Min’ en tierä, mihinä on ollu vikaa, mutta parihin päivähän en oo pääsny eres kirijautumahan tänne. Tänä päivänä tulin sitte mutkan kautta oieti. Eli kirijauruun ensi mesehen, sieltä postihin ja postista tänne. En eres kokeellu suoraa kirijautumista.

Ja justihin yhtenä päivänä alakuviikosta tein perusteellisen virustarkistuksen, väliaikaastierostojen poiston ja skanriskinki. Ei pitääsi olla mitää häihäräppyä.

Loma on ny sitte onnellisesti (?) takanapäin.

Perijantain ”esiintymisen” jäläkihin verin lauantain henkiä. Pyhänä käytihin kuntosalilla.

Maanantai meni ihan lusmuulles, tiistaina kierrettihin kirpputoria. Löysin kaharet kengät (kuinka ollakkaa). Toiset, mustat samettipintaaset slingpäkit maksoo 2,- ja mustat mokkajälijitelmäsaapikkahat 5,-. Sitte ostin Scorpionsin levyn vuorelta -88. J Ja kirijekuoria ja paperia.. Niij’ ja sitte sellaasen hauskan, isoon pellikukoon, jonka vein isoollesiskoolle.

Keskiviikkona vietin meleko tarkkahan 8 tuntia ystävän kans. Käytihin ensi vähä kiertelemäs Torikeskukses, sitte mentihin syömähän oikeen pitkän kaavan mukahan, lähärettihin taas kaupungille sulattelohon sapuskoja (mitää ei ostattu) ja pääryttihin vielä kaffeelle Herkkukonttihin. Sieltä lähties poikettihin vielä Kirjakassiin, mistä ostin yhyren kirijan.

Eileen käytihin siskoon työnä päiväkaffeella, ehtoolla kuskattihin poikaa autokouluhun teoriatunnille ja mentihin sitte itte kuntosalille.

Tänään käytihin kattomas poijalle autua. S’on yhtä vanha ku poikaki, mutta oli päällepäin aika siisti ja murahti ”tartista käyntiin nääs”. Kytkinremppaa siihen pitää teherä, mutta siinähän on sitte tekemistä ajokorttia orotelles.

Minä aion viettää talvilomaani urheillen.

Lajeikseni olen valinnut raskaita sisäliikuntamuotoja, joita en suosittele ihan vasta-alkajille, koska ne vaativat todella rautaisen peruskunnon.

Tässä pieni esittely teille lajeistani:

1.      Villasukkahiihto. Ehdottoman tarpeellisia lajin harrastajille ovat käsintehdyt, oikein mitoitetut villasukat. Valittavina on useita eri värejä tai eri tavoin kuvioituja villasukkahiihtovälineitä. Oman kokemukseni perusteella voin suositella etenkin Äiti-tehtaan laadukkaita tuotteita. Ne tuntuvat käytössä mukavilta ja kestävät yllättävän hyvin aktiivisellakin lajin harrastajalla.

      Laji edellyttää liukkaita lattioita, mutta edistyneimmät harrastajat selviävät myös mattojen peittämillä lattioilla jalkojen nostelu –tekniikkaa käyttämällä. Se lisää lajin raskautta ja harjoituksen kestoa voi silloin lyhentää.

      Koska villasukkahiihto on lajina rankka ja vaativa, täytyy muistaa huolehtia erityisesti oikeaoppisesta tankkauksesta. Harjoituksen lopuksi voi nauttia esim. ison mukillisen kahvia, teetä tai kaakaota (oman mieltymyksensä mukaan) ja muutaman kotitekoisen korvapuustin, jonka valmistuksessa ei villasukkahiihtäjän ruokavaliolle tärkeitä voita, sokeria ja kanelia ole säästetty.

      Villasukkahiihdossa yleisimmin ilmenevät vammat ovat liukastumisesta johtuvia tai raajavammoja lähdettäessä liian aikaisin matotetuille pinnoille.

2.      Sohvan paikallaan piteleminen selimakuulla. Lajilla on vanhastaan jo paljon harrastajia ja sen suosio perustuu usein välineiden helppoon saatavuuteen. Ehdottoman välttämätön lajin harrastajalle on sohva, jolla selinmakuuta pystyy mukavasti harjoittamaan. Oma sohvani on lajissa pidemmälle ehtineille kehitetty ns. kahdenistuttava malli, jossa hyvän makuuasennon löytyminen on vaativampaa. Lisäksi olen panostanut erityisesti sohvatyynyihin ja erikoisvarusteena minulla on uniikki jäännöslangoista itse käsin kutomani torkkupeite, jonka avulla pääsen huippusuorituksiin.

      Tässä lajissa erityisen tärkeää on muistaa suorituksen aikainen tankkaus. Ennen aloittamista on muistettava varata kaikki tarvittava käden ulottuville, ettei suoritusta tarvitse keskeyttää tankkauksen vuoksi. Se heikentäisi huomattavasti lopputulosta.

      Tankkaukseen erityisesti sopivia ovat mm. perunalastut tai juustosnacksit sekä mahdollisimman runsaskalorinen virvoitusjuoma. Paperipyyhkeitä kannattaa myös varata välttääkseen urheiluvälineiden sotkeutumisen, sillä uusien sohvien hinnat ovat melko korkealla eikä niitä kannata uusia joka harjoituksen jälkeen. Hyvin huollettuna sohva kestää aktiivisellakin harrastajalla useita vuosia.

      Yleisimmät urheiluvammat tässä lajissa ovat esim. alaraajojen kolhiintuminen urheiluvälineeseen asettauduttaessa. Ylikuntoon tietää joutuneensa siinä vaiheessa, kun selinmakuu ei enää onnistu, vaan on käännyttävä esim. kylkimakuulle. Onneksi ylikuntovaihe harvoin jää kovin pitkäksi aikaa vaan menee ajan kanssa ohi.

3.  Pikamatkat. Tämän lajin voi yhdistää edelliseen, jolloin se lisää kummankin lajin vaativuutta. Tai sitten sitä voi harrastaa ihan erillisenä lajina. Tähän tarvittavat välineet löytyvät useimmista kodeista valmiina.

      Pikamatkat suoritetaan aina paikkojen A ja B välillä A:n toimiessa sekä lähtö- että maalipisteenä ja B:n kääntöpisteenä. Lähtöpiste A voi olla mikä tahansa edellä mainitun sohvan lisäksi. Lähtöpaikaksi käy ihan mainiosti esim. sänky, tv-tuoli, tietokonepöytä tai jopa keittiön pöytä. Kääntöpaikka B vaihtelee myös kulloisenkin valitun pikamatkan mukaan. Se voi olla esim. jääkaappi, ruokakomero, pakastin tai jopa kioski tai pikaruokala. Viimeksi mainitut matkat tosin alkavat jo mennä kestävyysurheilun puolelle.

      Pikamatkan sääntöihin kuuluu, että kääntöpisteestä noudetaan palauttavassa vaiheessa tarvittavat lisäravinteet. Kääntöpaikka kannattaakin siis valita tarkoin. Samoin kääntöpaikan varusteluun kannattaa paneutua huolella. Valmiiksi viipaloidut tuotteet antavat todella hyvän edun verrattuna niihin lajin harrastajiin, jotka edelleen suosivat perinteistä tyyliä viipaloimattomine tuotteineen.

      Oma suosikkimatkani on tv-tuoli – jääkaappi – tv-tuoli. Tavoitteenani on suoriutua kulloiseltakin pikamatkaosuudelta mainoskatkon aikana. Tässä on nähtävissä lajille suotuisaa kehitystä mainoskatkojen pidentymisen myötä.

      Tankkauksessa suosittelen 3-5 viipaletta vaaleaa leipää, runsasrasvaista, pehmeää levitettä, vähintään 30 % kermajuustoa, metvurstia ja suolakurkkua sekä isoa lasillista jääkaappikylmää kulutusmaitoa tai piimää.

      Lajin tyypillisimpiin vammoihin kuuluvat viipaloimattomien tuotteiden viipaloinnista aiheuttavat viiltohaavat sekä kiireessä oven väliin jäävien sormien kipeytyminen. Myös yhteentörmäykset toisten harrastajien kanssa ovat yleisiä. Samoin suorituksen jälkeiset vatsanväänteet tai turvotuksen tunne.

4.   Kynän heiluttelu. Tässä lajissa harrastusvälineiden kirjo ja valikoima on äärettömän suuri ja niiden kanssa voi olla vaikeuksia osata valita itselleen sopivimmat välineet. Tärkeimmät hankinnat ovat kuitenkin kynä ja paperi. Lisävarusteeksi voi hankkia pyyhekumin, mikäli kynävalinnassaan päätyy lyijykynään. Perinteinen lyijykynä hidastaa suoritusta ja vaatii ehdottomasti lisävarusteeksi tehokkaan teroittimen.

      Omiksi suosikeikseni ovat nousseet lyijytäytekynä, pyyhekumi ja suttupaperit. Aloittelija sortuu monesti komeaan mainoslahjakynään ja vaatii paperilta ehdotonta käyttämättömyyttä, ehkäpä jopa viivoitusta tai ruudutusta. Viivoitus tosin voi olla hyväksi, jos on valinnut lajikseen kirjoittamisen. Lajin piirustuspuolella viivoituksesta on useimmiten vain haittaa.

      Itse olen oppinut vuosien harrastuksen myötä pitämään haasteista ja nykyään koen jo selviäväni melko hyvin miltei millaisesta paperista hyvänsä. Eräs parhaimmista saavutuksistani on kirjoittaminen viivoitetulle paperille poikittain viivoitukseen nähden!

      Tässä lajissa tavoitteena on saada paperille aikaan jotain näkyvää. Itse olen painottunut tekstipuolelle, joten tässä vinkkejä lähinnä siihen. Harjoittelu on hyvä aloittaa varovasti vaikkapa laatimalla kauppalistan. Tai voi kokeilla hieman toisentyyppistä harjoitusta, nimittäin kalenterimerkintöjä ja –muistiinpanoja. Niiden jälkeen voi asteittain siirtyä vaativampiin postikortti-, kirje- ja päiväkirjaharjoituksiin.

      Lajin vaaroihin kuuluu sen addiktoiva vaikutus. Se voi muuttua jopa pakkomielteeksi, jonka vuoksi kaikki käytettävissä oleva puhdas paperi täytyy saada täytetyksi sanoilla: runoilla, tarinoilla, pakinoilla, novelleilla, saduilla. Myös papereista voi saada viiltohaavoja tai huonosti muotoiltu kynä voi tehdä pitkän harjoituksen aikana painaumia sormiin. Toisinaan tapahtuu myös kynän terien katkeamisia etenkin lyijykynämalleissa ja joskus voi jopa paperi repeytyä.

      Se on kuitenkin lajin eduksi sanottava, että mainittavaa ylikuntoon joutumisen vaaraa ei ole. Jos niin kuitenkin käy, se ilmenee yleensä siten, että minkäänlainen paperi ei saa sanoja syntymään. Kynän vaihtokaan ei tahdo siinä vaiheessa enää auttaa vaan on odotettava, kunnes ylikuntovaihe menee ohi ja harjoitukset alkavat taas sujua.

      Suorituksen aikaista tankkausta ei aina malteta tehdä, mutta suosittelen nauttimaan viimeistään suorituksen jälkeen ison kulhollisen irtokarkkeja.

5.   Käsilihasharjoitukset. Tämän lajin voi yhdistää esim. sohvan paikallaan pitelemiseen selinmakuulla (kohta 2.). Se tosin vaatii jo pitkälle kehittynyttä tekniikkaa.

      Käsilihaksia harjoitetaan hyvää kirjaa (joka on siis ehdottoman välttämätön lajin onnistumiselle) pitelemällä. Lajin raskaus kasvaa valitun kirjan koon, sivumäärän ja painon myötä. Kevyimmät harjoitukset voi aloittelija tehdä esim. pöydän ääressä, jolloin harjoitusväline asetetaan varovasti kaksin käsin pöydälle. Harjoituksen teho perustuu toistoihin: mitä useampi sivun kääntö, sitä tehokkaampi harjoitus. Harjoitusta voi vaikeuttaa ottamalla silmälihakset mukaan harjoitukseen: aloittelija voi valita kuvakirjan, mutta pidemmälle ehtineet voivat valita kirjan, jota voi jopa lukea. Silmälihakset saavat näin samalla tehokasta harjoitusta.

      Astetta raskaampi harjoitus tehdään istuen, kirjaa kaksin käsin pidellen. Ja kaikkein edistyneimmät suorittavat harjoituksen selinmakuulla, jolloin kirjan kannatteleminen käy vieläkin raskaammaksi. On myös muistettava, ettei harjoittele liian pitkään kerrallaan.

      Lajille tyypillisiä vammoja ovat kuhmu otsassa tai ruhjoutunut nenä. Myös harjoitusvälineet voivat vaurioitua, jos käsilihaksia rasitetaan liikaa ja ote kirjasta herpaantuu.

      Ylikuntoon tultaessa on vaikea enää parantaa suoritustaan, mutta silloin voi kokeilla palautumista tutustumalla uusiin harjoitusvälineisiin esim. kirjastossa tai kirjakaupassa. Myös antikvariaateista voi tehdä varsinaisia löytöjä, jotka auttavat palautumisvaiheessa.

      Suosittelen lajin harrastajille tankkausta esim. suklaalla. Kaikki laadut käyvät, mutta koska laji on vaativa ja raskas, suosin itse pähkinäsuklaata, josta saa riittävästi energiaa. On myös suositeltavaa tankata koko raskaan suorituksen ajan. Suorituksen jälkeen voi vielä huolehtia nestetasapainosta jollain sokeripitoisella juomalla. ½-1 l on kerrallaan riittävä määrä.

6.   Nukkuminen. Lajin vaatimat välineet ovat vähintään sänky, hyvä patja ja peitto. Suorituksen tehoa lisäävät petauspatja, tyyny ja pehmeät, puhtaat liinavaatteet. Urheiluasun voi kukin valita oman harrastusympäristönsä mukaan. On harrastajia, jotka eivät katso tarpeelliseksi mitään asua eikä sillä ole heidän suoritukseensa vaikutusta. Toiset taas tarvitsevat kunnollisen asun pitääkseen lihaksensa koko suorituksen ajan lämpiminä. Itse kuulun lajin jälkimmäisiin harrastajiin.

      Tämä on yksi suosikkilajeistani ja siksi minulla on useita erilaisia asujakin eri keli- ja sääolosuhteisiin. Verryttely- ja venyttelyvaiheessa puen vielä varsinaisen urheiluasun päälle lisävaatteen, aamutakin sekä jalkojen lihaksiston lämpimänä pitämiseksi villasukat, jolloin jo yhdistetäänkin taas kaksi lajia.

      Normaali suorituksen kesto on n. 6-8 tuntia, mutta lajin taitavimmat harrastajat pystyvät jopa 10 - 14 tunnin yhtämittaisiin suorituksiin.

      Lisätehoa lajiin saa yhdistämällä siihen pikamatkat (kohta 3.). Tähän lajiin voi yhdistää myös ns. tyhjennysharjoitukset. Ne suoritetaan kuten pikamatkat, mutta esim. jääkaapin sijaan kääntöpisteenä toimiikin WC. Harjoitusta muutetaan siten, että kääntöpisteestä ei tuoda mitään mukanaan, vaan tarkoitus olisi jättää sinne edellisistä tankkauksista saatua nestettä (ainakin nestettä).

      Tämä tekee lajista haastavamman, sillä yhtämittainen suoritus katkeaa ja nukkumisen jatkaminen voi pikamatkan jälkeen olla hankalaa. Pitkälle edenneillä lajin harrastajilla se ei yleensä tuota suuremmin vaikeuksia.

      Pikamatkan jälkeen voi aloittaa ajan ottamisen uudestaan ja pyrkiä esim. 10 tunnin vähimmäissuoritukseen. Se ei kuitenkaan ole ehdottoman välttämätöntä, sillä suorituksen voi jakaa myös useampaan osaan. Esim.: 8 tunnin työharjoitus, jonka senkin voi jakaa 4 + 4 tunnin jaksoihin ja suorittaa yhden keventävän tyhjennysharjoituksen siinä välissä. Tämän suorituksen lisäksi olisi kuitenkin suotavaa tehdä vielä pari lisäharjoitusta päivän mittaan. Harjoituspaikkoja ja –välineitä vaihtelemalla saa lajiin monipuolisuutta, esim. 2 tuntia sohvalla aamupäivällä + 2 tuntia sängyllä iltapäivällä. Näissä lyhyissä harjoituksissa selviää usein myös ilman erityisiä asuja tai välineitä. Ne voi suorittaa ikään kuin ohimennen muiden askareiden lomassa niissä vaatteissa, mitkä kulloinkin sattuvat yllä olemaan. Suosittelen kuitenkin jotain varustetta, jolla lihakset voidaan suorituksen aikana pitää lämpimänä. Esim. huopaa tai torkkupeittoa.

      Harjoituksen tehoa voi lisätä aerobisilla hengitysharjoituksilla, joihin kuuluu äänekäs kuorsaus. Kuorsauksessa jokainen voi kehittää oman persoonallisen tyylinsä. Suorituksen jälkeen voi pyytää tyylipisteet. Tosin toisinaan tuomariston taholta niitä jaetaan ihan pyytämättäkin.

      Tyypillisimmät lajissa saadut vammat ovat kanssakilpailijoiden kyynärpäistä kipeytyneet kyljet. Toisinaan myös tehokkaat hengitysharjoitukset kuivattavat kurkkua, jolloin on hyvä varata jotain nestettä suorituspaikan välittömään läheisyyteen.

      Ylikuntoon pääsyn tietää siitä, ettei enää pysty parantamaan suoritustaan harjoituksia lisäämällä. Silloin täytyy hetkellisesti vähentää harjoituksia.

      Etenkin pitkä yöharjoittelu vaatii huolellisen tankkauksen suorituksen jälkeen. Suositeltavia ravintoaineita ovat pekoni ja paistetut kananmunat, paahtoleipä (mieluiten vaalea) appelsiinimarmeladilla, kahvi kermalla ja sokerilla sekä muroja runsaalla sokerilla ja kulutusmaidolla. Joskus voi ottaa lisäksi esim. appelsiinituoremehua, mutta sitä en voi suositella jatkuvasti käytettäväksi sen hammaskiillettä vaurioittavan vaikutuksen vuoksi.

7. TV-maraton. Todellinen kestävyyslaji, joka käy sitä haastavammaksi, mitä tylsempiä ohjelmia löytää katsottavakseen. Välineiksi käyvät televisio, jonka tuumakoon voi itse vapaasti valita. Vinkki: mitä suurempi, sitä enemmän niskalihakset joutuvat tekemään töitä päätä käännellessä etenkin tekstitettyjen harjoitusohjelmien aikana.

      Istumalihasten harjoittamista varten tarvitaan hyvä ja tukeva tuoli. Suosittelen pehmustettua, käsinojallista, korkeaselkäistä ja mahdollisesti jalkatuella varustettua mallia. Lajia pidempään harrastaneena olen huomannut näiden tarpeellisuuden lepovaiheessa. Selkänojatonta tai pehmustamatonta mallia en suosittele lainkaan. Siinä selkä- ja istumalihakset todennäköisesti väsyvät jo hyvin aikaisessa vaiheessa eikä maratonia pystytä suorittamaan loppuun.

      Tähän lajiin vaikeusasteita ja haasteita saa liittämällä siihen muita, jo ennen esittelemiäni lajeja, esim. pikamatkat jääkaapille (kohta 3.) villasukkahiihtotyylillä (kohta 1.). On todella haasteellista vaihtaa lajia kesken suorituksen ja yhdistää niitä näin monipuolisesti.

      Voi myös yrittää maratonsuoritusta sohvan paikallaan piteleminen selinmakuulla –tyylillä (kohta 2.). Se tuo maratoniin aivan uuden näkökulman. Myös nukkuminen (kohta 6.) sopii hyvin yhdistettäväksi tv-maratoniin. Silloin nimenomaan istuma-asennossa huomataan kunnollisten välineiden merkitys; hyvä, korkea selkänoja, joka sivutuellisena on paras mahdollinen. Selinmakuulla maratonia suoritettaessa niska ei joudu niin suurelle rasitukselle.

      Kokenut maratoonari voi tehdä suorituksestaan moniottelun, johon yhdistää kaikki nämä lajit. Vain kynän heiluttelua (kohta 4.) ja käsilihasharjoituksia (kohta 5.) en suosittele yhdistettäväksi tähän lajiin, sillä ne ovat itsessään sen verran keskittymistä vaativia, että saattavat häiritä varsinaista maratonsuoritusta.

      Maratonissa vakavimmat vammat ovat yleensä niskalihasten väsymisestä johtuvat retkahdusvammat. Myös istumalihasten puutumista saattaa esiintyä. Ja jos lajiin yhdistää muita mainitsemiani lajeja, tuovat ne luonnollisesti mukanaan omat lajilleen tyypilliset vammautumisriskinsä.

Rankan liikunnan vastapainoksi suosittelen hemmotteluhetkiä, kuten rauhallista saunomista, hyvää ruokaa ja viiniä sekä tarpeellista määrää lepoa.

Toivon teidän näillä ohjeillani saavan liikunnan iloa elämäänne. Muistakaa aloittaa varovasti urheiluvammoja varoen. Ylikunnon vaaraa ei heti aloittaessa ole, mutta pitkään jatkuneiden harjoitusten jälkeen sekin riski on aina olemassa. Paras tapa ylikuntoon joutumisen ehkäisemiseksi on pitää liikunnasta lepopäiviä ja lähteä vaikkapa ulos lenkille.

~ Anne Saari 24.2.2008 ~

  Niinkus näjettä - ei tätä kirijoottamista hillitte mikää. Ei eres kuulijootten vaisu vastahanotto. Kiitos sulle, jos jaksoot lukia tänne asti!

No niin. Ny s’on ohi. Eikä siinä ny sitte niin kamalan huonosti käynykkää ku etukätehen pelekäsin.

Mun manaalut toimii eikä paikalla ollu ku kourallinen väkiä. Se jo vei terävimmän kärijen jännitykseltä. (Tosin järijestäjiä tuli sääli. Viiren euron pääsymaksutuloolla tuskin katettihin kuluja.) Toinen, mikä jännityksen hävitti melekeen kokonansa, oli se, jotta meirät istutettihin kaikki kolome yhtä aikaa sinne etehen saman pulupeetin taa ja luimma voorootellen omia runojamma.

Mulle vain tuli kaiken kaikkiansa sellaanen olo, jotta mä olin vääräs paikas. Toisten runot oli hauskoja ja hyväntuulisia. Ne sai ihimiset nauramahan ja taputtamahan ihan spontaanisti. Ne sai yleesön viihtymähän.

Mun runojen aikana oli ihan hilijaasta ja jos taputuksia tuli, ne tuli siinä vaihees ku mä lopetin oman osioni. Ihan ku kohteliaasuuresta. Ajattelivat varmahan, jotta onneksi tuo ymmärsi lopettaa, jotta saarahan taas kuulla jotaki hauskempaa.

Mun runothan ei oo mitää erityysen hauskoja. N’on mun ajatuksistani syntynehiä enkä min’ oo mikää hauska ihiminen. M’oon aika totinen torvensoittaja (paitti, jottem’ mä soita torvia).

Pääasia kumminki, jotta s’on ny ohi. Ja talaviloma eres. En aio teherä mitää aikataulun kans. Nykki kello oj’ jo puoli nelijä ehtoopäivällä ja mull’ ov’ vasta ruoka tuleella. Pernavoita (= perunamuusia) ja uunilenkkiä. Näöv’ vuoksi kiehautan parsakaalia veheriääseksi lautasen reunalle.

Aamulla olin tuola ihanas auringonpaistehes (ja kylymäs viimas) koiran kans tunniv’ verran kävelyllä. Teki hyvää tuulettaa päätänsä.

Mä palaan paremmalla aijalla, nyp’ pitää vissihin mennä kauhav’ vartehen.

Tänä aamuna nousin ensimmääsen kerran puoli seittemältä, ku koira tuli kravaamahan sängyl’laitaa ruaan toivos. Käyyn ruokkimas sen ja menin takaasi maata, ku ei isäntäkää vielä noussu. Tunnin pyöriin ja mietiin, jott’ olis pareet nousta ku ei kerrav’ väsytä. Mutta sitte siinä vaihees ku mies lopuuksi nousi, mua jo taas väsytti ja niim’ mä käänsin vain kylykiäni ja nukuun vielä puoli kymmenehen.

Luin ensi leheren ja söin aamupalaa kaikes rauhas ennenku rupesin ainoomahan yhtää mitää.

Sitte kannoon petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, käyyn pesemäs pääni ja vähä kuivattelin hiuksia ennen ku lähärettihin kauppahan. Jouruttihin taas hätääsesti hotkimahan vain jotaki einesruokaa, ku mun piti jo lähtiä parturihin. Mull’ on ny punertavalla pohojalla aurinkoraitoja, joten yleesilime ov’ vähä vaalieet. Vaatii kyllä meikin naamahan, jott’ei oo ihan kipiän näköönen, vaikk’ onki lämmiv’ väri, jok’ on periaattees färianalyysin mukahan mulle aiva väärä. Mutta ku ei punaasen päälle saa kuulemma kylymiä raitoja.

Parturista tultuani kannoon petivaattehet takaasi tupahan ja pistin puhtahat liinavaatteet.

Hetken taas istuun lukemas ennen ku eherootin, jotta lähärettääs äitejä kattomahan. Tehtihin vain sellaanen pikavisiitti, ku siel’ oli pian ruoka-aika.

Tulles piipahrettihin vielä pikaasesti kaupas hakemas vähä täyrennystä huomista kaverikyläälyä varte. Justihin tuos sovittihin, jotta vieras tuloo puoli yhyren mais. Kerkiän vähä aamusta truihoja enimpiä moskia pois.

Jaahas! Pian alakaa Avara luonto. Sen aijaksi meen telekkarin äärehen. Ehtoommalla katton sitte vielä Selviytyjät. Siinäpä se sitte onki taas illan anti.

Parturi kyllä oli niin tyytyväänen mun päähäni, jotta se meinas, jotta mun pitääs eheroottaa isännälle, että ny pitääs päästä hyppöölle, ku on pääki valamihiksi tällättynä. Mutta olokohon ny. Ku ei isäntä kerran itte ymmärrä.

Piti vaihtaa se ällöttävän imelä tausta täältä pois. Ystävänpäiväv' verran mäki voin kestää sellaasta imelyyttä, mutta kyllä se saaki sitte piisata. Min’ oon tavallisen hapan pohojalaasakka, eikä sellaanen makeeleminen passaa mun luonnolleni.

Kuitattihir’ ruoka tänään jälleen kerran pizzalla ja sitte poika jo lähtiki taas lensuamahan. Kaveri on saanu tänä päivänä ajokortin, niin kloppiporukalla tuosta sitte lähtivät ajelulle.

Huomenna olis tieros siivuamista, kaupas käyntiä ja parturi.

Pyhänä tuloo kaveri kylähän ja maanantaiehtoolla mä meen treffaamahan yhtä toista kaveria. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina harrastuksihin. Ja sitte voi jo toretakki, jotta niiv’ vain taas meni viikko – ja vinkiää.

Ja aina kuv' vain kerkiän, suoritan yhtä luottamustointa, jonka vast'ikähän vastahanotin.

Ai niin! Ja ens perijantaiehtoolla mull’ on tieros uus koettelemus. Meen ensimmäästä kertaa runojeni kans yleesön etehen. Voi olla, jott’ en hengis siitä seleviä. Mutta jos seleviän, niin mull’ on onneksi viikko aikaa kaivaa häpeesnäni poterua ja karota maan alle, ku pirän talavilomaa sen seuraavan viikon.

Ja sitä seuraavalla viikolla tuloo flikka lomaalemahan kotia.

Ihan ensimmääseksi pitää toivottaa teille kaikille hyvää ystävänpäivää omin sanoon:

YSTÄVÄT

Ystävät

kuin tähdet taivaan

                      kannustaen

                      lohduttaen,

                      valoansa tuoden.

Läsnä, vaikka

kaukanakin.

***

Meill’ei ollu ny tän’ehtoona pännärinkiä ku opettaja or’ reissus. Mun piti mennä sen sijahan vanhimman (ei ikävuosiltansa, vaan ystävyysvuosiltansa) kaverini työ, mutta siltä tuli viesti, jotta poika on mahatauris. Jotta tulla saa, jos haluaa jännitystä elämähänsä.

Min’oon kumminki jo niiv’ vanha ihiminen, jott’en enää tuollaasta jännitystä toivo. Sovittihin sitte, jotta kaveri tuloo meille pyhänä. Keriitähän me sittekki puhua.

M’ollahan ny kohta 35 vuotta puhuttu eikä jutut oo vielä loppunu kesken. J

Oon sitte kyllä ottanu oikeen lunkisti tämän ehtoon. Ensi istuun hyvät kyllänsä lukemas ja täyttämäs ristisanatehtävää. Sitte siirryyn television äärehen ja lopuuksi tämän tietokonehen ruurun äärehen.

Pian pitää mennä maata. Hyvää yötä!

Kyllähän on taas aika karaannu käsistä.

Pyhänaikana mukulat oli molemmat kotona, ku oli isännän syntymäpäivä.

Lauantai kierrettihin flikan kans kaupungilla. Flikka löysi rettuja, minä en. Montaa vaatetta sovitin toivehikkahana, mutta aina sain yhtä pettynehenä vierä takaasi rekkihin. Ei oo meikäläästä varte tämä nykymuoti. Pitääs pystyä muokkaamahan kroppaansa, mutta ku ei vain oo ittekuria riittävästi.

Täytynee tyytyä vanhoohin rääsyyhin niin kauan kun ne pysyy joinki vielä kasas. Sej’ jäläkihim’ m’oonki sitte pulas..

Em’mä tierä mikä on, ku taas vain olovanansa vetää mielialaa alaha, vaikk’ei periaattees pitääsi olla mitää syytä.

Eikähän tämä tästä taas.

Kirijootellahan!

AI NIIN: HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Mull’ on ollu jo puolitoista kuukautta patti ikenehes, mutt’ en viittiny ennej’ joulua siitä hammaslääkärihin ja sitte vain tuli lingattua sitä. Tänään sitte lopuuksi oli aika. Eipä se ny sinänsä vissihin tilannetta muuttanu vaikka vetkuttelinki, ku hammaslääkäri arveli, jotta siel’ on juuri halaki. Pelijätteli, jott’ ei sitä pysty pelastamahan. Mutta mä rupian olohon sitte varsinaanen harvahammas, jos tuoki vielä vierähän. Siltä puolelta ku puuttuu jo vanhastansakki poskihampahia. Ei jäisi enää ku perimmäänen poskihammas ja sitte kulumahampahan vierehen yks.

Menöö pian laihrutus äärimmääsyyksihin, jos pitää aiva liemiruokintahan siirtyä.

Olin jo yhyreltä hammaslääkäris, mutta puurutus piti höntin olon päällä melekeen viitehen asti ehtoolla. Tuntuu, jotta silimäluomiki oli turvoksis. Ny ei oo enää ku pientä jomotesta ikenehes, ku sitä krassattihin. Putsasivat ientaskun ja laittoovat pienen paikan, kus’ s’oli rumaanen lohojennukki aiva ienrajasta joinki ourosti. (Mull’ on kyllä niin surkia hammaskalusto, jott’ ei huonommasta väliä.)

Hammaskiviä poistivat muutamasta hampahasta ja pari reiänalakua löytyy, jokka pitää käyrä vielä paikkoottamas. Ja 33,- maksoo tämä "lysti". Tietysti mä toivon hartahasti, jotta näillä toimenpitehillä saataas tuo hammas pelastettua, mutta ei vissihin oo oikeen torennäkööstä.

Tairan mennä keittöhön ittelleni lohorutukseksi teetä ja syön yhyren kilorinkulan. Paitti, jott’ ei tuolla krassatulla puolella ny tee mieli pureskella. Sev’ verran tykyttelöö ilikiästi. Pitääskö teherä toonua..

Mutta ei anneta periksi. Huomenna aeropikkaamahan, keskiviikkona tanssimahan ja torstaina kirijoottelemahan. Kattotahan, jos perijantaina kerkiääsin taas piipahtaa..

Mukavia syräntalaven päiviä!

Meill’ on poika päättäny vaihtaa tukkamallin aika lyhkääsehen. Se tarkoottaa, jotta äireen pitää joka pyhänaika ajella sen pää klaniksi. Viimme pyhänaikana ei keriitty, niij’ jotta ny oli sitte kahta koveet työ. Sillä ku tuo hiustenkasvu on aiva omaa luokkaansa. Tullu siinä isähänsä. Onneksi. Niinku flikkaki.

Mulla meni tunti ku ensi ajelin konehella enimmät ja sitte vielä höylällä finistelin. En sentäs ruvennu enää kiilloottamahan…

Pyhäaamuna tuli lunta oikeen reippahasti tuulen kans. Isäntä kehuu, jotta kurkku meinaa olla kipiä. Lähärimmä kumminki kuntosalille, kus’ se sanoo, jotta kurkkukipu alakoo antaa periksi. Koko liikuntahalli oli niin hilijaanen, jotta oikeen jo epäältihin, onkahan aukikaa. Oli se, mutta ihimiset ei vissihin ollu viittiny siihen pyryhyn lähtiä. Salilla olles pyry kumminki jo laantuu ja aurinko alakoo paistaa. Ja isännän kurkku tuli uurestansa kipiäksi. Tuos s’on ny sitte ruraannu, jotta ku on niin kipiä olo. (Miehet nyv’ vain on niin heikkua tekua. Flunssa oo ennenkää rutajamalla parannu!)

Kotia tultua keitetin spakettia ja jauheliha-juustosoosia poijan toivomuksesta.

Ehtoopäivä meniki sitte meleko tarkkahan pyykinpesus. Poika on ahkerasti ollu verstahalla kasaamas mopuansa. S’on ollu pieninä paloona, hiottu ja maalattu. Ev’ viel’ oo käyny kattomas, mutta isäntä kehuu, jotta siitä tuloo komia.

Flikkaki tuloo vissihin ens pyhän aikana kotia. Joko yksin tai vävypoijan aluun ja koiran kans. Meinaan sitte oikeen kuulustella, jotta minkämoista oli olla kutsuvierahana Dark Floors (Lordi-leffan) maailmanensi-illas. Jos ej’ jo ennemmin soita ja kysele.

Teen täs vielä jotaki puhtahaksikirijootushommia ja painun sitte iltapalalle ja maata. Kirijoottelemisihin!

Oikeen hyvää alakavaa viikkua teille!