Ei ihal’ lähteny suunnitelmaanmukaasesti tämä loma käyntihin. Tai mull’ ei oikiastansa oo mitää, mutta flikka ei ollu heränny aamulla aijoos ja myöhästyy siitä junasta, jolla sen piti aluunperin tulla. Sitte siltä meni yli tunti ennen kus’ se pääsi läpi VR:n puhelinpalaveluhuj’ jotta sai kysyttyä, vieläkö seuraavas junas on tilaa. Jollekki lisäpaikalle s’oli siihen pääsny, mutta meinas, jotta koiran kans se tuloo olohon hankalaa..

S’oli niin pahalla päällä, jotta on oikiastansa hyvä, jotta oon justihin silloon sielä teattarireissulla kun se tuloo kotia. Se saa nukkua enimmän kiukkunsa pois ennen kum’ mä kotiurun ;)

Pitääs vissihin ruveta valamistautumahan hilijoollensa. Raija tuloo hakemahan tunnin päästä.

Ai niin – eileen tuli postis se Runojen rikkaus – sanoja köyhyydestä –kirija.

Viimme yö meni aiva ketuulle. Ensimmääsen kerran heräsin varttia vaille kolome. Nelijän pintahan piti käyttää koiraa pihalla. Siitä sitte puolen tunnin väliin aamuhun asti. Puoli kuurelta alakas koira knapeeraamahan erestakaasi eikä siinä sitte enää mitää nukuttu.

Kiukkuusena ponkaasin sängystä ylähä kuurelta, ku kello soi. Tuollaaset yöt vois aiva hyvij’ jättää kokonansa välihin.

Peilistä mua katteli hamsteri, jonka poskipussit oli silimään alla. Tukka on ihan onnetoon, mutta parturi ov’ vasta puolentoista viikon päästä. Siihen asti pitää vain joinki taikinoora.

Eikä tuo aurinkokaa tänään paista.

Ihan selevästi m’oon ny tänä aamuna nousnu sängystä väärällä jalaalla.

Pitää yrittää täs saara asennemuutosta aikahan.

Aina välillä tuloo näis yt-kuvioos uusia juttuja, jokka pistää miettimähän. Viimmeeksi tänä päivänä työnantaja lähestyy jokaasta henkilökohtaasesti kyselylomakkehella, johona tierustellahan itte kunki halukkuutta ”keskustella sitoumuksetta” joko osa-aikaasehen työhön siirtymisestä, eläkejärijestelyystä tai kesälomarahan muuttamista vapaaksi.

Olin jo nöyränä flikkana vetäny ruksia paperihin, kum’ meirän neuvottelija tuli sanomahaj’ jott’ ei lähetetä sitä paperia mihinkää. Työnantaja jyrää tällä neuvotteluryhymän yli. Tälläänen kysely olis pitäny suorittaa joko ennen yt-neuvotteluja tai sitte niirej’ jäläkihin, ku on yhyres käyty läpi, millä laajuurella lomautukset tullahan toteuttamahan.

Toinen ajatus, joka tuos kaffettauolla viris, oli se, jotta ollahanko täs parantelemas firman tulosta myintikuntohon? Omistaja ku kuitenki ov’ varmahan johonaki kuusiskymmenis ja ov’ ehkä keriinny jo hankkia sellaaset välttämättömyyret, joita eläkepäivillä tarvitahan. Niinku esim. asunto Yhyrysvalloos, toinen Espanjas, muutamia Helsingis, saari ja mökki Helsingin erustalla ja ”prinsessavenes”, jolla sinne kätevästi hurauttaa ja muistaakseni pohojaaseski on joku mökki. Eikähän niillä ny justihij’ ja justihin pärijääsi, vaikka heikkua se varmahan teköö. Etenki jos osingot jää sitte saamata. Ja jons’ ei oo havaannu eläkettä kartuttaa työsoloaikanansa.

Oonko mä ilikiä? Oon.

Eileen ehtoon kiukuttelin tätä yt-asiaa. Sitte päätij’ jotta minkä ihimeen takia mä poltan käämiäni tään asian kans. Em’ mä pysty siihel’ loppujel’ lopuuksi vaikuttamahan. Kattotahan kuinka käy ja murehritahan sitte vasta kun on sen aika. Jos sittekkää. Mikää asia ku ei turhalla murehtimisella miksikää muutu.

Sitä paitti mä rupian olohoj’ jo lomatunnelmis: mull’ on lomaa ens viikko (ihav’ vielä palakallista täs vaihees) ja flikka tuloo koiran kans kotia. Mikäs sen mukavampaa!

Oomma tänään saanu ”maistiaasia” perijantain yt-neuvotteluusta. Pelij’ juoni alakaa näyttää aika selevältä. Tj. on saanu käskyn säilyttää rintamalinijat. Kaikki, mitä työntekijäpuolelta esitetähän, se teilaa jollaki olemattomalta, jopa asiahan liittymättömällä vastaväittehellä.

Tuli tunnet, jotta ”nouratamma täs lain kirijaanta vaikka emmä sen henkiä”. Yt-neuvottelut on lakisääteeset, mutta viimme käres työnantaja voi päättää, kuinka homma tuloo menemähän. Ties, vaikk’ olis nimilista jo valamihina.

Kaikkista huonoon tilanne meirän työntekijöötten kannalta olis se, jos ne toteuttaas lomautukset työaijan lyhennyksinä niij’ jotta soviteltuhun päivärahahan ei olsi oikeutta eikä karenssia saisi täytehen. Siinähän sitte olis työntekijät maksumiehinä näis talakoos.

Jos niin käy, luulen, jotta yks sun toinen alakaa kattelemahan melekeev’ vaikka mitä muita vaihtoehtoja.

Niinhän se meni sujuvasti viimme yöki erellisen mallihin. Nyt tosij’ jäi puuttumahan puoli tuntia erellisyön ennätyksestä. Olsin varmahan saanu vieläki nukuttua, mutta ajattelij’ jott’ on paras nousta ku pitää saara pyykit pestyksi ja kaaliloota uunihin. Sängystä päin painelin ensi pukuhuonehesehen lataamahan ensimmääsen pyykkikonehellisen ja vasta sitte kiipesin ylähäkertahan aamupalalle.

Kun sain kaalilooran uunista, pistin pakkaasesta Porin leipomon äitien tekemät pullat paistumahan meille laskiaaspulliksi.

Kun sain ne jähtymähän ja toisen konehellisen pyykkiä ripustettua narulle, lähärettihin äiteen työnä käymähän. Meill’ oli viemisinä sille sisätossut ja ne taulut. Kaikki saatihin ripustettua seinille (paitti niitä tossuja, ne laitettihin äiteelle jalakoohin).

Kotia tultua pistin kerman vaharuksi, keitin isännälle kaffeja ja halakaastujen pullien välihin pistin varelmahillua ja kermavahtua. Olihan hyviä!

Nyt oon värkänny kirijootushommia. Muokkasin vielä vähä tuota kilipaalunovellia ja kattelin muutaman runon Aarnolle Aviisihin naistenpäivää silimällä pitäen.

Pian meen pesöhön pääni ja sitte tunnin päästä alakaa taas kuorosota. Kotipellon kuoron puolestahan mä tietysti liputan. Hevimies on erimies.

Ei kuulunu vielä eileen mitää yt-neuvotteluusta. Pitää tärittää orottaa maanantaihin asti.

Olin puoli viitehen töis. Syötihin pikaasesti ja sitte lähärettihin kauppoohin. Kotia tultua kello oli jo puoli kahareksan. Ei ku television äärehen tönöttämähän. Kymppiuutistej’ jäläkihin mentihin maata.

Mä jo töis uhosin työkaverille, jotta meinaan nukkua ainaki yhyreksäntoista tuntia. Ihan ei kunto piisannu loppuhun asti. Heräsin nimittään yhyrentoista tunnin kohoralla päänsärkyhyn. Mutta eikähän harijoottelu tee tuoski lajis mestarij’ ja jonaki kertana mä vielä pääsen siihen yhyreksähäntoista tuntihin.

Herättyäni ajattelin ensi, jotta päivä on pilalla, ku nukkuu pitkähän. Mutta toisaalta m’oon saanu tänään aikahan enemmän ku monena muuna pyhänaikana, ku tunsin itteni kerranki levänneheksi. Em’ mä mitää suurta oo teheny. Petivaattehet tuulettanu ja vaihtanu ja pyykkiä pesny. Äiteen vaattehia perkasin: mitä pistän kaappihin, mikkä joutaa pesähän.

Ja sitte kattelin tauluja kun sen kämpän seinäs sielä Lintulas oli nauloja, johonka vois ripustaa jonku kuvan. Valittin sellaasia tauluja, joilla arvelin olevan sille jotaki tunnearvua. Saa sitte itte päättää, mikkä niistä haluaa. Siel’ on sen kanavatyönä tekemä Taistelevat mettoot, on valokuvaa tästä huushollista ennev’ vanhaa, kuva sen äiteestä ja isästä, valokuvakollaasi lastenlapsista, kuva äiteestä ittestä pikkuflikkana ja velijen vaimon maalaamia tauluja..

Mull’ oli tuos ruokatauolla aikaa ajatuksille, ku yksikseni istuskelin ruokakämpäs. Siinä päsähti päähäni, jott’ en halua harrastaa ittetutkiskelua.

-         Sen takia, ku siinä joutuu tekemisihin niin ikävän ihimisen kans, jotta min’ en pittaa.

-         Sen takia, jotta jotuusin totiamahan, jott’ ei tähän mun tympiähän olohoni voi kukaa muu vaikuttaa ku minä itte. Helepompi vain syytellä toisia.

-         Sen takia, jotta se minä itte on ihan liika laiska tekemähän mitää millekkää. On palijo helepompaa vain olla ja tinttaalla asiooren tilaa.

-         Sen takia, jotta se minä itte on ihan liika arka yrittääksensä teherä haaveestansa totta.

-         Sen takia, jotta tieto lisää tuskaa. Ku ei ajattele liikaa, tämän kans pärijää, mutta jos rupiaa miettimähän, kuinka toisin kaikki vois olla, alakaa aharistaa.

-         Sen takia, jotta jos alakaa oikeen aharistaa, on pakko keksiä joku keino, millä siitä seleviää. Mä mieluummin orotan, jotta kaikki vain seleviääs jotenki ittestänsä.

-         Sen takia ku tierän, jott’ ei mikää kumminkaa koskaa seleviä ittestänsä. Asiat pitääs pistää tapahtumahan, jos muutosta haluaa.

-         Sen takia, jotta kun näitä alakaa kelaamahan, niin näist’ ei pääse erohon ja pää poksahtaa.

-         Sen takia on helepompi keksiä sijaastoimintoja, jolla ittetutkiskelua voi siirtää johonki tuonnemmaksi..

Päätän siis ittetutkiskeluv’ vastaasen pohorintani tähäj’ ja pistän rarion kovempaa, jott’ en enää kuule, mitä mun pääs liikkuu – tai ei liiku.

MÄ ALAKAAV’ VÄHITELLEN USKUA, JOTTA IHIMISEN ELÄMÄ KULUKOO SEITTEMÄV’ VUOREN SYKLIIS. Ainaki työelämäs s’on mun kohorallani pitäny lähestulukohon paikkansa.

Ensimmääses työpaikas tosin olin piremmältä ku seittmäv’ vuotta, mutta sitä seurannehen työttömyysjakson kans yhtehel’ laskettuna niistä tuli se nelijätoista vuotta. Siis kaks kertaa seittemän.

Täysin työttömäj’ jaksoj’ jäläkihin pääsin kuntahan työllistämiestuella töihij’ ja niitä pätkätöitä piisas sitte seuraavat seittemäv’ vuotta. Nyt on seittemäv’ vuotta nykyyses paikas täynnä ja taas  om’ mullistuksien aika.

Yksityyselämäs en oo ihan nuon selevästi havaannu tuota seittemäv’ vuoren jaksotusta.

Paitti jotta meill’ on isännän kans seittemäv’ vuoren ikäero.

No joo.. Helsingir’reissu tuli tehtyä. Vähä jäi sellaanen tunnelma, jotta työntekijäpuoli oli paremmiv’ valamistautunu neuvotteluuhin ku työnantajapuoli. Joka osastolta oli valamihiksi valittu erustaja, jokka oli valamihina heti jatkoneuvotteluhun. Ku koko neuvotteluaika ov’ vain kaks’ viikkua, siin’ ei oo palijo turhaa aikaa haaskattavaksi.

Mutta ku työnantajapuoli ei ollukkaa valamistautunu kunnolla, ei jatkopalaverikaa tuonu vielä mitää uutta tilanteehin. Neuvottelut jatkuu ylihuomenna.

Kiitos osanotoosta ja kannustuksesta. Ja anteeksi, ku en ny justihin oikeej’ jaksa.

Vaikka kuinka yrittääs olla murehtimata, alakaa havaata ittestänsä, jotta sellaanen ittehensä käpertymisvaihet on ny menos. Silloon mun tahtoo olla sanat hukas.

No, ehkä mä ehtoolla saaj’ jotaki uutta näkökulumaa taas asioohin, kum’ meen Raijan työ kylähän. Sielä yleensä puirahan kaikki asiat ja mailma paranoo ainaki hetkeksi aikaa.

Jaahas. Ja sitte oli kiikkulaurav’ vuoro keikahtaa taas alaha: ensi aamupäivällä työkaveri ilimootti, jotta pomo soitti ja nakitti mulle ny ens alakuhun pariv’ viikon sairaslomatuurauksen omien hommien ohella hoirettavaksi. Ei siinä mitää, mutta kun n’on eri firman töitä ja mulle aika lailla outoja.. Harmitti vain, jott’ ei pomo vaivautunu eres suoraa mulle sitä ilimoottamahan. Sitä ny ei täs firmas sovi orottaakkaa, jotta keltää kysytääs, kerkiäkkö/haluakko teherä. Täytyy nyv’ vain yrittää teherä sem’ minkä kerkiää ja osaa.

Sitte tuli ehtoopäivällä lisää lunta tupahan. Meirät pyyrettihin jokaihen palaverihin. Kerrottihij’ jotta yt-neuvottelut alootetahan ens viikolla. Täs vaihees ei vielä puhuta irtisanomisista, mutta lomautuksista ny kumminki ja tuloo kuulemma koskemahan tasapuoliseti kaikkia osastoja.

En ny sitä jaksa murehtia sen kummemmin. Siinä ei palijo meillä oo sanomista. Hyvä vain, jos saa työpaikkansa pitää tällääsnä aikana.

No sentäs eiliser’ rutajuttehen vastapainoksi sain hyvän puhelun: terveyskeskuksesta soitettihij’ jotta äitee siirretähän jo tänä päivänä vanhaankorin pienkotiosastolle. Sinne saa vierä omia tavarootansa.

Siskoo lupas mennä joukos, ku äitejä siirretähäj’ ja kysellä samalla taloon tavoosta ja mitä se äitee haluaas sinne vietävän.

Ehtoolla kuulen sitte tarkemmin, ku siskoo tuloo miehinensä isännän syntymäpäiville.

Näinhän se menöö: jos jotaki hyvää tuloo, josta hetken riemuuttoo, niin aina sitä purotetahan vikkelästi takaasi maan pinnalle.

Poika toi eileen ehtoolla mun kourahani lapon ja hyvä jott’ ei ylypiästi kehuu, jotta ”tuli siinä otettua pikavoitto”. 115,-:n sakko ylinopeuresta. 112 km/h kahareksankympin rajootusalueella ja nelijä kaveria kyytis. Just!

Tuijotin sitä lappua käsisnäni ja tuumasij’ jotta ”Kiitos taas tästäki”. Siitäkös herra sai aiheen niipahtaa. Ajatella, kuinka äitee sanoo pahasti! Alakoo rappuset paukkumahan, kun se painuu yläkertahaj’ ja takaasi. Lopuuksi präiskähytti kämppänsä oven kii, niinku aikuuset ihimiset tapaa teherä..