Nyt mull’ ov’ vähä huono omatunto. Kellon siirron ansiosta (laitetahan ny sen syyksi..) nukuun kymmenehen asti aamulla. Tai päivähän se jo silloon oli.

Kattoon ensi rauhas televisiosta Jeff eläinten matkassa ja Eläinkunnan ennätykset ja rupesin sitte vasta keittämähän. Tein juustotäytteestä lihamurekesta pernojen ja soosin lisukkeheksi. Ja porkkana-kurpitsaraastetta.

Niiren kypsyes vispasin kakkutaikinan ja kus’ sain murekkehen pois uunista, pistin sen paistumahan. Ja samalla oon pyörittäny kolome konehellista pyykkiä. Osa on viety pihalle kuivamahan, osa kuivattu rummus.

Johonaki välis oon siivonnu koiraj’ jäläkiä. Sillä on ny kans joku vattatauti – tai sitte ruokamerkiv’ vaihros teki tepposensa. Selevästi s’on kumminki kipiä. Silt’ on tullu molemmista päistä. Oon pesny sen takapuolen kertahallensa ja siivonnu kaks oksennosta. Toinen oli porstuan pitkällä matolla niij’ jotta piti pestä koko matto. Välillä s'on maannu vain pihalla eikä oo meinannukkaa tulla tupahan. Yleensä sill' on aina kauhia kiirus tupahan.

Kerkesim’ mä kynnekki lakata johonaki vaihees ja pesaasij’ ja tälläsin hiukset. Ja laitoon huomisen työvaattehet valamihiksi.

Kakun kostutij’ ja täytin. Huomenna vasta koristelen.

Mutta se huono omatunto mull’ on siitä, jott’ en käyny tänään kattomas äitejä, niinku oon pruukannu joka viikko käyrä kattomas. Mä tuos johonaki töirev’ välis tuumasin isännälle jotta minkä takia mun pitääs aina mennä ku ei muukkaa sisarukset käy joka viikko. Ja siltiki mua vaivaa, kun en menny. Tieräj’ jotta äitee kuitenki orottaa..

Ja tierän, jott’ en nys’ sitte ainakaa ennen keskiviikkoehtoja kerkiä. Huomenehtoolla tuloo vierahia ja tiistaiehtooll’ oj’ jumppa.

Aiva niinku nuota pyykkiä ei olsi voinu jättää lomautuspäiville..

Tänään en oo oikiastansa teheny mitää. Aamupäivällä paistoov’ voholuja (vohveleita) ruaaksi ja vispasin niille lisukkeheksi kermavahtua ja sulatin pakkaasesta mansikoota.

Teatteriesitys alakoo vartin yli kaks. Oltihin siskoon kans hyvis aijoos perillä. Onneksi siel’ oli jo muitaki hätäprätkiä, jott’ ei oltu aiva enesimmääsiä.

Näytelmä oli ihan mielettömän hyvä ja nauraa sai aiva lopun lakkaamata. Justihin tuollaasia näytelmiä mä haluan mennä kattomahan. Em’ mitää aharistavaa ja synkiää. Sitä tuloo muutenki joka tuutista ihan tarpeheksi.

Näytelmä oli Neil Simonin alakuperääseltä nimeltänsä Last of The Red Hot Lovers, vuorelta 1969. Rooliis oli Esa Ahonen, Mia Vuorela, Mari Pöytälaakso ja Sari Jokelin. Siinä sitä välillä huomas löytävänsä jokaasesta roolihahamosta jotain ittestänsäkki.

Ja takaasitulles puhuttihin siskoon kans torella suorahan ajatuksista, joita näytelmän kattominen herätti. Onneksi ei ollu ketää kuulemas.

Meinasin ensi, jotta paistav’ vielä kakkupohojan sieltä tultuani, mutta alakas niil’ laiskottaa, jotta päätij’ jättää sen huomiselle.

Sauna on pikapuolihin lämpöösnä, jotta siirryn sinne lämmittelöhöv’ varpahiani.

Lunta tuloo melekeev’ vaakasuorahan tuulen kans. Onhan se ihan selevää, kun ny siirrytähän kesäaikahan..

Siihen se mun enerkiani sitte kuivuu – yhyren päivän touhuuluuhin. Eilinen meni sitte jo aiva eri lailla. En saanu muuta aikahan ku ruaan ja lehtitilauksia peruuttelin.

Päivällä käytihin Hong Kongis. S’oli niin turha käynti ku ikänä: ostimma koirar’ruokaa ja jotaki letkul’liittimiä. Käythin sitte ruokakaupas, mutta sieltäki ostettihiv’ vain maitua ja kakkutarpehia.

Tänään oli sitte työpäivä. Kauhistuun aamulla, kun näin, kuinka palijo oli postia pöyrällä ja sähköpostis, mutta sain ku sainki kaikki pakolliset teheryksi. Toki palijo jäi tekemätäkki, mutta ei mitää sellaasta, jot’ ei kerkiääsi maanantaina jatkaa.

Sain lopuuksi pomolta sen lomautuslistan. Siitä näki selevästi, jott’ ei ne oo ollenkaa kuunnellu/lukenu/ymmärtäny, mitä m’oon niille yrittäny seliittää meirän perijantai-maanantai –lomautuksista. Sillä ne lomautuspäivät on nyj’ justihin pirennettyjä viikol’loppuja. Mä päätij’ jotta mitäs mäkää sitte enää niistä murehrin. Kai n’on isoopalakkaasemmat murehtinu valamihiksi ja asiat on hyvin näin.

Onneksi kuulin sitte tänään tältä meirän toiselta toimistosihteeriltä, jotta se vissihin tuloo sittekki töihin jo pääsiääsej’ jäläkihin eikä vasta vapulta, niin ku ensi oli suunniteltu. Eihän täs sitte oo ku kaks viikkua. Ne me pärijätähäv’ vaikka ihan piruuttamma.

Viimme yönä oli pakkaanen käyny peräti 23 astehes. Mutta aurinko on nostanu lämpötilan likelle nollaa. Komia päivä.

Huomenna meemmä Pännärinkiläästen kans teatterihin Seinäjoelle: Viimeinen suurista rakastajista on komerian nimi. Yks ei pääsny tulemahaj’ ja opettaja eherootti, jotta kysyysin siskojani joukkohon. Lupas tuo tulla.

En laittanu herätyskellua soimahan, ku haluan, jotta nämä pakkolomapäivät on selevästi erilaasia ku työpäivät. Kahareksan pintahan uni loppuu ja ylähä noustuani tunsin itteni ihimeen enerkiseksi. Niimpä aamupalaj’ jäläkihin pistin ensimmääsen pyykkikonehellisen peseentymähän. Nelijä konehellista oon pesny, ku poika kantoo kaikki likapyykkinsä pesuhun. Osa poijan vaattehista on sellaasia, jotta ne saa rummus kuivata, jotta rumpuki on hyrränny vissihin kolomen satsiv’ verran.

Ensimmääsen konehellisen aikana porstasin makuukamarista sängyv’vierusmattoni, kum’ meirän koiravanhus kärsii pirätyskyvyttömyyrestä ja siltä saattaa nukkuesnansa lirahtaa pissat alle. Mun matolle tietysti, kus’ se siinä yönsä nukkuu.

Tein pernavoita ja paistoon kalapuikkoja lisukkeheksi. Sain sillä poijanki syömähäj’ ja kehuu vielä, jott’ oli hyvää.

Siinä puhuttihin sitte koiran kohtalosta. Jotta joko rupiaas olohon aika vierä piikille. Nuota vahinkoja rupiaa tulohon yhtäteherej’ ja koko huusholli haisoo pian koirankuselta. Isäntä oli vahavasti sitä mieltä, jotta lopetetahan. Poika sanoo, jotta hän haluaa sitte uuren koiran. Me olimma vakaasti isännän kans sitä mieltä, jott’ ei enää yhtää elukkaa meirän huushollihin. Nyt on jo aika päästä helepommalla. (Toki mä erellisenki koiraj’ jäläkihin sanooj’ jott’ ei enää koskaa…)

Sitte tein laskelmat koko vuoren laskuusta. Aika hyvääsen summan sitä saa uppuamahan autoohin, asumisehen ja puhelimehen ja tähän nettihin..

Karsittavaa sieltä toki löytyy: vaihrooj’ jo autoni täyskaskon osakaskohoj’ ja toivon, jott’ en nys’ sitte heti niittaa sitä littihin. Huomenis rupian peruuttelemahan lehtitilauksia. Ja tästä netistä pitääs kysellä hintoja muiltaki toimittajilta. Oman puhelinliittymän vaihroon jo (toivottavasti) erullisempahan.

Sitte voi vielä karsia kuluja vertaalemalla hintoja ostoksilla käyresnänsä. Ja miettimällä, mitä oikiasti tarvittoo. Ihan kaikesta mukavasta ei voi luopua, mutta palijosta pystyy luopumahan elämäl’laarun silti kärsimätä. Nov’ valintakysymyksiä.

Jotta tälläästä tänään. Oon vähä (salaa) miettiny sitäki, jotta onkahan nää mun touhuulut vähä sellaasia sijaastoimintoja, jott’ en tulsi ajatelleheksi työ-/työttömyysasioota. Ku kyllä se työ ov’ vain aika isoo osa irentiteettiä.

No joo – lairasta laitahan heittelöö mielialat. Nyt oon pettyny ja turhautunu, ku ei kumpikaa (oma esimies tai tj) vaivautunu eres vastaamahan mun sähköpostiviestihini. Tuli tunnet, jotta aiva kum’ mä yrittääsin teherä ittiäni jotenki korvaamattomaksi, ku koko aijan esitän syitä, miksei niiren suunnittelema ”lukujärijestys” käy meirän osaston tilantehes.

Sitte päätij’ jotta jos ei se asia yhtää vaivaa muita, niim’ mitäs mäkää sillä päätäni vaivaan. Tänääj’ jo jäi rästihin viis asiakasta, jokka olis pitäny perustaa (tai kaks aiva välttämätä, kun niille oli jo tilauksekki), yhyren asiakkahal’ luottotierot jäi ottamata ja nelijäv’ (vai viirenkö?) asiakkahan vanhat alennukset jäi poistamata.

Mutta ku ei aika piisannu enkä voinu luvata, jotta teen huomenna. Jouruun sanomahaj’ jotta sori vaan, mutta ennen perijantaita ev’ voi luvata mitää. Eikä oo varmaa, kerkiänkö silloonkaa, ku oon sitte taas yksin hallinnon puolella. Jotta jos pitää saara mun lomautuspäivien aikana teheryksi, niin kysykää pääkonttorilta, jos sielä joku tekis.

No, jatkoski sen teen, minkä kerkiän, mutta yhtää minuuttia en ylityötä tee, ku kerran on viikkotyötunnit annettu. En tierä, onko ne tullu ajatelleheksi sitäkää, jotta normaalisti tällääses tilantehes mä jatkaasin luotov’valavojan ominaasuures päivystystä normaalityöaijaj’ jäläkihin puoli viitehen, mutta perijantaina en, koska sitte mun ylittyy annetut tunnit. Kai ne järijestää sej’ joinki. Mä ilimootav’ vain pomolle, jotta mä lähären nelijältä, hoitakaa homma.

Ja samalla voin kysyä, jotta mikkäs päivät mä sitte ens viikolla oon lomautettuna. Olis kiva vähä tietää etukätehen. Tuotepuolen poijill’ on listat selevät jo kesäkuun puolehev’ välihin asti. Mutta niill’ onki eri pomo.

Nym’ mä kuitenki meinaan heittää työasiat pois mielestäni pariksi päiväksi.

Olin aeropikis, meill’ oli lihaskuntojuttuja tänään. Meill’ on ensi kolome normaalia step-aeropikkertaa ja sitte joka nelijäs kerta on lihaskuntopainotteenen. Kyllä tuntoo lavoos, jotta punnerrettihij’ ja oltihin etunojaseisonnas parihinki otteehin minuutin kerrallansa. Isäntä oli sillä välin kuntosalilla. Kotia tultua saunoottihin ja vasta sej’ jäläkihin syötihin. Tuli ihan tuhti iltapala: paahtoleipää ja rikotuusta ohorankryyniistä tehtyä puurua. Että s’on hyvää!

Hoh hoijakkaa, kuinka voi olla aiva toisem’moinen olo ku on saanu yönsä nukuttua iliman painajaasia ja valavomisia.

Vaikk’ ei tuo tj:n eileenen ilimootus muuta sitä tosiasiaa miksikää, jotta lomautus on eres ja rahat vähis, niim’ mua helepotti 90-prosenttisesti, kus’ sain sentäs tietää, koska mull’ on lomautuspäivät.

Uskomatoonta, kuinka palijo voimmavaroja tuo turha murehtiminen on syöny. Ja kiukkuunenki m’oon ollu ku perseehin ammuttu karhu. Tänä aamuna siitä kiukkupussist’ ei oo ollu enää tietuakaa.

Heräälin kaikes rauhas, luin leheren kaikes rauhas ja kattelin puutarhamyymälän mainoksen ja halusin sieltä kaikem’ moista. Ku olis vain rahaa ja joku, joka hoitaas ne sitte istutuksej’ jäläkihinki..

Sitte kannoon petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan, ku on niin ihana, aurinkoonen päivä. Kylymä tuuli tosin on.

Sillä välin, ku petivaattehet oli tuuleentumas, käytihin kaupas. Ei palijo tarvinnu mitää tuora. Leipää ja maitua ja koiralle Cesaria. Ja karamälliä: tänään on karkkipäivä…

Kotia tultua tein tonnikalarisottua. Ku saatihin syötyä, kannoon petivaatteet takaasi sänkyhyj’ ja pistin puhtahat liinavaattehet.

Sitte pistin likaaset lakanat konehesehen ja kun n’oli peseentyny, vein ensimmäästä kertaa talavej’ jäläkihin lakanapyykkiä pihalle kuivamahan. Talavella tuloo kuivattua ne vain rummus. Ev’ viitti silloon mennä sormiani palelluttamahan pihalle.

Tierättäkö – pitkästä aikaa mull’ on hyvä olla ja heleppo hengittää. Pienestä s’on kiinni tämä ihimisen hyviv’ vointi.

Niin siinä käytihin, ku arvasinki: tj. tuli ja meni ja piti palaverin sillä välin ku m’olin hammaslääkäris. Tai toki palaveri oli menos vielä sittekki ku tulin takaasi. Menin sinne istumahan sitte minäki, mutta eipä siitä sitte ollukkaa mulle autuutta. Tj. ei antanukkaa meille vielä lomautuspäiviä tietohon. Ne on kuulemma johonaki taulukos, jota meirän myyntijohtaja sitte ylläpitää.

Mutta sitte kus’ sen palaverij’ jäläkihin soitin talouspäällikölle ja sanoon sille siitä listasta, se tokaasi, jott’ei myyntijohtaja päätä hallinnon töistä. Ja kysyy multa, jotta sopiisko mulle lomautuspäiviksi maanantai ja tiistai, ku sielä pääs reskontra haluaa pitää torstait ja perijantait.

Tuumasij’ jotta oikeen hyvin sopiis, mutta jos ny yhtää ajattelen työmaata ja työkaveria, niin mun on pakko olla maanantaisin JA perijantaisin töis niin kauan, ku toinen toimistosihteeri on kokoaikaasesti lomautettu.

Niij’ joo – siinä sitte käytihin niin ku vähä uumooltihinki: tää toinen toimistosihteeri on pois tästä päivästä lukien ainaki nelijä tai jopa kuus viikkua yhtäsoittua. Jotta m’oon sitte tääv’ viikon ihan yksin ja jatkos myös ne maanantait ja perijantait. Jos ei siihen keksitä mitää muuta ratkaasua.

Tänään ainaki oli jo täys tollikko: hammaslääkäris meni tunti, palaveris sej’ jäläkihiv’ vielä melekeen puolitoista tuntia. Siis kaks ja puoli tuntia tehokasta työaikaa meni ihan hukkahan. Tai no, olihan se kiva, jotta tuon yhyren hampahan sai vielä kuntohon.

Mutta sitä siltaa min’ en sitte saakkaa L Hammaslääkäri oli konsultoonu työkaveriansa ja n’oli tullu siihen tuloksehej’ jotta s’ei tuu olohon mikää hyvä ratkaasu. Etenki ku toinen tukihammas on viisaurenhammas. Epäälivät sen kestävyyttä. Implantit olis ainua maharollisuus ku em’ mitää osaproteesia sinne halua. Mutta n’ov’ vielä kallehemmat kus’ se silta. Tyyryn nys’ sitte olohon toistaaseksi hampahitoon. Kunnes saan lottovoiton. – Pitääskähän sitä varte alaata lottuamahan?

No, mä meen tästä enempiä rutajamata maata. Viimme yö meni nimittään aika lailla vähillä unilla. Mä, joka oon luonnol’ lahajakkuus nukkumises, oon ruvennu valavomahaj’ ja murehtimahan. Vielä kahareltatoista vahtasin kellua ja seuraavan kerran heräsin 20 yli 3. Siitä valavoon sitte pari tuntia ja kelasin näitä työasioota.

Ja harmittelin sitä, ku toinen kuuluu hornaavan tyyristä vieres. Eikä itte voinu eres sytyttää valoja, jott’ olis voinu vaikka lukia.

Pesuhuonehes kävin eres kirijoottamas yhyren aharistusrunon:

AHDISTUS

Tuskainen yö

toisensa jälkeen

hikisten lakanoiden

kuristavassa syleilyssä.

Ahdistavat ajatukset

kuin 30 kilon alasin

rintalastan päällä.

Pelko

polttavana piikkilankakeränä

vatsanpohjassa.

Ei ole tilaa hengittää,

ei anna nukkua,

ei lupaa helpompaa huomista,

ei armahda edes hetkeksi.

Koko aijan tuntuu tapahtuvan niim’ monem’ moista, jott’ ei aina meinaa peräs pysyä.

Nyt saattaa nimittään käyrä niij’ jotta mun tulikastet alakaaki jo huomenna. Työkaverin piti aluunperij’ jäärä lomautukselle 30.3. alakaen ainaki kuukaureksi, mutta nys’ saattaa käyrä niij’ jotta se jääki jo huomenna. Siinä tapaukses m’oon yksij’ jo tämäv’ viikon taloushallinnos. Ku reskontranhoitajaki on tääv’ viikon pois.

Niij’ joo, ja myyntisihteeriki jää huomisej’ jäläkihin ensi talavilomalle ja sitte sen perähän reirun parin kuukauren mittaaselle lomautukselle.

M’olsin sitte ainut nainen työmaalla. S’ei mua haittaa, miesvaltaasilla aloollahan m’oon aina ollu. Mutta yksinääseltä se silti tuntuu.

No, eikähän sitä ny nelijä päivää oo vaikka airav’ vittooksina.

Olin kyllä suunnitellu pitäväni ylityövapaata perijantaina, mutta jos työkaveri ny jää jo huomenna pois töistä, niin em’ mä sitte mitää ylityövapaata voi pitää. Täytyy sitte joskus yrittää ne kuitata. Taloolle en meinaa jättää.

Palakal’laskijalta tuli tänään tieroote, jotta ovat tehenehet ryhymäilimootuksel’ lomautuksista työvoimmaviranomaasille. Nyp’ pitää sitte itte jokahisen ottaa selevää, pitääkö liittohon ilimoottautua eriksensä. Mä jo pistin omalle kassalleni kyselyä, mutta ainakaa vielä ei tullu vastausta. Niill’ ov’ varmasti kiirus, ku justihin kattelin niiren sivuulta, jotta uusien hakemusten käsittelyt on n. 5 viikkua jäliis. Jotta ainaki siihen – ja kenties pirempähänki – orotuksehen pitää sitte varautua päivärahojen kans.

Mull’ on huomenna hammaslääkäri ja muistij’ jotta ku ei ne saanu alakuvuotena laskutettua, niin nym’ mua taitaa orottaa sielä ainaki 3-4 käynnin maksut. Kuinkahan isoo lasku seki on? Ei palijo naurata, kun näin ennen tilipäivää mull’ on n. 60,- tilillä.. Olij’ jo peruuttaa sitä aikaa, mutta sitte ajattelij’ jotta jää pian menemätä, jos sitä rupiaa siirtelemähän. Täytyy sitte vinguttaa Visaa, jos ei käteenen piisaa. Mä ev’ vain periaattees haluaasi käyttää velekarahaa. Maksettavahan se on seki ja perijantaina tuloo ny toistaaseksi viimmeenen täysi tili.

Se hyvä puoli tuos osa-aikaases lomautukses tietysti oj’ jotta saa eres vähä rahaa joka kuukausi, ku tuloo kumminki osa palakasta. Mutta laskeskelij’ jotta ei sillä kyllä vietetä mitää kulutusjuhulia. Kätehej’ jää alle tonni ja siitä menöö heti päältä yks kolomasosa lainal’ lyhennyksehen.

No, surrahan sitä sitte aikanansa.

Ens tiistaina pitääs tj:n tulla kertomahan meille lisää näistä lomautuksista. Ilimeesesti siel’ on suunniteltu valamihiksi meille ”allakka” koska kukaki on töis. Siis tätäkää m’ei vissihin itte olsi osattu! Eikähän me oltaasi kumminki täälä itte parahite tieretty, minkä homman kannalta kenenkäki kannattaas olla kulloonki töis. Nyj’ jo tämä meirän ainut aluunperin kokoaikaasesti lomautettu oj’ joutunu lupautumahan viikoksi välillä töihin. Täs on menty taas niin perset erellä puuhun ku ikänä! Koskaa ei oo kysytty työntekijööltä. Ihan totta – niin uskomattomalta kus’ se kuulostaaki - ne vois jopa tietää omista töistänsä jotaki. Ei vain oo kuitenkaa ollu tapana niitä kuunnella.

Ja hyvä jott’ ei kuulemma jo osa porukasta tappele verispäin. Ei meillä, mutta pääkonttorilla. Sielä ku on ollu jo ennestänsäkki tulehtunehet välit. Ne, jokka ei oo saanu lomautuslappua, saa kuulla, jotta n’on perseennuolijoota. Ja jos joku homma ei meekkää putkehen, uhkaallahaj’ jotta pitääkö pistää lisää lomautuksia.. Ihan kiva olla töis sellaases ilimapiiris.  Onneksi me saamma olla täälä kaukana periferias. Vaikka näitä roiskeeta piisaa meillekki, niin kaikesta huolimata meill’ on hyvä porukkahenki. Varmahan tällääset vastoonkäymiset vain vahavistaa sitä, jotta meirän on pirettävä entistä enemmän yhtä ja huolta toisistamma.

Sev’ verran kuitenki ajattelij’ jotta pistääsin mollin sivuulle cv:n. Eipä se mitää ota jos ei annakkaa.

Sain tänääj’ jo esimakua siitä, mitä ens kuus tuloo olemahan. Olin nimittään yksin siinä meirän taloushallinnos tämän päivän. Enkä teheny eres reskontraa, ku työkaveri sanoo, jotta sev’ voi jättää hänelle maanantaiksi. Silti mun päiväs ei tahtonu tunnit piisata ja pientä kiirusta oli kaiken aikaa. Ja kuitenki oli suhteelliser’ rauhallinen päivä nuon niinku puhelimenki puolesta. Mutta jotenki tuli sellaanen ajatus, että kaikki haluaa ny omat hommansa maharollisimman hyvälle mallille ennel’ lomautusten alakamista.

Töistä tulles käyyn kirijastos hakemas uutta lujettavaa. Nythän mull’ on pian aikaa lukia ja kirijoottaa enämmän ku ennen. Eikä ne harrastukset maksa mitää.

Työmaall’ on ollu vähä hilijaasta porukkaa tällä viikolla..

Muaki v***ttaa ku pientä sikaa. Työkaveri joutuu ottamahan oman lomautuksensa yhtäjaksoosesti ainaki huhtikuulla, kun se joutuu yksityysasiooren takia olohoj’ joka tapaukses pois. Ja meiltä on yks osa-aikaeläkkehellä. Se käy töis tiistaista torstaihin. Arvakkaa, kuka käy sitte töis maanantaisin ja perijantaisin? Ja hyväs lykys joku valopää keksii, jotta mun pitää teherä se viikon kolomas päivä keskiviikkona. Joo, varmahan!

Kesäloma katkaasoo lomautuksen, mutta vielä ei oo loma-aikoja päätetty. Se ny riippuu ihan siitäki, jotta piisaako tuolle työkaverille nelijäv’ viikon poissaolo vai venyykö kuutehev’ viikkohon.

Oikiasti olis ollu palijo seleveet systeemi kokoaikaanel’ lomautus. Nyt m’oon nähäny jo painajaasia, jotta mietiin kotona kuumeesesti, jott’ onko ny työ- vai lomautuspäivä. Tästä tuloo melekoosta sumplimista vielä. Ja seki vähä ketuttaa, ku tuntuu, jotta täs on ku jojo: ei pääse töistää erohonkaa, vaikk' ei saa olla kunnolla kumminkaa töiskää. Ei voi oikeen flikan työnäkää lähtiä käymähän, ku ei lomautuspäivät osu viikol'lopun yhteytehen.

Niij, ja sitte meill’ on ollu se päivystys. Laskin yhtenä yönä valavoesnani, jotta jos me päivystämmä maanantait ja perijantait (8-16.30), niin niistä tuloo jo 16 viikkotyötuntia, jolloonka sille kolomannelle päivälle jäis enää 6½ tuntia.

Tai jos viikkotyötunnit jaetahanki viirelle päivälle, niin nuoren maanantain ja perijantain jäläkehen tiistaista torstaihij’ jäis 2 tuntia 10 minuuttia/päivä. Torella houkutteleva ajatus – lähtiä ny kahareksi tunniksi töihin. Mutt’ ei kai kukaa niin pölijästi suunnittelekkaa? Toivottavasti ainakaa.

Meirän yksikön pomo tosin oli sitä mieltä, että joutaavat Helsingin pääs hoitaa jatkos tuon päivystyksen. Jott’ ei me näillä tunniilla pystytä sitä hoitamahan. Sitä paitti siel’ on jatkuvasti ihimisiä enämmän töis ku meillä ja siel' on sellaasiaki, joit’ ei lomauteta ollenkaa. Tehköhön ne! En tierä vain, kuka sen tohtii sinne päin äänehen sanua..

No.. ajatukset pakkaa ny kiertää aiva yhtäteheren tuon lomautuksen ympärillä eikä elämähän oikeen muuta taharo mahtuakkaa tällä hetkellä. Paitti huoli rahojen piisaamisesta. Pitääkö pienentää autolainan lyhennyksiä? Em' mä tärkiää tekisi sitäkää, kun niin suurin toiveen niitä suurensin ku saatihin tuval' laina maksuhun. Ajattelin, jotta sais nopiempaa autonki omaksi.

Sain kumminki sentäs eileen yhyren kirijootuksen muokattua kilipaalukuntohoj’ ja tänään se lähti matkahan. Pitäkää peukkuja.

Poika yrittää myirä mopua ja Volkkariansa, mutt’ ei oikeen tunnu onnistuvan. Ja isäntä prissaa sitä niij’ jotta poika suuttuu. Eihän se tuntuusi ittestäkää kivalta, jos aina ensimmääseksi moitittaas, ku nähärähän. Täs on kaikilla hermot kireellä. Seleviämmäkähän me hengis ku oomma täs kaikin yhtä aikaa? Käymmä pianaikaa toinen toisemma kurkkuuhin.

Perijantain’ oli tullu työnantajalta yleestierootus lomautuksista. Taloushallinnosta tullahan yhtehensä lomauttmahan 8 ihimistä. Merän osastolla taloushallinnon puolella on yks osa-aikaeläkeläänen ja toinen, joka teköö taloushallinnon töitä osittaan ja muun aikaa on ostopuolella. Minä oon ainua täyspäiväänen taloushallintolaanen meillä, joten ei oo vaikia arvata, kellekkä nalli napsahtaa.

Ja erelleenki ne puhuu lyhennetystä työaijasta, jok’ on kaikkista huonoon työntekijän kannalta, jos ei lyhennys oo tarpeeksi isoo, jotta se oikeuttaas soviteltuhun päivärahahan.

Jotenki kummasti aluun perin ilimootettu kolomen kuukauren lomautusaikataulu onki venyny yhyreksän kuukauren mittaaseksi eli koko loppuvuoreksi. Toki yksittääset lomautukset on kuulemma enintään 64 työpäivää/turpavärkki. Mutta onhan seki kolome kuukautta. Ja jos se toteutetahan lyhennettynä työaikana, niin sitä sitte piisaa loppuvuoreksi. Siihen ku tuloo kesälomakki välihin. Ja min' en ainakaa halua pitää lomautuksia ja kesälomaa päälletysten.

Tään kuun aikana pitääs tulla ne henkilökohtaasekki ilimootukset. Jotta niitä nyv’ vain orotellahan. Työmotivaatiota vielä tänään piisas, ku töitä oli ihimeesti lomaviikon aikana kerääntyny niin pöyrälle ku sähköpostihinki, mutta saas nähärä kuinka sitte käyrähän, ku lomautukset alakaa pyörimähän.

Joillekki työkaveriille tuli yllätyksenä se, jott’ ei lomautukset koskekkaa tasapuolisesti kaikkia. Mull’ ei sellaasia harhakäsityksiä ollu alakaa päällekkää. Totta kai aina joku jää lomautusten ulukopuolelle. Milloon mistäki syystä. Mutta tierän, jotta se tuloo joitaki ihimisiä hiertämähän hyvinki hartahasti.

Min’ en periaattees usko horoskooppiihin, mutta silti n’on mua aina kiinnostanu. Tämäv’ viikkoosen Avun horoskooppi tuntuu enämmän ku oikiahan osuvalta:

Oinaat joutuvat miettimään, mitä parisuhteeltaan haluavat. 6.3. alkava viiden viikon jakso aloittaa eristäytymisen ajan, jolloin on pakko analysoida oman kumppanuuden tilaa. Työmatka, tiukka opiskelujakso tai muu välimatka tarjoaa tilaisuuden yksinoloon ja omien tunteiden erittelyyn. Haaveet, toiveet ja mielikuvitus ovat mukavia seuralaisia luovassa työssä, mutta rakkauselämässä ne voivat olla vaarallinen yhdistelmä. Jos parisuhteesi ei voi hyvin, fantasioit paremmasta.

Sitä reissua tai opiskelupaikkaa tai muuta välimatkaa täs nyv’ vain orottelen..

Em’ mä tierä kumminkaa. Jotenki vain jättää heleposti miettimätä nuo vaikiat asiat. Mutta se on totta, jotta mä haaveelen toisemmoisesta elämästä.. Mielesnäni ooj’ jo sisustanu omaa kämppääki. Vaikka se varmahaj’ jääki tuohon haaveelemisehen. Tuskim’ mä ikänä tohorin mitää rarikaalia ratkaasua teherä.