Mull’ on ny kolomas lääkepäivä menos, mutta turvotus ei oo alaannu vieläkää laskemahan. Ehtoopäiväkaffeella sitte alakas jomotella taas leukaaki. Otin särkylääkkehen. Eikähän sev’ voimmalla ny seleviä vielä nämä pari tuntia.

 

Täytyy sitte miettiä, mitä teherä, jos ei vielä huomennakaa alakaa naama palautua eres vanhalle mallille.. Paremmaksi sitä tuskin kannattaa toivua.

 

 

 

 

 

Empä oo ollu koskaa ennen hampahistani näin kipiä vakka mulla jos kellä on huonot hampahat. Eileen alaattihin juurihoito etuhampahasehej’ ja siitäkös se ärtyy. Koko ehtoon porotti puolta naamaa niij’ jottei lopuuksi oikeen tienny, mikä paikka on eniten kipiä. Naama rupes paisumahan ja käsitelty hammas oli kosketusarka.

 

Yö meni parin tunnin pätkis särkylääkkehiev’ voimmalla. Mutta  varsinaanen nukkuminej’ jäi aika vähihin. Aamulla oli tosi surkia olo, joka kumminki vähä helepotti särkylääkkehej’ jäläkihin. Tuo naaman paisuminen huolestutti sev’ verraj’ jotta pistin aamulla hammaslääkärille sähköpostia. Meinas, jotta se kuuluu kuvioohin, ku akuutis vaihees olevaa tulehrusta mennähär’ ronkkimahan. Kirijootti mulle kumminki pariaki antipioottia, jotta rauhoottuus.

 

Oon ny kaharet lääkkehet ottanu. Vielä en huomaa, jott’ olis ruvennu heleppaamahan. Särkylääket vaikuttaa pari tuntia kerrallansa. Oon ollu aika toistaitoonen tämän päivän.

 

En menny tän' ehtoona jumppahankaa, vaikka s'olis ny alaannu joulutauoj' jäläkihin. Tykyttelöö ihan iliman huhtomatakki tuota naamaa. Isäntä ja poika (!) meni sitte kuntosalille ja mä jäin lukemahan. Tosin melekeen nukahrin kirijan päälle, mutta heräsin ku puhelin soi.

Ei mun pitäny konehellekkaa tulla, mutta s'oli flikka, joka soitti ja pyysi rahaa. Sen pitää hankkia koiralle haukkupanta. Oli kuulemma tullu jo ukaasia alahakerran asukkahalta. Sov' vain sellaanen saran euron pieti...

 

Eileen oli jo huomattavasti heleppoot olla eikä töiskää harrannu kovin palijo mikää vastahan, vaikka aamusta ensi tuli pari ongelmatapausta, mutta kun sain ne selevitettyä niin loppupäivä kuluu oikiastansa aika leppoosasti.

 

Poika tosin soitteli ehtoopäivällä ja tahtoo pensarahaa. Mä kysyyv’ vain ensimmääseksi, jotta oottako käyny työvoimmatoimisto? Ei kuulemma oltu käyty. Mä sitte vain siinä totesij’ jottem’ m’oo mikää raha-automaatti eikä mullekkaa kukaa tyhyjäntoimittamisesta maksa. Jotta rahansa etehen pitää jokahisen teherä jotaki. Enkä luvannu rahaa. Sain sitte siitä hyvästä luuria korvahani. Ei siis mitää uutta.

 

Kotia tultuani tääl’ oli isäntä keittäny ruaav’ valamihiksi. Syötihij’ ja lähärettihin äitejä kattomahan. Velii oli sielä. S’oli jo keriinny äiteelle sanua, jott’ ei se pääse enää takaasi Tuulikellohon. Ainaki siinä näytti siltä, jott’ ei äitee pistäny sitä eres pahaksensa. Naureskeli vaij’ jott’ ei ne huoli tälläästä sinne. On tainnu seki haistaa tilantehen..

 

Kunhan ei ny kovin kauaa tarttisi tuola terveyskeskukses olla. Vaikka ei s’oo paha paikka olla, mutta s’on kumminki vuoreosasto ja sairaala. Vanhaankoti olis vähä korikkaheet kuitenki. Mutta hyvä nyk’ kumminki, jott’ on paikka mihinä orottaa.

 

Äiteen tykyä mentihin kauppahan, jott’ ei sitte tartte koko pyhänaikana enää lähtiä mihinkää.

 

Menin aijoos maata ja nukuun pitkähän. Ihanaa! Aamupalaj’ jäläkihin kannoon petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan. Sitte vein linnuulle talipalloja. Kyllä alakas käyrä kuhina, kuv’ vein uusia palloja. J

 

Leivoon pellillisen ruis-puolukkamuffinsia:

 

RUIS-PUOLUKKAMUFFINIT

12 kpl

(maidoton)

 

2 kananmunaa

1 dl sokeria

1 dl öljyä

2 dl vehnäjauhoja

1 dl ruisleseitä tai –hiutaleita

1½ tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

2 dl puolukoita

 

Vatkaa kananmunien rakenne rikki kulhossa. Lisää sokeri ja öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kananmunaseokseen. Sekoita lopuksi varovasti jäiset puolukat joukkoon. Jaa taikina muffinipellin syvennyksiin tai paperisiin muffinivuokiin. Paista 200 asteessa n. 15 minuuttia.

 

Ohojet on ollu Yhteishyvän Ruokaleheres 4/06

 

Ihan syötäviä niistä tuli. Mukavar’ rapia kuori.

 

Nyt orottelen täs konehella Avaran  luonnon alakamista. Sej’ jäläkihin mennähän saunahan ja saunaj’ jäläkihin kattotahan Selviytyjät. Siinäpä s’on meikälääser’ riehakas lauantaiehtoo.

 

 

 

Eilisaamu alakoo ikävis merkiis. Luin tavallisehen tapahani lehtä aamupalalla ja järkytyyn, kul’ luin sieltä, jotta yks meirän Pännärinkilääsistä oli kuollu loppiaasna. Ja ehtoolla piti olla ensimmäänen Pännärinki jouluj’ jäläkihin. Ensimmäästä kertaa tuli tunne, jott’ ei tee mieli mennä kurssille. Laitoon kuitenki sähköpostia opettajalle ja yhyrelle kurssilaaselle ja torettihij’ jotta kokoonnutahan kumminki ja muistellahan Ainoa. Aino oli sitä paitti yläasteella mun piolokian opettajani. Aiva ihanav’ valoosa ihiminen!

 

Muut oli jo paikalla kum’ mä menin sinne. Kansalaasopistor’ rehtoriki tuli meirän seurahan. Maire laittoo Ainon paikalle enkelitarijottimen ja siihen 8 tuikkua – yks meiltä jokaaselta. Sitte opettaja piti pienen puheen, pirettihin hilijaanen hetki ja lopuuksi laulettihin Maa on niin kaunis. Tai ne lauloo, jokka osas. Mä kunniootin Ainon muistoa paremmin pitämällä suuni kii.

 

Sej’ jäläkihir’ rehtori poistuu ryhymästä ja me sitte hilijooksensa siinä yritettihin alootella jollaki lailla iltaa – kaikilla tippa linssis. Ennen ku saatihin oikeen mitää ainoottua, rehtori tuli takaasi ja ilimootti, jotta meille ov’ vieras.

 

Hämmästyksellä ei ollu rajaa, ku ovesta tuli Juha, Ainon mies. Hänell’ oli Ainon Pännärinkikansio joukosnansa. Halus tuora meille luettavaksi Ainov’ viimmeesen kirijootuksensa Arkienkeli. Juha kysyy, saisko häj’ jäärä hetkeksi meiräj’ joukkohon. Totta kai! Juha myös kertoo Ainov’ viimmeesistä päivistä – saatihin surra yhyres ja kohorata Juhaki nuon luontevasti. Ihimeellinem’ mies! Ajatteli jotta meill’ ov’ vaikiaa ja halus siksi tulla meitä kattomahan. Ihan niinku hänell’ ei olsi vaikiaa..

 

Mutta ryhymäj’ jäläkihin huomas, kuinka palijo helepompi oli olla. Mennes oli tosi raskas olo ja Aino oli mieles pitkim’ päivää, mutta ryhymästä lähties oli jotenki köykääseet olo ja tuli tunnet, jotta ei tähän suruhun tartte jäärä. Jotta Aino ittekki olis halunnu, jotta hyvät asiat jää päällimmääsiksi.

 

 

Päätin eileen hoitaa sittekki sen ikävän asian heti pois päiväjärijestyksestä. Kum’  meill’ ei kerran ollu kukaa käyny päivällä kaupas ja piti sitte ehtoolla lähtiä käymähän, niin ajattelij’ jotta hoiretahan sitte se Tuulikellon keikka saman tien ja hajetahan ne äireen tavarat pois. Mennesnämmä hinasimma poijan auton kaverin lämpöösehen autotallihin tutkittavaksi, mistä se tällä kertaa krenaa. (Vetonivel oli kuulemma pas… sökönä.)

 

Jatkettihin siitä sitte Korvalle. Matkalla toivoon, jottei omistaja olsi paikalla, mutta se toive kaikuu kuuroolle korville. Sielä se näkyy olovan hattu pääs ja keltaanen verryttelypusero yllä keittiös. No, pakko oli vain mennä, ku kerran oli päätetty. Porstuahan kuultihin, kuj’ joku muori priuteeras jotaki huonosta ruaasta ja ”mä saan kyllä sanua, minä maksan teille siitä”. Kiesus, ku pisti nauramahan partahansa, ku kuultihin! Ei sen korian ulukokuoren takana oo ollenkaa asiat niin hyvin ku luullahan. Velii tuos toimitti aamulla käyresnänsä, jotta oli joskus moittinu, jotta ku pyhäpäivänä niille tarijottihiv’ vain klimppisoppaa. Hyvin köyhää ja vitamiinitoonta ruokaa vanhuksille. Toki n’on tottunu sitä varmahan moniki syömähän, mutta jos ruaasta velootetahan 10,55/vrk, niin luulis sillä saavan vähä monipuolisempaaki ruokaa. Vai oonko ihav’ vääräs?

 

No, m’ei kuultu sitte sen enämpää, ku omistaja tuli meitä jo porstuahav’ vastahan. Ja tierättäkö, mikä sielä orotti ensimmääsenä? Viimme kuun hoitolasku oli muorin kämpän ovev’ vieres pöyrällä orottamas! Asiat tärkeysjärijestyksehen!

 

Isäntä meni ensimmääsnä ovesta ja sanoo, jotta tulimma hakohon Aulin tavaroota. ”Jaa, sellaasehenko sielä ny pääryttihin?”, oli omistajan kommentti. Ai mihinä pääryttihin? Mun käsittääkseni se oli aika pitkälle hänen ykspuolinen ilimootuksensa, jonka perusteella meirän oli tehtävä ratkaasumma. Oliko meillä muka vaihtoehtoja? Sitä paitti ei sinne olsi muorilla ollu takaasi menemistäkää: kämppä oli tyhyjätty. Siel’ ei ollu ku yöpöytä ja vierastuoli ja hylly seinällä. Omistaja seliitti, kuinka ”huonekalut oj’ jouruttu purkimahaj’ ja höyläämähän, kun ei niitä muuten saa putsattua. Ja kuinka petivaatteet oli kaikki pilalla ja millä se äitees oli saanu yöpairanki pois päältänsä eikä puhunu Anjallekkaa mitää, kus’ se tuli puoli seittemältä aamulla töihin..” Sieltä tuli seliitystä tauotta. Me olimma hilijaa ja pakkasimma tavaroota. Oli niin monta kertaa kielen päällä sanua, mitä mä oikiasti ajattelen, mutta oon vissihin saanu jo enimmän kiukkuni puraattua enkä mä muutenkaa osaa oikeen pahasti sanua ihimisille enkä riirellä.

 

Sieltä tuli meille ohojetta, mitä kokeeta meirän pitää vaatia terveyskeskukses ja ”kuinka hän ei luota siihej’ jott’ eikö sitä verta tulsi vielä toistekki, jos se terveyskeskukses vain on poltettu. S’olis pitäny vierä Seinäjoelle ja meirän pitää vaatia sille sellaanen hoitopaikka, johona on yövalavonta ja heill’ olis kyllä Kurikas yks paikka. Siel’ on yövalavonta ja sairaanhoitaja.” Mä tuumasiv’ vain aika ykskantahaj’ jotta Kurikka on liika kaukana meille, ku kaikki asumma täälä likellä. Jotta vanhaankotihin me sen haluamma. Ittekseni ajattelij’ jotta älä luule, jotta me enää teiräl’ laitoksehen tuorahan muoria.

 

Sitte se luennootti kuinka heilt’ ei tähän hintahav’ voira erellyttää yövalavontaa, kun heill’ on puolta halavemmat hinnat ku muolla. Ov’ vai? Mitä maksaa yksityyses hoitolaitokses kuukausi? Tuola maksaa n. 1.700,-/kk. Tosin kunta maksaa siitä n. puolet, mutta onko oikiasti kellää varaa maksaa pienestä eläkkehestänsä puolta suurempaa hoitomaksua? Kysyv’ vain?

 

Kaikel’ lisäksi saimma orottaa pienen ikuusuurej’ jotta saimma muoril’ lääkkehet sieltä. N’oli sielä toisen taloon puolella ja niiren saaminen kesti kauan… S’oli oikiasti piinallista, ku toinen seliittää ja seliittää. Käski kysyä ampulanssipoijilta, kuinka kauhia sotku siel’ oli ollu. ”N’ei ainakaa valehtele.” Kuka sitte valehteloo?

 

***

 

Tänään sitte ei tarvinnu sitä enää murehtia. Oon saanu viettää vapaapäivää. Aamulla hirasta heräälyä, leherel' lukua ja pikkuhilijaa vaattehin sonnustautumista. Vein pihalinnuulle talipalloja ja kanille kuivaa heinää (joka muuten tuntuu ouron kostialta pussis..) Lämmiteltihin erellispäiväästä ruokaa ennen Raijan, Annij' ja Villen tulua. Laittelin kaffet-tarijottavat valamihiksi. Vierahat tuli puoli kaharem' mais. Anni ihastuu mun valakosuklaa-raparperi-muffinssiihin niij' jotta tais syörä 5-6. Annoon sille reseptij' jotta se saa kirijoottaa sen ittellensä ylähä. Ville taas tykkäs nisusta ja pipariista. Ja me tykättihir' Raijan kans Frödingenin Cappuccino-kakusta. Jokaaselle jotaki.

 

Sain Raijalta joululahajaksi kolome jalakasuolapullua, kylypytossut ja lahajakortin jalakahoitohon! Wau, mikä lahaja! Kiitos, rakas ystäväni!

 

Tänään sain sosiaalihoitajan kiinni. Se tuntuu olevan kovin ymmärtäväänen meirän tilantehen suhtehen ja sovittihij’ jotta äitee saa jäärä terveyskeskuksen vuoreosastolle orottamahan pääsyä vanhaankorille.

 

Nyt mun pitääs kerätä rohkeuteni soittaakseni sinne Tuulikellohoj’ ja ilimoottaa, jotta äiteen hoitosuhtehen saa lopettaa ja jotta me tuumma hakohon sen tavarat pois. Ajattelij’ jättää sen huomiselle, ku ov’ vapaapäivä. Saan ottaa isännäj’ joukkohon tohorittajakseni.

 

Näköjään tämä meni kivuttomammin ku osattihin kuvitellakkaa. Tosin äireelle vielä pitää seliittää asia. Em’ mä sille voi sanua, jott’ ei sua huolita sinne enää takaasi.. Pitää varmahan puhua jotaki siihen suuntahaj’ jotta siel’ ei uskalleta pitää tuon kuntoosena, ku ei oo yövalavontaa.

 

Huomenna tosin tuloo Raija päivällä muksujen kans kylähän, mutta pitää hoitaa tuo Tuulikellos käynti jo heti aamusta. Ompahan sitte hoirettuna ja pois vaivoosta.