Lauantaina olis ollu velijen vaimon 49-vuotispäivä. Käyymmä viemäs yhyren tummanpunaasen ruusun Tuulan hauralle.

Sieltä mentihin äitejä kattomahan. Sillä rupiaa jutut pyörimähän samoos vanhoos joka kerta. Eikä meillekkää niin suuria kerkiä viikon aikana tapahtua, jotta olis kovin pitkäksi aikaa toimiteltavaa. Mutta käyrähän, kun tieretähän, jotta se orottaa. Ku ei sillä palijo vierahia käy. Joskus oikeen tuloo surku ku ajatteloo, kuinka pieneksi sen elämä on menny..

Äiteen tykyä tulles poikettihin siskoon työ. Sielä isäntä oli pääsny päivälomalle terveyskeskuksesta. S’oli jo pääsiääsnä kokeelemas ensimmääsen kerran ja s’oli piristyny siitä niin, jotta kuntoutumises oli tapahtunu oikeen huima harppaus. Viimmeeksi ku käyymmä sitä sairaalas kattomas, s’ei pääsny itte eres sängys kääntymähän. Nyt se kuluki jo rollaattorin kans siinä tuvalla.

Ehtoolla sitte saunoottihin ja poikaki oli kotosalla oikiastansa koko pyhänaijan.

Eileen aamulla isäntä antoo mulle syntymäpäivälahajan sänkyhyn päin: Kalevala-korun Kielo-sarijan kaulakorun ja korvikset. Ov’ vähä nätit! (Ja tierän, jott’ ei aiva halavakkaa.)

Päivällä meill’ oli mun kaveri muksujensa kans mun vanhentumiselle äläväälemäs. No ei vaiskaa. Ei sen passaa mulla äyläällä, kus’ se tietää, jotta mä meen kolomen viikon päästä ”kostoretkelle” ku on sev’ vuoro täyttää vuosia.

Siltä mä sain vinon pinon lujettavaa: Elina Karjalaisen ja Hannu Tainan Uppo-Nallen oivalluksia, Bradley Trevor Greiven Laihduttaminen pehmittää aivot (ilimankos! toim.huom.), Maija Paavilaisen Naisvoimaa ja Benjam Pöntisen Lakeuden taivaan alla. Lisäksi sain kirjan, jota saan itse täyttää (Otavan Avoin kirja) ja Ballografin lyijytäytäyte- ja kuulakärkikynät, joilla sitten kirjoittaa siihen kirjaan. Ja inspiraation lähteheksi vielä kaks pullua Dooley’sia (äläkää huolestuko, n’on 0,05 l:n minipulloja). Ja kaverin tyttäreltä (ikä 8 v) sain Geisha-rasian ja Dajm-suklaalevyn. (Tästä teirän pitää olla vähän huolestunehia, sillä jos kaikki syön, mä paisun taas entisestänsä.)

Ehtoo meniki sitte siinä pyykätes ja poijan kuskaamises. Nukkumahan mennes olin niin väsyksis, jotta unohrin laittaa herätyskellon soimahan. Ja niinhän siinä sitte käytihin, jotta tänä aamuna heräsin tavallaan oikiahan aikahan, mutta kumminki tunnin myöhäs..

Kerkesin kumminki töihin ku vaattehet olin onneksi tällänny jo eilisehtoona. Naama jäi laittamatta ja hiukset. Oon ollu sitte ku seinästä reväästy koko päivän.

Helei! Niin meni reiru viikko viimme käynnistä, jotta napsahti!

Pääsiääsen aika oli tosi vauhrikas ja ihana. Nuoria tuli ja meni ja koiranpenikka kerijäs muoria leikkimähän. Mä taisin olla ahkerin riehuja Metkun jäläkihin J

Mitähän muuta tähän viikkohon olis mahtunu..

No kaikkista tärkeempänä vissihin se, jotta eileen tuli kirijet, jotta oon saanu hakemani stipenrin oman runokirijan tekemistä varte. Ens perijantaina on varsinaanen julukistamistilaasuus, mutta em’ mä ny malta olla teille jo kertomata..

Nyt polttelis hyppysiä päästä pian valikoomahan runoja, mutta pitää ny ensi pistää suittia suuhun tälle innostukselle. Alaaten ny vaikka siitä, jotta sillä stipenrillä ei kateta kirijan kuluja. Pitää vielä säästää hyvän aikaa ennen ku on riittävästi, jotta voi ruveta kyselemähän tarijouksia.

Tosin täs voi jo toki teherä aina keriitesnänsä tuota valinta- ja puhtahaksikirijootushommaa. Mutta mull’ on ny täs pari, kolome muuta kirijootusprojektia ennen ku voin täyspainoosesti keskittyä tuohon kirijahommahan. Niin kauas en oo vielä ajatellukkaa, jotta kuinka ne sitte myirähän, mutta kaikki aikanansa. Mä murehrin sitä sitte. Enhän mä vielä eres tierä, minkä kokoosehen painoksehen mulla tuloo olemahan varaa.

Ja tietysti mä ajattelin, jotta kokeelen ensi tarijota kustantajalle ja sitte jons’ ei saa kustantajaa, niin teen sen omakustantehena.

Oon sen jo kuitenki päättäny, jott’ en pistä mitää aikataulua ittelleni, jott’ ei mulle tuu hätää ja kiirusta. Mieluummin kaikes rauhas, jotta mä saan vääntää ja veivata sitä niin kauan, jotta s’on maharollisimman palijo ”mun näköönen”.

Käytihin poikkeuksellisesti jo tänään viikol’lopun ruokaostoksilla. Huomenna varmahan pitääs piipahtaa äireen työnä ja siskoon työnä Ja siivota, ku pyhänä tuloo kaveri kylähän.

Tulin pikaasesti käymähän konehella ennen kantritanssihin lähtyä. Pistin flikalle rahaa junalippuuhin, jotta pääsöövät tänne. Tuloovat perijantaina koko porukka: flikka, vävynalaku ja Metku-koira. Tuloo taas elämää ja säpinää tänne variksenpesähän.

Poika tuloo jo huomenna ja sitte juhulitahan nimpparia. Kostutin ja täytin tuos kakun. Kostutin Gefilus-juomalla (ananas-porkkana) ja pistin pelekästänsä panaania välihin. Huomenna sitte kermaa päälle ja suklaarouhetta. Poika ov’vähä kranttu kakkujen suhteen. Pitää aina tarkasti kysyä, mitä saa laittaa.

Pistin tänä päivänä kesälomalistalle eherootuksen omasta loma-aijastani: 16.6.-13.7. Olsin tärkiää ottanu heinäkuulle, mutta annoon sitte myören ku työkaverille sopiis paremmin se heinäkuu.. Jos mä sitte ens vuonna saisin ottaa heinäkuulla lomaa. Olinhan mä viimme vuonna heinäkuun lomalla, jott’ei sunkaa sitä joka vuosi passaa vaatiakkaa.

Voi olla, jott’en palijoosin tänne pääsiääsnä pohojaksu ku meill’ on tuota väkiä. Jotta toivotan jo ny teille kaikille oikeen hyvää pääsiääsen aikaa.

Aina on sanottu, jotta nauraminen pirentää ikää. Eilisehtoon jäläkihin musta tuloo uus Metusalemi. Oli kyllä niin hauskoosta hauskin näytelmä, jotta aiva kaiken aikaa sai nauraa sen kaks tuntia. Heriij’jee, ku teki hyvää nauraa niin palijo!

Teatterilta suunnattihin sitte Wall Streetille, josta meill’ oli varattuna pöytä. Ruoka oli herrrrkullista! Tilasin broilerin rintafilettä aurajuustopernoolla ja aurajuustosoosilla. Mutta sitte me ei jaksettu heti tilata jäläkiruokaa ja kum’ m’oltaas lopuuksi tilattu, niin tarijoolija valitteli, jott’ei se ny enää onnistu, ku keittiö oj’ jo kiinni. Miksei se sanonu meille siinä, ku ruaan jäläkihin tuumasimma sille, jotta otamma hetken päästä. Ei se käyny eres kysymäs ennemmin! Siitä isoot miinukset.

Sitte meille tultihin sanomahan, jotta siihen meirän pöyrän vierehen tuloo kohta truparuuri esiintymähän, jotta saamma me toki siinäki olla, mutta voi olla vähä kova meteli. Mistä lähtien truparuurit on esiintyny vahavistimien kans?

No, me siirryymmä suosista kauimmaasehen nurkkahan, mutta sieläkää ei laulujen aikana oikeen voinu toimitella. Poika osas kyllä laulaa, ei siinä mitää, mutta vähä vähemmälläki olis kuultu.. S’oli varmahan joku irlantilaanen, aksentista päätellen. Meitä se keksii nimittää Spice Girls’iiksi ja lauloo sitte meille Mrs. Robinsonin.

Porukka rupes kumminki haukottelohon siihen mallihin, jotta ku saatihin klasit tyhyjiksi, lähärettihin kotia kohti yhyrentoista mais.

Juomiset jäi aika vähälle. Ruaan kans otin siiderin ja sitte ku ei sitä jäläkiruokaa saanu, otin makoosen koktailin, johonka tuli Pisang Ambonia, Suomi-viinaa ja Spraittia. Nam!

Mutta s’oli vähä hitahanpuoloosta vaikutukseltansa, tuo viina. Kus’ se vasta tänään vei jalaat alta. Käytihin nimittäin äitejä kattomas ja ku lähärettihin pois, mä menin kumohon sarasosasekunnis. Vastasatanehen lumen alla oli nimittään jäätä ja minä sitte siinä liukastuun. Mutta kuinkaa ei käyny, kum’ mä tällä melekeen saran kilon elopainolla ja palettitanssijan elastisuurella menin nurin. Isännälle vain tuli hätä, ku autohon kopsahti, jotta mitä mä kolohiin. (Luulen, jott’ oli enämmän huolisnansa autosta ku musta.) Min’ en lyöny eres päätäni. Vähä kämmenehen tuli kipiää, ku kerkesin sitä vissihin pistää vähä etehen ja päätä jomotti hetken aikaa, vaikk'en sitä eres lyönykkää. Tärskähti kumminki vissihin vähä. Mullahan on tietysti painava pää, kus' s'on niin täynnä tietua.

Äiteetä ollahan viemäs lääkärihin pääsiääsen jäläkihin. Lääkäri oli soittanu erellisen käynnin jäläkihin, jotta keuhkokuvas näkyy ”jotaki”. Ei ollu sen tarkemmin vielä sanonu. Sill’ on ollu yskää, johonka s’on saanu antipioottia, mutta yskä oj’ jatkunu vissihin hyvinki limaasena välillä.

Nym’ mä meinaan täs ruveta kirijallisihin hommihin. Meinaan nimittään osallistua oikeen urakalla kilipaaluuhin: kolome olis ny tieros. Pitää kattella, löytyykö vanhoosta jutuusta kelevollisia vai pitääkö ruveta teköhön uusia.

Huomisehen! 

Tän’ehtoona on tarijolla jotaki mukavaa: mennähän nimittään nykyysten ja entisten työkaverien (naispuolisten) kans ensi teatterihin kattomahan Ray Coonin farssi Linjat kuumina ja sej’ jäläkihin syömähän Wall Streetille.

Tuloo vain kiirus, ku oon puoli viitehen asti ensi töis. Kotona oon joskus varttia vaille viis. Pitääs keriitä pesöhön pää, retusoomahan naama ja kattella vielä jokku retukki yllensä. En yhtää sitte viittiny ennemmin ajatella..

Paula tuloo hakohon jo ennen puolta seittemää, jotta kiirusta pitää, kiirusta pitää. Mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää, oon kumminki jo hyvis aijoos valamihina ja orottelen klasilla, koska kuski alakaa näkymähän.

Mukavata viikol’loppua!