Nys’ s’on ohi! Aiva turhaa jännitin. Isä Mitro oli aiva ihastuttava persoona! Ja perustelut jokaaselle palakitulle oli torella hyvät.

Niin. Hopiaa sieltä tuli. Viimme vuoren kulta siis himmeni hopiaksi, mutta mä oonki aina sanonu, jotta hopia sopii mulle paremmin ku kulta. ;)

www.hakupaalla.com –sivuulta voi lukia kaikkien palakittujen runot.

Niinhän se meni pyhänaika kotona, niin ku etukätehen arvelinki. Onneksi oli niin ihana ilima, jotta sai joka välis piipahtaa pihalle ja nauttia auringosta.

Maanantai jo sitte oliki kylymeet. Oikiastansa tänä päivänä vasta on taas ensimmäänen lämmin päivä pyhänaijan jäläkihin.

Pyhänä käyymmä pyöräälemäs 12,5 km. Hyvin alaatahan varovaasesti näin ensi, jott’ ei tyssää hyvä harrastus siihen, jotta alakaa maistua liiaksi puulta.

Mull’ ov’ vielä tämä viikko sitä äänileheren lukua (tosin vain kahareesti viikos) ja se vie sev’ verran aina ehtoosta aikaa, jott’ ei oikeen mitää muuta saa äntihin. Jos sitte ens viikosta alaaten kerkiääs jo jotaki muutaki.

Ai niin! Käyyn sen tulostimenki kans huollos. Ei siin’ oo mitää vikaa. Ongelma on ny johonaki tietokonehen asetuksis tai johonaki. Mutta kun em’ mä osaa sitä vikaa kattella enkä korijata, niim’ mun on ny sitte skanneri viraatoon. Ainaki toistaaseksi.

Tänään käyyn ruokatunnilla hakemas poijan työkalupakin ynnä muut kolehet pois koululta kesän aijaksi ku ei se saanu niitä mopolla kulukemahan.

Huominen ruokatunti menööki sitte sielä palakintojenjakotilaasuures. Ny alakaa pikkuhilijaa jännittää. Tähän asti en oo oikeen eres ajatellu asiaa. Paitti lauantaina ku kävin hakemas ittelleni uuren tunikan ihan sitä tilaasuutta silimällä pitäen.

Työkaveri käyy äsköön rehaamas puutarhakalustehet varastosta tuonne pihalle. Ruvetahan sään sallies viettämähän tauot pihalla. Ihanata!

Meillä piti olla eileen palaveri, mutta siinä käytihin vähä noloosti. Se osapuoli, jonka työnä se palaveri piti olla, oli onnellisesti poistunu työmaalta.. Hänellä ei kuulemma ollu tietua koko palaverista, ku s’oli merkitty sairaslomalla olevan työkaverin kalenterihin. Tavootettihin asianomaanen kotua ja torettihin, jotta olokohon sitte kotona. Me muut toimittelimma hetken ja totesimma, jotta oliski ollu turha palaveri..

Jatkettihin siitä sitte syöpööttelemähän hienosti ravintolahan. Juhulittihin vähä jäläkikätehen mun synttäriä ja etukätehen yhtä kilipaalutulosta. Sain nimittäin Haku Päällä –tapahtumasta soiton, jotta oon taas sijoottunu rakkausrunokilipaalun tekstiviestiosios palakinnoolle. Mulle ei vielä kerrottu monenneksiko. Pitää kuulemma jännittää palakintojenjakohon asti.. (Viimme vuonnahan mä voitin sen tekstarikisan.)

Kotia tultua mä sitte pistin taas paikallisleheren kasetille äänilehereksi monistamista varte. Siinä meniki sujuvasti pari tuntia. Kerkesin justihin Salakkariille. ;)

Mun tekis mieleni lähtiä kesäkuun aluus Piikkiöhön runosivulaasten miittihin. Haastoon isäntää kaveriksi ja se lupaski jo lähtiä, mutta sitte tuli esteheksi, jotta kukas ruokkii elukat. No, kysyymmä poijasta ja se eherottomasti kieltäytyy kunniasta. Seuraavaksi rupesinki miettimähän, jotta ehkä ei olsi muutenkaa viisasta jättää koko huushollia viikol’lopuksi poijan hallintahan. Vois olla, jott’ ei olsi ku kivijalaka jälijellä ku tultaas kotia. Tuntuu tuo pilettäminen olovan ny niin kovin tuorehen 18-vuotiahan mieles.

Niij’ jotta tairamma ny sitte unohtaa sen vielä tällä erää. Jospa sitte myöhemmin ku ei oo enää elukoota eikä poikaa tartte justihin niin pitää silimällä..

Tuos naapurikaupungin lavalla olis tänään kesäkauren avajaaset ja siel’ olis Charles Plogman & Tommys. Sinne vähä tekis mieli, mutt' en tierä, onko isäntä yhtää ottanu haravihinsa, ku oon siitä toimittanu..

Ei tuu mitää! Konehen huollon jäläkihin en oo saanu monitoimilaittehen skanneria toimimahan. Asensin taas (ties monenneko kerran) sen uurestansa, mutta se vain itteppäisesti väittää, jotta skannerin käynnistäminen ei onnistu.

Ja sitte ku yritän lisätä sen skanneriihin ohojelmapaneelin kautta, niin se väittää, jotta asennuslevyke ei sisällä tietoja laitteesta. Argh!

Olisko pitäny opiskella vähä enämmän tietotekniikkaa, jotta ymmärtääs jotaki?! Em' mä ny väitä, jotta tuo skanneri mikää elintärkiä olis, mutta joskus sill’ olis kiva leikkiä. Ja kum’ mä ny kerran siitäki ominaasuuresta oon maksanu, niin saishan se toimiakki.

Mutta ny on taas turhautumiskiintiö sev’ verran täynnä, jott’ en kyllä hetkehen eres yritä keksiä, mitä vikaa siinä vielä voi olla.

Poijan auto muuten pistettihin eileen rekisterihin. Tänään sitä yritettihin katsastaa, mutta ei menny läpi. Pakokaasupäästöt, ruostet kynnyksis ja jarruputket pitää pistää kuntohon ennen ku voi yrittää uurestansa.

Kolome ajotuntia viel’ oj’ jälijellä. Sej’ jäläkihin saa mennä kokeelohon, josko olis maharollisuuksia saara kortti.

Huh, huijaa! Kyll’ on koiran muorilla ollu vientiä pyhän aikana. Perijantaina jäin tälläämähän ruokia ja leipomuksia ku isäntä lähti hakohon nuoria junalta. Koira muisti heti, jotta min’ oon sen kans pruukannu asuulla pehemopupulla. Sitä sitte heiteltihin koko pyhänaika ja välillä se kuluki pupu suus ja haastoo mua takaa-ajohon. Vävypoijan alaku tuumaski, jotta täm’on sille koirien Puuhamaa.

Käytihin jo perijantaina saunas, ku lauantaina orotettihin vierahia ja lisäksi nuorten oli puhet lähtiä viihteelle ku poikaki pääsöö paarihin.

Istuttihin iltaa vissihin tuonne puoli yhtehen asti. Tyhyjättihin yks valakkaripottu nelijähän pekkahan (poikaa ei vielä päästetty osallistumahan näihin juominkiihin). Koira oli levotoon yöllä eikä nuoripari ollu juurikaa saanu nukuttua..

Lauantaiaamulla ne vähä sai torkahtaa kum’ me noustihin koiran seuraksi. Isäntä käy sen kans pitkillä lenkiilläki moniotteehin, jotta se väsähtääs, mutta eihän se tahtonu millää keriitä lepäjämähän.

Nuorten herättyä tälläsimmä ittemmä kaupungille. Hajettihin sieltä mitä tarvittihin eikä jääty hypistelemähän ylimäärääsiä, jotta keriittääs kotia ennen ku tuloo vierahia.

Lauantaina päivällä käyy vierahia ja ehtoolla nuoret tuli meille aloottelemahan ennen ku lähtivät paarihin. Isäntä ne kuskas sinne ja mä jäin koiran kans. S’oli ihan maharottoman levotoon eikä puhettakaa, jotta olis rauhoottunu maata. Päivysti vain yläkerran rappusien pääs ja vikaji. Kolomen jäläkihin yöllä isäntä lähti hakohon nuorisua kotia ja mä menin vielä koiran kans pihalle. Sill’ oli taas levotoon olo ja se teki oikeen sirkusloikan varmahan parista metristä keittiön puolelta olohuonehesehen, ku oviaukon etehen oli laitettu lastulevynpala sille esteeksi ja tuettu se tuoliilla pystyhyn. Koira oli loikannu ensi tuolille ja siitä levyn yli olohuonehen puolelle. Keittiöstä olohuonehesehen on pari askelmaa alaha ja levyki oli kohtalaasen korkia. Ihime, jott’ ei sille sattunu mitää, kus’ s’on sellaanenki kouhoo.

No pyhäaamuna sitte nukuttihin vähä pirempähän ku flikka oli antanu koiralle luvan tulla vierehen maata. Siinä s’oli sitte ollu rauhas. Silläki oli pyhänä lepopäivä niinku nuorisolla muutenki ;)

Poijalle tuli pyhänä vielä omia vierahia, jokka se kestitti sitte omalla puolellansa.

Oululaaset me vietihin puoli kahareksan junalle ja niin tuli meirän huushollista taas hilijaanen vanhustentaloo..

Eileen ehtooll’ oli viimmeenen pännärinki tältä keväältä. Yhtä lukuhunottamatta kaikki oli paikalla. Meit’ on pieni, mutta sitäki aktiiviseet porukka. Ens syksyksi on suunnittehilla, jotta kokoonnuttaas vain joka toinen viikko. Se tuntuu sopivan kaikille paremmin ku hyvin.

Soittelin sitte pännän jäläkihin flikan kans. Tuloovat tänä ehtoona kotia. Vai kylähänkö ne ny sitte tuloo? Kai mun pitää niin ajatella, jotta kyllä se Oulu on niiren koto.. (haikiaa)

Ehtoommalla mun piti sitte ajella poijan pää taas kalijuksi. S’on melekeen joka viikkoonen homma. Kaikkehen tottuu, vaikka mä aluuksi pelekäsin, jotta mä pistän siihen kipiääsiä..

Yöllä oli ollu taas viis astetta pakkaasta. Nyt paistaa komiasti aurinko, mutta tuuleskeloo ja pilivenlomparehia on taivahalla. Eileen tuli rakehia, ku lähärin ajelemahan pännähän. No, pareet tämä kylymä ny ku sitte kesemmällä.

Oikeen hyvää viikonloppua kaikille. Me meemmä huomenna flikan kans shoppaalemahan ja ehtoommalla sitte juhulitahan niitä synttäriä.. Pyhänä niiren sitte pitääki jo lähtiä takaasip’ päin. Vävypoijan aluulla tosin alakaa jo kesä(?)loma, mutta flikalla ov’ vielä koulua.

Työkaveri on kahtena päivänä teheny vapaaehtoosesti mun iltapäivystyksen ja oon pääsny lähtemähän nelijältä jo töistä. Eileen ehtoolla se sopii oikeen hyvin, ku mun piti leipua poijan synttäriille. Tein kaura-mustikkapiirakkaa pellillisen ja leivoon täytekakkupohojan. Pistin ne vielä pakkaasehen, ku lauantaina vasta juhulitahan.

Tänään meill’ on 26-vuotishääpäivä. Hain lahajaksi liput Mamban konserttihin heinäkuun 5. päiväksi.

Itte sain hopiaasen Kalevala Korun Kielo-rannekorun. Syntymäpäivälahajaksi sain jo saman sarijan kaulakorun ja korvikset. Täs on vain niin noloo lukko, jott’ en itte saa sitä kätehen. Isäntä sen pisti ny mulle. Eikä meinannu sekää saara.

Yöpakkaaset vain jatkuu. Joka yö pykää. Ensi oli -5 astetta, toissayönä -6 astetta ja viimme yönä jo -7 astetta!

Tänään on viimmeenen pännärinki tältä keväältä. Syksyllä toivottavasti jatketahan. Meen toki pännähän, vaikka olis kuinka hääpäivä…

Huomenna tuloo nuoret Oulusta, mutta päivänsankari suunnitteloo lähtevänsä Särkänniemehen konserttihin ja tulovansa kotia vasta lauantaina (ku seleviää…)

Kylläpä heitti kertalaakista kylymäksi ilimat. Viimme yönä oli kuulemma ollu viis astetta pakkaasta.

Eileenen päivä meni vielä ihan reissumuistojen hurmokses ja oikiastansa tämäki vielä. Vähä rupes ehtoopäivästä väsyttöhön ja olis teheny mieli jäärä ehtooksi kotia, mutta ku oomma päättäny käyrä salilla, niin lähärimmä sitte kumminki. Tierän kyllä, jotta on sitte aina jäläkihinpäin ittehensä tyytyväänen, kus’ saa vain lähäretyksi.

Oltihin sellaaset puolitoista tuntia sielä. Väkiä oli palijo. Varmahan nämä kylymät säät ajaa taas ihimiset takaasi sisäliikunnan parihin.

Kotia tultua kattottihin ensi Salkkarit ja sitte saunoomahan.

Nym’ mä orotan, jotta alakaa 4D-dokumentti sokiasta poijasta, joka suunnistaa kaikuluotauksen avulla. Mielenkiintoosta. Voiko se oikiasti olla maharollista?

Huomenehtoolla mun pitää pistää leipomo pystyhyn. Teen täytekakkupohojan ja kaura-mustikkapiirakan. Torstaina on tämän kevään viimmeenen pännärinki, silloon ei leivota mitää. Perijantaina teen voileipäkakun ja lauantaina sitte koristellahan molemmat kakut, niin suolaanen ku makoonenki. Ja teherähän voitaikinasta pikaviineriä.

Päivänsankari on tosin vissihin lähärös perijantaina Särkänniemehen konserttihin ja tuloo kotia vasta joskus lauantaina toettuansa. Mutta flikka ja vävypoijan tekeles tuloo koiruuren kans perijantaina. Ja kaihan ny joku vieraski tuloo sitte lauantaina.

Juhulan syy on siis poijan 18-vuotispäivät.

Maanantaiehtoo meni mukavasti vierahan kans. Ja ku vieras lähti, istutin itteni television äärehen muutamaksi tunniksi. Sitte saiki jo mennä maata.

Ilimat muuttuu kylymiksi eikä pihalle enää juurikaa tee mieli.

Onneksi olin jo aikaasemmin ilimoottanu isännälle, jotta tiistaiehtoosin ruvetahan sitte käymähän salilla, ku jumppa loppuu. Niimpä me sitte eileen hetken ruokaa sulateltuamma lähärimmä salille. Siel’ ei ollu ku kaks flikkaa, kum’ me menimmä, mutta kuuren, puoli seittemän välillä rupes olohon jo tupa täynnä. Seittemän mais lähärimmä kotia. Kattottihin Salakkarit ja sitte saunoomahan.

Tän’ ehtoona pitääs vähä valamistella Helsingin reissua. Ku huomenehtoolla on Pännärinki ja perijantaiaamulla lähäremmä 6.40 junalla. Melekeen huomisehtoona pitää kattella jo retut valamihiksi.. Ja laittaa vähä färiä kynsihin.

Flikka antoo mulle tehtäväksi kattella hänelle jonku kulumafärin sieltä Sokokselta. Sitä ku ei vissihin aiva joka paikasta saa. Poijallekki vois kattella jotaki syntymäpäivälahajaa, kuv’ vain keksiis, mitä..

Ja isännälle hääpäivälahajaa. Tämähän on ny yhtä lahajoomista taas!

Tälle päivää luvattihin vesikuuroja ja ukkoosta. Niimpä päätettihin lähtiä pyöräälemähän heti aamusta. Teherähän ny sellaasia harijootuslenkkiä ensi aluuksi. Tänään vähä vajaat 8 km.

Kotia tultua pistin pyykkikonehen laulamahan. Poikaki pian sitte nousi siihen eikä sen ollu enää mikää! Tai oli sillä vähä lämpyä, mutta näläkäänen s’oli ku susi. Isäntä meni sitte krillaamahan lihaa ja makkaraa ja minä tein salaatin. Poijan maha oli kumminki kaharen päivän syömättömyyrestä niin kutistunu, jott’ ei se pelijo jaksanu syörä.

Ja aiva ku olsin tilannu paskakuskin: kus’ sain ensimmääsen konehellisen ripustettu pihalle, niin eikähän yks vilijelijä tuu sontakärryjen kans ja alakaa kaasuttaa!

Siivosimma sitte pikaasesti, ku huomenna tuloo vieras. Isäntä imurootti alahakerran, mä ylähäkerran. Pyhiin vähä laattioota mattojen ympäriltä ja huitelin enimmät tomut pois.

Ehtoopäivällä käytihin äitejä kattomas. Käytettihin sitä pienellä lenkillä pyörätuolin kans, ku säätä vielä piisas. S’oli oikeen tyytyväänen: ”Kyllä tääl’ ov’ vain mukava hengitellä.” Tottahan! Ihiminen ei oo sitte viimme kesän pääsny pihalle ku ihan pari kertaa ku siskoo tai hoitolan harijoottelijaflikka on sitä kulijettanu pihalla. Kova mures sill’ oli siitä, jos jonku markkia ei oltu vielä keriitty haravoomahan. Ja suurehen äänehen se sitte toi mielipiteensä juluki. Vähä hävettiki johonaki kohoras, ku ihimiset oli pihallansa ja muori motkottaa..

Tultihin sitte kaupan kautta kotia. Hajettihin vähä hyväskää kaffeelle.. (Kuka täälä muka laihruttaa?)

Ai niin! Ei oo vetestä eikä ukkoosesta ainakaa vielä ehtookahareksahan mennes ollu tietuakaa. Ilima tosin oj' jo jähtymähän päin, jotta heltehet ov' vissihin tältä erää ohi.

Eileen ehtoolla poika lähti kaverien kans viihteelle. Vähä kymmenen jäläkihin soi isännän puhelin: poijan kaveri soitti, jotta jos voitaas hakia poika kotia. Sill’ oli kuumetta 39 astetta. Kaveri ei voinu enää heittää sitä kotia, ku oli keriinny jo ottaa kuppia. Mehän haimma. Toinen oli niin pienen ja viluusen oloonen. Reppana.

Tämän päivän s’on sitte torkkunu tuos isän ja äiteen soffalla. Ei oo palijoosin puhunu. On kuulemma kurkku kipiä. Mitää ei oo syöny, vähä limukkaa juonu ja nukkunu. Ei oo poika kunnos. Mutta jotenki niin hellyyttävää ja suloosta, jotta tahtoo tulla tänne sairastamahan eikä jääny omahan kämppähänsä.  

Päivä olis komia ja aurinkoonen, mutta naapuri on päättäny levittää lietelannat pelloolle. Ei tee mieli pihalle! Vaikka ikänsä on täälä sikatalouren keskellä asunu, niij’ joka kevät tuo haju on yhtä hirviää. Onneksi tät’ ei kestä kauaa. Mutta monta komiaa kevätpäivää menöö niij’ jott’ ei pysty nauttimahan niistä. Sisälläki pakkaa haista, ku tuuli tuloo jostaki sopivalta suunnalta..

No joo, jottei vain vaikuttaasi liika helepolta: en saa ny sitte tulostimellani skannattua. En tierä, pitääkö mun ajaa vielä kerran tuo asennuslevyke läpi…

Oon sisustanu ny vähä muutaki huushollia, ku toin tänne työhuonehesehen tavaraa niin keittiöstä ku olohuonehestaki, niin sinne jäi vähä tyhyjän näkööstä. Kiva kumminki ku saa jotaki muutosta teherä. Kaikki onki ollu paikoollansa viimmeeset 20 vuotta, jotta eikähän ny oo aika vähä vaihtaa järijestystä.  

Vappuaatto meni ihan täs vain kotosalla isännän kans kaharen. Hain pyykit pois narulta, mutta en saanu niitä kaappihin asti. Ovat vieläki tuola pyykkikopas, käärittynä tosin, mutta kopas kumminki vielä.. Sitte leipaasin pari piimäkakkua. Ja kannoon tänne työhuonehesehen kaikki mun rakkahimmat kirijat. Ehtoolla siinä televisiota kattelles nautittihin pikku tilikka kermalikööriä. Ja pian jo kymmenen jäläkihin oonki sitte ollu valamis menöhön maata.

Aamulla nautittihin vapaapäivän iloosta nukkumalla pitkähän. Herätes aurinko paistoo ihanasti ja lähärimmä heti aamupalan jäläkihin pihalle. Rupesin pesöhön puutarhakalustehia ja haravoottin terijoen salavista ja koivuusta tippunehet oksat pois. Muuta haravootavaa siel’ ei juuri ookkaa, ku isäntä on syksyllä ajanu kerääjän kans nurmikon puhtahaksi.

Sitte rupeski jo olohon näläkä. Isäntä krillas kasleria ja makkaroota ja mä tein salaatin ja katoon pöyrän. Viimme pyhänä jo avattihin krillauskausi. On se hyvää! (Eikä yhtää lihoota, eihän?)

Ku toivuttihin syömä-ähkystä, lähärettihin pyöräälemähän vapputorille. Siel’ on aina huutokauppa näin vapunpäivänä. Yritin (tai isäntä yritti mun puolestani) huutaa yhtä jalakarahia ittelleni tuonne lukunurkkahan, mutta ohi meni, ku pistin kympin rajaksi. Ja sillä kympillä se sitte myitihin. Harmi! No, aina ei voi voittaa. Ei eres joka kerta. Ostin sitte sillä kympillä Lions-Ladyjen kojulta rinkuloota ja huutokaupan loputtua käytihin vielä kevään ensimmääsillä jätskitötterööllä. Nam! Kotia tultua sitte tietysti jatkettihin vielä herkuttelua: rinkuloota ja simaa. (Tai isännälle kaffeja ja poijalle kaakaota.)

Niij' ja sitte mä tein veroilimootuksihin oikaasut työmatkoosta. Pistän ne huomenna postihin. Ev' vielä kokeellu teherä ilimootusta netis. Isännän omaa ei voisikkaa teherä netis ku sill' on nuota tulonhankkimiskuluja lisäksi. Niit' ei mun käsittääkseni vielä voi netis ilimoottaa. Matkat vain. Tai sellaanen käsitys mulla on.

Nyt olis nuota remppakuvia teille tarijota.

Sitte mä laitan toisen alapuumin, johon’ on mun sutimia kuvia. Kertokaa mielipiteennä, onko sielä yhtäkää sellaasta, jonka kehtaas kehystyttää tänne kämpän seinälle.

Iloosta vappupäivän iltaa!