Taitaa unettomat yöt olla taas historiaa. Körmährij’ jo ehtoolla tv-tuolihin ja siitä kömmiin sänkyhyn puoli yhyrentoista mais. Mutta vielä nukun sev’ verran levottomasti, jotta unia en näje. Vasta sitte, ku unet on taas palannu, mä tierän levänneheni kunnolla.

Eileen ehtoolla työkaveri teki ihanan tarijouksen: hän lupas tulla maanantaina töihin paikkaamahan miinustuntiansa, jotta mä pääsisin sinne palakintojej’ jakohon. Jouruun karvahin mielin kieltäytymähän tarijouksesta, ku maanantai on hänellä lomautuspäivä. Tuskin silloon arvaa tulla töihij’ jott’ ei tuu mitää ongelmia.

En oo vieläkää ilimoottanu sinne, jott’ en oo tulos, kuv’ vieläki toivoj’ jotaki ihimettä, jotta sittekki pääsisin lähtemähän. No, tänään ov’ viimmeenen ilimoottautumispäivä, jotta eikähän mun ehtoolla viimmeestään pirä ilimoottaa.

Yöllä oli ollu pakkaasta ja aamullaki oli vielä vähä miinuksella mittari. Nyt tosin aurinko paistaa lämpöösesti. Säätierootukses lupasivat aurinkoosta ja 14-17 astetta lämpööstä. Ihanaa!

Oikeen ihanan aurinkoosta vapun aikaa kaikille!

Eileen oli toiseksi viimmeenen aeropikkikerta. Hiki virtas ja virta meinas muutel’ loppua aiva kesken.

Käytihin saunas ja mun piti sitte olla 12 tuntia syömätä ja juomata, kup’ piti aamulla laprahan. Meill’ on työterveystarkastus tulos ja laprat piti käyrä ottamas etukätehen. Kolome putkilua ne imaasi verta. (Tät' ei vissihin kuitenkaa lasketa verel'luovutukseksi? - Ei ne kyllä muv' verta huolisikkaa, kus' s'on niil' laihaa.) Kauhia näläkä oli jo siinä vaihees kup’ pääsin sieltä töihin.

Tänään oon yrittäny keksiä, millä konstilla pääsisin sinne palakintojej’jakotilaasuutehen, mutta en oo keksiny. Täytyy huomenna ilimoottaa järijestäjälle, jott’ en pääse. Harmittaa!

Töistä lähties auton lämpömittari näytti jo +15 astetta. Sielä kyllä tuuloo kohtalaasesti, jott’ ei se varmasti ihan nuon lämpööseltä tunnu. Mä en tierä sanua, ku oon ollu pihalla justihin sev’ verran, mitä tarvitahan tuvasta autohoj’ ja takaasi menemisehen..

Pitääs käyrä eres vähä kävelemäs tai pyöräälemäs. Siis pitääs. Kuv’ viittiis..

No joo, siihen sokurihumalahan se mun lauantiehtoon pöhönä sitte jäiki. Isäntä vain hoki, jotta kyllä me voirahan pyytää joku kuskiksi, mutt’ ei teheny asialle mitää. Mä yritin kysyä poikaa kuskaamahan, mutta s’oli luvannu jo kuskata kaveriansa. Niinpä mä sitte toimiin kuskina, ku isäntä kerkes ensi narahuttaa pullonkorkin.

Meinas vähä tulla sanomista (ja tuliki) ennen ku päästihin sisälle. Isäntä ku yritti tyyrätä sivusta ja mä tuumasij’ jotta olsit ajanu itte, jos ei mun ajamiset kelepaa. Siinä sitte mökötettihin aikansa, mutta loppujen lopuksi ilta oli mukava. Tanssittihin palijo ja nähtihin tuttuja, joit’ ei oo nähty aikoohin.

Simo Silmulla on ihana ääni, mutta niiren kappalehet on monesti niin nopiatempoosia, jottei tälläänen kampurajalaka taharo niis pysyä joukos. No, väkiä oli sev’ verran palijo jott’ ei se ny kauhiasti haitannu. Osmos Cosmoksell’ oli hyvää musiikkia, mutta Simo Silmun mahtiäänej’ jäläkihin ei ihan vokalistin osalta vakuuttanu. Mutta tanssijalaan alle passas seki musiikki oikeen hyvin.

Pyhänä mä olin Raijan synttäriillä. Istuuv’ varmahan ainaki nelijä tuntia. Ja aina vain meill’ olis piisannu juttua.

Eileem’ mä sitte heräsin poikkeuksellisesti jo ennen kuutta ihav’ virkiänä ja päätij’ jotta mitäs mä hyvää päivää haaskaan makaamalla. Niinpä mä nousin ylähä ja pistin heti aamusta pyykkikonehel’ laulamahan. Sitte pesin pukuhuonehen, pesuhuonehej’ ja saunan klasit ja vaihroon karteekit.

Sitte tarkastin isännän veroilimootuksej’ ja tein korijaukset. Ja vielä innostuul’ laittamahan sitä äiteen kamaria kuntohon. Sain sem’ meleko lailla valamihiksi. Vielä ku kattelen sinne matol’ laattialle ja silitän pöytäliinan, niin se näyttää taas ihan ihimisasumukselta eikä varastolta. Sain äireen tavarat sijooteltua kaappiihin ja säilytyslaatikoohin kaapin päälle. Ei ne sieltä niin kauhiasti häiritte. Ku ei anna häiritä.

Äiteen työnä käyminej’ jäi sitte aika myöhälle. Taisi olla seittemän ehtoolla ennen ku keriittihin sinne. Sieläki oli jo iltapala menos ja petit oli aukaastu nukkumaham’ menua varte. Pyysivät takkia ja kenkiä äireelle. Vievät sieltä sentäs pihallekki komialla ilimalla, mitä ei erellises paikas tapahtunu.

Eileen mulle tuli  kirijet yhyrestä kilipaalusta, johon oon osallistunu. Oon kuulemma sijoottunu palakinnoolle, mutta kirijees ei kerrottu, kummasko sarijas (runo vai proosa) eikä sijootusta kerrottu. Mutta palakittemistilaasuus on niin hassusti, jotta s’on ens maanantaina kello 14.00. Min’ en pääse, ku oon töis eikä tääl’ oo silloon ketää muuta, joka vois tuurata sen aikaa.

Mutta kaikkia ei voi saara. Mä nimittäin sain tänä aamuna pomolta puhelinsoiton: mun lomautukset puraatahanki sitte välittömästi. Kaijan eläkepäätös on tullu ja mä saan teherä taas jatkos täyttä viikkua. Tuntuu hyvältä – ja sitte taas toisaalta kurijasta toisten puolesta, joiren lomautukset vielä jatkuu.

Käytihin poikkeuksellisesti jo eileen ehtoolla saunas, kum’ mull’ oli tälle aamulle aika parturihin. Laitettihin uus färi päähän ja ku ehtoolla oomma menos yrittäjien järijestämähän pileiltahan, niin en halunnu, jotta mun uus pää menöö heti tänään saunas pilalle. Pilees on esiintymäs Yölintu ja Osmos Cosmos. Yölintua oon ollu kattomas, mutta Osmos Cosmosta en, jotta sen haluan nähärä.

On ollu ihanan aurinkoonen ja lämpöönen päivä. Istuun hetken taas pihalla lukemas ja nauttimas lämpöösestä.

Isäntä on saanu ny traktorikuumehensa hoirettua, mutta vielä sill’ on pitkä pyhänaika eres kuv’ vasta maanantaina saa mennä hakohon uuren lelunsa kotia.

Mä meen huomenna sinne Raijan työ synttäriille. Jätän äireen työnä käymisev’ varmahan sitte maanantaille.

Tänään oon ollu koko päivän vapaalla enkä oo suostunu teköhön mitää kotitöitä. Mull’ on piletyspäivä ;)

Oon jo sokurihumalas kuv’ vetelin tuos valakoosta suklaata menöhön. Voisin johonaki vaihees auaasta Raijalta saamani kuohuviinipulloj’ ja aloottaa sillä. Paitti jos jourun olohon kuskina.. Isäntä ku ainaki meinaa kuulemma ottaa.

On taas tapahtunu kaikel’laasta. Keskiviikkona tj. soitti ja kysyy, jotta oonhan ny saanu oikian tieron irtisanomisaikani pirentämisestä: tarijuavat mulle työnantajan puolelta 12 kk:n irtisanomisaikaa.

Vähä sej’ jäläkihin soitti pomo ja sanoo, jotta mun lomautus pureetahan 1.6. alakaen. Tj. oli ilimoottanu, jotta eläkkehelle jäävältä Kaijalta siirtyys mulle hänen hoitamansa reskontra ja asiakasrekisteri. Kysees on erillinen firma, jonka asiat siis siirtyys mulle. Melekoosen isoo kokonaasuus! Etenkin hoirettavaksi niinä päivinä, ku oon yksin ja pitääs hoitaa meiränki firman reskontra ja asiakasrekisteri ja pahimmas tapaukses vielä tuoterekisteriki.

Pomo tosin oli kuulemma tj:n kans asiasta eri mieltä. Oli sitä mieltä, että Kaijan työt pystytähän jakamahan pääkonttorilla eikä mulle välttämättä tulsi lisähommia. Mutta jos tuloo, niin pitääs keriitä ne opettelohonki. Kaija jää lomille heinäkuun aluus ja sitte elokuun aluus eläkkehelle.

No.. tästä tietysti seuras sitte se, jotta ne työkaverit, joirenka lomautusta ei puraata ny, on loukkaantunehia. Murehruttaa, jos tämän takia ilimapiiri työmaalla kiristyy  Pitävät varmahan mua persehennuolijana ja varmahaj’ joku ajatteloo, jott’ ei mulla mitää toista työtarijousta ollukkaa. Jotta oov’ vain verättäny.

No, ei siitä toisesta työstä kyllä sen koommin oo mitää kuulunukkaa, jotta välillä epäälen ittekki.

Mull’ on ny tällä kertaa lomautuksia torstaista maanantaihin. Eileen sain sev’ verran aikahaj’ jotta yhyren kynnysmaton pesin ja makuukamarin klasit. Sitte isäntä rupes tahtomahan kauppoohin. Käytihinki, mutta palijoosin en mitää ostellu.

Ehtoolla menin sitte kania ruokkimahaj’ ja totesij’ jotta sill’ oj’ jalaas jotaki. S’ei varannu sem päälle vaav’ veti sitä mahaa vaste ja yritti klenkata kolomella jalaalla. Siihen aikahan en enää elääl’lääkäriä alakanu vaivaamahan. Ajattelij’ jotta kattotahan aamulla, mikä on tilanne.

Aamulla tilanne oli erelleen sama ja niin soitin elääl’lääkärille. Sain mennä heti kanin kans sinne. Lääkäri totes, jotta reisiluu on eree poikki. Sill’ ei oo mitää tehtävis. Niimpä Rusinaki nukutettihin pois. S’oli palijo pitkäaikaaseet juttu ku koiran nukuttaminen, kus’ sitä nukutusainetta ei voinu antaa suoraa suonehev’ vaan se piti pistää mahaontelohoj’ ja vielä lisäannokset parihin kertahan rintaontelohon. Sieltä se sitte hilijoollensa imeentyy ja niir’ Rusinaki nukahti viimmeesehen unehensa. Pääsi samahan hautahan siskoonsa Sitruunan ja Sirun kans.

Rääkyä piti taas.. Isäntäki oli sillä välin lähteny taas jotaki traktoria kattomahan. (Traktorikuumet ei helepota ennen ku uus/vanha raktori on markilla.)

Mä puolestani päätin lähtiä sej' jäläkihin kaverilleni ettimähän syntymäpäivälahajaa, ku synttärit on ollu jo viikko sitte, mutta silloon mull’ ei ollu rahaa ostaa mitää.. Nyt hain Tokmannilta nelijä syvää ja nelijä matalaa lautasta, nelijä lasia, samahan sävyhyn pöytäkynttilän ja servettiä. Itte tykkäsin, vaikka n’oliki halapoja. Jos ei Raija tykkää, niin tehköhön niistä sitte vaikka lentäviä lautasia. Ei tuu surko, ku ei oo Arabiaa eikä Villeroy & Bochia.

Sitte mun piti ostaa säilytyslootia, jotta saan järijesteltyä nuota äireen tavaroota. Mutta kas ku käteheni tarttuu sitte lisäksi pari toppia ja alekorista meikkiä.. Mutta kus’ sai niin halavalla! Ehkä mä vähä lohorutin ittiäni, kum’ mun piti yksin käyttää se Rusina sielä lääkärilläki. Isäntä tosin oli sen haurannu sillä välin kum’ mä olin tuola kaupoolla.

Sieltä tultuani paistoov’ vain perhepizzan ja kus’ saatihin syötyä, menin pesöhön yhyren käytävämaton. Sej’ jäläkihin pesin kuistin klasit. Ja tunsin ansaanneheni lukuhetken auringonpaistehes. Mutta tänään ei ollu yhtä lämmin ku eileen. Tuuli teki iliman kylymemmäksi.

Tulin tupahan juomahan teetä ja syömähän korvapuustia. Ja laitoon siman tuleelle. Saa nähärä, lähtöökö käymähän, kum’ meni liemi aika halooseksi..

Tykästyyn itte näihin astioohin..

Lumenen meikkejä edullisesti.                                                                                              

 Ruskia trikootoppi 5,-

 Harmaa ribbineulostoppi 4,99 €

Toivottavasti s’oli sittekki vikahälyytys ja joku pöhönääses pääs kehitelty ”hauska” irea. Poika nimittään kävi justihin kotona jonku toisen poijan kans eikä sen sormes ainakaa ollu sormusta. Tosin eihän se kihilaus sitä sormusta kysy. Sehän ov’ vain sopimus…

Nyk’ kuulkaa ottaa akkaa niin syrämmestä, jott’ ei oo tosikaa. Tämä meirän rakas kuopus, joka oj’ jo kyllänsä aiheuttanu harmoota hiuksia vanhemmillensa, on taas tempaasnu.

Veliipoika tuos soitteli ja kyseli, jotta oommako tietoosia, jotta poika om’ menny kihiloohin. Kas, eipä oo maininnu meille mitää. oli kuulemma facebookis ilimoottanu..

morsianta emmä oo nähäny ollenkaa ja se, mitä oomma siitä kuullu, ei oo torellakaa mitenkää imartelevaa… (pari vuotta vanheet ku poika, kalijoottelu vahavasti kuvioos keskellä viikkuaki, mukula, joka on joko otettu/annettu huostahan)

voi venäjä! mitä tästä elämästä oikeen tuloo!

poika on tietysti fyysisesti täysi-ikäänen mutta henkisesti ihan penikka. vaikka häjy mun on mennä sinänsä arvostelemahan. Itte olin vielä nuoreet kihiloohin mennesnäni, eikä ollu meilläkää vanhempiel’ lupaa. Tosin ilimootimma etukätehen, jotta oomma menos kihiloohin. siihen äitee vain tuhahti, ”tuollaaset kakarat mitää kihiloohim’ mee”.

meill’ oli kumminki elämä jollaki mallilla: kumpiki tosin opiskelimma silloon, mutta oli jonkim’moinen tulevaasuurensuunnitelma ja toivua töistä. Poika vain ajalehtii ja olettaa jotta me rahootamma. nyt se loppuu viimmeestänsä. jos s’on kerran niin aikuunej’ jotta voi mennä kihiloohin, niin kai se sitte ottaa vastuun ittestänsä ja morsiamestansa.

Isännäll’ on käämit palanu vielä pahemmin kum’ mulla. S’ei kärsi yhtää leikil’laskuakaa ny. Mä nimittään piruulij’ jotta kai mun pitääs ny kauhiasti leipua jo kihilajaasihin, niin se karijaasi kyllä oikeen syrämmensä kyllyyrestä, jotta ”mitää kihilajaasia ei tulla järijestämähän”.

Ei tullu vielä viimme yönäkää univeleka kuitattua. Nukuuj’ jo enämmän, mutta vieläki uni oli katkonaasta ja olo oli aamulla väsyny. Pitää vissihin tänään ottaa saunaj’ jäläkihin yömyssy. Jospa se rentouttaas ja antaas unen.

Yön aikana oli tullu lunta ja tuuli on yltyny melekoosen kovaksi. Kannoon petivaattehet pihalle tuuleentumahan, mutta tuuli otti homman vähä liikaki tosisnansa. Toinen petari oli menos tuulej' joukos jo kohti laskuojaa. Satuun justihin havaattemahan vessan ikkunasta, kus’ se lensi pitkin pihaa. Aurinko oli sev’ verran sulattanu pihan pintaa, jotta s’oli sitte kuras. Pakko oli pistää päällinen pesuhun. Ja toinen tyyny, kus’ seki oli saanu kosketuksen kurakkohon.

Käytihin jo aamupäivästä äireen työnä. Vein sille vähä lankaa, jotta saa taas kutua. Sieltä mentihin kauppahan ja kerranki mull’ oli olo, jott’ ei teheny mitää mieli. Ei niin kerta kaikkiaan mitää. Tuloksena oli se, jotta päästihin kaupasta pihalle vain niiren ostosten kans, jokk’ oli ostoslistahan merkitty.

Nyt mua or' ruvennu suunnattomasti häirittemähän tuo yks kamari, johonka äireen tavarat ov’ vain kasattu. Mä haluaasij’ jotta se näyttääs huonehelta eikä romuvarastolta. Jotaki sieltä jo raivasin ja aion raivata huomenna lisää. Siitä tuloo vielä huonehen näköönen! Em' mä äireen tavaroja mihinkää hävitä, mutta järijestelen ne joinki niij' jotta sitä huonetta vois käyttääkki.

Tämä aamu alakas harmaan ja ankian näköösenä, mutta puoliltapäivin rupes aurinko paistamahan. Vein justihin äsköön hantuukit kuivamahan pihalle ja mietiin siinä, jotta Siru tykkääs tällääsestä kelistä. Se makaas aurinkooses paikas silimät puoliummes ja nenä pystys. Kirsu vain viipottaas puolelta toiselle.

Mä ajattelin mennä käymähän sen hauralla ja niiv’ vain käytihij’ jotta mun alakas silimät vuotaa sitä enämmän, mitä lähemmäksi hautaa mä pääsin. Tajusin silloon, jotta täs mull’ on sitte jatkoski paikka, mihinkä mä voin tulla purkamahan pahaa oluani. Eikä tartte kellekkää seliitellä…

En oo muutamahan päivähän enää rääkynykkää, mutta nyt näköjään oli jonku verran keriinny itkemätööntä kertyä.

* * *

Tein tuos äsköön yhyren työpaikkahakemuksen. Keskussairaalas on hankintasihteerin toimi auki. Tämä viikko aikaa hakia. Oon sitä lingannu, ku oon orottanu kuulevani sieltä tarijotusta paikasta jotaki. No, mitää ei oo kuulunu, joten laitan tuon hakemuksen menöhön.

* * *

Ehtoolla on aeropikkia. Ajattelin lähtiä sev’ verran aikaasemmin, jotta kerkiän käyrä kirijastos. On taas lukeminen kaikki. Tai ei oo – on mulla tuos pino lujettavaa, mutta kirijaston kirijat on ny lujettuna. Jos kävis sieltä hakemas muutaman. Ja veis samalla tuon hakemuksen.

Eileesen ihanan auringonpaistehej’ jäläkihin tämän päivän harmaus ja vesisaret on vetäny mielenki harmaaksi. En olsi osannu kuvitellakkaa, jotta musta alkakaas tämä pääsiääsen aika jo piisaamahan. Mutta mull’ ov’ vielä huominen päivä pakkolomaa. No, huomenna mä pesen pyykkiä. Tänääj' jo sev' verran pesij', jotta hantuukit pistin konehesehen. Niitä ku ei tartte pihalle vierä vaan saa nakata kuivausrumpuhun.

Masentaa tietysti rahatilannekki. Maksoon äsköön tällä viikolla erääntyvät laskut ja tili meni pakkaasen puolelle. Isännäll’ oli jo ennestänsä tili tyhyjänä, kus’ se antoo flikalle matkarahaa. Niimpä täs orotellahan huomista. Isäntä saa silloon eres työttömyyskorvauksensa.

Mulla on tilihin vielä reiru viikko. Ja siitä tilistä ov’ vähennetty sittej’ jo 7 lomautuspäivää, jott’ ei siitäkää kovin pitkälle ilua piisaa. Ensi menöö lainal’ lyhennys päältä ja sitte kattotahan, mitä jää sej’ jäläkihin muihin maksuuhin.

Tämä huhtikuu on vakuutusmaksujen kuukausi. Kaikki tuloo yhtä aikaa eikä mitää uskalla irtisanua.

No, eikähän tästäki taas selevitä. On sitä selevitty aina ennenki.

Lauantaina tuli Ruottiv’ väki vielä käymähän ennen ku lähtivät paluumatkalle. Ottivat vähä äiteen kutomia sukkia ja tossuja viemisiksi.

Kolome trulliaki käy ovella.

Puoliltapäivin hajettihin flikka serkkunsa tykyä kotia ja käytihin flikan toivomuksesta syömäs Rollsis. Sitä ku ei kuulemma Oulus oo. Sitte torettihij’ jotta jää ne piirrustustarpehet ny hankkimata, ku ei keriitä ennen ku velii pistää liikkehen kiinni. Ja jotta saahan niitä Oulustaki. Ov’ vain hankala kulijettaa isua piirustuslehtiötä.

Sen sijahan mentihin äitejä kattomahan. Ruottalaaset tuli vielä sinnekki J Ja kum’ me oltihin tulos kotia päin, nähtihij’ jotta toinenki velii kurvas vielä sinne suuntahan. Äiteell’ oli hetken oikeev’ vilikasta.

Lauantaipäivä vietettihin muuten aiva kotosalla. Eres valakioota ei lähäretty kattelemahan. Ennen saunahan menua flikka teki isännälle ja mulle intialaasen päähieronnan. Voi herrij’ jee ku oli autuahaksi tekevä käsittely! Etenki niskasta multa löytyy sellaasia kohtia, joita enämmän käsittelemällä mun olis saanu hyvin äkkiä vaivutettua nirvanahan.

Poika käyy ensiksi saunoomas ja ku mun hieronta oli valamis, mentihin me naiset yhyres saunoomahan.

Tämäki päivä on menny pääasias oleelles. Paitti jotta leikattihin flikan kans kanin kynnet, jokk’ oli kasvanu aiva mielettömiksi tappajakanin kynsiksi. Sitte päästettihin kani pihalla vapaaksi ja niinhän se painoo ku aropupu naapurin puolelle. Onneksi flikka sai sen kiinni..

Ehtoolla vietihin flikka junalle ja se lähti kohti Oulua.

Sirun menetystä lukuhun ottamatta tämä pääsiäänen on ollu torella mukava tähän asti!

 Tänään saatihin flikka kotia. Ja melekeen samalla oven aukaasulla tuli Ruottiv’ vierahat (vanhin velii, hänen vaimonsa ja heirän tyttärensä sulhasinensa). Mull’ oli justihir’ ruoka valamihina ja me söimmä ensi omav’ väen kesken ennen kur’ ruvettihin vierahille keittämähän kaffeja.

Voi että meill’ oli mukava päivähetki!

Auaastihin siinä se velijen tuoma punaviinipullo ja alaattihin tissuttelohoj’ jo puoliltapäivin. ;) Min’ en oo tohtinu vuosihij’ juora punaviiniä, ku oon pelijänny mikreeniä. Samoon flikka. Täm’ oli kumminki niin hyvää viiniä, jotta mull’ on tätä kirijoottaes jo nelijäs lasillinen menos.. (Chileläänen ValdiVieso) Eikä päänkivusta tietuakaa. Ainakaa vielä tänään ;)

Flikka lähti serkkunsa kans viihteelle ja lupas jäärä sinne yöksiki. Ehkä. Tai sitte soittaa yöllä hakemahan, jos ei jaksa olla niin kauaa ku toiset.

Huomenna meill’ olis tarkootus mennä hankkimahan sille piirrustusvälinehiä, sillä sill’ oli jo tosi hyvät luonnokset mun kirijan kuviksi. Pitää vain saara sellaaset välinehet, joilla saa häntä ittiä tyyryttävää jäläkiä aikahan. Mulle olis kelevannu jo nuo luonnokset, ku en itte kerran osaa piirtää. Samalla käyrähän äitejä kattomas. Ja ruokakaupas.

Tiistaiehtoolla menin töistä päin jumppahan. Isäntä oli laittanu saunan lämpiämähän, mutta poika halus mennä ensi. Sitä ennen mun piti ajella sen pää melekeen klaniksi. Sill’ on ny irokeesi ja mun pitää sitte ajella sivut palijahaksi..

Koira oli erelleen kipiä. Sill’ oli jotaki tasapainojutuus, ku ei meinannu pysyä jaloollansa ja pää oli ainaki 45 asteen kulumas kallellansa. Ei syöny, joi vain. Saunal’lautehilla sitte puhuttihin isännän kans, jotta jos se pitääs vierä piikille. No, ei viety tiistaina. Yöllä se kumminki kompurootti niij’ jotta päätin aamulla soittaa elääl’lääkärille.

Soitinki, mutt’ en saanu kiinni. Jätin soittopyynnöv’ vastaajahan. Se elääl’lääkäri ei koskaa soittanu mulle takaasi, niinpä ehtoopäivällä soitin toiselle. Sanoo olevansa varattu myöhälle ehtoopäivähän asti. Lupas soittaa sitte, kus’ saarahan mennä koiran kans.

Mä ajattelin olla sen kans koko aijan niin kauan, ku pitää lähtiä, mutta Ruottiv’ velii tuli vaimoonensa käymähän ja mentihin sitte ylähäkertahan keittöhön kaffeja. Vaikka Erkki toi kyllä viinipulloj’ ja kysyy, jotta ryypätähänkö? Täytyy ryypätä joskus toiste..

Sain pakastepullat uunihin paistumahaj’ ja kaffeen valamihiksi, ku elääl’lääkäri soitti. Jätettihiv’ vierahan kaffittelohon ja lähärettihin..

Nostin Sirun auton penkille, mutta kus’ se yritti kääntyä, se raukka putos penkkiev’ välihij’ ja sielä se sitte matkusti. Pissa siltä tuli alle, kus’ s’oli niin hätäännyksis. Ja pää pyörii ympyrää.. S’oli surkiaa!

Elääl’lääkärin pihas nostin sen autosta pihalle, mutt’ ei se pystyny kävelöhön suoraa. Piti kantaa se sisälle. Se sai ensi rauhoottavan piikin ja sitte kus’ se vei lopukki jalaat alta, nostin sen pöyrälle ja lääkäri ajoo etutassusta karvoja pois ja katteli suonen, mihinkä pistää. Siihen Siru ei reakoonu enää kuinkaa. Se nukkuu jo. Piikij’ jäläkihin ei kauaa kestäny, kuv’ viimmenen henkäys tuli.

Mä rääjyyn ihan maharottomasti, vaikka tiesij’ jotta täm’ oli oikia ratkaasu. Mutta jos ov’ viistoista vuotta hoitanu toista, tuloo siitä perheej’jäsen.

Isäntä kantoo sen autohon ja kotia päästyä laski Sirun omalla lakanallansa hautahan.

Mä rääjyn vieläki vähä väliä ja sitte rääjytähäv’ varmahan yhyres lisää, ku flikka tuloo huomenna kotia.

Tänään oon siivonnu pois Sirusta muistuttavia asioota: peti, ruokakipot, ruaat.. Pesny laattiat ja laittanu matot paikoollensa. Sirulta ku tuli pissat alle viimme aikoona niij’ jotta meill’ on suurin osa matoosta terassilla orottamas pesua.

Yhyren kynnysmaton pesin tänään, mutta ku ei ilimat oikeev’ vielä oo sellaaset, jotta matot kovin kuivaas. Tänäänki satoo räntää ja on niin pirhanan kylymä tuuli.

* * *

Mutta sitte iloosempihin asioohin: pomo soitti eileen mulle ja sanoo ensimmääseksi, jotta kuinkahan tämän ny aloottaas.. Mä kerkesin ajatella, jotta nyt tuloo potkut, mutta sitte se kysyyki, jotta vieläkö sä haihattelet? Mä hetken äkeltelij’ jotta mitä, kunnes hoksasij’ jotta se tarkoottaa varmahan sitä toista työtä. Totesij’ jott’ ei sielt’ oo erelleenkää kuulunu mitää.

Silloon pomo sanoo, jotta unohra koko juttu. Jotta täs on ny tapahtumas sellaasta, jotta lomautus voirahan mun osalta purkaa hyvinki pian. Mä sitte vain totesin, että tj. kyllä mulle sanoo, jott’ ei lomautuksia voira yksittäästen ihimisten kohoralla purkaa, korkeentaan lyhentää sieltä loppupäästä. Ja kyllähän mä sen ymmärrän, näräähän se vain aiheuttaas. Mutta pääkonttorilta on kuulemma yks ihiminej’ jäämäs eläkkehelle ja kun sen eläkepäätös tuloo, niin sekä hänen että mun lomautukset pureetahan välittömästi. Ja lisäksi tj. oli käskeny kertua sellaasia terveesiä, että häv’ voi vaikka teherä kirijallisen sopimuksen, jotta mun irtisanomisaika ov’ vaikka vuosi. Siis sillä lailla, jotta ainakaa vuotehen ei tartte pelijätä irtisanomista.

Tuli vain mieleheni, jotta entäpä sev’ vuorej’ jäläkihin? Kyllä mä erelleen aion olla kuulolla, jos siitä toisesta paikasta vielä ollahan yhteyres.

Kaikille oikeen hyvää ja rauhallista pääsiäästä!