Eileeset nimipäivät meni kohtalaasem’ mukavasti. Kaikki miehen sisarukset oli pitkästä aikaa koolla yhtä aikaa ja munki siskoo miehinensä käyy. Toki kuulin sitte jäläkihin päin isännältä, jotta jotaki häihäräppyä oli yhyren poijan ja vävyv’ välillä. No, osasivat kumminki olla ihimisiksi eikä pientä piikittelyä lukuhunottamatta havaannu mitää.

Tarijoolut näytti kelepaavaj’ ja saivat kehujaki. Meinasin kuvata kakunki, mutta kamerast’ oli tietysti akku loppu eikä kaffittelujej’ jäläkihin ollu palijoosin enää mitää kuvattavaa..

Pakkohan sen kakun oli ollakki hyvä. Se nimittään koristeltihinki peräti kahareesti. Mulle nimittään tuli työtapaturma: ensimmäänen kermasatsi jäi niil’ löysäksi, jotta ku pistin persikansiivut päälle, se valahti pois kakun päältä. Ei ku kaavittihin vetelät kermat pois ja vispattihin uuret. Ei oo tälläästäkää ennen sattunu!

Pistin kameran latinkihij’ ja nym’ mull’ on teille uusia kuvia parin alapuumiv' verran. Olokaa hyvät

… eilisehtoo(kaa).

Mä menin töistä päin kauppahaj’ ja löysin niin huikiat kengät kaharellakympillä, jotta mun oli pakko ne ottaa pikkujoulua varte. Tiesij’ jotta n’on justihin eikä melekeem’ mun pikkumustan kans. Löysin isännälle niin nimipäivä- ku joululahajakki. Jotta siihen asti meni ihan hyvin.

Kotia päästyä söin sitä eileestä tex-mex –pataa ja sitte komensin isännän mun kans kantamahan sen vanhan arkkupakastimen tupahan lämpiämähän, kus’ s’on ollu pitkähän ulukoturvilla.

Isäntä lupas putsata sen sillä välin, kum’ mä leivoon pasteijoota ja kakkupohojan. Ehtoommalla arveltihij’ jotta s’on lämmenny sev’ verraj’ jotta voirahan pistää se päälle. BZZRBZTTT!! Kauhia sähkön käry alakoo nousta välittömästi aparaatin uumenista. Eli se siitä pakastimesta! Ei ollu vissihin tykänny ulukosäilytyksestä. Isäntä rehas sen sitte yksistänsä pihalle. Ja pasteijat piti pistää vaij' jääkaappihin. Mutta eikähän ne ny sielä huomisehen säily. Jos vain syöjiltä muuten säästyy.

Mutta joululeivonnaasia meill’ ei nys’ sitte voi mitää teherä, ku ei oo pakastimes tilaa. Olisko se hyvä tekosyy olla tekemätä mitää jouluksi? Ei voi teherä ainakaa etukätehem’ mitää... Kun ny ei justihin taira olla rahaa uutehen pakastimehenkaa. Isäntä nimittäin haki lämmitysturvetta kuormaj' ja s'on melekoonel' lovi tilihin, kun ne saarahan maksettua.

eileen ehtoolla mun piti leipua pasteijoota, mutta isäntä oli teheny tex-mex –pataa ja käyttäny pasteijoohin tarkootetuj’ jauhelihan siihen. vältyyn siis leipomiselta. ja nukkumaham’ mennes tuumasinki, jotta em’ m’olsi muutenkaa voinu leipua, ku pakastin on täynnä. mihinkä m’olsin ne pasteijat eres pistäny. pitää tän’ ehtoona kantaa vanha arkkupakastin takaasi ulukoturvilta tupahaj’ ja heittää tuo olematoon kaappipakastin menöhön. sinne ei maharu mitää. mitä mä oikeen kuvittelin, kus’ sen halusin?!

tän’ aamuna töihin tullesnani käpykylän ainuas valoristeykses oli kolari. paikall’ oli kaks ampulanssia, paloautoja ja pitkät jonot autoja joka suunnasta. onneksi valot pelas ja risteyksestä pääsi kulukemahan. tilanne näytti pahalta, ku työmaan pihalle päästyäni näin, jotta vielä kolomaski ampulanssi meni sinne päin. rariosta tosin sanottihij’ jotta lievillä loukkaantumisilla selevittihin. siin’ oli maasturi ja ampulanssi kolaroonu. maasturikuski oli loukkaantunu, mutta ampulanssis ollu potilas ja sairaanhoitajat oli selevinny säikähryksellä.

saas ny nähärä, pääsenkö sittekki pikkujouluhun. vähä tänääv’ vilahutettihin keltaasta valua, ku tj. oli eileen soittanu ja ilimoottanu, jotta tänään tuloo virallinen kutsu ja tilaasuus on samalla firman 50-vuotiskekkerit henkilökunnalle. myyntijohtaja oli vähä sitä mieltä, jotta jos sinne kumminki pitääs mennä.. mä sitte suoraa sanooj’ jotta s’on meille konttorirotille vuoren ainut kerta, ku päästähäv’ vähä täältä samoosta ympyrööstä pois, jotta me oltaas kyllä tärkiää menos, jos vain meille se ilo suotaas.

isäntä oli eileen soitellu sisaruksillensa ja näyttääs, jotta kaikki on ainaki tällä tietua tulos kaffittelohon lauantaina. pakko siis siivota huomenna vähä paremmin. se ei oo ollenkaa paha asia. eipähäj’ jää niim’ palijo siivottavaa sitte jouluksi, jos nyj’ jo raivaa vähä enimpiä.

huomenna tän’ehtoona vois teherä kakkupohojan ja täyttää ja kostuttaa sen sitte huomenehtoolla. lauantaina sitte kuorruttaa.

Kylläpä oli muuten kiva saara palautetta tänne isooltavelijeltä tuolta Ruottim’ puolelta. Aiva liika vähä tuloo pirettyä yhteyttä. Tierän..

Eileen ehtoolla menin suoraa töistä päin jumppahan. Hutkotettihin kepakkojen kans niij’ jotta varmahan tietää tän’ ehtoona tehenehensä käsillänsä jotaki. S’om’ muuten ihime, kuinka palijo raskahammaksi sellaanen köykäänen keppi teköö käsien nostamisen. Ainaki tunnin loppupuolella..

Kotia tultua pistelin pinaattilättyjä lautasellisen tuulensuojahan ja rupesin saman tien leipomahan. Tein isoon satsin Raparperi-valakosuklaamuffinssia Avotakan ohojeella. Ohojehen mukahan yhyrestä satsista piti tuleman vain 14-16 muffinssia, mutta mä sain tuplataikinasta väännettyä paperivuokihin kuutisenkymmentä… Osan toin tänne töihin, osan pistin pakkaasehen ja ne, mikk’ ei mahtunu sinne, jäi isännälle ja poijalle syötäväksi. 

Täs on se ohoje, jos jotakuta kiinnostaa:

RAPARPERI-VALKOSUKLAAMUFFINIT

(14-16 muffinia)

2 dl raparperipaloja

½ dl appelsiinimehua

150 g voita

2 dl sokeria

3 munaa

3½ dl vehnäjauhoa

2 tl leivinjauhetta

100 g valkosuklaata pieninä paloina

1 dl kermaa

- Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita raparperit ja appelsiinimehu pieneen kattilaan. Keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

- Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat taikinaan yksitellen vatkaten.

- Sekoita leivinjauhe ja valkosuklaapalat vehnäjauhoon ja lisää seos taikinaan. Kääntele joukkoon kerma ja raparperi.

- Lusikoi seos muffinipellin koloihin. Paista uunin keskitasolla n. 15 min. tai kunnes muffinit ovat kypsiä.

***

Ehtoolla sain viestin ystävältäni Oililta Laitilasta: Tiärä naise joka o hauska, huoalehtiva, rakastava, hullu, ihana typy, hyvä ystävä, crazy, a sweet babe, ja hän luke tätä viästi just ny! Lähet tämä tytöil, joit et koska unhot, myäs mul! Jos et lähet tätä kellekkä, se tarkotta et oles kiirene ja unhottan kaik ystäväs! Nii ko sinkkuelämän naiset muistava ystävyyre, ni pitäis meiränki muista. Jos saat 6 takasi, olet torellaki rakas !

No, mä pistiv’ viestiä etiäp’päin ja Reijalta tuli haaste kääntää se tänne pohojam’maaksi: Mä tierän naisej’ jok’ on hauska, huolehtiva, rakastava, hullu, ihana typy, hyvä ystävä, crazy, a sweet babe ja hän lukoo tätä viestiä justihin ny! Lähetä tää flikoolle, joit’ et koskaa unohra, myös mulle! Jos et lähetä tätä kellekkää, se tarkoottaa, jott’ oot kiiruhinej’ ja unohtanu kaikki ystäväs. Niinku Sinkkuelämän naiset muistaavat ystävyyren, pitääs meiränki muistaa. Jos saat 6 takaasi, oot torellaki rakas !

Mitä kum’ mun korvahan tuo Laitilam’ murret kuulostaa palijo mukavammalta? Olisko tuo reseptiki pitäny kääntää? Niistä Jussi-rasoostahan mä tein aluunperiv' vain murtehella kurontaohojehet. Olivat sitte Novitas kääntänehet ne suomeksi

Pöh ja pöh! Mä mitää sormusta saanukkaa  Käyyn tuos paikallises pulijus, johona on omistajav’ vaihroksej’ jäläkihin aiva erimoiset valikoomat ku aikaasemmin. Tyylihin ”ei mitää meikälääselle”. Pettynehenä menin kotia ja söimmä. Meinasir’ ruveta leipomahan, ku yhtäkkiä päätij’ jotta lähärev’ vielä Citymarketin Kultajousehen käymäs. Jotta kyllä sieltä varmasti löytyy. Mutta mikä pettymys: ei sieläkää! Yksinkertaasesti ei löytyny tarpeeksi pientä kokua. Hopiaaset alakas koosta 15,5 tai 16 mm, jokka oli auttamattomasti liika suuria mun sormeheni. Muolle ei sitte enää keriitty, ku kello oli jo niim' palijo.

Sitte mietiij’ jotta okei. Ens lauantaina sitte meen kattelemahan aijan kans. Kunnes muistij’ jotta en meekkää. Meillehän tuloo vierahia. No, seuraavana lauantaina sitte. Ei ku em’ meekkää.. silloonhan on ittenääsyyspäivä. Aikaasintaan siis joulukuun 13. päivä pääsen kattelohon sormusta. Arvakkaa onko se ikuusuus tällääselle Heti-Kaikki-Tänne-Mulle-Nyt –tyypille?! Aagh!

Tänä aamuna yritin piristää ittiäni sitte ottamalla vertaalun elokuisihin lukemihin. Toki heinäkuus mä oon painanu eniten, mutta silloon ej’ jostain syystä oo halunnu kirijata lukemia ylähä.. Ensi puntarilla rasvaprosentti ja mittanauhalla vähä ympärysmittoja tarkastellen:

Rasvaprosentti -1,6, rinnanymprärys -2 cm, vyötärö -3 cm, lantio -4,5 cm, reisi -2 cm ja käsivarsi -1 cm. Ei ollenkaa niin palijo, kum’ m’olin toivonu, mutta sentäs jotaki. Ei ihan kaikki vaattehet kinnaa enää.

Jihuu!!! Päivää vaille nelijä kuukautta siihen meni, mutta nyt se ensimmäänen viis kilua on "virallisesti" pois ja tän’ ehtoona meen töirej’ jäläkihin kattelohon ittelleni sitä kauan orottamaani sormusta. Seuraava viiren kilon tavoote on asetettu maalliskuul’ loppuhuj’ ja silloon olis palakintona huikeemmat kengät, mikkä ikänä vain löyrän. En havaannu vielä mittanauhaa käyttää, mutta jotaki on hävinny ympärysmitastaki - vaattehista päätellen.

Eileen sain kirijootusinspiraation. Tein pännän kotitehtävän valamihiksi ja sitte sellaasen tehtävän, johona piti analysoora omaa kirijoottamistansa. S’oli oikiastansa aika mielenkiintoonen. Vielä pitääs kysyä opettajalta, jotta mitä viimme viikolla tuli tehtäväksi, kum’ mä en ollu paikalla. Laitanki heti sähköpostia!

Lauantaina sain irean: haastetahan isännän sisarukset ens pyhänaikana meille kaffittelohon, ku kaharella velijeksell’ on nimipäivät. Voitaas kokoontua meille. Meinaan tänään leipua jostaki leherestä nappaamani ohojehem’ mukahan raparperi-valakosuklaamuffinssia. Kuulosti niin herkulliselta, jott’ on pakko kokeella. Sitte pitääs ostaa pasteijavärkit. Niitä vois leipua jo niin palijo, jotta piisaas jouluksiki.

Lunta tuli vähä eilisehtoon aikana kovan tuulen kans. Maisema on pikkuusen valijennu, mutta ei tuota lunta kovin montaa senttiä oo. Triivuja (= kinoksia) oli paikka paikoon niin omas pihas ku maantielläki ku aamulla lähärin töihin.

Eileen ehtoolla mä hoksasin, jotta mikä se oikeen tätä mun konestani hyyryttää: poika! Sen kones on samas linijas ja kus’ se lataa konehen täytehen elokuvia ja musiikkia ja viruksia, niin se tukkii ja hirastaa linijaa. Tänään pelittää jo vähä paremmij’ jotta vissihin on lataukset saatu loppuhun.

Mun tuli eileen ehtoolla maha yhtäkkiä kipiäksi. En tierä, oliko se rangaastus ahaneuresta ja hampurilaasateriasta vai oliko ehtoolla syömäni tonnikalasalaatti jo menny huonoksi. Puri niim’ maan perusteellisesti mahaa, mutta onneksi en sentäs joutunu oksentamahan. Maha on oirinu vielä tänäänki ja toiminu hyvääsenä (vai pahaasena?) piokaasulaitoksena…

Ireoottin täs joku aika takaperij' jotta mä haluan parvekkehelle jouluvalot. Eileen löysin Tokmannilta mieluusat ja tänään kävin kalavamas korallikanukasta kolome oksaa, jokka istutin vanhahan emaalisankoohin hieralla. Sitte kieputin valot oksihij' ja pistin parvekkehenpöyrälle tuikuttamahan. On ihan kivan näköönen.  Pihalla oli vain niin kylymä tuuli, jotta meinas aiva käret paleltua, ku niitä oksia käyyn katkoomas.

Enkä mä mitää joulukorttia oo saanu askarreltua! Kyllä siinä varmahan lopuuksi käy niij’ jotta jourun ne kortit ostamahan..

Mun on ny jostaki syystä kones ollu aiva hyyryksis. Johtuukahan se tästä kylymästä, ku konehenkäyttäjäki on aiva jääs, vaikka istuu sisällä lämpööses?

Eilisehtoo meni työviikosta toipumisehen. En siis teheny mitää. Paitti söin ja luin ja istuun konehella ja istuun telekkarin ääres. Nukkumahanki menij’ jo kymmeneltä. Koira herätteli jonku kerran yöllä ja kuurej’ jäläkihin aamulla se alakas tahtomahan aamupalaa. Eikä se anna sitte sen siunaamar’ rauhaa, kus’ s’on kerran päättäny, jotta nyp’ pitääs emännän nousta. Knapeeraa niin kauaj’, jotta varmahan herään.

No, m’olin sitte siihen mennes jo keriinny nukkua täyren yön ja nousin hilijaa ylähä, jotta isäntä sais vielä nukkua. Istuun kynttiläv’valos lukemas. Nautiiv’ vain olostani.

Ennen puoltapäivää sitte lähärettihij’ jo äireen työ. Olivat justihin syömäs, mutta menimmä sen kämppähän orottamahan. S’ on onneksi tyytyväänen olohonsa. Mutta kauhistelin kus’ sain lokakuun laskun kourahani: toista tonnia! Kaikkiastansa siis yli kaks tonnia maksaa asuminen sielä, ku kunta maksaa melekeen toisen puolen hoitomaksusta. Jons’ ei olsi säästöjä, niin eläkkehestä ei tuollaasia makseltaasi.

Äireen tykyä kurvattihin kaupoolle. Ensi ruokaostoksille. Nähtihin sielä velipoijan entinen morsmaikku. Olisin tärkiää toimitellu sen kans pirempähänki, mutta piti hosua, ku isännäll’ oli ehtoopäivällä kokous ja meill’ oli vielä syömätäki.

Isännällä rupes olohoj’ jo sitte niin kova näläkä, jotta se eherootti ”roskaruokaa” elikkä hampurilaasaterioota. Mull’ ei ollu taharol’lujuutta kieltäytyä… Saas nähärä, menikö se sormus ny siihen sortumisehen… Tosin eileen ehtoolla syötihiv’ vain riisi-tonnikalasalaattia ja leipää. Jospa se vähä tasaas. Nyt ei kyllä parihin päivähän oo paino menny yhtää alaha. Ku ei vain lähtisi ny nousuhun. Sit’ ei kestääsi kukaa, kum’ m’olsin niin häjyllä päällä, vaikka ev’ voisi syyttää ketää muuta ku ittiäni. Mutta tinttaalla voin silti kaikille ;)

Tämän ehtoon ohojelma on niin ku aina: Avara luonto ja sitte saunoomahan.

Kyll’ oli tarpehen mennä eilisehtoona sinne kouluutuksehen. Äänitystekniikas harpattihin 70-luvulta suoraa tälle vuosituhannelle. Meille tuloo nimittäin Mp3-tallentimet käyttöhön ja niistä lehti lähetetähän tierostoona sähköpostilla suoraa toimistolle, johona ne sitte muutetahan mp3-tallentehiksi. Äänileheren tilaajat on saanu laittehen, millä ne pystyy sitte kuuntelemahan niitä tallentehia. Ne ku ei kuulemma tavallisis cd-soittimis kuulu. Jokku dvd-soittimet ja tietokonehet niitä kuulemma pystyy toistamahan.

Saatihin lisäksi muutaki ohojeestusta leherel’ lukuhun. Mäki ku oon pystymettästä siihev’ vair’ ruvennu, niin mull’ ei ollu ku yks Maritan lukema kasetti mallina ja itte oon sitte vain lukenu omalla tyylilläni.

Poika oli kotona ku joskus puoli yhyreksäm’ mais kotiinnuun sieltä koulutuksesta. Kysyyj’ jotta mitä s’on teheny. ”Nukkunu.” Justihin! Mitä muuta s’ov’ viimmeeset kaks viikkua teheny? Mies ei hoira asiootansa, mutta rahaa ov’ vailla! Nyt oon lujana, enkä anna. Päivällä soitti ja pyysi 15 €, jotta pääsis syömähän. Mä ilimootij’ jott’ ei onnistu. Koton’ on ruokaa kyllä! Luuri tuli korvahaj’ jotta napsahti.

Tänä aamuna pakkaasta oli enää pari astetta, mutta lunta satoo vähä. Sev’ verraj’ jotta maa on ny vähä valakoonen. Heti alakoo jouluttaa: jos tänä pyhänaikana sais joulukortit askarreltua..

Soitin eileen ehtoolla poijalle, ku ei sitä näkyny kotona. Kysyyj’ jotta onko ollu koulus. Ei kuulemma, ku oli nukkunu. Justihin! Niin niitä asioota hoiretahan! M’olin taas niin tulikivenkatkuusesti kiukus. Maatakko se vain meinaa ruveta?!

Unohrin kumminki ikävät asiat mielestäni ku lähärin kirijastohon. Eira Pättikankaan puhetta oli torella mielenkiintoosta kuunnella. Jännä kuulla, kuinka ammattilaanen käy kirijootusprosessia läpi. Ja muutenki taustoja kirijoolle, joista useemmat oon lukenu.

Samalla sain Mairen uuren runokirijan (Maire Loppi: Syrämmeni syrijältä. Kirijaa saa tilata Mairelta itteltänsä http://www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=28265 tai Positiivariilta.) Mä sain sen kirijan ilimaaseksi sitä vastahan, jotta hän saa sitte aikanansa mun oman. Jos se ny ylipäätänsä koskaa valamistuu. Alakaa epäällyttää koko homma. Tosin nys’ s’on kiinni kuvista. Mutta em’ mä nyv’ voi flikkaa hoputtaa, kus’ s’ov’ vielä toipilas. Enkä muutenkaa. Kyllä mä tierän, jott’ ei väkisin tuu mitää. Pitää olla inspiraatio. Tekstit on valamisna. Paitti jotta ny olis hyvä vielä lukia ne tauoj’ jäläkihij’ ja kattua, löytyykö niistä kuinka palijo korijattavaa ja karsittavaa.

Tän’ ehtoona mull’ on Ilmajoki-äänileheren lukijooren kouluutus Seinäjoella. On kuulemma saatu joku uus vekotin lukijooren käyttöhöj’ ja sitä opetetahan sielä. Pännärinkiki olis tän’ ehtoona, mutta jourun ny jättämähän sen välihin. Harmi sinänsä, sillä sinne mä tahtoosin mennä joka kerta. Meillä ku ei enää sitte ookkaa ku yks kokoontuminen ennej’ joulua.

Flikka oli jo eileen pääsny sairaalasta kotia. Tänään sill’ on syntymäpäivä. Täyttää 22 vuotta. Onko siitä jo tosiaan niin pitkä aika kum’ mä sain sen ensimmäästä kertaa sylihini? Uskomatoonta. Mun ihana flikkani!

Parane pian ja onnellista syntymäpäivää! toivottaa äitee

Eileen oli tapahtumarikas päivä: flikka meni sairaalahan aamukahareksaksi. ei tienny vielä leikkausaikaa, mutta lupas ilimoottaa, ku on taas tolokuusnansa. ehtoopäivällä tuli tieto, jotta ”hengis ollahan”. eikä kuulemma ollu kohtuuttoman kipiäkää. tänään lupasin vasta soitella, jotta saa nukkua ensi päänsä seleväksi.

päivällä mull’ oli hammaslääkäri. saatihin tuo juurihoito loppuhun. seuraava aika meniki vasta tammikuulle. sielä ollesnani poika oli yrittäny tavoottaa mua kolome kertaa. Mutta ku soitin takaasi, ei tuo enää vastannu.

ehtoopäivällä se sitte soitti ja ilimootti, jotta on päättäny lopettaa koulun. no, tämä oli orotettaviski. viivytystaisteluahan täs on enää vain käyty. mutta ei oo tarkootus, jotta se jäis sitte kotia maata isän ja äireen elätettäväksi. Nyt pitää sitte tosisnansa ruveta kattelohon joko koulutus- tai työpaikkaa. koulu ei kuulemma huvita, jotta jotaki töitä pitääs sitte löytyä. Mutta mistä vain löytyy tällääsenä aikana ku ammattimiehekki saa lähtiä kilometritehtahalle?

kaikesta huolimata oj’ jotenki helepottunu olo. se ainaanen tappelu ja kyttääminen on ny ohi. Kuv’ vain poika löytääs paikkansa mailmasta. kovaa se suunnitteli, jotta armeijan jäläkihin sitte hakis aikuuskoulutuksehen. no, toivottavasti siihen mennes löytyy se into ja motivaatio, joka ny puuttuu. Pelekääv’ vain, jotta täs on ennen armeijaa tulos puolentoista vuoren ”kesäloma” vanhempaan kustannuksella..

tän’ ehtoona meen ystävän kans kirijastohon kirijaalijatapaamisehen. eira pättikangas on kertomas kirijoottamisesta. en olsi eres hoksannu sitä, jons’ ei maire olsi kysyny, lähärenkö kaveriksi.

Aamulla torettihiv’ valtaasa kato työmaalla. Yhyrestätoista ihimisestä paikall’ oli aamupäivällä vain kuusi. Ehtoopäivällä tuli kaks lisää ja yks vuorostansa lähti sitte ehtoopäiväksi pois. Onneksi oli rauhallinen päivä.

Hirvittää jo työkaverin siirtyminen osa-aikaeläkkehelle joulukuun aluusta. Ku se, jonka pitääs ottaa osa tämän eläkelääsen töistä (osa tuloo mulle) on ny sairaslomalla kaks viikkua. Ja epäälen, jott’ ei se oo työkunnos vielä kaharev’ viikonkaa päästä. Sitte mun niskahan kaatuu kolomen ihimisen työt. Paitti jotta tänääj’ jo puhuuv’ vähä meirän osaston päällikölle, jotta sitte ollahan niin sanotusti nestees, jos niin tuloo käymähän. Se meinas, jotta jos sitte siinä tilantehes sais apuja Helsingin päästä. Sopii epäällä.. Eikä meirän talouspuolen pomo taas oo kunahtanukkaa, jotta kuinka ne siirtyvät työt tullahan oikiasti jakamahan jatkos. Mun mielestä olis hyvä nyj’ jo eres täs vaihees tietää. Eihän joulukuun alakuhun oo enää ku kaks viikkua. Mutta täm’ oj’ justihin niin tyypillistä, ku ei välitetä pitää ihimisiä aijan tasalla.

Rekrytoontikielto on päällä, jotta vaikka tarvesta olis, ei saara uutta työntekijää helepottamahan tilannetta. Siksi ajattelij’ jotta kysyn kyllä palakankorootusta. Tuskin sitäkää saa ku verotahan säästööhin, mutta sitte sit’ ei ainakaa saa, jons’ ei tohori kysyä. Ku kyllä töitä lykätähäl’ lisää, mutta mihinää s’ei näy muolla ku siinä, jotta ollahan kohta kaikki sairaslomalla.

Tänään olin heti aamusta asialla:  pistin pesukonehen käyntihin ja rupesin silittämähäv’ verhoja klasiihin. Heleppokos s’oli ny karteekit vaihtaa, ku isäntä oli pesny klasit valamihiksi. Vaikka totta puhuen, ei ne ny niin friisti ollu pesty, jotta aiva kympin arvosanalla olis menny läpi. Mutta er’ ruvennu pesemähän toiskertoohij’ jott’ ei loukkaannuta. Sej’ jäläkihin olis turha enää koskaa orottaa moista ihimettä tapahtuvaksi.

Niimpä mä vain ummistin silimäni pieniltä virheeltä, joita oli jääny ja vaihroon pitsiverhojen tilalle vähä paksummat karteekit. Om’ mukaveet näin pimiähän aikahan. Makuukamarihiv' vaihroon toisen päiväpeitoj' ja matokki. Ruskian sävyys aikaasemmav' vaalianpunaasen imellyksen tilalle.

Puolilta päivin meill’ oli sitte verhot vaihrettuna ja pyykinpesuki liki puolesvälis. Ruaaksi tarijooliv’ vain plättyjä ja mansikoota.  Syömisej’ jäläkihin käytihin äitejä kattomas, ku ei eileen enää kaupunkireissuj’ jäläkihin viittiny.

Kuuntelin, kuinka sen henki vinkuu pahaasesti. Mä tieräj’ jotta sit’on usiammaastikki käytetty jo lääkäris siitä yskästä, mutta ei kai sieltä sitte kumminkaa oikeem’ mitää oo löytyny, vaikka sielä kuulemma varijostumia on näkyny.

Tältä kuulta ei oo saatu vielä äireen laskuakaa ollenkaa. Mutta mä ajattelij’ jotta ei oo mun asia sitä pyyrellä, jos ei sitä meille tuora. Joka viikko kerran käymmä sielä ja joskus jopa näkyy joku hoitajaki. Senhän se pitääs muistaa meille antaa.

Huomisej’ jo alakaa ajatukset siirtyä. Uus työviikko, uuret haastehet. Työkaverill’ on enää kaks täyttä työviikkua jälijellä. Joulukuun aluusta se siirtyy osa-aikaeläkkehelle ja käy töis tiistaista torstaihin. Vähä haiku tuloo. Kyllä se muuttaa asetelmia työpaikalla, ku yks meistä ei tuukkaa enää joka päivä.

Tänään oli puhet, jotta mennähän Seinäjoelle. Piipahrettihin kumminki ensi tuos likellä kirpparilla, ku isäntä kehuu, jotta siel' oli ollu myinnis pikkuserkun maalaama taulu 25 €:lla. Sen normaali hinta on 70-80 €. Hajettihin se sieltä pois. Vielä se katteloo paikkaansa. Pistin ny ensi kenaamahan lipaston päälle siihen asti, kum' mä keksin sille paikan.

Itte asias me lähärettihin kattelohoj’ jos löyrettääs flikalle Kultakeramiikan mustia ruokalautasia. Niirev’ valamistus on lopetettu, mutta ajateltihij’ jotta jos Kultakeramiikan myymäläs olis vielä jälijellä. Ei ollu ku yks ainut matala lautanen. Ei viittitty sitte sitäkää ottaa. Nyp’ pitää miettiä joululahaja uusiksi.

Käytihin sitte Minimanis. Ostin komian kynttilälyhyryn parvekkehelle. Enkä toholo ymmärtäny sitä kokeella kaupas: sen ovi oli aiva vintturas eikä menny ku vängällä kangottamalla kii. Isäntä sitä sitte värä rusikootti, jotta sai sen jollaki lailla pelittämähän. Aina pitääs tarkastaa!

Minimanista mentihin Prismahan. Käytihin sielä syömäs. Oli vähä pettymys päiväl’ lounas, mutta mahansa sillä sai kyllä täytehej’ jotta siinä mieles täytti tehtävänsä.

Nyt mun pitää sitte tarkasti miettiä loput syömiseni tänä viikol’loppuna. Mä haluan päästä hakohon sen sormuksen maanantaina – ja oon pirun pettyny itteheni, jos en siihen pysty.

Tänä aamuna puntari näytti 70,1, eli sata rammaa oli tullu eilisem’ mittahal’ lisää. Mä kyllä tieräj’ jotta se tuli siitä leivästä, jonka vetelin kitahani myöhään ehtoolla. P****les, ku ihiminen on pönttöpää, eikä usko, jotta ehtoosyömiset on ny lopullisesti syötynä. Jos jotaki teköö mieli, niin kietaaso klasillisej’ juotavaa. Kyllä sillä taas hetken pärijää.

No, se siitä ja loput kirijees! Palaallahan!

Hyvää pyhänaikaa kaikillen!

Eileen käyyn hätääsesti töirej’ jäläkihin kotona syömäs ja suuntasin saman tien Raijan työ. Varmahan kolome tuntia toimiteltihin eikä juttu olsi loppunu vieläkää, mutta piti päästää Raija laittamahan muksuja nukkumahan. On se ihanaa puhua ihimisen kans, jonka tuntoo niin pitkältä aikaa ja jonka kans on niiv’ vaivatoonta puhua ihan mistä tahansa asiasta. Tosin ihan kaikkia ei voira puhua, ku ”pienillä paroolla on suuret korvat”. Kyllä muksut heti kysyy, jotta kestä te puhutta, ku juttu karkas johonki vähäki mielenkiintoosehen.

Anni istuu mun sylis ku nakutettuna. M’oon kuulemma sen varaäitee ja mun piti kynsillä piirrellä kuvia sen selekähäj’ ja kutitella sitä. Flikka täytti ny yhyreksän. Ei se kauaa enää tuu varaäireen sylihin. Niin kauan otan, kuv’ vielä tuloo.

Omasta mukulasta en sitte ookkaa keskiviikkoehtooj’ jäläkihin kuullu mitää. Ei oo tullu koulultakaa tietua, onko herra sielä mahtanu näyttäytyä. Eileen s’oli kyllä käyny kotona ja evästäny sielä sillä välin ku isäntä oli ollu ulukokartanolla. En tierä, mitä tästä tuloo. Oon nyj’ justihin taas niin kylläännyksis ja väsyksis koko tilantehesehen, jotta oon valamis heittämähän hanskat tiskihin.

Mutta hei! – Aamulla käyyn puntaris ja se näytti tasan 70 kilua. Eli ensimmääset viis kilua olis nyp’ pois. Jos tuo lukema pysyy maanantain ”virallisehen” punnituksehen asti, niin oon luvannu ittelleni palakkioksi hopiaasen pikkurillisormuksen. (Ja kehut: hyvä minä – ja ei ku uutta välietappia kohti.)

Aina jotaki! Lauantaij’ jäläkihin elättelin taas hetken toivehia, jotta poika ottaas ja ryhyristäytyys. Niin ei käyny. Ei oo tällä viikolla vaivautunu kouluhun ku maanantaina. Eileen sitte ilimootij’ jotta viikkorahaa ei tartte multa orottaa ennen ku koulu taas maistuu. Haistateltihiv’ vain. Mutta min’ oon tosisnani. Em’ mä rupia rahoottamahar’ raavaham’ miehen lintsauspäiviä. Kattelkohon sitte töitä, jos ei kerran koulu maistu. Mutta ei taira olla pahemmin työhalujakaa, ku ny olis koulus työharijoottelu, eikä sekää oo houkutellu. Olsivat kuulemma saanehet teherä vaatetusluokan sähkööstyksiä toisen poijan kans.

Aamuyöllä koira herätti klo 4.19. Käytin sen pihalla ja sej’ jäläkihin sitte valavoon ja pyöriin ja nukahtelin. Mutta vaikka kerkesin uniaki kattella aina joka välis, niin kellosta näki, jotta torkahrukset oli 10-20 minuuttia kerrallansa. Ny oj’ jääny pari yötä vähä turhan lyhkääsiksi. Oonko mä ny sitte  tullu vanhaksi ku uni loppuu aamuyöstä?

Onneksi tän’ ehtoona meen Raijalle kylähän. Puhutahan taas ”naamat väsyksihin”.

Hoh hoijakkaa! Meirän jumppaope oli eileen itte kipiänä eikä sen takia vetäny normaalijumppaa, vaan pisti meirät kuntopiirihin: siin’ oli 11 eri pistettä, jokka keriittihin kiertää kolomesti tunnin aikana. Ensimmäänen kierros oli minuutti/paikka, toinen 1½ minuuttia/paikka ja viimmeenen oli minuutti/paikka nonstoppina. Kaharella ensimmääsellä kierroksella oli aina pieni tauko vaihtojev’ välillä. Voitta uskua, jotta tuli takaumia kouluaijoolta ja hikiki tuli. Ja paikat kipeeksi, huomasin sen jo aamulla..

Siel’ oli

1. etunoja apunnerrukset (ns. naisten punnerrukset polovet maas)

2. vinot mahalihakset (selim'makuulta vastakkaanen kyynärpää ja polovi yhtehen)

3. hyppynaru (tai polovennosto - vastakkaanen kyynärpää)

4. askellus steppilauralle (vapaa tyyli)

5. käsipainot (1,0-2,0 kg, nostoja olokapään tasolta suoraa ylähä)

6. keskivartalolihakset (konttausasennos vastakkaasen kärej' ja jalaan ojennuksia)

7. tasapaino/vatsalihakset (jumppapallon päällä istuen vastakkaanen kyynärpää ja polovi yhtehen)

8. keskivartalolihakset (ensimmääsellä kierroksella seisoma-asennosta kyykkyhyn, käsiev' varas kävely etunoja-asentohon ja takaasi, toisella ja kolomannella kierroksella jäätihin sinne etunojahaj' ja yritettihin pysyä koko aika)

9. juoksu (kahareksikkua salin keskellä keilojen ympäri)

10. polovennostoaskellus steppilauralle (vastakkaanen polovi ja kyynärpää)

11. selekälihakset (päinmakuulla käret ottan alla ylävartalon kohotuksia) 

Perijantaina mua orotti täälä aiva uskomattoman hieno yllätys, ku tulin töistä kotia. Isäntä oli nimittään teheny oikeen perinpohojaaset siivot: s’oli imuroonu ja pyhkiny laattiat ja pesny vielä klasikki sisäpuolelta. Sill’ oli ”kesälomapäivä”, ku työmaall’ ei ollu värkkiä, jott’ olis pääsny jatkamahan hommia. En kuulkaa meinannu silimiäni uskua! 

Siitä hyvästä (niij’ ja isäm’päivän kunniaksi) sitte laitoon tänääv’ vähä parempaa sapuskaa: valakosipulikermapernoja, uunipaistia ja salaattia höysteheksi. Ja jäläkiruaaksi oikeen makiaa isänpäiväkakkua. Oli se vissihin ihan kelevollista, kus’ s’on nyj’ jo melekeen syöty.

Eileen meill’ oli se koulupäivä. Poijan koululla oli siis avoomien ovien päivä ja väkiä oli torella runsahasti! Jäi kaiken kaikkiastansa hyvä maku koko päivästä ja sellaanen olo jotta näistä nuorista oikiasti välitetähän ja jokku puhujat oli niin innostavia, jotta tuli tunnet, jotta ne teköö töitä ihan syrämmellänsä. Ja seki sielä oli torettavis, jotta yhteesöllisyys ov’ varmasti lisääntyny etenki Kauhajoen tapahtumiej’ jäläkihin. Sitä varmahan kuvasteli se vanhempienki suuri joukko. Meki olimma isännän kans molemmin.

Ai niin; perijantaina poijall’ oli kutsunnat. Kajaanihin on palaveluhunastumismääräys 12.7.2010. Siihen mennes pitääs saara koulu päätinkihin. Huomenna niillä alakaa kuurev’ viikon työsoppimisjakso ja ku poika ei aijoos hoitanu harijoottelupaikan hankkimista, niin ilimaj’ jäi.

Puhuttihin siitä sielä koululla poijan luokav’ valavojan kans. Poijan pitää ny huomenna mennä sitte kouluhuj’ ja sieltä yrittävät saara sille harijoottelupaikan. Toivottavasti onnistuu, sillä muus tapaukses se joutuu suorittamahan harijoottelun koululla ja voi olla, jotta se ei tuntuusi mielekkähältä.

Rupesin eileen tekemähän sellaasta mielenkiintoosta hommaa ku väsäämähän joulukalenteria kaverin muksuulle. Kaivoon meirän mukulooren vanhoja satu-, loru- ja koululaasvitsikirijoja esille ja rupesin kokuamahan niistä joulukalenteria Annille ja Villelle.

Jokaaselle päivälle yks satu, muutama loru tai vitsi. Sitte tulostelen niitä värikkähille paperiille, laittelen kirijekuorihij’ ja annan muksuulle.

Oliv’ vain kovan järkyttyny, ku mull’ on Grimmin satuja sisältävä satukirija: Voi kauhiaa, kuinka raakoja satuja! Haluanko mä oikiasti sittekkää antaa sellaasia tarinoota lapsille? Miettikääpä vaikka Hannua ja Kerttua, Lumikkia, Puhanilkkaa, Seittemää pientä kiliä.. Kaikis taharotahan tappaa. Aiva turha siis puhua mitää vireooren raaistavasta vaikutuksesta.

-       Hannus ja Kertus äitee päättää, jotta kakarat pitää eksyttää mettähän, ku ei heill’ oo varaa enää ruokkia niitä.

-       Lumikis äiteepuoli käsköö mettästäjän tappaa Lumikiv’ vain sen takia, kus’ s’on kaunihimpi ku äiteepuoli

-       Punahilkas susi hotkii isoäireej’ ja sitte vielä Punahilkanki ja mettästäjä ampuu suren ja leikkaa sen mahan auki.

-       Seittemäs pienes kilis äiteekili leikkaa suren mahan auki, laittaa tilalle isoja kiviä ja ku susi oli puronnu kaivohon, meni pikkukilit ilooten pihalle, ku susi makas sen pohojalla kuollehena ku kivi.

Aika järkyttäviä mum’ mielestäni! Mitä mieltä ootta – vaihranko lempiämpihin satuuhin, vaikka näm’on kuinka klassikkosatuja?