Yllättävän heleposti sain nettiyhteyren pelittämähän. Piuhat vain kiinni ja siinä se oli. Poijallekki saatihin siitä mun moreemilta yhteyret alakertahan. Tosin sitä varte piti porata johorolle reikä työhuonehen laattian läpi. Tulostimen asentaminen sen sijaan ei sujunu ihan ensyrittämisellä. Huollon jäläkihin se nimittäin piti asentaa uurestansa, mutta jostaki syystä se onnistuu vasta toisella yrittämällä.

Oon saanu kämpän melekeen valamihiksi. Lauantaina käyyn hakemas maton ja pikkutilipehööriä sinne. Pyhä meniki sitte tivihisti sen proosakilipaalutekstin kans. Ja eilisehtooki vielä.

Tänään se sitte pitääs jo pistää postihin ja mull’ on tunne, jotta sinne jäi vaikka millä mitalla korijattavaa.. Mutta enää ei kerkiä. Se pitää olla perillä viimmeestänsä 3.5. ja ny on näin rauska viikko, niin pakko pistää se tänään matkahan. Meni sytehen eli savehen.

Sitte alakaa pitkä orotus. Tulokset julukaastahan vasta Helsingin Kirijamessuulla, jokka on lokakuus. No, em’ mä ny eres usko, jotta tarttoo orotella kuulovansa mitää. Mutta täytyy sanua, jotta mull’ on ollu hauskaa niitä juttuja kirijoottaesnani.

Meill’ on poikkeuksellisesti jo tänään kantritanssia, ku päätettihin, jotta siirretähän. Ei huomenna, vappuaattona, olsi kukaa kumminkaa menny.

Aeropikkiäki olis tänään viimmeenen kerta, mutta jätän ny välihin. Kerkiääsin justihin ja justihin, mutta hosumiseksi menis, jos molempihin yrittääs keriitä. Pitääs aeropikin jäläkihin kumminki suihkuhun ja vaatteet vaihtaa. Eikä siin’ oo ku puoli tuntia aikaa. Ja vois olla meikälääsen kunnolle liika rankkaaki.

Meinaan pistää vähä hassutellen ehtoolla. Laitan palijettihamehen ylle ja stetsonin päähän. Juhulistetahan ny kurssin loppua eres sillä lailla. J

Jos sitte huomenehtoolla leipoos piimäkakkua. Rupes niin teköhön mieli, ku luin Vuokon sivuulta. Rinkuloota ev’ viitti ruveta vääntöhön.

Ja kun nämä harrastuskiiruhut täs ny loppuu, niin jatkan sitte taas tuota sisustamispuuhaa. Oon ottanu kuvia eri vaiheesta remonttia. Kun saan sen siihen mallihin, jott' oon itte tyytyväänen, otan vielä viimmeeset kuvat ja näytän teillekki.

Ja sitte pitääs pestä klast. Taas! Enkö mä justihin koko viimme vuoren puhunu siitä...

Pirtiää tiistaita teille! (Ja mullenki. Ov’ vähä väsyynen olo.)

Eileen soittelin flikalle siinä samalla ku haukoon voileipää ennen pännärinkihin lähtemistä. Samalla kasaalin pännärinkihin paperia joukkohoni. Mutta kuinkas sitte kävikää: ku tuli aika lukia kotitehtävät, niin havaattin, jotta justihin ne paperit oli jääny kotia! No, mull’ oli yks vanha murrepakina, jota n’ei ollu kuullu. Luin sitte sen.

Pännäringin jäläkihin pistettihin Perhepizza uunihin, ku poikakaa ei ollu syöny mitää koulun jäläkihin. Isäntä kieltäytyy. Tunnusti ehtoolla, jotta hänell’ om’ maha kipiä. Oli päivällä syöny vissihin vähä enämmän ku tavallisesti..

Syönnin jäläkihin mä rupesin tyhyjäämähän tietokonespöytää (tai kaappihan se on ) ja perkaamahan sinne kertynehiä tavaroota. Voi herrij’ jee, kuinka palijo ihiminen säilöö turhaa tavaraa! Roskapussi täyttyy 10 vuotta vanhoosta varmuuskopiolevykkehistä ja tuhottavien paperien kasa kasvoo puolimetriseksi.. Mutta palijo ei sitte tarvinnu kantaa työhuonehesehen. Muutama pino paperia ja viimmeesimmät cd-levyt. Sitte kannoon konehet ja pyhiin pölyt kaapista.

Irroottelin kaapista hyllyn ja pöytätason ja kannoon ne ensi irrallansa työhuonehesehen. Itte kaapin kantamisehen tarvittin isännän apua. Se ku on täyspuuta ja melekoosen korkia. Ei olsi liikkunu mihinkää muv’ voimmin. Kyllähän tuli olovanansa tilaa olohuonehesehen, kus' se isoo kaappi on siitä pois. Ouron näkööstä, kunnes mä keksin, kuinka mä järijestän senki huonehen. Mum' mielestä ei kuitenkaa mitää uutta tarvita, kolehia meill' on kyllä. Niitä ku vähä asetellahan uurestansa, niin tuloo välijempää. On heleppoot siivotakki.

Niij’ ja sitte tartten taas isännän apua, ku työhuonehen kaapiis oli väärä hyllyjako. Mapit ei mahtunukkaa sinne. Pitää siirtää paria hyllyä, jotta saan kansiot ovien taa lymyhyn.

Tän' ehtoona jatkan taas trysköötä. Ny tuloo nähtäväksi, kuinka saan piuhat verettyä ja saanko nettiyhteyret pelittämähän. Ku ei piisaa, jotta mulla pelaa, pitääs saara yhteyret poijallekki alahakertahan. Sitä rupian askartelohon ehtoolla. Jotta jos oikeen hyvin käy, voin jo tänä pyhänaikana kirijootella tänne uuresta työhuonehestani.

Mutta jos ei mitää kuulu, tierättä, jotta mull' on pääv' vaivaa nettipiuhojen kans.

Aurinkoosta pyhänaikaa kaikillen!  

Töistä lähtiesnäni koukkasin kirijaston kautta. Vein vanhat pois ja muutama uus tilalle. Ja vielä Tokmannille hakohon siivousainehia.

Sitte kotia evästelemähän. Isäntä oli keittäny pernoja ja teheny jauhelihasoosin. Olipa oikeen hyvää pitkästä aikaa!

Syötyäni rupesin siivuamahan työhuonehen kaappia. Pyhiin tomut ja hankasin ”taikasienellä” enimmät jälijet pois. Kummasti valakeni kaapit.

Sitte lähärin puorista kattelohon tuolia lukunurkkahani. Muistin, jotta siel’ oj’ johonaki vaihees ollu anopin vanha tuoli, mihin’ oli hyvä istua. Oli se vielä sielä – ja ihan kohtalaases kunnoski. Kannoon sen pihalle.

Löysin kaks jalakarahiaki, mutta n’oli niin surkias kunnos, jotta saivat heti äkkilähärön roskapöntön suuntahan. Tai oikiastansa isäntä lupas pistää ne pesähän.

Lisäksi löytyy poijan vanha koululaastuoli. Se saa kelevata toistaaseksi, kunnes kerkiän ostaa oman. Ja yks puutuoli. Kannoon ne kaikki pihalle ja imuroottin autoimurilla enimmät tomut pois. Sitte isäntä kantoo noja tuolin ja mä muut tupahan ja pyhiin ne vielä kluurulla.

Isäntä vei taas nojatuolin ja mä muut yläkertahan työhuonehesehen. Sitte otin keittiöstä pienen pöyrän lukunurkkahani, makuukamarista hain villashaalin nojatuolin käsinojalle ja äireeltä pöytälampun siihen pikkupöyrälle. Istahrin siihen tuolihin kattelemahan ja havaattin, jotta pikkuikkunasta puuttuu karteeki! Ei ku hakemahan alakerrasta. Onneksi olin jo aikaasemmin miettiny, minkä siihen laitan, ku ei oo samam’moista ku isoohin klasihin.

Sitte oliki jo kiirus tanssahtelohon. Paitti, jotta myöhästyyn kumminki, ku kaveri soitti. Ei oltu kuultu pitkähän aikahan eikä maltettu heti lopettaa, vaikka kello oliki jo puoli kahareksan.

Kerkesin kumminki hyviv' vielä joukkohon. Olivat vasta ensimmääsen tanssin askelia kertaamas. Kerrattihin eileen kolome tanssia. Meit’ oli paikalla enää nelijä opettajal' lisäksi. Ens viikoll’ on kokoontuminen poikkeuksellisesti jo tiistaina, ku keskiviikko olis vapun aatto, eikä silloon kukaa lähäre enää kurssiille. Niill’ on muuta menua. Se onki sitte viimmeenen kokoontuminen tänä keväänä.

Tän’ ehtoona on pännärinki. Se kokoontuu vielä toukokuun puolivälihin asti. Muut loppuu ens viikolla. Jospa sitte jäis enämmän aikaa paneutua tuohon työhuonehesehen ja johonaki vaihees jopa itte töihinki… Tai huviahan tuo kirijoottaminen mulle on.

Ei oikeen palijo ehtoos kerkiä. Eileen olin ensi puoli viitehen töis. Kurvasin kotia ja sielä heti ruokapöytähän. Kus’ sain syötyä, rupesin imuroomahan työhuonesta. Pesin laattian ja samalla kravasin maalir’ roiskehet pois.

Muuta en sitte keriinnykkää ennen aeropikkiä.

Aeropikin jäläkihin silitin karteekit klasiihin. N’oli sellaaset valamisverhot, jokk’ oli tietysti liika pitkät tuollaasehen matalahan huonehesehen. Mutta minähän er’ rupia niitä lyhentelöhön. Päätij’ jotta s’on hyvännäkööstä, ku on ylipitkät verhot.

Loppuehtoo sitte meniki television ääres.

Tänään ajan töiren jäläkihin kirijastohon. Kirijooll’ oli palautuspäivä eileen. Hajen jotaki uutta lujettavaa.

Kotona ajattelin sitte pesaasta ne kaapit, jokka sielä kämpäs on. Muuta en taira tänään keriitä, ku on kantritanssiehtoo. Kertaallahan kuulemma vanhoja tanssia tänään eikä opetella enää mitää uutta.

Ja huomenehtooll’ on pännärinki, jotta ei huomeniskaa juuri mitää sitte kerkiä. Mutta jos sitte pyhänaikana..

Eileen tuntuu, jott’ en saanu palijo mitää aikahan. Töis oli aika hilijaanen päivä, vaikka oltihin vajaamiehityksellä. Tänään ollahan vielä vähemmällä väjellä töis. Mutta onneksi tuntuu aika rauhalliselta tänäänki. Yleensä loppuviikkohon vilikastuu, mutta sitte saarahanki jo porukoota takaasi töihin.

Töistä lähties koukkasin tankkaamahan Corollan, kus’ s’oli kovin taas janoonen. Sitte kävin tankkaamas pankin seinästä vähä lompsahanki täytettä, ku kovin oli seki tyhyjän oloonen..

Sitte kotia. Isäntä oli mittoomas jotaki väliseinien paikkoja yhyrellä omakotitaloolla. Sain ihan rauhas kotiintua. Lämmittelin ittelleni pyhääsen makaroonilooran jämät ja mietiin, jotta mitä rupiaasin teköhön.

Työhuonehella en saanu tehtyä mitää, ku joka työhön tarttin miesvoimmaa eikä sitä ny justihin ollu tarijolla. Niinpä siirryyn pesuhuonehesehen käärimähän pyykkiä pois narulta ja laittelemahan ne kaappiihin.

Sitte ei ny justihin muuta tähärellistä ollukkaa, joten pistin hetkeksi oikooseksi soffalle. Mutta ihimeeren aika ei oo ohi: mua ei väsyttänykkää! Niimpä soitin poijalle ja kysyyn, onko se kunnos. Ku pyhänä vaikutti siltä, jotta s’on tulos kipiäksi. Mutta onneksi ei. Koulus oli ollu.

Puheluj’ jäläkihin yritin taas torkahtaa. Ei onnistunu. (Min’ oon varmahan kipiä!) No, mikäs siinä sitte auttoo, nousin ylähä ja rupesin asentamahan tietokonesta paikoollensa. Testasin, kuinka se huolloj’ jäläkihin toimii. Toimiihan se J Kiitos vain huoltomiehelle! En kuitenkaa laittanu sitä kunnolla paikoollensa. Ihav’ vain tilapäisesti kii, ku pian on eres sen siirtäminen työhuonehesehen.

No, isäntä tuli siinä vaihees kotia ja meni saman tien krannihin kippaamahan hakemansa pellettikuorman varastohon. Mä pistin sillä välin kaffeen tippumahan.

Kun se tuli takaasi tupahan ja kaffeelle, niim’ mä heti ilimootin, jotta mä tarttisin apua. Se vain hinkutti sormiansa (mani, mani), jotta käyhän se. Mä sitte olin nousevinani pöyrän äärestä ja totesin, jotta tairan kattella talom’miespalavelun numeron..

Se kumminki kysyy, jotta mitä. Minähän heti luettelin, jotta työhuonehen klasi pitääs nostaa sisälle pestäväksi. Meillä ku oj’ joku älykääpiö aikoonansa tilannu ylähäkertahan sellaaset klasit, joista uloommaanen poka aukee pihallep’ päin. N’on pakko nostaa saranoolta, jotta saa ne pestyä. En tohori yksin ruveta sitä isua klasia nostamahan.

Sitte mull’ oli sille toinenki homma. Nimittään oven irroottaminen saranoolta, jotta mä saisin hiua ja lakata sen. Tosin isäntä lupas sen sitte ystävällisesti tuttavallisehen tyylihin teherä sen tänään. Kus’ se kantoo sitä pihalle, niim' mä huikiin perähän, jotta mull’ ei sitte oo varaa maksaa kovin palijua..

Siinä vaihees piti pitää Salakkarien mittaanen paussi. Ja kun ne loppuu, niim’ mä käyyn ruokkimas elukat ja hain klasinpesuvehkehet. Sain klasit pestyä justihin ennen Täyrellisiä naisia.

Niiren jäläkihin oliki jo aika mennä maata. Laattian pesu jäi tälle ehtoolle. Jos kerkiääsin aeropikin jäläkihin ennen Salakkaria ;) Kauhiaa, ku pitää työkki aijoottaa television mukahan, vaikka mä en oikiasti eres katto palijo televisiota. Mutta tän’ ehtoona katton Salakkarit, Suojelijat ja 4D-rokumentin. Ja Salakkarien ja Suojelijootten välis piipahran saunoomas jumpan hiet pois.

Aamulla mun piti soittaa terveyskeskuksesta poijalle aikaa lääkärintarkastuksehen kutsuntoja varte. Herrij’ jee! Meirän pikkulapsi on kohta täysi-ikäänen ja syksyll’ on kutsunnat!

Viikko-ohojelma ei arkena juuri poikkia totutusta, mutta pyhänaikana on sitte pistetty tuulemahan.

Perijantaina olin ensi kaverin synttäriillä. Sielä meni puoli kymmenehen asti, ku puhuumma taas aiva naamat väsyksihin. Ei vaiskaa, ei meiltä varmahan loppuusi jutut ikänä, vaikka meill' olis kuinka palijo aikaa käytettävis.

Lauantaiaamuna alaattihin sitte työhuoneprojektihin. Isäntä irrootteli laattia- ja kattolistat. Sitte mä hioon seinät ja kitattihin enimmät lovet ja reijät seinistä. Sitte taas hiottihin ja vielä uus pakkelikerros. Päivemmällä käytihin äireen työnä ja kaupoolla.

Eileen aamulla ruvettihin maalaamahan. Mä menin pensselin kans erellä rajaten ja isäntä tuli telan kans peräs. Ensimmääsen kerroksen kuivues tein ruaan ja syönnin jäläkihin lähärettihin kattomahan Nuorisoseuran näytelmää Onni tulee Pietarista. Haastoon siskoonki joukkohon ja se tuli meille sitte myöhästynehille synttärikaffeelle teatterin jäläkihin.

Siskoon lähärettyä verettihin kämppähän vielä toinen maalikerros. Pyykkikonesta aina välillä täytin ja tyhyjäsin ja taisin kolome-nelijä konehellista pestä siinä muiren töiren ohes. Oon ollu oikeen tyytyväänen, ku oon saanu itteni liikkeelle ja jotaki aikahanki.

Tän’ehtoona pääsen sitte pesöhön klasia ja laattioota ja vähitellen sisustamahan omaa työhuonetta! Tää on luksusta! Jeeeee!

Ja tietokonehenki sain huollosta. Ny ku saisin pirettyä sen jatkos paremmas hapes, jott’ ei marot pääsisi enää valtaamahan..

Eileen ehtoolla mua orotti mukava yllätys kotona: siivouspartio oli töisnänsä. Poika imurootti ja luutus laattioota omalla puolellansa. Niin kiirus sill’ oli päästä muuttamahan. Viimme yön se jo nukkuuki sitte uures kämpäsnänsä ja mä pääsin jo ehtoolla kattelemahan sen vanhaa kämppää ”sillä silimällä”. Jotaki pientä s’oli sinne vielä jättäny, mutta täytyy sen kans vielä kattua, tahtooko se vierä ne alakertahan vai pistetähänkö jemmahan/roskihin.

Mittoolin ja suunnittelin, mitä pistän mihinkäki. Kirijastua en ny saa siihen kämppähän, mutta työtilan ittelleni kumminki. ”Tarttenhan” mä toki työhuonehen, ku rupian sitä kirijaa auseeraamahan. ;)

Huomaan, jotta mull’ on joku ihime enerkia – hyvää enerkiaa. Aamulla koira tuli herättämähän mua vähä ennen puolta kuutta, enkä mä ollu yhtää pahalla päällä. Tunsin olevani virkiä ja tajusin, jotta oon innokas ja utelias nousemahan uutehen päivähän.

Tällääses mielentilas ku sais aina olla, niin elämä olis heleppua!

Mitähän tuon erellisen sepustuksen jäläkihin on oikeen tapahtunukkaa? Pitää ihan miettiä…

AIKA MENÖÖ KU SIIVILLÄ EIKÄ TAHARO KERIITÄ OIKEEN ILIMNEERATA NÄITÄ TEKEMISIÄNSÄ. ei sen puolehen, jotta näis ny mitää kertomisen arvoosta oliskaa.

Normaalit harrastuspäivät tietysti. Nyt alakaa kurssikerrat olla vähis, jotta näistä viimmeesistä ei oikeen malttaasi olla poiskaa.

Flikall’ oli viimme viikko sairaslomaa, mutta pyhänaijan s’oli jo töis, jotta eikähän se tunne olevansa jo jotakuinki kunnos. Kontrollikäynti tosin viel’ on lääkärihin. hyvä niin.

Lauantaina mull’ oli sellaanen minä itte –päivä. Ensi aamusta olin parturis ja oon nykyysin aikasta plonri. Parturista päin suhasin sellaasehen paikkahan, mihinä en oo ikänä ennen eres käynykkää. Menin nimittään tatuoontiliikkeesehen valittemahan ittelleni kuvaa – ja tilasin aijanki. Nyt vain kärsimätöön ihiminen joutuu koetukselle, ku vasta kesäkuun 23. päiväksi sain aijan. Kaikkia tämä viirenkympin villitys ihimisellä teettääki. Paitti, jotta tämä on tainnu saara alakunsa jo nelijänkympin kriisistä. Monta vuotta oon sitä miettiny ja nyt tuli se ’nyt tai ei koskaa’ –hetki.

kotia tulles olin täynnä enerkiaa. Käytihin äitejä kattomas ja sain lopultaki siltä kysyttyä, josko saisin sen kamarihin ruveta tekemähän kirijallista kammiotani. se antoo luvan ja niin mä pyhänä rupesin tyhyjäämähän sen kamaria. Kus’ sain kaikki tavarat kannettua pois, tuli poika ja rupes rikuneeraamahan, jotta hän tahtoo muuttaa muorin puolelle.

Pienen ovien präiskimisen ja mökötyksen jäläkihin päästihin jonkim’ moisehen kompromissihin: poika muuttaa äireen tupahan ja me kannoomma justihin pois kantamani tavarat takaasi kamarin puolelle. Mä teen sitte oman kömmelini poijan kämppähän, kun se saa sen tyhyjättyä.

ihan hyvä, jotta se haluaa ittenäästyä turvallisesti tuos isän ja äireen kans samas huushollis, mutta kumminki omas talouresnansa.

tämän viikon se kulukoo koulus kotua päin. menöövät isänsä kans tänään kattelohon sille pientä jääkaappia, kus' se meinaa, jotta hän huolehtii itte ruoistansakki.

ja jotta kaikki olis täyrellistä, sain vielä perijantaiehtoolla tatuoontikuvia kattellesnani troijalaasen konehelleni. siinä yhteyres selevis, jotta s’ov’ vissihin muutenki matoja täynnä koko loota. S’on ny mulla tuos paketis ja lähärös putsattavaksi. oon ny työkonehen varas sen aikaa.

tämä tieroksi ja varootukseksi kaikille, jonka kans oon ollu tekemisis. pitäkää konehenna virustorijunta aijan tasalla – ja käyttäkää sitä kans! Min’ oon ollu vissihin turhan laiska. ja tietämätöön. toivottavasti mun konehelta ei oo lähteny mitää kellekkää!

mutta enemmittä rutinootta toivotan teille oikeen hyvää viikkua tästä talavisesta kelistä huolimata. onneksi ov’ vielä talavirenkahat alla. ei niinkää hirvitä ajella.

Viikkohan siinä taas meni ennen ku sain äntihin tänne mitää kirijootella.

Tiistaina oli aeropikki. Joka iesuksen kerta s’on yhtä rankkaa. Luulis johonaki vaihees kunnonki jo kohuavan, mutta ei. Aina tuntuu, jotta kuoloo sinne.

Keskiviikkona flikka soitti, jotta s’on joutunu sairaalahan. Siinä vaihees ei vielä tieretty, mikä on. Maha oli  lujaa kipiä. Orotti osastolle pääsyä. Tulehrusarvot oli koholla. Rupesivat antamahan antipioottia suoraa suonehen.

Siitä huolimata menin kantritanssihin. Sielä ajatukset on aina hetken pois muista asioosta.

Torstaina oli pännärinki. Flikka aina vain sairaalas.

Poika tuli torstaina jo kotia, ku sill’ ei ollu perijantaina koulua ollenkaa. Minä sovittelin epätoivon vimmalla vaattehia ylleni; mitä perijantaiehtoolla ylle. Pakko pistää vain ”jotaki”. Kuinka kaikki vaattehet on pääsny niin pahoon kissahtamahan, jott’ ei niis maharu enää eres hengittöhön?! Päätin heti lauantaina mennä vaateostoksille.

Perijantaina orottelin tietua flikasta. Tulehrusarvot oli lähteny laskuhun, josta päättelivät, että kysees oj’ ”joku lantioseurun tulehrus”. Että sillä lailla tarkka riaknoosi. Pari muuta arvausta oli heitetty ilimahan sitä ennen. Pääasia kumminki, jotta flikka oli kivutoon, vaikka ei sairaalas ny niin häävi oo maatakkaa.

Perijantaiehtoona oli sitte se stipenrien jako Yli-Laurooselan talomuseolla. Kylymää, hrrr! Seittemän stipenriä jaettihin. Kahareksan saajaa oli kaikkiaan, mutta yks stipenriistä meni kaharelle hakijalle. Aiheet oli aika lailla lairasta laitahan: yks keräs kuvahistoriaa Kauppatien vaiheesta, toinen oli teheny tohtorinväitöksen yrityskummiasiasta, kolomas oli lastenkirijan tekemisehen (kaks tekijää; toinen tekstittää, toinen kuvittaa), yks oli menestynehelle uimarille, joka lähtöö loppuvuoresta treenaamahan Austraaliahan ja sitte oli kolome meitä runonkirijoottajaa.

Jokaaselle sanottihin joku kannustava sana, saatihin stipenrit, kunniakirijat ja ruusut. Ja sitte yhteespotrettihin ja kaffittelohon. Kaffettilaasuuren lopuksi  jokahinen sai omin sanoon kertua omasta projektistansa.

Olihan se hieno asia. Tunnustus ja kannustus. J

Sen kunniaksi sitte pistettihin isännän kans ehtoolla lämmikkeheksi kipaten ne puolen resin Dooley’s –pullot, jokka sain Raijalta syntymäpäivälahajaksi. Se oliki sitte niin tujua värkkiä, jotta ei enempää otettukaa. ;)

Lauantaina lähärin jo aamupäivällä kaupungille kattelemahan ittelleni sopivamman kokoosia rettuja. Lähinnä suoria housuja. Vaikiaa s’on tällä ruholla, mutta yhyret likipitään oikiam’ moiset löytyy. Niiski vain pitää pulttuja lyhentää. Nyt ne roikkuu mun tv-tuolin vieres muistuttamas, jotta pitääs ottaa neula ja lanka kaunihisehen kätehen. Mutta siihen tarvitahan oikia mielentila. Tähän mennes sit’ ei oo vielä löytyny. Se tuloo varmahan vasta sitte, ku tierän aiva pakosta tarvittevani niitä.

Tarttuuhan sieltä joukkohon kaikel’ laasta muutaki. Tarpehellista tietysti kaikki. Tärkeempänä varmahan syntymäpäivälahaja ystävälle.

Flikkaki pääsi lauantaina pois sairaalasta. Oli saanu viikon sairasloman ja kaharem’moisia antipioottia. Perijantaina pitää verikokeehin ja sitte vielä lääkärihin. Lupas kyllä mennä kouluhun, jos kunto vain vähäkää on sellaanen, jotta pystyy.

Äitejäki käymmä lauantaina kattomas. Ehtoommalla saunoottihin ja vaharattihin televisiota.

Pyhäaamulla meinasimma mennä kuntosalille, mutta siel’ oli väkiä ku pipua. Ei käyty eres kattomas sisällä. Otaksuttihin, jotta koko halli ov’ varattuna. Niin oli erellispyhänaikanaki. Sanoon, jotta mennähän sitte vaikka lenkille. Arvakkaa, mentihinkö? Just! Ei menty. Tai isäntä käyy pyöräälemäs, mutta mä tyyryyn kuopsuttelemahan puutarhas ja siivuamahan autoni.

Ihan hyvin sai siinäki hommas takareiret kipeeksi, jotta kai seki jonkimoisesta liikunnasta sitte käy ;)

Tänään käyyn kesken työpäivän hammaslääkäris. Piti repiä pois yks hammas, jonka juuri oli halaki ja vissihin s’oli pieninä paloona muutenki. Pää ov’ vieläki muuten puuruksis, mutta leukoja repii silti niij’ jott’ ei mitää rajaa.

Justihin otin tuos nelisatasen särkylääkkehen. Jos sillä eres hetkeksi puuruttaas tuon särkykohoranki.

Mukavaa alakanutta viikkua itte kullekki!