Terveesiä Luhurikal’ lavalta. Siel’ oli Tarja Lunnas & Rosso ja Pekkaniskan Pojat. Lämmintä piisas ja hiki virtas, ihan niin ku Sari arveliki. Ja jalaat oli yöllä melekoosen hellänä, vaikk’ ei me ihan maharottomasti tanssittukaa. Mutta sev’ verran kuitenki, jotta m’oon taas hetken tyytyväänen.

Nukkumaham’ mä menij’ joskus puoli nelijän aikana ja ylähä noustihin vartin yli yhyreksän, ku ajateltihij’ jotta on kumminki kovasti tekemistä tällekki päivää. Ne kasvit ku ei sinne altahar’ reunalle taira itte mennä.

Pistin ensi pyykkikonehen päälle ja sitte lähärettihin pihahommihin. Loppujel’ lopuuksi kävi niij’ jott’ ei me saatu eres kaikkia mahtumahan siihen altahan ympärille, mitä oltihin ajateltu. Tai oltaas tietysti saatu, jos oltaas tehty isoompi tarha, mutta ei ruvettu sitä alakuperääsestä suurentamahan. Kaikki ostotaimet kumminki saatihin istutettua ja kuul’lilijaa ja iränsinililijaa lisäksi omalta markilta.

Olin kyllä laittanu rasvaa nahkahani, mutt’ en ollu ulettunu selekäpuolelle joka paikkahaj’ ja niinhän siinä kävi, jotta vähä kärähti lavoosta. Ei kuitenkaa onneksi kovin pahasti. Ja mä vielä käyyn ehtoopäivällä vähä makoolemas ja lukemas auringos, jotta se tais lopun kärähtää siinä.

 Lämmitettihin tänääv’ vasta saunaki, ku arvattihij’ jotta tuos hommas saattaa tulla jonku verran hiki. Tosin mull’ oli jo sev’ verran valamihiksi tukala olo, jott’ ev’ viittiny ollenkaa kaahia lautehille. Olovanansa friskas paremmin, ku otti suihkuv’ vain.

Äiteen työnä ei keriitty tänä pyhänaikana ny käyrä, mutta velii oli sitä ”ajeluttanu” pyörätuolin kans kuulemma pari tuntia. Olivat käynehet siskoon työnä kyläs ja siel’ oli ollu niiren tytärki miehinensä käymäs Helsingistä, jotta muori oli nähäny neki pitkästä aikaa.

Siinäpä ne sitte tämäv’ viikol’lopun tärkeemmät. Huomenna töihin ja ens viikol’loppua orottelemahan, ku lähäremmä Porihin runomiittihin. Oon ihan innoosnani siitä, vaikka ajattelin kyllä, jotta aika rankka viikol’loppu tuloo varmahan siitäki.

No, huilatahan sitte vaikka kesälomalla. Siihen tosin ov’ vielä yli kuukausi aikaa. Mutta kyllä näin kesällä jotenki jaksaa paremmin ku talaven pimiällä. Kai mä käyv’ vähä aurinkoenerkiallaki, vaikka tuntuu jotta tuloo tuota enerkiaa muutenki enämmän ku tarpeeksi. Taas huomenna tinttaalen tääv’ viikol’lopun syömisistä. ”Minkä tähären piti syörä niin palijo?”

Yritin eileen ehtoolla istua parvekkehella, mutta sinne passas tuuli niij’ jotta mun tuli vilu. Niimpä tulin tupahaj’ ja paiskasin soffalle maata ja verin torkkupeiton korvilleni. Arvaahan sen, kuinka siinä sitte käytihin.. Heräsin, ku isäntä tuli Salkkareita kattomahan..

Mutta yhtää ei ollu yöunista pois. Päiv’ vastoon – kahareksan tunnin yöunet tuntuu lyhkääsiltä, mutta oli pakko nousta, ku tälle päivää oli kovasti ohojelmaa.

Kannoon ensi petivaattehet pihalle tuuleentumahan ja sitte lähärettihin taimia kattelohon. Löyrettihin kaikki muu, mutta riippapihilajaa ei vielä maltettu ostaa. Isäntähän iski pihiys, kus’ se maksoo 68,-. Mutta oli puhet, jotta se hakoo sen vielä ens viikolla. Saataas sitte tuo altahan ympärystä kuntohon.

Ostettihin rentukkaa, päiväl’lilijaa, lumme ja kotkansiipiä siihen altahan ympärille (lumme tietysti altahasehen). Omalta plassilta siihen siirretähän kallionauhus, kalliokieloja, iiriksiä, iränsinililijoja ja kuul’lilijaa. Riippapihilajaki olis tarkootus pistää siihen altahan tuntumahan. Mä otan teille kuvia sitte, kus’ saarahan se valamihiksi.

Parvekkehelle laitettihin kaks amppelia, johon’ on yhyristettynä punaasta milijoonakellua ja lumihiutaletta. Tosi nätit mum’ mielestäni. Piharuukkuhun on violetti tähtisilimä ja valakoosta lopeliaa. Parvekeruukkuuhin (jokka tosin on terassin säleekös) laitetahan kaksfäristä samettikukkaa ja hopialehtä.

Käytihin kaupungilla syömäs, ku torettihij’ jott’ ei taira pahemmij’ jäärä aikaa makkarasopan keitolle. Piti nimittään käyrä vielä ruokakaupas ja kukkakaupas.

Kotia tultua silitin isännälle pairan ja kravattiki oli krutus, seki piti silittää. Oma tanttu oli onneksi silittämättä siistiä mallia, jotta se jourutti vähä valamisteluja. Silittämisej’ jäläkihin menin suihkuhun.

Tietysti puhelin soii silloon. Flikka soitti. Kysyyn siltä, jotta minkämoinen toristus tuli. ”No, ihan sellaanen kohtuullinen. Kaikista uusista aineesta tuli viitonen.” Vanhastansa toristukses oli nelijä nelosta, joten keskiarvo oli 4,8. Oom’ mä ylypiä siitä flikasta! Ja kuulin, kus’ se kaveriillensa seliitti, jotta opiskelu ei lopu tähän. Kus’ se ens keväänä valamistuu kosmetolookiksi, yrittää se heti saman tien parturi-kampaaja –linijalle. Silloon sill’ on melekoonen osaamispaketti kasas. Maskeeraaja-kosmetologi-kampaaja. Jos se asuus vähä lähempänä, olis äiteeki aina kuosis ;)

Nelijäksi meill’ oli sovittuna pännärinkiläästen kans meno Emmin ylioppilasjuhulihin. Meit’ oli viis, niin päästihin yhyrellä autolla. Emmi oli nätti ku kuva ja niin äitinsä näköönen! Sää oli aiva ihana ja meill’ oli oikeen mukavat juhulat. Oli mukava olla porukalla sielä. Tosin erotes tuli taas vähä haikia olo. Minkämoisella porukalla kokoonnutahan syksyllä ja saarahanko pännärinkiä enää kasahan, jos Emmiki lähtöö muolle opiskelemahan.

Tulin kotia joskus kuurem’ mais. Isäntä oli jo tullu omista juhulistansa tuosta naapurista. Mull’ olis menokenkä vipottanu, mutta s’ei oikeev’ vaikuttanu innostunehelta. Tosij’ justihin, kum’ mä tätä kirijootin, se tuli kysymähäj’ jotta mennähänkö. Niij’ jotta tsau, mua vierähän tanssimahan. Jeeeeeee!!!

KÄYYN EILEEN TÖIREJ’ JÄLÄKIHIN PANKILLA JA VOI, MIKÄ PETTYMYS OLIKAA, KU EI YLIOPPILAHILLE ENÄÄ OLLUKKAA LAHAJALISTOJA. JOKU ON KEKSINY KIELTÄÄ SEN KÄYTÄNNÖN, JOKA TEKI MUISTAMISEN NIIN HELEPOKSI. PANKKI TARIJOS KUITENKI KORTIN ILIMAASEKSI. SINNE SAI SITTE LAITTAA RAHAN TAI SHEKIN. MUTTA KUORIA EI OLLU EIKÄ SE PANNAHISEN KORTTI SOPINU NORMAALIHIN KIRIJEKUOREHEN. ARGH! KYLLÄ MENI HANKALAKSI TÄMÄKI.

RUAAJ’ JÄLÄKIHIN OLTIHIN MENOS TAIMIMYYMÄLÄSTÄ KATTELEMAHAN PIHA-ALTAHAHASEHEN ISTUTETTAVAA, MUTTA EI OLLU.. JA OLI NIIN HELESKUTIN KYLYMÄ TUULI, JOTT’ EI SITTE JÄÄTY KATTELEMAHAN MUUTAKAA, VAAN PYÖRRETTIHIN TAKAASI AUTOHON LÄMMITTELÖHÖN.

KIEPATTIHIN RUOKAKAUPAN KAUTTA KOTIA JA PIAN TULI SITTE VELII KÄYMÄHÄN. OLIN ANTANU SILLE KEHYSTETTÄVÄKSI PARI KUNNIAKIRIJAA, jokka se tuli tuomahan. (oli käyny jo kahareesti aiemmin meirän ovien takana.) 

KAFFITELTIHIN SIINÄ JA LOPPUEHTOO MENIKI TELEVISIOTA VAHARATES. UNI TOSIN PÄÄSI JOHONAKI VAIHEES YLLÄTTÄMÄHÄN JA NIIMPÄ PAINUUN MAATA JO KYMMENEM’ MAIS.

Ei oo oikiasti totta! Kattokaa, mikä mua orotti kotona töirej' jäläkihin:

Tää päivä on antanu mulle niin palijo potkua, jott’ en pystyny millää rauhoottumahav’ vaan oli pakko polokaasta pyörälenkille kuluttamahan enimpiä enerkioota (heti ku olin saanu ensi pyykit käärittyä kaappiihin). Pyöräältihin 12 km. Tuuli oli taas kova, mutta onneksi tällä kertaa etelästä, jott’ oli lämmintä.

Sauna oli sitte lämpöösnä ku tultihin kotia. Ja ei ku kylypemähän.

Nyt orotan 4D-rokumentin alakamista. Eikähän sitte jo yhyreltätoista väsytä, kus’ se loppuu.

Uskottako, jotta m’oon tällä hetkellä maharottoman onnellinen ihiminen?

Meill’ oli oikeen mukava illastushetki Raijan kans. Saatihin rauhas taas höväätä ja parantaa mailmaa. Luvattihin ottaa pian uusiksi, ku Raijaki jää tääv’ viikoj’ jäläkihin kesälomalle.

Kotona olin tosin jo puoli yhyreksän mais, ku Raijan muksuulla oli tänään kouluaamu ja piti saara ne aijoos nukkumahan. No, ens kerralla sitte pirempähän. Jos saarahan kuski, jatketahan terassille..

Tänään oli sitte se palakintojej’ jako, mist’ oov’ vihijaallu. S’ oli – yllätys, yllätys – Haku Päällä –rakkausrunokilipaalu, jonka tekstiviestikisas tulin kolomanneksi.

Mutta jos mun tuloskunto tätänsä huononoo, niin ens vuonna en pääse enää ku pistesijoolle. Olin nimittään toissa vuonna ykkönen, viimme vuonna kakkonej’ ja nyt kolomonen.

Tuomarina oli Milla Paloniemi. Perusteluusnansa sanoo, jotta tykkäs mun runon lopun yllätyksellisyyrestä kliseesen aluun jäläkihin. Sanoo, jotta justihin tekstiviestinä se toimii.

AURINKONI

Olet aurinkoni.

Sinua minä palvon.

Tahdon

rajattoman rusketuksen.

Voi, ku oli mukava viikol’loppu! Perijantain olin töis ja ehtoopäivällä flikka soitti, jotta hänen tekis mieli Burger Time –ateriaa. Niinpä töistä mennesnäni kurvasin hakemahan koko sakille evästä. Ehtoolla käymmä äitejä kattomas. Kello oli vasta seittemän, kum’ menimmä, mutta äitee oli pistetty jo sänkyhyn. Siis ihan yhtä varahin ku erelliseski paikas. Ja ku lähärimmä kahareksaj’ jäläkihin, niin hoitajat istuu jo kattomas televisiota, eli ilimeesesti kaikki oli saatu petiihin. Minkä takia niiv’ varahin? Kus’ se uni kumminki loppuu aamuyöstä ja sitte ne orottaa sielä petis, jotta joku tulis auttamahan ylähä.

Äiteen tykyä kurvasimma vielä kaupan kautta kotia. Tarttuu vähä herkkuja joukkohon.. Yllättäen?

Isäntä oli vahavasti sitä mieltä, jotta koira ei sitte tuu meirän sänkyhyn. Ei tullukkaa. Ensimmääsenä yönä. Mutta toisena yönä ku kävin vessas, se tryykäs heti over’ raosta meirän sänkyhyn ja sielähän se sitte nukkuu sej’ jäläkihin molempina öinä..

Lauantaina lähärimmä flikan kans kaupungille aamusta kymmenej’ jäläkihin. Ja kotia tultihin viirem’ mais ehtoopäivällä.. Shoppaalun lisäksi käymmä syömäs Rossos. Tavaraa tarttuu joukkohon monta kassillista. Sekä tarpeellista että vähä hemmottelujuttujaki. Se tarkootti sitä, jotta rahaaki paloo aika hurijaa vauhtia, mutta eipä me toisaalta niin kovin useen yhyres käyrä ostoksilla. Keliki oli mitä mainioon, lämmin ja aurinkoonen. Kotomatkalla heitti muutaman piskon, mutta s'ei meitä enää haitannu.

Vältyyn koko viikol'lopun aijan keittämiseltä, ku sunnuntainaki isäntä hoiti krillauksen.Pyhäpäivä oli lähinnä oleelemista siihen asti, ku piti ruveta ajattelohon paluumatkaa. Flikka on kuitenki oppinu eikä sillä enää tuu niin useen sellaasta kiirusta kuj’ joskus  aikaasemmin. Silloon oli kaikilla pipo kiriällä, ku pelijättihij’ jott’ ei keriitä junalle aijoos.

Ku tultihin asemalta kotia, haastoon isäntää pyöräälemähän. Jotta eres osa herkuusta jäis maantielle.. Tehtihin sellaanen 12,5 km:n lenkki helevetim’moises pohojoostuules.

Tän’ ehtoona meen kaverin kans illastamahan. Luultavasti Fransmannihin.

Ja huomenna on päivällä se palakintojenjakotilaasuus. J Siis pelekkää kivaa tieros.

Yritin keskiviikkoehtoolla vaharata Beckin televisiosta, mutta simahrin nojatuolihin kesken kaiken.. Ja nukutti aamulla myöhälle. Ylähä noustuani pistin tiskikonehen hurnuuttamahan ja ajattelin, jotta käyn pyöräälemäs lenkin, kus’ s’on lopettanu.  Aamulla nimittään paistoo vielä aurinko. Mutta ku käännyyn omasta pihasta tielle, alakas purotella harvaksensa piskoja. Isäntä yritti esittää, jotta jos tehtääs vain lyhkääseet lenkki. Mä kumminki olin ajatellu valamihiksi, minkä lenkin kierrän ja päätij’ jott’ ei pieni saret sitä miksikää muuta. Eikä me kovin pahasti kastuttukaa sitte lopuuksi. Tosin ei lenkkikää ollu ku vajaat kymmenen kilometriä.

Kotia tultua laitoon makaroonilaatikon uunihin ja menin suihkuhun. Oliv’ vielä saunatakkiisillani, ku isännän velii vaimoonensa pölähti ilimoottamata kylähän. Ihan kiva, kuj’ joku käy, mutta silti mua ärsyttää, ku tullahan ilimoottamata. Oli tympiä tällätä tukkaansa, ku vieras kenas makuukamarin ovipieles. Passitin sen ylähäkertahaj’ ja sanoon, jotta tuun peräs kus’ saan vähä vaatetta ylleni..

Ei siinä mitää, keitettihin kaffeet ja tein voileipiä. Ja lopuuksi jouruumma karhaamahav’ vierahat matkoohinsa, kup’ piti lähtiä hakohon flikkaa ja koiraa junalta. Voi herrij’ jee, minkämoinen enerkiapakkaus sieltä tulikaa. 30 kilua tiukkaa lihasta mustahan turkkihin pakattuna. Aiva maharotoon meno ja meininki. J

Huomenna meill’ on flikan kans tarkootus lähtiä naisis shoppaalemahan ja isäntä saa jäärä koirav’ vahariksi.

* * *

Ja Hemulille voin ilimoottaa, jotta tieräj' jo sijootukseni ja se ei oo tälläkertaa ykkössija.

Meni eileen ehtoolla niim’ myöhälle, jott’ ei viittitty enää lähtiä äireen työnä käymähän. Tehtihiv’ vain 7 km:n pyörälenkki. Oli vain niin pirun kylymä tuuli, jotta alakumatkasta oli oikeen kylymä, kus’ se ploosas verkkariel’ läpi. Mutta pirettihin sitte sev’ verrav’ vauhtia, jotta rupes loppumatkasta lämpiämähän. Lopunki lämpes sitte saunas.

Eileen sain yhyrestä kilipaalusta kutsun palakintojej’ jakohon ens tiistaina. Kerron sitte tarkemmin.

Ehtoolla mull’ oli omasta mielestäni ihan hyvä keskustelu poijan kans. Sen perusteella se innostuu kysymähän isältänsä, josko tämä lähtis sitä tohorittamahan tänä päivänä työvoimmatoimistohon.

Ja sej’ jäläkihin soitti flikka ja ilimootti tulevansa huomenna Metkun kans kotia. Jeee!

Sain aikaaseksi myös ilimoottautua isännän kans sinne Porin runomiittihij’ ja maksoon ilimoottautumiset.

Huomenna vapaapäivä ja perijantaina töihin. Ov’ varmahan hilijaanen päivä kaikin puolin. Moni ol’ lomalla.

Lauantaina mun tekis mieli mennä flikan kans vähä shoppaalemahan. Tarvittaas kumpiki uusia vaattehia.

Oltihin nimittään eileen siskoon miehen nimipäivillä ja sielähän oli pöytä taas koriana, vaikka emäntä muka pähkääli, jotta onkahan hänellä mitää..

Meill’ oli lahajaki ostamata, jotta lähties poikettihin Tokmannin kautta ja ostettihin päivänsankarille emakko. Joo-o. Sikamainej’ juttu: sellaanen pieni koristeporsas. S’on sopivaa seuraa siskoolle aiemmin ostamalleni pellikukoolle. Mies vielä vannotti jott’ eivät sitte pistä lihooksi jouluna tätä porsasta..

Onneksi tuo viikol'lopun ja eilisehtoon herkuttelu ei teheny pysyvää painonnousua. Käyyn aamulla puntaris (niinku joka jessuksen aamu) ja totesin, jotta 600 g oli tippunu eilisaamusta. Hyvä niin. Muuten masentaas ja ajaas syömähän lisää.

Tänään ei pitääsi olla mitää erityystä ohojelmaa. Jos pyöräälemähän pääsis. Tosin keli on jähtyny ja piliviä sev’ verraj’ jotta vesisaretta voi olla luvas.Ja lenkij’ jäläkihin saunahan.

Vois käyrä pyöräällen sielä äireen työnä. Siitä tuloo erestakaasij’ jotaki kymmenisen kilometriä.

Sitte mun pitääs ilimoottautua - ja maksaa osallistuminen runomiittihin. Lupasij’ jo kaverille, jotta pääsöö meirän kyytis. Olis siis varmahan aiheellista hoitaa omakki ilimoottautumiset kuntohon. Pääsöö isäntäki nys’ sitte osoottamahan hankkimansa navikaattorin tarpeellisuuren..

Perijantaina mua orotti lahajapaketti kotona. Isäntä ei ollu malttanu orottaa, jotta mentääs kattelohon se mun toivoma lahaja, vaan oli ostanu mulle hopiaasen kaulakorun hääpäivälahajaksi. Nätti – ja onneksi hopiaa eikä kultaa.

Vaikk’ en pyöräälemähän keriinny (= viittiny), enkä äireen työnä käymähän koko pyhänaikana, oon kovasti tyytyväänen aikahansaannoksihin. Lauantaina pistin ensimmääseksi petivaattehet tuuleentumahaj’ ja lakanat konehesehen. Sitte leivoon kinkku-juustopiirakan ja kus’ sain sen paistettua, rupesin siivuamahan. Ja äkseerasin isännän mattojen pesuhun. Saatihin (= isäntä sai) pestyksi kaikki muut matot paitti nelijä isua mattua ku loppuu kuivatuspaikat. Keli oli niin mahtava, jotta pyhänä sai jo kerätä suurimman osan matoosta pois.

Pyhänä tuli poijan kummit (siskoo ja sen mies) ja velii kaffeelle. Oli oikeen mukavaa höpötellä. Poikaki oli kotona vaihteeksi.

Kuv’ vierahat lähti, aurinko räkötti vielä niin kuumaa, jotta tarkenin istua parvekkehella sortsit jalaas ja luin niin kauaj’ jotta tuli oikeen hiki.

Viimme yönä oli ollu pakkaasta viis astetta, mutta aurinko lämmitti äkkiä iliman.

Ollahan orotettu leikkimökin ostajia hakohon ostoksensa pois. Ei vain kuulu. Pian hermostun ja ilimootan, jotta pistämmä sen uurestansa myintihin, jos ei tulla hakohon pois.

No niin! Ja nys’ sitte jää pyöräälyki taas:

Eileen olimma isännän kans kaupungilla, kum’ meill’ on tänään hääpäivä (27.) ja lahajat oli vielä kaupas.. Ostin isännälle vaatetta (verkkahousut ja ulukoolupuvun), kus’ s’on itte keskittyny nuohin isoompihin hankintoohin viimme aikoona ja puhunu vaij’ jotta vaattehiaki tarttis ostaa.. Mul’ lahaja jäi vielä kauppahan. Sovittihij’ jotta meemmä sitte tuonnempana, ku keriitähän.

Nyp’ pitää kumminki siivota ja leipua. Poijall’ on pyhänä syntymäpäivä. Ei sunkaa muita vierahia tuu, mutta kummit lupas tulla.

Pihaaki pitääs ruveta laittamahaj’ jo kovaa johonki mallihin, mutta sinnekki ov’ värkit vielä kaupas..

Horoskoopim’ mukahan mulla pitääs olla virtaa vaikka mihinkä, mutta ei ny oikeen tunnu siltä.

Töis on ollu melekoonen hässäkkäpäivä. Palijo ihimejuttuja selevitettäväksi ja tuntuu, jott’ ei yhtäkää työtä saa valamihiksi. Mutta saimpahav’ vain. Kyllä tämä tästä taas iloksi muuttuu. Kolome varttia kuj’ jaksan, niin pääsen kotua kohti.

Mukavaa pyhänaikaa kaikille!

Nyv’ vissihin on ylimääräänev’ virta kulutettu loppuhun, ku ei enää viitti teherä mitää. Ei eres kirijoottaa tänne. Tosin ei ny oo mitää erityystä kerrottavaakaa.

Äitienpäivä meni niin ku melekeem’ mikä tahansa pyhäpäivä. Pyykkiä pesin, äireen työnä käytihin. Vein sille sanraalit, jotta saa varpahat eres joskus happia. Sillä ku on aina sielä umpinaaset kengät. Anopin hauralle vietihin kukka. Jätskillä käytihin takaasitulles.

Isännältä sain lahajaksi jo joku aika sitte salaattilingon, ku Lidl’n mainokses näin sellaasej’ ja tuumasij’ jotta tuollaasem’ mä vielä joskus hankin.

Flikka soitti ja sanoo, jott’ olis tullu kotia, mutta ku oli nyrijähyttäny nilikkansa, niin ei viittiny sen kans lähtiä klemppaamahan. Lupas tulla sitte helatorstaiviikol'loppuna. Ei mahtanu mitää, ku flikka lopuuksi sanoo, jotta "Mä rakastan sua" niin äireen tuli vetet silimihin, niij' jotta härin tuskin sain sanottua takaasi "Mäki sua". Poika käy halaamas ja melekeen saman tien pyysi rahaa..

Lauantaina satoo kaatamalla koko päivän. Kaupas käytihin pikaasesti, muuten könnättihin kotosalla.

Yhtä kilipaalurunua oon taas yrittäny hioa. S’on erityyppinen kum’ mun tavalliset runoni ja teettää vähä enämmän töitä ja pääv’ vaivaa. Mutta on täs vielä aikaa. Kuul’ loppuhun mennes pitääs saara se perille.

Kiitos palijo, ystävät rakkahat. On ihanaa saara palautetta. Toki teill’ ov’ vähä hankalaa, ku kaveriina jourutta kehumahan, jos että kehtaa suoraa sanua, mitä mieltä ootta.

Sit’ ei aina itte hoksaakkaa kuinka hieno juttu tuollaanen palakinto on. Sitä yrittää vähätellä, jott’ eihän tuo nym’ mitää. Siinä mun sai yks ihiminen nauramahaj’ ja pistämähän oikeehin mittasuhteehin asioota, kus’ se mulle sanoo, jotta ”Älä ollenkaa vähättele. Onko se muka VAIN, jos voittaa ensimmääsen palakinnon. Vai oliko sielä jaos vielä parempiaki sijootuksia?”

Niij’ joo – ei tainnu tosiaan olla..

* * *

Tänään olin lapras vielä luovuttamas kolome tuuppia verta. Viikov’ verran pitää orotella tuloksia. Toivottavasti ei löyry mitää reumahav’ viittaavaa. Jospa tuo käsi olis ärtyny vain klasien pesusta ja mattojen porstaamisesta.

Aurinko paistaa taas. Yöllä mittari oli käyny nollas, mutta ruokatauolla näytti jo +12 astetta. Tuuleskeloo vähä, mutta kaiken kaikkiastansa on aiva ihana kevätpäivä!

No niin – selevishän tuo. Eileen oli tullu kirije kotia. Siel’ oli kunniakirija, johona sanottihij’ jott’ oov’ voittanu runosarijan. Kysees oli siis Lapuan kaupungin kulttuuritoimen ja Kyösti Vilkuna –seuran kirijootuskilipaalu.

Kilipaalus oli nelijä sarijaa: runot, pakinat, pienimuotoonen proosa ja nuorten sarija. Mä osallistuun sekä proosa- että runosarijahaj’ ja runo ny oli sitte miellyttäny tuomaristua (Minna Kulmala, Reijo Takamaa ja Heikki Kortesoja).

Aikuusten sarijas oli ollu 55 osallistujaa ja runoja oli ollu kaikkiastansa 113 kappalesta. Jott’ onhan se tietysti kiva, jotta alle rosentin maharollisuurella sieltä sitte tuli ykkössija.

Kauaa en kumminkaa sitte keriinny siinä paistatella, kup’ piti lähtiä viimmeesehen aeropikkihin. Ja hiki lensi. Sitte saunahaj’ ja taas tuli hiki..

Syömähän kerkesin sitte vasta saunaj’ jäläkihin. Siinä sitte jäystiv’ voileipää ja kattoon televisiosta Vielä virtaa, Salkkarit ja Rakkauren anatomian. Ehtoolla myöhemmin kattoon vielä 4D-rokumentin yli 400-kiloosesta miehestä. Ei oo hääviä sellaasen elämä!

Tänä aamuna mull’ oli sitte työterveystarkastus. Eivät onneksi mitää pahempaa vikaa löytänehet. Hb oli alarajalla ja kokonaaskolesterooli ylärajalla. Niitä pitääs nyv’ vartioora. Reumakokeehij’ ja kilipirauhaskontrollihin sain lähetteen. Käyn ne pois huomenna, kum’ mull’ on oikia käsi vähä oirinu ja pelekään reumaa tai nivelrikkua, ku likisuvus niitä on kumpaaki.

Hain sitte tuolla reissulla pullat työkaveriille terveyskeskuksen kahaviosta, johona ne leivotahan itte. Oli mukava tulla hyväntuoksuusten nisujen kans sopivasti kaffettunnille.

Laitan tähän loppuhuv’ vielä sev’ voittorunon:

JOS OLISIN TUOKSU

Olisin tammikuisen tuulen
raikas henkäys kasvoillasi,

saunalämpimän ihon tuoksu
helmikuisen hiihtolenkin jälkeen.

Maaliskuussa olisin
kevätauringossa sulavien hankien
kostea tervehdys,

heräävän mullan
väkevä tuoksu huhtikuussa.

Toukokuussa tulisin luoksesi
tuomenkukkien huumaavassa tuoksussa,

olisin sinisten syreenien lempeä tuoksu
mummonmökkisi seinustalla ja
kielon tuoksu kesäkuisen metsän siimeksessä.

Heinäkuussa leijailisin luoksesi
vastaniitetyn nurmen ja
sateen jälkeisen koivun tuoksuna,

tuleentuvan viljan ja
auringon kuumentaman asvaltin tuoksussa
sinä minut tuntisit elokuussa.

Syyskuussa
meren suolainen tuoksu
sinua minusta muistuttaisi,

olisin lepoon valmistautuvan mullan
ja maatuvien lehtien
vahva tuoksu lokakuussa.

Marraskuussa olisin sinulle
puun tuoksu
lämpimässä takkavalkeassa,

hyasintin ja kuusen tuoksun
rikkaina sävyinä
sinut tavoittaisin joulukuussa.

~Anne Saari~

Tuo uniasia selevästi vaivaa nym’ mua. Oon nähäny kolomena viimme yönä unta. Ja ne on selevästi tällä hetkellä päiväm’ mittahan eletyn kertaamista. Ensimmääsnä yönä näin unta lastenhoirosta, ku olin lukenu Nanny-kirijaa. Seuraavan yön pesin klasia (unisnaniki!) ja viimme yönä näin unta parisuhureongelmista. Olin lukenu Tepuj’ ja Sarin ajatuksia ja miettiny omaa elämääni. 

Mä toivoj’ jotta pian alakaan näköhön mielikuvitusunia. Sitte mä tierän olovani taas normaalin pölijä. 

Pyhä ei ollu enää yhtä lämmin ku lauantai. Mutta aurinkoonen ja lämpöönen silti. Pesin vielä viimmeeset klasit, jott’ ei mun tartte sitä hommaa enää unisnani teherä. Matot jäi sitte pesemätä. Sen sijahan pesin vissihin ainaki nelijä konehellista pyykkiä ku pistin talavivaattehia pois. 

Käytihin äireen työnä, mutta n’oli justihin naiskuoron konsertis, jotta me jätimmä sille vain karamällipussij’ ja kenkiä ja ulukoolutakin ja tulimma kaupan kautta kotia. 

Kaupalla oli ilimootustaululla leikkimökin ostoilimootus ja isäntä soitti sinne. Tulivat kattomahaj’ ja pikku Siiri tykästyy heti mökkihin niij’ jotta se myitihin saman tien pois. Lupasivat tulla hakohon sen tällä viikolla. 

Tänään olis ollu se palakintojej’ jakotilaasuus. Arvakkaa mikä mua nyk’ karvasteloo eniten? Se, jotta kaikki paikalla ollehet tietää sijootuksensa – ja munki sijootuksen, mutta min’ en tierä itte mitää. En oo viittiny eres soitella perähän. Orotan nys’ sitte kus’ saan kunniakirijan postis. Siitähän se sitte seleviää.

Nym’ mä karkaan hetkeksi television äärehej’ ja pesöhön pääni. Sitte taas takaasi tänne. Jott’ ei vain tuu vierootusoireeta.. 

Ai niin! Ku isäntä on nys’ saanu myityä yhtä sun toista, niin sen plakkaris rahat polttaa reikää. Tänään oli pitäny ostaa sitte navikaattori. Mihinkä se sitä tarttoo? Ollahan tähänki asti osaattu osuuskaupalle ja takaasi! Ja henkilökunta on saanu firmalta lainaksi navikaattorin, jos on joskus tarvinnu osaata johonki kauemmas. Mutta ku! Miesten pitää aina saara uusia leluja. Argh!!

Eileen ehtoolla simahrimma kumpiki teeveen äärehen. Nukkumahan mä menin sitte jo puoli yhyrentoista mais. Isäntä tuli sitte joksus myöhemmin. Jotta se siitä railakkahasta vapuv’ vietosta. Ja unta mulla piisas melekeen aamukahareksahan asti. Isäntä toki nousi ennemmin.

Kup’ pääsin kunnolla hereelle, alakasin taas ryskäämähän: laittelin äireen kamarihin vielä lopukki kuvat seinille, silitin tuukit pöyrälle ja lipaston päälle, laitteliv’ vähän valokuvia lipastolle ja isäntä ripusti kelloj’ ja peilin. Sitte mä pesin yhyren käytävämaton, sej’ jäläkihin olohuonehen klasit. Meinasin ensi olla laiska ja jättää välistä pesemätä, mutta olivat niin harmaat, jotta pakko oli sitte pestä kaikki pinnat.

Isäntä krillas ja syötihin sitte, kus’ sain klasit pestyä.

Ruaaj’ jäläkihil’ lähärettihiv’ vapputorille. Siel’ on aina huutokauppa, jonka pruukaamma käyrä kattomas. Siel’ ei ollu nym’ mitää mielenkiintoosta huurettavaa. Itte asias siel’ oli aika vähä tavaraa.

Huutokaupaj’ jäläkihin hajettihin kevään ensimmääset tötteröjäätelöt ja kus’ saatihin ne syötyä, tultihin kotia keittämähän kaffeja ja paistamahan valamihia munkkia.

Yritin käyrä pihalla istumas, mutta siel’ on ny niin kylymä tuuli, jottei sielä tarijennu. Niimpä menin sinne järijestelemähäni äireen kamarihin istumahan. Sinne paistoo aurinko ja oli niin mukavan lämmintä jotta meinas ruveta ihan nukuttamahan. Otin sieltä muutaman kuvan. Olis pitäny ottaa ennej’ ja jäläkihin –kuvat niin näkisittä, mikä muutos sielä tuli aikahan. Seinät siel’ on rumat, ku siel’ ov’ vanhoja naular’ reikiä, mutta m’ei ny täs vaihees ruvettu teköhön niille mitää. Kunhan tavarat oj’ joinki järijestykses eikä kasoos pitkin seinäv’vierustoja.

Oli tultava tänne piristämähän ittiänsä J

Näkymä meirän makuukamarin ovelta äiteen kamarihin päin.

Peilin paikka ov' vähä hassu, mutta heleppoot, kus' s'on ripustettuna eikä kenaalemas mihinää seinäv' vierustalla.

Poijan kämpän ovelta kattottuna.

Ikkunaseinältä meirän makuukamarihin päin.

Soffan seinustalta poijan kämpän ovelle.

Ylimmäänen kuva on maalattu isän kototaloosta ja alemmat on mun pikkuserkun maalaamia lakeusmaisemia.