Soittivappa täs joku aika takaperin tuolta Haku päällä ry:stä ja kertoovat oikeen mukavan asian: ilimoottivat, jott’ oon voittanu heirän järijestämänsä rakkausrunokilipaalun tekstiviestisarijan. Ja kysyyvät, lähtisinkö oikeen pääkaupunkihin hakemahan palakintua. No mikä jottei, ku tälläänen tilaasuus kerran on! Ja varsinki, ku kilipaalun ylituomari on Tommy Tabermann, jonka runoosta oon aina tykänny.

Ylähä hyppien lähärin tätä iloosta asiaa isännälle toimittamahan. Se ku sattuu silloon olohon johonaki kartanolla. Sitä vähä nauratti, ku emäntä pomppii ku häjyt kakarat.

Seuraavana päivänä tuli onnittelutekstiviesti Lauralta, jonka kans oomma viimme talaven kulukenu kansalaasopiston Pännäpiiris – elikkä kirijoottajaringis. Heti tuli mieleheni, jotta Laura ei tietääsi mun voitostani, jons’ei sillekki oo soitettu samam’ moista puhelua. Ja niinhän se oliki. Laura oli sijoottunu samaases tekstiviestisarijas kolomanneksi. Voiko tälläästä oikiasti sattuakkaa? Mikä on torennäköösyys, jotta 150 tekstiviestirunosta nousoo palakinnoolle kaharen Pännärinkilääsen runot?

Niinpä me päätimmä ynnä ja yhtenä lähtiä pokkaamahan palakintomma.

Julukistamispäivän aamuna tyyräsin Corollani Lauran porraspäähän ja köröttelimmä Seinäjoen rautatieasemalle. Kaiken hyvän lisäksi meille oli oikeen henkilökohtaanen ”opas” tieros, ku Lauran poika pääsi meirän kans paikalle. Ei tarvinnu maalaasten tolijaalla ja ihimetellä, jotta mistä se taiteelijaravintola Kosmos oikeen löytyyskää. Mentihin vain oppahan peräs.

Säätierootukset oli luvannu saretta ja ukkoosta siksi päivää Helsingin tienoolle ja me olimma sitte sitä mukaa varustautunu. Varsinki, ku Etelä-Pohojammaall’ oli lähties harmaata eikä niin kovin lämpööstäkää. Mutta säätierootus oli onneksi vääräs ja päivä oli aurinkoonen ja helteenen.

Juna oli perillä reirun tunnin ennen tilaasuuren alakamisaikaa, jotta meille jäi vähä aikaa käveleskellä ennen ku mentihin Kosmoksehen. Sielä meille oli tarijolla mielenkiintoonen ympäristö, pieni joukko kynäälijöötä ja Haku päällä –henkilöötä sekä toimittaja ja kuvaaja Kurikka-leherestä.

Päätuomari oli myöhäs ja meitä kehootettihin orotelles käyttämähän hyväksi puffetin antimia. Siin’oli suolapalaa ja makiempaaki. Viiniä oli tarijolla, punaasta ja valakoosta, niin ku ”taiteelijoolle” kovasti sopii. Minäki uskaltauruun klasillisen maistamahan, ku ajattelin, jotta se kerkiää vielä haihtua ennen ku kotia pitää ajaa.

Tommy Tabermann tuli toiselta työmaaltansa, eruskunnasta ja tilaasuus saattoo alakaa. Runoja kaikkiastansa oli ollu n. 1200 ja kirijoottajia 600. Ylituomari oli oikeen kannustava ja löysi jokahisesta tekstistä jotaki hyvää sanottavaa. Ei tullu yhtää sellaanen tunnet, jotta olsimma ollu jollaki lailla huonompia ku oomma vain harrastajia.

Meiltä oli ennakkohon kysytty halukkuutta esittää omat tekstimmä. Minäki lupauruun, vaikka tiesin, kuinka jännitän. Mutta koska kilipaalun teema oli Murre – rakkauden kieli, niin ajattelin, jott’en voi vaatia Tommy Tabermannia seleviämähän mun tekstistäni vaan yritän lopottaa sen itte.

Ensi julukistettihin varsinaasen runosarijan voittajat. Voittaja oli Arto Juurakko Alavurelta, toiseksi tuli Eeva Kauppi Oulusta ja kolomanneksi Minna Moisanen Turuusta. Kun hän oli esittäny oman runonsa ja tiesin, jotta seuraavaksi on mun vooroni, niin syrän hakkas varmahan kahtasataa. Olin etukätehen aiva  varma, jotta sekaan sanat, vaikkei koko tekstis ollu ku kaks lausetta. Niinhän siinä sitte vähiltänsä käviki.. Mutta ei kai se ny oo niin vaarallista. Tommy Tabermann oli sitä mieltä, jotta runoolijan ittensä huonostikki esittämä teksti on aina pareet ku toisen tulukinta. Tierä sitte, mutta se ny meni niin ku meni. Kunniakirijaa ja poskisuukkoa Tabermannilta ja sitähän on tälläänen maalasflikka sitte ihan myity.. Muut tekstiviestisarijalaaset – Päivi Puikko Kokkolasta ja Laura Alila Ilimajoelta - halusivat kuulla omat tekstinsä Tabermannin esittämänä.

Kuvaaja halus meistä ”naapuripitäjän flikoosta” yhteeskuvan Tommy Tabermannin kans. Ja eikähän vain käyny niin onnellisesti, jotta päästihin ihan kainalohon asti. Sehän oli enämmän ku sata poonuspistettä palakintojen päälle.

Tottahan me oltaas tykätty paistatella pirempähänki niis hienoos tunnelmis, mutta Tabermannill’ oli jo kiirus varsinaaselle työmaallensa.

Meirän opas saatteli meirät vielä asemalle takaasi ja sielä me pienet ihimiset oltihin vielä aiva päästämmä pyörällä, jotta onko tämä oikeen tottakaa. Näin hieno päivä!

Ja kaikkeen hauskinta, jotta takaasi tulles meit’ oli samas junanvaunus viis palakittua! Ainuastaan turkulaanen Minna Moisanen lähti eri suuntahan. Me muut pohojaasehen.

Siinä me sitte Lauran kans hehkutimma, kuinka hieno päivä meill’on ollukkaa. Kuinka ainutkertaanen ja mielehenpainuva. Ei taira toista sellaasta tulla. Ja mukavaa oli lähtiä yhyres tutun ihimisen kans.

Kotia tulles meill’ oli oikeen ilotulitus vastas. Jaa, eipäs ollukkaa, s’oli se ukonilima, mit’ ei sielä Helsingis ollu.

***

www.hakupaalla.com -> Runokilpailu