Mä alakaan oikiasti jo vähä huolestua omasta jaksamisestani. Ku tuntuu, jotta jaksaj’ justihin työpäiväv’ verran sinnitellä ja huonosti senki. Ehtoosin ej’ jaksa – enkä piittaa – teherä enää mitää. Uuvuttaa kuunnella työkaverin kertomuksia, mitä kaikkia s’ol’ leiponu. Ja superpallo vuotaa – siitä kuuluu pihinää, mihinä vain se liikkuuki. Se luuloo vissihin viheltävänsä, mutta siitä puuttuu justihin se vihellys ja vain puhallus oj’ jälijellä. Että osaa seki ärsyttää.

No, onneksi on pyhänaika välis. Huomenna on ehtookirkko. Sielä lujetahan kaikkiev’ vuoren aikana kuollehien nimet ja sytytehän kynttilä jokahittelle. Meen sinne ja käyn sitte hauroolla viemäs omat kynttiläni. Äitee olis varmahan halunnu kans kirkkohon, mutta min' en ny yksinkertaasesti jaksanu ruveta järijestöhön. Meev' vain käymähän sielä huomenna enkä ota koko asiaa puheeksi. Oonko mä huono tytär?

Pyhä mulla menööki sitte pyykinpesus. Jott’ ei siis mitää uutta auringon alla. Paitti, jotta tänään hiteli vähä valakoosta, mutta se katos saman tien.

Nyt alakaa olla niim’ palijo kaikem’moista, jotta ei enää osaa eres kertuakkaa! Ikäviä asioota.

Olis palijo mukaveet, jos vois eres joskus tuora tänne jotaki mukavaa.

Min’ en ny maraja enämpää. Pitäkää huolta ittestännä. Elämä on täynnä yllätyksiä, ikäviäki.

Tää päivä on ollu harmaa ja tihkusateenen. Aamulla mietiij’ jotta ottaasinko jo kirkasvalolampun keittiön pöyrälle. Jotenki on niiv’ vetämätöön olo, jotta jos siit’ olis jotaki apua. Täytyy vissihin huomenna kokeella.

Tänään piti olla viimmeenen päivä ku olin lomautusten takia yksin taloushallinnos. Kattotahan ny, mitä tuleman pitää.

Tänä aamuna nukuun pitkältä, ku tuli yöllä valavottua. Ei onneksi ollu mikää kiirus mihinkää. Puoliltapäivin tosin mentihin siskoom’miehen työ. Siel’ oli molemmat nuorekki perheenensä. Oli ihanaa nähärä, mutta huomasij’ jotta tunteeren päälle se otti ja vähä on ollu ny itkuunen olo.

Käytihin samalla reissulla äitejä kattomas. Veliiki tuli sinne.

Kotia tultua on sitte laulatettu niin pyykkikonesta ku kuivausrumpuaki.

Pääsin tänä aamuna aijoos ylähä. Käytihin heti aamusta kaupas ja ku päivä rupes valakeemahar’ rupesin pesöhön klasia. Alootin niistä, joihinka vaihran karteekit. Eli työhuone, keittiö, sauna ja pukuhuone. Loput jätin orottamahan uutta inspiraatiota.

Isännän siskoo tuli piipahtamahan samalla ku oli käyny kattomas miestänsä sairaalas. Mies on ollu jo jonku aikaa teholla. Putos puusta tai tikkahilta, ku meinas kaataa pihapuun. Tilanne ei oo oikeev’ valoosa. L

Olis kyllä jo nuo ikävät uutiset mum’ mielestäni piisannu. Mutta sitähän ei tietysti meiltä kysytäkkää. Ne vain annetahan.

Höh! Flikka ei nys’ sitte tuukkaa kotia syyslomalla. Sill’ on ollu töitä maanantaina ja on taas perijantaina. Ja lopuv’ viikkua sanoo tekevänsä opinnäytetyötänsä. Sanoo, jott’ ei tulsi täälä sitä kumminkaa teheneheksi. Onhan se vähä niinki. Ja seki on totta, jotta se koulu on ny enssijaanen asia.

Eileen oli tanssijumppa. Opetellahaj’ jotaki askelsarijaa irkkumusiikkihin. Ihan hauskaa, vaikk’ ei aina ”ihan oikeen” meekkää. Hiki kumminki kerkiää tulla, ku tunti tanssitahaj’ ja sitte om’ puolen tunniv’ lihaskunto- ja venyttelyosuus.

Sieltä tulles om’ mukava mennä lämpöösehen saunahan pesöhön hiet pois.

Ompa ollu mukava nukkua kunnolla taas pitkästä aikaa! Kyllä tämä tästä - hilijoollensa.

Tosin sumuunej’ ja harmaa päivä pakkas ruveta ehtoopäivästä väsyttöhön. Kaffettunnilla haukottelimma yks toisensa jäläkihiv’ vuorootellen.

Kotia tultua keräsin pyykit pois narulta ja kääriin kaappihin. Yllätys oliki melekoonen, kum’ mun vaatekomero näytti ensi vilikaasulla melekeen tyhyjältä. Se taas johtuu siitä, jotta vaatteet henkariinensa ja tankoonensa olivat komerol’ laattialla. Oli muovinen kannake pettäny. Onneksi isännällä oli jemmas uus kannake rikkoutunehen tilalle. Sain rettuni taas roikkumahan.

viimme yön nukuun pitkästä aikaa oikeen erinomaasesti – ja pitkähän. Heräsin vasta puoli kahareksalta. Tosin olis pitäny nousta aikaasemmin, ku oli sitte pää kipiä valamihiksi jo herätes.

aamupalaj’ jäläkihil’ laitoon pyykkikonehen töihin. ensimmääsen konehellisen aikana lakkasin kynnet, toisen konehellisen aikana keitin. Tein yhteishyvän ruokaleheren ohojehella sipulipiffiä. Olivat kuulemma niin hyviä, jotta saa teherä toistekki.

kolomannella konehellisella traijasin kesävaattehia vaatehuonehesehej’ ja silitin työvaattehet huomiselle.

Päivemmällä kasasin vauvan villapaitaa. (sille muv’ vielä syntymättömälle varalapsel’lapselleni) ja samalla silimäälin frasieria televisiosta. ehtoopäivällä pää oli sev’ verran kipiä, jotta piti ottaa lääket ja oikaasta hetkeksi soffalle. sillä se sitte meni ohi. taitaa johtua niskoosta. tuntuuvat kipeeltä. pitääs venytellä, mutta…

kuurem’ mais oli pyykit pestynä ja päästihin käymähän äireen työnä. Ei oltu kauaa, kun niill’ oli ehtootoimet sielä alakamas.

Ja taas herättihin aiva erimoisehen päivähän. Puoli seittemältä, kun nousin ylähä, oli vielä pimiää, mutta heti hoksas, jotta pihall’ ov’ valakoosta. Oli yön aikana tullu räntää ja sateli aamullaki vielä hilijoollensa.

Ylähänoustuani söin aamupalan kaikes rauhas ja lujeskelin päiväl’ leheren. Sitte riipaasin sängystä petivaattehet pois. Lakanat pyykkihij’ ja petivaattehet parvekkehelle tuulettumahan. Sillä välin pesin makuukamarin klasij’ ja vaihroov’ verhot ja matot ja kattelin toisen päiväpeitonki. Kummasti muuttaa kämppä näkyänsä, ku vaihretahan toisev’väriset tekstiilit. Kesän aijan oli vaaliansinistä, ny ol’ luonnovalakoosesta kalalangasta ammoosina aikoona virkkaamani päiväpeitto ja ruskia-valako-musta-harmaat karteekit ja matot.

Sitte kannoon petivaattehet takaasi ja laitoon puhtahat lakanat. Isäntä eherootti, jotta lähärettääs kattomahan uutta kirpparia, joka hehkutti, jotta siel’ on tehtahiel’ loppueriä ja huonekalujaki myinnis. Meirän tekis mieli uutta ruokaaluryhymää. Mutt’ ei sielä meille ollu oikeem’ mitää. Lahajapaperia ostin viis rullaa kaharella eurolla, kaks tavallista ja kolome rullaa jouluusta. Ja kaharen euron nipun jouluaiheesia pakettikorttia (tarroja). Saatei täs jouluhunkaa enää kovin pitkä oo.

Käytihiv’ vielä toisellaki kirppiksellä, jost’ ei ostettu mitää. Johtuu siitä, jotta m’oon ny käytännös p.a. seuraavahan tilihin asti. Jos mull’ olis ollu rahaa, olsiv’ varmasti teheny löytöjä. Siel' olis ollu esim. yks aiva käyttämätöön pitkä villatakki, johon' oli lapokki vielä kiinni ja hintapyyntö vain 15,-. Ja kirijoja hyllykaupalla!

Isäntä halus tarijota mulle ruaan hienosti ABC:llä… Ei siinä mitää. Ruokaa oli runsahasti. Otin sinihomejuustobroileriruukun. Annos oli niin isoo, jott’ ev’ varmahan puoliakaa jaksanu syörä.

Ruokaostoksilla oli sej’ jäläkihin heleppo käyrä, ku oli maha täynnä: ei teheny mitää mieli. Ostettihiv’ vain aiva pakolliset.

Nyk’ kello ov’ vasta puoli kaks ja täs olis aikaa teherä vaikka mitä, mutt’ ei taharo huvittaa. Olokohot!

Yöllä satanu rämpset on ny melekeen sulanu pois. Lämpötila on nollas ja vähä tihkuttaa vettä. Pimiä päivä tänäänki.

Nyt oli sitte ihan eri kelit ku eileen. Aamusta jo satoo vettä ja lämpötila oli vähä plussan puolella.

Aamukaffeella töis saatihin täytekakkua. Pomost’ oli eileen ehtoolla tehty faari.

Duraselli oli aika vaitonaanen tänään. En tierä, olisko sillä ollu oikeen töitä!

Mun piti mennä töirej’ jäläkihiv’ viemähän Sirkan hauralle nimipäiväkynttilä, mutta enhäm’ mä sitä muistanu ottaa aamulla joukkohon. Niimpä tulin ensi syömähäj’ ja lähärettihin sitte hautuumaalle. Meinasij’ jott’ oltaas samalla käyty Erkin työnä, mutta isäntää vilutti ja sill’ oli pää kipiä, niij’ jotta ajettihiv’ vain ohi tällä kertaa. Täytyy käyrä joskus toiste.

M’oon taas vaihteeksi kirijannu syömisiäni ylähä ja vaikka kuinka luulen tietäväni, kuinka pitääs syörä, niin palijo on tullu yllätyksiä ja oon taas havaannu, kuinka nätisti se 1200 kaloria ylittyy. Tänään esim. tuo täytekakku haukkas siitä varmahav’ viirenneksen, jos ei vain enämmänki. Se tarkoottaa sitä, jotta tän’ ehtoona ei sitte syörä enää mitää. Juora saa jotaki vähäkalorista. Ankiaa täm’ on, mutta pakko on teherä näin ku oon niin laiska liikkumahanki.

Osaankaham’ mä enää kertua ja kirijoottaa mitää tästä tavallisesta arijesta? Tuntuu, jotta ajatukset on pyöriny viimme aikoona enämmän kuoleman ku elämän puolella.

Ja tuntuu, jott’ ei enää tapahru mitää niin tärkiää, jotta siitä pitääs varta vaste toisille toitottaa.

Töis on ollu enämmäj’ ja vähemmän kiirusta ja itte oon ollu enämmäj’ ja vähemmäv’ väsyksis. Yleensä enämmän.

Harrastukset on tääv’ viikon katkolla, ku tääl’ on syysloma.

Täm' on näköjään ihan töks-töks ja min' oon tööt.

Et sinä ole kadonnut

Minä pelkäsin

näiden hyvästien lopullisuutta,

kunnes ymmärsin,

ettet sinä ole kadonnut

minun elämästäni mihinkään.

Tunnen sinut yhä

vahvasti läsnä.

Olet osa minua,

tärkeä osa elämääni

ja tulet aina olemaankin.

Minä rakastan sinua

tänään niin kuin eilenkin

ja rakastan kaikkina

tulevina päivinä.

~ 15.9.2009 ~

Pohjalainen

Aamuisin,

ennen päivän askareita,

minä ajattelen sinua.

Tuliko sanottua

kaikki tarpeellinen?

Taisivat jäädä sanomatta

ne kaikkein kauneimmat,

pohjalaiselle

ne kaikkein vaikeimmat.

Toivon kuitenkin,

että sisimmässäsi tiesit

- toinen pohjalainen.

Minä rakastan sinua,

siskoseni.

~ 7.9.2009 ~

Valonsäteitä

Sinä lähdit valoon,

me jäimme pimeään.

Mutta jokaiseen päivään

olet lähettänyt meille

valonsäteitäsi.

~ 6.9.2009 ~

Ei raskaampaa taakkaa

Ei äidille tulla voi

raskaampaa taakkaa

kuin rakkaan lapsensa

viimeiselle matkalle saattaa.

~ 6.9.2009 ~

Kauniita muistoja

Vain kauniita muistoja.

Hyviä, helliä, lämpimiä.

Paljon iloa ja naurua

jätit muistoihimme.

Niin paljon kiitettävää,

niin paljon rakastettavaa.

On ollut suuri rikkaus

saada tuntea sinut.

~6.9.2009 ~