Sain eileen ehtoopäivällä puhelun terveyskeskuksesta. Hoitaja kysyy, jotta joko mä tierän, jotta äitee on terveyskeskukses. En tienny. Ei ollu kukaa ilimoottanu. Äitee oli viety sinne nnäverev'vuoron takia. Vuoto oli saatu polttamalla loppumahan, mutta sitte oliki tullu tenkkapoo: hoitokorij’ johtaja ei ollu enää huolinu äitejä takaasi! Ei kuulemma mihinää tapaukses, kus' "se sotkoo joka paikav' verellä ja räällä". Joutuuvat ottamahan äiteen terveyskeskuksehen osastolle, ku ei muuta paikkaa ollu tähän hätähän.

Soitin sitte veliipoijalle ja velii soitti hoitolaitoksen johtajalle. Sanoo, jott' ei sen kans pääsny mihinkää järijellisehen puheehin. S'oli riehunu ja huutanu, jotta ku hänem' meni koko vapaapäivä pilalle, ku on pitäny siivota, ku tääl' on sotkettu verellä ympärihinsä, ku ei osata soittaa kellua ja huonekalut on sotkus.. Ja muori kuulemma räkii laattialle ja pyhkii räkää pöytien alle (?!) (Huonekalut ja omistajav’ vapaapäiväthän on toki tärkiempiä ku vanhukset.) Velii oli sitte kysyny, jotta miksei meille oo ilimootettu mitää. Siihen s'oli tiuskaasnu, jotta eikö s'oo aiva sama, ilimootetahanko heiltä vai terveyskeskuksesta. Ja jott’ ei täs oo keriinny mitää ilimoottelemahan, ku om’ pitäny siivota. Johonka velii oli tuumannu, jotta hänen käsittääksensä nää vanhukset on heirän vastuullansa, jolloonka luulis, jotta ilimootusvelevollisuuski on heillä. Ja jotta yrittäjällähän on aina se riski, jotta jotaki sattuu ja vapaapäiväkki menöö mönkähän. Ja hän ainaki yrittäjänä ov’ valamis lähtöhöv’ vaikka keskellä yötä töihij’ jos tilanne niiv’ vaatii. Lääkärinki se omistaja oli keriinny haukkumahaj' jotta hän ei luota sen polttamisihin, kumminki alakaa taas vuotamahan.

Mä yritin sitte saara sosiaalihoitajahan yhteyttä, mutta s'on paikalla vasta perijantaina. Kysyysij' jotta voiko hoitolaitos yksim'puolin heittää äireen pihalle ilimoottamatta meille mitää. (Sielt' ei oo vieläkää oltu yhteyres meihin.)

Mua ei harmita yhtää, vaikka äireen ei enää koskaa tarttisi sinne mennäkkää, mutta se voi taas tietää pitkää aikaa osastolla ennen ku pääsöö vanhaankotihin.

Jotta tälläästä tänne tällä erää. Yritämmä selevitellä asioota, mutta ny on häjysti taas näitä pyhiä täs katkoomas asiooren etehem'päiv' viemistä.

Siskoo tuos soitteli tovi sitte. S’oli ollu ehtoolla äitejä kattomas ja kyselly, mitä oikeen oli tapahtunu. Äitee sanoo, jotta nelijäm’ mais yöllä hän oli oksentanu ja sitte oli alaannu nenästä tulla verta. S’ei pääse sielä sängystä mihinkää, ku sille laitetahan aita etehej’ ja pyörätuoli vierähän käytävälle. Totta kai s’oli joutunu oksentamahal’ laattialle ja varmasti oli petivaatteekki sotkeentunu ja varmahan piirronkiki siinä sängyv’ vieres oli saanu roiskehia. Silt’ oli paperi loppunu ja s’oli joutunu palijahin käsin fletoomahan sitä limaa ja verta naamastansa. On sielä varmasti ollukki kauhia sotku, mutta omistaja oli kuulemma ollu sitä mieltä, jotta ”kaikki menöö entisööntihin”. Eikähän niiren mäntypuiset huonekalut kestä pesua vai minkä takia ne pitää entisöörä? Saa nähärä, jott’ ei tuu vielä lasku huonekaluusta peräs.

Hoitokoris ei oo henkilökuntaa yöllä. Äitee sanoo painanehensa hälyytysnappia, mutta omistaja oli väittäny, jott’ ei oo tullu mitää hälyytystä. Hälyytys menöö omistajalle kotia tien toiselle puolelle. Kuka tämän sitte toristaa? Onko äitee eres ulettunu kunnolla painamahan sitä hälyytintä, kus’ s’on sijootettu sinne sängyv’ vierehen piirrongin päälle meleko kauas? Ei siis ranteehiv’ vaikka s’on rannehälyytin. Onko sen patteris virtaa? Ketä uskotahan ku ov’ vain sana sanaa vastahan. Häviääkö vanhus, joka voirahan leimata sekavaksi?

Äiteelle ittellekkää ei omistaja ollu sanonu mitää. Äitee oli siskoolle ihimetelly, jott' ei hän ymmärrä, minkä takia hänet tänne sairaalahaj' jätettihin.

***

Mulla sen sijahan on uus pää uutehev’ vuotehen.

Voi kuinka äkkiä meni viikko! Meillä piisas vauhtia ja vaarallisia tilantehia ihan omiksi tarpehiksi – kiitos Metkun  Ei vaiskaa, Metku on aiva ihastuttava pikkuneiti. Tarmokas ja touhukas kum’ mikä. Täyttä lihasta koko koira. Me ihimiset ei aina jaksettu pysyä sev’ vauhris.

Joulu kuluu perinteesesti ähkyä poties ja vielä vähä lisää syöres.. Olin ollu kiltimpi ku tiesinkää. Sain nimittäin flikalta lahajaksi kirijan (Laihduttaminen pehmentää pään) ja pyjaman. Poijalta komian pöytäkynttilän ja suklaata. Isännältä hopiaasen, ihastuttavan kaulakoruj’ ja valakokultaaset korvanapit sekä pari rasiaa suklaata. Työkaverilta tuli Pentikin leivinliina + piparimuotti ja vähä lisää suklaata. Siskoolta saimma isännän kans yhtöhöösesti suklaarasian.. Mä kippasin kaikki yhtöhöösej’ jakeluhuj’, jott’ei mun tulsi syötyä itte ihan kaikkia. Kiitettävästi siitä kopasta sitte hupeniki kaikki, mikä siihen oli tarijolle asetettu. Tosin pirin kyllä ihan puoleni minäki. Istuun nimittään lukemas melekeen kaikki joutoaijat ja siinä tuli napsittua sitte samalla suklaata.

Lauantaina isäntä lähti flikan kans kaupungille ja me jäimmä Metkun kans kaharestansa kotia. Suoritimma siinä oikeen oikiaoppisen joulukuusen kaaron Hauskojen kotivideoiden tyylihin. Mä ostin nimittäin jouluksi sellaasen isoon tölökillisen Quality Street –toffeeta ja se tyhyjä pönttö oli Metkulle mieluusa lelu. Sen kans se rymäjytti ympäri huushollia. Mä sitte leikitin sitä sillä pöntöllä, jott’ ei se havaattisi ”äireen” karonnehen. Leikittihin niiv’ vauhrikkahasti, jotta onnistuttihin kaatamahan kuusi ensi soffan päälle ja sitte pitkin pituuttansa laattialle. Olij’ justihin sopivasti täyttäny kuusej’ jalaanki, jotta vettä piisas leviäätte… Ja mä – tyhymä ku oon – tietysti karijuun koiralle, vaikk’ ei se sev’ vika ollukkaa. Ittehän prääsäsin sen kans. No, tulipahan kluuruttua laattia. Paitti jotta näytti laminaatti siitä vetem’ määrästä vähä kärsinehen.. tänä aamuna oli saumar’ reunat pystys..

Flikka lähti koiran kans jo eileen takaasi Ouluhun, kus’ sill’ on liput Himin keikalle tälle päivälle. Muuten olis kuulemma tykänny vielä jatkaa kotona oleelua.

Poika ei palijo kotona viihtyny eres jouluna.

Ny on sitte paluu arkehen alakanu. Uus vuosi ei meille oo ollenkaa enää sellaanej’ juhula, jotta sitä eriksensä vietettääs, kum’ muksut on omis menoosnansa. Silloon kun n’oli pieniä, piti tietysti aina valaa tinoja ja ampua rakettia. Nyt kattellahav’ vähä klasista, ku toiset paukuttaa rahaa taivahalle.

Siitä huolimata oikeen hyviä välipäiviä ja onnellista uutta vuotta kaikille!

Yön aikana oli tullu viitisen senttiä lunta. Harmi vain, jotta lämpötila on plussan puolella. Tuskin siis on kovin pysyvä lumipeite, mutta heti havaatti kuinka se vaikutti mielialahan. Toki mä voin olla ny tavallista valoosammalla päällä siksiki, jotta mull’ on huomenna vapaapäivä ja flikka tuloo Metkuunensa tänään kotia.

Nukuum' muuten sitte vaivaaset ykstoista tuntia, mutta olsiv' varmahav' voinu vielä jatkaa. Tää väsy ei tunnu vähenevän nukkumalla.

Eileesen laiskottelun aiheuttama huono omatuntoko lie sitte syynä, ku kattelin viimme yönä painajaasunia siitä, kuinka meill’ oli joka paikka täynnä romua. Olin muka menos pesemähän pyykkiä pukuhuonehesehen, mutt’ en pääsny eres pyykkikonehen työ siirtelemätä romuja pois erestäni. Se vissihin sai mun sitte lopuuksi alakamahan tuov’ vihaamani siivouksen. Ensi pesin saunan. Sitä porstatesnani tuli isäntä ja tuumas, jotta ”Veit sitte mun huomisen hommani.” Mä lupasij’ jättää pesuhuonehen pesun sille.

Imuroottin ja siinä vaihees ku olin pesemäs ylähäkerral’ laattioota, tuli isäntä tupahaj’ ja sanoo, jotta häv’ voi sitte pestä alahakerral’ laattiat huomenna. Em’ muuten pistäny yhtää hanttihin siinäkää asias. Tänään s’ei nimittäin tarttunu yhtää mihinkää hommahav’ vaan pysytteli pois tieltä vain kum’ mä siivosin.

Laattiat pestyäni silitij’ joululiinat ja rupesin pyhkimähän pölyjä. Laittelin liinat paikoollensa ja jonku verran joulukoristehia. Jouluverhoja en enää laita. Meiräv’ väki on niin isua, jott’ ei me kaivata enää mitää tonttuverhoja.

Pyykkikones on tavam’ mukahal’ laulanu koko päivän. Mutta nyt on tietysti mukava olla ku huusholli on siivos ja pyykkikopat tyhyjinä.

Flikka tuloo koiran kans huomenna ja sitte meillä alakaa taas olla elämää. Voi, kum’ mukavaa!

Eileen ehtoolla leivoon niitä ässiä, mutt’ ei ne ollu sinne päinkää ku äireen ässät. Niimpä tuumasin isännälle, jotta joutavat syörä pois. Niit’ ei joulupöytähäl’ laiteta. Eivät oo vielä huvennehet kovin palijo. (Selevennykseksi vielä, jott' ei niis sinänsä mitää vikaa ollu, mutta eivät vain ollehet sellaasia kum' mum' mielestäni olis pitäny olla.) Yritim' muuten äireeltä kysellä, millä reseptillä s'on teheny ässiä, mutt' ei se muistanu.

Tänään sitte nukuun pitkähän. Tais olla liki yhyreksän ennen ku kömmiin sängystä ylähä. Ehtoolla ja yöllä flosotti vettä. On niin pimiää ja kuraasta, jott’ ev’ viitti vielä eres siivota. Koira käy makaamas pihan märiimmäs kohoras ja tuo tullesnansa tupahan puoli kilua kuraa.

Keittiön klasilta oli pimahtanu sähkökynttelikkö sillä välin ku oltihin äiteen työnä käymäs ja kaupas. Onneksi oli menny pimiäksi eikä syttyny palamahan. Eikä tietystikkää kotona ollu sopivan kokoosia polttimoota siihen. Ja ku kokeelin joitaki toisia polttimoota, niin ei suostunu palamahan. Torettihij’ jotta roskihin. Piruako nuota säästelöö. Siirsin puisen arventtitähären sitte olohuonehesta tuohon keittiönklasille. Olohuonehesehen kumminki pistetähän kuusi, niin ei sielä sitä tähtiä sitte enää tarvita. Ja ehtoosim' mä poltan sielä kynttilää ku televisiota vaharatahan.

Pitääs muutenki riveta kovalla kärellä karsimahan tuota krääsää, mitä on tullu kerättyä ja säilöttyä ympärillensä. Vähemmän vois olla enämmän, kuv’ vain oppiis luopumahan.

Eilisehtoo oli sitte huilia. Lähärin Raijan työ kylähän. Villell’ oli lauantaina syntymäpäivä ja vein samalla jo joululahajat. On se jännä, kuinka hyvän ystävän kans vietetty ilta vastaa ihan pientä lomaa!

Anni oj’ jo kauan kuttunu mua äiteeksi. Niinpä se kipaasi mun sylihin istumahaj’ ja pyysi kutittamahan. Mä sitte piirtelin kynsilläni kuvia sen selekähän. Kaffittelun aijaksi vain siirtyy pois mun sylistäni. Ei se enää kauaa tuu varaäireen sylihin. Mä kyllä sylittelen niin kauan kus’ se vain sylihin tuloo.

Meill’ on tänään tj. työmaalla ja kaffitellahan yhyres koko porukka. Varmahan saarahaj’ jonkim’moinen tilannekatsaus firman taloustilantehesta.

Jee! Enää yks päivä enää töitä tämäj’ jäläkihin ennej’ joulua. Oon nimittäin tiistain ylityövapaalla.

Sain porkkanaloorat teheryksi ja joululahajat paketootua. Tän’ ehtoona vien ensimmääset lahajat. Raijan poijall’ on ollu viimme lauantaina syntymäpäivä. Meen synttäriille, mutta vien jo joululahajat samalla.

Flikan kans soiteltihin eileen. Se tuloo kotia vasta maanantaina. Itte pirän tiistain ylityövapaata.

Huomenna varmahan yritän leipua kaneliässiä. Poika toivoo niitä. Muisteli, jotta mumma niitä aina leipoo. Näköjään muksuulle oj’ jääny makumuistoja lapsuusjouluusta. Ne on mun mielestäni sellaasia hyviä perintehiä, joita haluaj’ jatkaa.

Maanantaiehtoolla käyyn hakemas (taas toistaaseksi) viimmeeset joululahajat ja pistin joulukortit matkahan.

Eileen ehtoolla tein sitte valamihista lanttusurvoksesta laatikot ja paketoottin muutaman lahajan.  Pistin flikan petiv’ valamihiksi. Tervetulua kotia jouluksi

Tänään pitääs teherä porkkanaloota ja jatkaa paketoontia.

Loppuuko tämä ikänä? Nimittään murehtiminen?

Flikka oli joutunu taas sairaalahan. Onneksi ei tarvinnu jäärä. Munuaastulehrus.. Oli saanu siihen lääkkeet ja oli jo eileen ollu töiski ja lupas tänään mennä kouluhunki. Olivat lääkkehet ruvennehet heti vaikuttamahan.

Mutta sitte poika! Ev’ viitti tänne kaikkia kirosanoja eres kirijoottaa, mitä mieles pyörii! Kuinka tyhymiä nuo kakarat voi oikeen olla. Poika oli joutunu poliisien kynsihin, ku olivat ollehet jonku kaverin autolla matkas ja kuskina oli ajokortitoon, alaikääner’ rattijuoppoo! Nehän oli henkiänsä kaupalla. Ja auton omistaja on seki aikamoises liemes. Ja kaikki kaverit, jokk’ on hyväksyny tuon kuskin. Poika pelekää ny oman korttinsa puolesta. Ei sunkaa se vieres istujalta mee, mutta oliko tuo ny sitte ihan koko totuus? Kuka sielä ratis on oikiasti ollu? Tai kenekä autolla on oltu matkas.

Ja kum’ me tietysti sitte isännän kans ”riemastuumma” tästä uutisesta, niin poika kattoo oikeureksensa suuttua ja painua omalle puolellensa ovet präiskyen. Just! Ja sitte lähärettihij’ jonku kaverin kyytis ja tultihin kotia viireltä aamulla.

Mua kuulkaa ov’ v******nu niir’ rakkahasti, jott’ ei oo tosikaa.Tekis mieli antaa ympäri korvia tuollaasta hunsvottia, joka eheroon taharoon yrittää pilata oman elämänsä.

Ei huvita koulu, mutta eipä näytä huvittavan työnhakukaa. Min’ ej’ jaksa!

Nyt oov’ väsyksis ihan fyysisestikki, ku koira herätti ensimmääsen kerran puoli nelijältä ja ku pääsin takaasi horteehin, pyysi se uurestansa pihalle kymmenen yli nelijä. Enkä mä sitte enää saanu nukuttua. Sillä mä kuulin tuon poijanki kotia tulon. Ja puoli  kuurelta alakoo koira taas knapeeraamahan erestakaasi. M’ olin sillekki niin he****tin kiukus heti aamusta, jotta vähältä, jott’ en potkaasnu pihalle, kus’ se vain nuunas over’ raos ja päätti sittekki pyörtää takaasi tupahan.

Eileen käyyn töistä päin kaupoos vielä viimmeeset joululahajat. Tai siis tällä tietua viimmeeseet. Tottahan sitä tuloo kumminki vielä jotaki ostettua, vaikk’ olis kuinka päättäny, jotta n’oli ny täs. Paketoonu en oo vielä ensimmäästäkää.

Kotia päästyä pistin pyykkikonehen laulamahan. Jäi pyhänä kauppareissun takia osa pyykiistä pesemätä. Sitte kääriin narulta kuivat kaappiihin.

Loppuehtoo meniki sitte television ääres.

Tympiä keli: vettä on satanu ja nykki on sellaasen tihkusateesen harmaata. Lumet om’ melekeen menny. Sivutiet oli tietysti liukkahia.

Tän’ ehtoona saattaa siskoo miehinensä poiketa. Sitä miettiesnäni hoksasij’ jotta mulle tuloo vielä joulukorttien kans kiirus, jos ne pitääs jo ens maanantaina saara matkahan. Tän’ ehtoona tuskin tuloo tehtyä mitää, joten mulle ei jää ku huomisehtoo, torstaiehtoo ja pyhäpäivä ku kerkiän niitä teherä. Perijantai ja lauantai menöö Helsingir’ reissuhun.

No, enkähäm’ mä kumminki kerkiä. Voi sitte olla, jott’ en jaksa enää niin huolellisesti tekstata, jos tuloo kiirus, mutta nyt vielä oon sitä mieltä, jotta joka kortista teherähän erilaanen. Vaikka perusirea olis samam’moinen, niin ainaki tekstin färi ja fontti vähä muuttuu kortista toisehen.

Niinhän siinä sitte käytihij’ jotta mä taas taharoon maharottomia. Nimittään sitä sormusta ei löytyny Seinäjoeltakaa. Tai kolome sormusta löytyy: siliä, joka ei näyttäny miltää, kierretty Lapponia-sormus, jonku risainarin suunnittelema kuulemma ja jok’ oli melekoosen massiivisen näköönen pikkusormehen. Enkä oo ikänä eres tykänny Lapponia-koruusta. Ja hinta? 64,-. Sitte mulle tarijottihin oikeen komiaa valakokultaasta sormusta, mutta se oli tietysti vielä ”vähä kalleheet”, nimittään 280,-. Anti olla sittev’ vain.

Kuulin sitte sev’ verraj’ jott’ei sen kokoosia sormuksia eres teherä ku tilauksesta. Valamistus alakaa kuulemma koosta 15, kum’ mulle olis pitäny olla 14,5. Ja nyn’ näyttääs siltä, jott’ ei keriitä eres Helsingir’ reissulla käyrä kaupoos. Meemmä kuulemma suoraa toimistolle ja sieltä vasta sitte hotellille myyntipalaverij' jäläkihin. Ja ku pikkujoulut alakaa jo 17.30, niin ei siitä sitte enää mihinkää kaupoolle  kerkiä livistää. Tuloo kiirus, jotta kerkiää eres ittensä tällätä, jos toimistolla menöö nelijähän asti. Pitää vissihin nousta aamulla aijoos pesöhön pää ja teköhön meikin pohojustukset niij’ jotta samalla naamalla mennähän yöhön asti.. Siinä sit’ onki haastetta!

Täs on Sarille (ja tietysti muillekki) mun jo vuosia käyttämäni pipariresepti:

ULLAN PIPARIT

-       2½ dl siirappia

-       3 dl fariinisokeria

-       250 g margariinia

-       2 tl neilikkaa

-       2 tl kanelia

-       2 tl inkivääriä

-       2 tl pomeranssinkuorta

-       2 kananmunaa

-       1 tl suolaa

-       2 tl ruokasoodaa

-       n. 10 dl vehnäjauhoja

Kiehauta siirappi, fariinisokeri, rasva ja mausteet. Jäähdytä. Lisää munat ja vehnäjauhot, joihin on lisätty suola ja sooda. Seisota taikinaa viileässä yön yli. Ota muotilla kakkuja kaaviloidusta taikinasta ja paista 200-225 asteessa 5-8 minuuttia.

Tästä satsista tuloo reiruhun 150 piparia. Tai riippuu tietysti, kuinka paksuja teköö. Mä itte tykkään ohkaasista ja rapeesta.

Ehtoolla menin toivehikkahana television äärehen orottamahan Avaral’ luonnon alakamista. Mutta kissiv’ viikset sieltä mitää luonto-ohojelmaa tullu. Tuli vain kuivia linnaj’juhulia. Niitä sitte kumminki vahtasin, ku ei muutakaa tullu.

Tänään pesaasin aamusta pari konehellista pyykkiä. Puolilta päivil’ lähärettihin äireen työ ja siitä sitte Seinäjoelle jouluostoksille. Siel’ oli kyllä sitte kaikki muukki! No, viitisen tuntia pyörittihin kaupoos ja saatihin kasahan melekeen kaikki joululahajat. Jotaki pientä täyrennystä enää tarvitahan.

Ja joulukortikki oj’ jo hyvällä mallilla. Reirusti yli puolet ov’ valamihina. Kyllä tämä tästä – hilijoollensa.

Eileen ehtoolla sinnittelin hereellä puoli kahtehentoista. Vahtasin Rock Finlandiaa vain toretakseni, jott’ ei olsi kannattanu. Mitää niin hyvää siin’ ei ollu. En tierä, miksauksestako johtuu vai mistä, mutta mum’ mielestä laulajien äänet pakkas karota musiikkihin. Eikä esiintyjis ollu oikeen yhtää mun suurta suosikkiani.

Tänä aamuna sitte nukuttiki yhyreksähän asti. Noustuani nautiin kaikes rauhas aamupalasta ja sitte vasta rupesin touhaamahan. Tein ensi makaroonilooran siihen mallihij’ jotta sen saa vain pökätä uunihin, ku piparit on paistettu. Sitte rupesil’ leipomahan. Heti ensimmääseksi otin pakastepussihin flikalle taikinaa ja pistin sen turvahan.

N. 130 piparia tuli siitä satsista, jonka tein. Tein vähä pienemmän taikinan ku tavallisesti. Ja perinteesehen kuuluu polttaa ainaki yks pellillinen. Nym’ mä vähä jalostin sitä perinnettä ja poltin toisenki pellillisen…

Makaroonilooran kypsymistä orotelles askartelin taas jonku verran joulukorttia.

Miehet vahtaa televisiota ja mä tulin tänne ruvetakseni ihan uskomattomaksi. Erosin kirkosta ja saman tien ilimootin isännänki erosta. Oomma kuulunu laiskuuttamma kirkkohon. Meille s’ei oo ollu mikää tärkiä juttu eikä siel’ oo tullu käytyä ku pakosta. Yritin selevittää, mitä kirkkohon kuulumattoman hautaus maksaa, mutta sit’ en löytäny. Toisaalta eipä tääl’ oo ketää jätetty peittelemätäkkää sen takia.

Joku varmahan paheksuu nym’ mua, mutta vetuan täs kohtaa uskonnov’ vapautehen. Kai siihen kuuluu seki, jotta saa olla uskomata, jos siltä tuntuu.

Kaikille kuitenki haluan toivottaa hyvää ja lämminhenkistä ittenääsyyspäivää! Niij' joo - ja joulua tykkään silti viettää. Ei se mulle oo ikänä ollu sitä, mitä uskovaasille. Kyllä s'on ennemminki mukavia perintehiä ja hyvän taharon aikaa.

Kyll’ on ollu kiiruhinev’ viikko! Ooj’ jo vähä väsyksiski enkä tierä, tuoko ens viikko yhtää helepotusta. Nimittään se meirän sairaslomalaanen on kuulemma ollu tääv’ viikon kuumehes. Mahtaakahan tulla maanantainakaa töihin..

Tiistain’ oli tääv’ vuorev’ viimmeenen aeropikki. Keskiviikkona askartelij’ joulukorttia. N’ov’ viä aiva vaihees, mutta on ihanaa, ku on tämä työhuones, niin ne voi jättää tänne leviällensä ja jatkaa sitte taas ku kerkiää. Eileen oli viimmeenen pännärinki ennej’ joulua. Siel’ oli jokahisella jotaki hyvää joukos. Oli klökiä ja pullaa ja pikkuleipiä ja suklaata ja karamälliä ja Raija oli teheny oikeen hyviä suolaasia muffinsia: vehenäjauho-kraahamjauhopohojaasia, joirenka täyttehenä oli pinaattia, fetajuustua, kirsikkatomaattia ja mustia oliivia. Olivat silimär’ruokaaki. Mull’ ei ollu ku Fazerin parahia pussillinen.

Eileen oli viimmeenen ilimoottautumispäivä pikkujouluhun. Meilt’ ei oo ny lähärös kun nelijä ihimistä. Meemmä firman autolla. Lähäretähäj’ jo aamusta ja ollahan alakuiltapäivästä perillä. Miehet menöö palaverihin ja me toivotahan Pirjon kans, jotta ne nakkaas meirät hotellille. Olis kerranki kunnolla aikaa tällätä ittensä.

Minna soitti ehtoopäivällä ja sanoo, jotta meill’ on sielä hyvät oltavat: on kuulemma 5½ miestä jokahiselle naiselle. (Heh, heh!) Mäki luulin silloon, ku ensimmäästä kertaa menin sinne, jotta ku miehiä on niin palijo, niiv’ varmasti pääsöö tanssimahan. Arvakkaa vain, mihinkä ne miehet jonotti? Ei ainakaa tanssihin hakemahan. Paaritiskillehän ne jonotti.

Tänään mä pistin piparkakkutaikinan tuleelle. Flikka oli vissihin aavistanu mun meiningit, kus’ se soitti, jotta hän haistoo jostaki asunnosta piparin hajun ja hän ajatteli heti äitejä. Jotta jospa äitee pakastaas hänelle taas vähä piparitaikinaa.. Viimme vuonna nimittään pistin osan taikinasta pakkaasehej’ jotta flikka sai sitte syörä ku tuli jouluv’viettohon kotia.

Huomenna siis vietän ittenääsyyspäivää kaulitej’ ja paistaen piparia. Tyylikkähänä essu yllä ja huivi pääs.

Hyvää ittenääsyyspäivää kaikille!

Aikaleikki

Kymmenev' vuotta sitte, vuonna 1998

1. Elämä oli lapsiperheen arkia. Lapset 12- ja 8-vuotiaat.

2. Tein pätkätöitä kunnas ja pelekäsij' jott' ei mua enää kukaa huoli ikänä töihin.
3. Em’ mä ny enää niiv’ vanhoja asioota muista!

Viis vuotta sitte, vuonna 2003

1. Löysin Rakkausrunot.fi –sivustoj’ ja jäin koukkuhun.

2. Flikka asuu jo Tamperehella ja poijallaki oli jo murkkuikä.

3. Tunsin olevani keski-ikäinen.

Kolome vuotta sitte, vuonna 2005

1. Meill’ oli oikeen juhulavuosi: Mies 50 vuotta, flikka ylioppilahaksi ja poika ripiltä.

2. Flikka muutti  ensi Tamperehelta kotia ja syksyllä sitte Ouluhun.

3. Mä tunsin itteni entistä enämmän keski-ikääseksi.

Vuosi sitte, vuonna 2007

1. Flikka saavutti vanhan täysi-ikääsyysrajan.

2. Poijan kans raskas vuosi..
3. Ja mä tunsin itteni vanhaksi.

Tähän asti, vuonna 2008

1. Poika täytti 18 ja sai ajokortin.
2. Flikka eros pitkäaikaasesta poikakaveristansa ja muutti yksin asumahan.

3. Mä tunnen itteni ikälopuksi.

Eileen

1. Olin syksyv’ viimmeeses aeropikis.
2. Alootij’ joulukorttien askartelun.
3. Saunoon.

Tänään

1. Totesin aamun työmatkalla jonku ottanehen lähikosketuksen kototiev’ vartehen rakennettuhun liikentehej’jakajahan.

2. Oon saanu työsumaani hyvin puraattua.
3. Jatkan joulukorttipajalla.

Huomenna

1. Pääsen lähtemähän töistä jo nelijältä.

2. Syksyv’ viimmeenen Pännärinki.

3. Katton Housen.

Ens vuonna 2009

1. Pirän talavilomaa viikolla 10.
2. Oon toivottavasti 10-15 kilua köykääseet.
3. Toivon saavani kirijani valamihiksi. Vihiroonki!

HAASTAN

1. Kuka ikänä tätä lukookaa!

Hups hei! Siinä meni työpäivä tavallista vinkiemmin. Olin nimittään yksin töis taloushallinnom’ puolella. Toinen työkaveriista on osa-aikaeläkkehellä maanantait ja perijantait ja toisen sairasloma jatkuu. Meni reskontran kans monta tuntia ja muutama juttu jäi huomiselle, ku en tohtinu omin päir’ ruveta laittamahan. Pareet ku kysyn ensi Siskolta neuvua ja teev’ vasta sitte. Mieluummin kerralla oikeen ku monta ketaa korijaten.

Olin oikeen iloosesti yllättyny aamulla puntarin lukemista. Olin nimittään ihav’ varma, jotta tottahan m’oon ny syöny osan karotetuusta kiloosta takaasi. Onneksi olin osannu pysyä kohtuures. Tänään tosin oli ehtoolla vaikeuksia, ku tiesij’ jotta mull’ on karamällipussi kaapis. Se nimittäin jäi pyhänaikana syömätä. Ei olsi ennev’ vanhaa pääsny moista vahinkua tapahtumahan.

Mutta nym’ mä sukellan maanantaiehtoon teeveeputkehen: Salkkarit, Tukka auki ja Täydelliset naiset. Sitte hornaamahan (= kuorsaamahan).

Hyvää yötä!