HUH, HUH, MIKÄ PÄIVÄ! TOINEN TYÖKAVERI KESÄLOMALLA, TOINEN SAIRASLOMALLA. EI SIINÄ MITÄÄ, MÄ YRITÄN TEHERÄ SEN MINKÄ KERKIÄN. Mutta pomo on keksiny nyj’ justihin tähän lomavaiheesehen ottaa arkistontuhouslootia työmaalle ja antoo ukaasij’ jotta tääv’ viikon aikana on arkisto saatava aijan tasalle. mä sitte talouspäälliköltä varmistij’ jotta mikkä mä saan hävittää. eihän niihin kahtehel’ lootahan mahtunu ku osa. kirijanpitomappia oov’ vasta alaannu tyhyjäämähän. tuol’ ei oo vissihin aatamij’ ja eevaj’ jäläkihin hävitetty ikänä mitää. mä saav’ varmahan pyyhkeetä kuv’ varsinaanen reskontranhoitaja tuloo takaasi töihin. mutta min’ en oikiasti ymmärrä, jotta arkiston täyttehenä om’ mappia vuorelta -82…

 

ehtoopäivällä hiki virtas pitkin selekänahkaa ja voin toreta, jotta reororantti ei oo pitäny..

 

olin sitte sev’ verran poikki tän’ ehtoona, jottei tullu mieleheni lähtiä enää pyöräälemähän. enkähäm’ mä knapeerannu niittem’ mappien kans ihan tarpeheksi.

 

istuuv’ vain parvekkehella lukemas ja saunaj’ jäläkihin käyyn teej’ juomas sielä. sitte nopiaa tänne solokkaamahan.

 

 

Tänään on aurinko paistanu täyreltä terältä koko päivän. Oon käyny pihalla lukemas ja imeny itteheni annoksen aurinkua.

 

Aamulla pesin kolome konehellista pyykkiä, sitte isäntä krillas ja kus’ saatihir’ ruokia vähä sulateltua, lähärettihin pyöräälemähän äireen työ. Vietihin sille lankoja, jotta saa taas kutua. Ja sielä vasta hoksattihij’ jott’ ei m’oo viety sille ollenkaa lyhythiaasia paitoja! Mum’ pitää heti huomenna käyrä viemäs ne. Täytyy vain ensi nimikoora ne. Näillä helteell’ on tukala olla pitkähiaasilla pairoolla. Ja kun ne pukoo vielä aluuspairanki sinne alle.

 

Käveltihin äireen kans pieni lenkki ja takaasi tulles poikkesimma jätskillä. Jotta se siitä pyörälenkistä..

 

Vielä olis kolome viikkua töitä. Flikka tuloo vissihin pariv' viikon päästä kotia, kus' sen työt loppuu.

 

 

 

,, kum’ mä meen pikiiniis pihalle. Nimittääv’ vaikka s’olis kuinka räköttäny komiasti, niin annappa olla, kum’ mä meen makuualustani ja kirijani kans pihalle, niin se ryökäles vetää piliven etehensä. Ei kehtaa sekää kattella.

 

Eikä ihime: mä nimittään kattelin ittiäni nämä pikiinit yllä ja totesij’ jotta mull’ on hyvääset vekit tuola selekäpuolella. Ihan kum’ m’olsin lyhentyny 20 senttiä ja kaikki ylimääränen olis laskostettu tuohol’ liiringille. Niimpä päätir’ ruveta taas aamuusin tekemähän mahalihasliikkehiä. Suoria ja vinoja yhtehensä100/aamu.

 

Ja ku ei sää kerran suosinu auringonottua, niin päätimmä lähtiä pyöräälemähän. Sitte se aurinko tietysti paistoo pilivettömältä taivahalta! Höh!

 

Tekis taas mieli kemuuhinki, mutta pitää vissihin hillitä vähä menohaluja. Raha kun tahtoo muutenki olla turhan hupaa.

 

 

Ajelin eileen töistä päin Seinäjoelle ja marssiin suoraa Emotionihin niitä pikiiniä kattelohon. Ja heti ensimmääset, jokka näin oli sellaaset, mihinkä ihastuun. Ja löytyy vielä kokojaki. Näis oli se etu, jotta ympärysmital’ lisäksi kuppikoko oli valittavis. Värivalinta oli yllättävä mulle, sillä violettia ej’ justihinkaa oo tottunu pitämähän – kiitos yläasteaikaasen kuvaamatairon opettajan, joka sai ”lempinimen” Sävysävy. Hän, joka itte aina pukeutuu peessihij’ ja harmaan eri sävyyhin, sanoo meille joskus, jotta ”Kun te nuoret näppylänaamaiset laitatte yllenne violettia, se korostaa teidän näppyjänne.” En sitte sej’ jäläkihin oo pitäny violettia (eikä mulla ollu eres nuorena kovin palijo näppyjä..)

Tällääset satunnaaset lausehet voi jäärä mukuloolle mielehen. Ja vähä isoommillekki. Olin nimittäin varmahan kakskymmentä kilua köykääseet siihen aikahan (varmahan siit’ on pian parikymmentä vuottaki), ku verij’ joskus jalakahani kouluaikaaset satiiniset, lyhytpulttuuset urheelusortsit. Isäntä tuumas mulle ystävällisesti, jotta ”Sähän aiva pursuat niistä.” Meni monta vuotta ennen ku suostuun taas vetöhön sortsit jalakahani. Ja nykyään n’on permuuramalliset, ei torellakaa enää lyhytpulttuuset niinku silloon.

Laitan tähän vielä kuvan hankinnastani, oon niin tyytyväänen niihin. Eikä muuten maksanu yhtää enempää kun ne Tokmannin tusinapikiinit, vaikka m'olin varautunu maksamahan ainaki tuplasti niihiv' verrattuna. Nää maksoo 24,80.

 

Antaa auringon paistaa!

 

Nimittään sitä mun hilijaaselua, kun niin innostuun äskööj' jott' on pakko jakaa tämä teiränki kans. Mull’ oli ruokatuntilukemisena vanha Kotiliesi (nro 9, 12.5.2009). Siin’ oli kirijaalija Virpi Hämeen-Anttilan kolumni ”Pim! Olet mitä luet.” Hän ottaa kolumnisnansa kantaa siihen, onko kirija oikiasti kuolemas ja uuret meriat valloottamas ihmisten aikaa.

Palijo ajatuksia, joihinka voi innokkahan lukijana (ja kirijoottajana) yhtyä – suoria lainauksia kolumnista:

”Lukeminen on tärkeää, lukeminen tekee ihmisen.”

”Ei ole yhtä oikeaa kirjoittamisen tapaa. Kirjailija ei kirjoita toteuttaakseen kirjallisuusgurujen teesejä vaan siksi, että saa kirjoittamisen iloa.” – ”Hän jäsentää itseään ja maailmaa kirjoittamisen kautta. Hän voi kirjoittamalla välittää toisille sen, mitä on saanut selville. Hänen kokemuksensa on hänen omansa ja sellaisen ainutlaatuinen, mutta hän tahtoo puhua siitä toisille niin, että nämä kuuntelevat.”

”Lukija ei liioin lue velvollisuudentunnosta, vaan siksi, että hän saa kirjasta saman minkä kirjailija: iloa, tietoa ja tunteen jaetusta maailmasta. Lukijan nautinto syntyy hyvästä kielestä tai puhuttelevasta tarinasta tai taitavasta rakenteesta tai ajatuksia herättävästä sisällöstä, parhaimmillaan näistä kaikista. Lukemisen ilot ja palkinnot ovat niin suuret, etten voi kuvitella lukijoiden kuolevan sukupuuttoon.

Ihmiset etsivät kirjoista eri asioita, eri kirjat antavat eri asioita, eri kirjat antavat eri asioita. Vaikka kaikilla on elmisen ja lukemisen oikeus, paras lukija lukee monenlaista. Ruokavalio ei ole maukas ja ravitseva, jos ostaa vain kaalinkeriä. Siksi pitää olla ne monet ja monenlaiset kirjat.”

”Itselleni jokainen päivä on ollut kirjan päivä sen jälkeen kun opin lukemaan. Kirjat ovat olleet tärkein kasvattajani ja opettajani. ne ovat kertoneet lukemattomin äänin maailmasta, ihmisistä ja elämisen tavoista ja mahdollisuuksista. Niiden ansiosta olen elänyt monin verroin kuin yhden elämän yhdessä ajassa ja paikassa.” – ”Kirja on ystävä, joka tekee kaltaisekseen.”

 

Nimittään tämä valitus.

Isoovelii oli lujeskellu mun kirijootuksiani ja laittoo mulle sähköpostia. Sai ajattelemahaj’ jotta kyllä mä oonki tyhymä. Täälä rutajan teille asioostani eikä toinen osapuoli tierä mitää. Mun kirijootus (jonka kyllä ajattelij’ jott’ olis menny fiktiona teille, mutta näjittä vissihij’ jott’ ei se ny sitä ollu) on herättäny kyllä mielenkiintoosia ajatuksia ja oon niistä kaikista kiitollinen. Mutta ehkä mun pitää lakata ruotimasta henkilökohtaasia asiootani täälä, kun en kerran niitä osaa laittaa järijestyksehen. Ov' väärin isäntää kohtahaj' jotta kaikki muut tietää ja s'on erelleen itte siinä uskos, jotta kaikki on hyvin. (No ei sekää ehkä ihan niin ajattele - enää.)

Min’ oov’ vaij’ justihin sellaanej’, jotta kum’ mun on paha olla, mun pitää saara sitä purkia pois. Ja ny en oo keriinny Raijankaa kans istumahar’ rauhas pitkähän aikahaj’, jott’ olis saanu sen kans puhua.

Huomaattako – mä erelleenki haluan puhua jonku muun ku asianosaasen kans. Minkä tähäre, sitä en tierä oikeen ittekkää.

Luin muutej’ justihij’ jostaki, jotta yleensä naisen kaveripiiri tietää naisen eroajatukset palijo ennen kum’ mies saa tietää. No mum’ mielestä s’on aika lookista. Kai niitä hyviä ja huonoja puolia pitää pohtia ennen ku oikiasti menöö toiselle ilimoottohoj’ jotta taharon sitte muuten eron.

Jos ei musta kuulu mitää hetkehen aikahan, niin tierättä, jotta mun päähän ei ny palijo muuta maharu tällä hetkellä enkä oikeen säästäkää viitti tänne raportoora. Vaikka s’onki ny tosi hieno ja tuntuu hyvältä, jott’ on kesä. Kyllä mä silti käyn kattelemas, mitä teille kuuluu.

Pitäkää huolta ittestännä ja toisistanna!

 

 

ONNEN ETSIJÄ

 

 

Eilen minä kirjoitin mielessäni kaiken valmiiksi, mutta tänään siitä ei ole jäljellä sanaakaan.

 

Minun piti kertoa, miten paha minun on olla ja miten haluaisin paeta pahaa oloani. Mutta miten paeta sellaista, joka on itsessä? Eikö se seuraa mukana, meni minne tahansa?

 

Silti minä olen mielessäni jo pakannut pienen muuttokuormani ja lähtenyt pieneen vuokra-asuntooni. Jättänyt kaiken entisen taakseni. Jättänyt sinut.

 

Kuvittelen, että vain siten voisin löytää itseni. Oppia sen, kuka minä oikein olen.

 

Miten minä olen voinut kadota itseltäni?!

 

Tiedän, etten näiden vuosien jälkeen voi löytää enää samaa ihmistä, joka olin nuorena. Minä olen muuttunut. Joskus muistan nuorta minääni ja ihmettelen, miten olen voinut olla niin erilainen, ajatella niin eri tavoin. Vai annoinko minä sinun ajatella puolestani?

 

Olen minä tehnyt oikeitakin valintoja, joita en koskaan kadu. Ilman niitä ei olisi näitä lapsia, joita rakastan sydämestäni.

 

Silti joskus tuntuu, etten minä jaksaisi enää kantaa huolta toisista. En sinusta, enkä lapsista. Olette kaikki aikuisia. Toivon, että saisin olla itsekäs ja välittää vain itsestäni. Kuunnella, mitä minulla on itselleni sanottavaa.

 

Minusta tuntuu, että olen pitkään – liian pitkään – laiminlyönyt itseäni ja nyt haluaisin, että minäkin saisin olla vihdoinkin onnellinen ja huoleton.

 

Sitä minä toivoisin sinullekin.

 

 

 

Sain sittekki sen haluamani oman näköösej’ juhannuksen. Pienen mökötyksej’ jäläkihin.. Isäntä vissihin kyllääntyy kattelohon mun turpavärkkiä ku aattona ehtoopäivällä se yhtäkkiä ilimootti, jotta häl’ lähtöö sittekki sinne mökille. Eikä eres yrittäny haastaa mua joukkohon. En toki olsi halunnu lähtiäkkää. Säällä ei oo ollu merkitystä muj' juhannukses. S'on ollu mielentila. Juhulaa  Sitä paitti tänään oj' jo aurinkoki paistanu ja ollu ihal' lämmintä.

 

Isännäl' lähärettyä mä pistin saunal’ lämpiämähäj’ ja käyyn keräämäs kukkapuskan ittiäni ilahruttamahan. Pistin koivul’lehtipussil’ löylyvetehej ’ ja kylyvin kaikes rauhas koivuntuoksus.

 

Nämä päivät om’ menny omalla levollisella rytmillä ilimaj’ jotta mun on tarvinnu piitata kestää muusta. Täyrellistä ittekkyyttä kaks päivää! Aiva ihanaa!

 

Oon syöny ja vähä juonukki silloon ku on huvittanu. Nukkunu ku ov’ väsyttäny. Ja lukenu. Kaks kirijaa on tullu luettua täs pyhän aikana.

 

Ehtoosin en oo sytyttäny valoja vaan pistin tuoksukynttilän palamahaj’ ja nautiin sev’ valosta.

 

Oon solokannu netis yötä myörej’ ja kuunnellu musiikkia. Käyny pyöräälemäs ja ulukooluttamas äitejä. Nauttinu auringonpaistehesta..

 

Eileej’ jo alakas vähiltänsä aharistaa, ku orottelij’ jotta josko isäntä jo tuloo kotia. Ei tullu. Niimpä aharistus jatkuu tänä aamuna. Mä tieräj’ jott’ ei tää mun aharistukseni ihan kokonansa isännästä johoru. Mulla ittelläni on paha olo enkä mä tierä, kuinka tästä päästä. Tai mä kuvittelen tietäväni, mutt’ en tohori teherä mitää..

 

No, kattotahan mitä elämä tuo tullesnansa. Kai tämäki aikanansa ratkee jollaki lailla.

 

Tänään oon lukenu Tero Järvisen kirijaa Kylymää vettä ja puunuijaa. Siinä Ykkösluakan matkoja -kertomuksesnansa isäntä pohtii velijensä avioerua ja miettii, jotta "Jos rakkaus onkin kuallu, niin tottumus on juurtunu syvälle." Viisahasti kirijootettu, niin se on.

 

 

Säästä huolimata – oikeen aurinkoosta juhannusta kaikille!

 

 

Pieniä asioota, joirenka takia m’oon ihan hiiltyny jo valamihiksi tänä aamuna. Viimme yön unet jäi vähihij’ ja väsymys taitaa lisätä ärtymystä. Ensi poika hyppäs erestakaasi ja herätteli. Sitte isäntä hornas, niij’ jotta mietiin kämpäv’ vaihtua. Ja lopuuksi kranni rupes kolomen aikahan yöllä myrkyttöhön orahia. S’oli toki oikialla asialla ja hyvä, jotta myrkytti yöllä. Niinhän sitä pitääski teherä.

Sen enempiä erittelemätä tilannetta kysyv’ vaij’ jotta onko pakko?

Mies om’ mulle nuihoonniskoon ku aamulla sanoon omam’ mielipiteheni juhannuksev’ vietosta. Minkä hel***tin takia mun pitääs pilata oma juhannukseni sen takia, jotta sill’ olis kivaa? No olisko sillä sitte kivaa, jos vasten tahtuani tekisij’ jotaki ja olsin häjyllä päällä koko aijan? Menköhön se, niinku tahtoo ja mä vietäj’ juhannukseni kotona niinku taharon. Olis kummallaki mukavaa. Paitti jotta se vissihin pelekääs, jotta m’oon pahanteos jos en oo hänen silimiensä alla.

No joo, voihan olla, jotta muukki loukkaantuus mulle, mutta min’ en oikiasti näje yhtäkää syytä minkä takia mun pitääs toisten mieliksi viettää juhannukseni sillä lailla, jott’ ei siit’ oo mulle mitää ilua.

Mull’ on ny muutenki joku kapinallinev’ vaihe menos. M’oor’ ruvennu teköhöj’ justihin niinku itte tykkään, sanokohon muut mitä tahtoo. M’oon kohta viirenkymmenej’ ja on se ny eri perk***stä, jos mun vieläki pitää esim. salaa poltella niinku viistoistakesääsenä. Oon polttanu enämmäj’ ja vähemmän epäsäännöllisesti salaa mieheltä, oikiastansa salaa melekeen kaikilta. Flikka on tienny monta vuotta ja joutunu pitämähän äireen salaasuuren. Oom’ mäki inhottava! Tällä viikolla tunnustin paheeni miehelle, mutta huomasin silti vielä eileen ehtoolla vähä niinku salaa käyväni kessulla sillä välin ku isäntä oli autuansa krassaamas.

 

Nimittään tuo Cosmopolitanin novellikirija – tai itte asias niitä tuli kaks kappalesta. En oo vielä keriinny eres aloottaa lukemista. Luulej’ jotta 20 rakkausnovellia peräjäläkihin on yliannos.

 

 

Jos epääli Marjatta, jott’ ei saa nukutuksi, en nukkunu minäkää. Sev’ verran oli adrenaliinia veres, jotta yölläki vielä kelas asioota ja hymyyli itteksensä.

Kiitos teille, ihanat! Oli aiva uskomattoman hienua nähärä! Ja musta tuntuu, jotta Maire oli ihan yhtä innoosnansa tapaamisesta.

Eli siis Marjatta oli eileen ystävänsä Sirkan kans Ilmajoen Musiikkijuhlilla kattomas Pohjalaisia-oopperan ja meill’ oli siinä yhteyres tilaasuus treffata. Ja koska he olivat jo kumpiki tutustunehet Mairen runoohin, oli luontevaa, jotta tavattihin ennen oopperan alakua Mairen myyntikojun tykönä.

Ennen oopperaa kuunneltihij’ Jussi Asun truparuuri-esitys. Puolisen tuntia Jussi lauleskeli omia kappalehiansa. Paitti ensimmäänen kappale oli ilimeesesti hänen paappansa tekemä, johonka Jussi oli sitte teheny lisäsäkeestöjä. Hauskoja sanootuksia J

Sillä välin, ku Marjatta ja Sirkka oli oopperaesitystä kattomas, mä kävääsin kotona pyörähyttämäs konehellisen pyykkiä ja haukkoomas erellispäivääser’ ruaal’ loppuja.

Sovittihij’ jotta tuun vielä esityksej’ jäläkihin takaasi Mairen kojulle. Sitte käytihin Yli-Lauroselan talomuseolla kaffittelemas. Kiitos Marjatalle tarijoolusta J Ja Yli-Lauroselan kahvilan pitäjille, jotta tarijoolivat meille vielä vaikka aukioloaika oli virallisesti päättyny. Oli ihanaa nähärä Marjatan innostus ja ihastelu. Ittekki näki toisella lailla niitä asioota, jokka ittelle on niin jokapäivääsiä, jott’ ei niihin yleensä kiinnitä eres erityysesti huomiota.

Min’ oon vieläki vähä pökkööksis enkä oikeen saa eres sanooksi, kuinka hyvä mieli mun tuli eilisestä.

 

Eileen olin siis parturis. Malli ei juurikaa muuttunu, mitä ny vähä lyhennettihin niskasta, jotta saataas nopiempaa tasamittaaseksi. Färiä päivitettihin tummemmaksi ja rairat tuli lilat. Tänään tosin sain työkaverilta kommentij’ jotta vanha färi oli hänem’ mielestänsä pareet. Mutta mä tykkään itte tästä. Ruskia haalistuu porkkanan färiseksi ja s’ei passaa mun naamahani sitte yhtää. Kuvat ei vain tee oikeutta etenkää nuorer’ raitojen färille.

 

 Ennen... ... ja jäläkihin.  

 

Tänään on ollu aiva ihana ilima! Oon töirej’ jäläkihin istunu parvekkehella lukemas ja tekemäs ristisanatehtäviä ja sitte käytihin pyöräälemäs reirut 13 kilometriä.

 

Huominej’ ja pyhä menöö varmahan aika pitkältä kototöis. Ei oo mitää suunnitelmia eikä kyllä rahaakaa mennä mihinkää. Poika on Provinssis. Ei tosin sisällä vaan sielä ulukopuolella kuulemma johonaki. Kalijakopan kans sinne oli lähäretty.

 

Ai niin – pyhänä treffaan yhyren ihimisen näiltä sivuulta. Jeeeee!! Mahtavaa nähärä nenästä noukkahan ku ollahan kumminki lujeskeltu toistemma kuulumisia jo melekoosen pitkähän ja kirijooteltu sähköpostiaki.

 

Tänään näytti sää aamusta lupaavalta. Aurinko paistoo ja mittari näytti 13,3 astetta. Mutta sitä riemua ei sitte pitkältä piisannu. Yhyreksän kaffettauolla oli jo pilivistä ja tuuli niij’ jotta kylymä tuli, vaikk’ oli villatakki yllä. Sej’ jäläkihin mua paleliki koko päivän.

 

Ehtoolla käytihin äitejä kattomas. S’oli taas keriinny jo kutua kaharet rasat ja yhyret palatossut sej’ jäläkihin, kum’ m’oomma viimmeeksi käyny. Veliiki oli käyny sitä aamulla kattomas ennen ku oli lähteny Ruottir’ reissulle.

 

Kotia tultua mua paleli aina vain. Laitoon ittelleni teetä ja sorruun syömähän kasan keksiä. Hyvä minä!

 

Työkaveri on huomenna viimmeestä päivää töis ennen nelijäv’ viikon kesälomaa. Lupas tarijota lomapullat. Kieltäyrynkö? No en tasan tarkkahan.. Sitte saan taas kehua ittiäni.

 

Huomenna on sitte töirej’ jäläkihin se parturi. Ev’ vielä tarkallensa tierä, mitä teherähän. Luultavasti päivitetähän färi ja siistitähän. Ei siis leikoota vielä lyhkääseksi, sillä itte asias m’oon ihan tykänny tästä piremmästä versiosta ja oov’ vielä pärijänny sen kans laittaeski.

 

Flikka on kuumehes ja epääli, jotta viisaurenhammas olis tulehtunu. Sehän pitää sieltä hoitaa pois vaivaamasta. Alakaa pian kesätyökki eikä siitä palijo sitte joura sairastelohon.

 

Aamulla oltihiv’ vähä sitä mieltä, jotta mentääs tänään äitejä kattomahan, mutta ”kuinkas sitte kävikää?” Ruaaj’ jäläkihin isäntä istutti ittensä television äärehej’ ja mä jämähril’ lukemahan. Sitte alakas väsyttää niij’ jott’ ei me enää saatu mihinkää lähäretyksi.

 

Kuurelta pistin saunal’ lämpiämähäj’ ja rupesin sitte ainoomahan nuota kunniakirijoja seinälle. Piti vähä tivistää niiren ”asettelua”, kun niitä tuli yhtäkkiä kolome lisää. Tai kaks uutta ja muistin yhyrev’ vanhan, jonka sitte senki kehystytin. Isäntä tuli mestariksi ja pisteli naulat mulle tarkasti mitaten seinähän. Itte m’olsin hutkinu vaiv’ vähä sinnep’ päin.. (Se tiesi sej’ ja sen takia tuliki häsyyhin..)

 

 

Alakukuusta soitin parturille ja se sanoo, jotta hänell’ on juhannuksehen asti aijat varattuna ja juhannukselta häj’ jää lomalle. Mutta lupas ilimoottaa, jos tuloo peruutusaikoja. Tänään sitte töis toimitin työkaverille, jotta saa nähärä, pitääkö mun olla samalla leikkauksella syksyhyn asti, niin hetikohta sej’ jäläkihin tuli Elinalta viesti, jotta torstaiehtoolle oli tullu peruutus. Jeee! Kyllä kannatti puhua äänehensä.

 

Mistä mä oikeen alakaasin, ku on syrän niin täynnä hyvän hyrinää?!

 

Perijantaiehtoosta vissihin: käymmä silloon saunas ja mä pakkaalin lauantaiaamuksi laukut niiv’ valamihiksi kup’ pystyyn. Lämmintä vaatetta joukkohon niim’ palijo, jotta varmasti piisaa. Meni aika myöhälle, mutta toisaalta lauantaiaamulla sai sitte nukkua rauhas.

 

Paitti jotta mun piti lakata kynnet aamulla uusiksi, kum’ mun kynsilakat reakoo toisihinsa ja vetää kuplille. Ei näköjään passaa pistää erimerkkisiä lakkoja päälletysten.

 

Lähärimmä matkahan joskus kymmenen mais ja haimma Mairen joukkohon. Menimmä mun autolla ja niinpä mä päätij’ jotta mä sitte kans ajan. Ku aina on piremmillä matkoolla ollu ittestänsä selevää (?), jotta isäntä ajaa. Nym’ meill’ oli (se mun haukkumani) navikaattori kertomas reitin ja mun piti perua pahat puheeni siitä. Oli torella heleppo ajaa, kut’ toinen kertoo, mihinkä mennä. Selevisin enempiä hermoolemata, vaikk’ en oo aikaasemmin ajanu kut’ koron, kaupan ja työmaav’ väliä. Ja pari kertaa käyny Oulus. Oon siis ylypiä tästä saavutuksestani. Tosin Poris oli hyvin hilijaasta ja senki puolest’ oli heleppo ajaa.

 

Jätimmä auton hostellin etehen. Ja ensimmäänen, minkä mä hoksasin autosta noustuani oli se, jotta kamera jäi kotia. Voi kristee, kup' pisti vihaksi! No ei auttanu enää siinä vaihees rypistää, ku oli jo housuus.

 

Meill’ oli vielä aikaa ennen hostellihin ilimoottautumista, jotta päätettihin lähtiä kattelohon ruokapaikkaa. Rahaa ei kellää ollu ylimääräästä, niin pääryttihin Raxihin. Pääasia, jotta saatihin maha täytehen. Siinä vaihees isäntää jo paleli ja kun ei se onnetoon ollu ymmärtäny ottaa oikiasti lämpööstä vaatetta joukkohon, niij’ jouruttihin sen asustevalikoomaa täyrentämähän Anttilasta.

 

Sitte mentihin hostellille ja pikaasesti kattastettihin kämpät. Meill’ oli ylimmäänen kerros kokonansa käytettävis: kaks nelijän hengen huonesta! Majootus oli siis Hostel Buistos. Sen yhteyres oli Porin VPK:n tilat.

 

Kus’ saatihin ittemmä pukeehin, lähärettihin Promenaarille, minkä esiintymislavalla etukätehen ilimoottautunehet esiintyjät käyyvät lukemas omia runojansa tai soittamas ja laulamas. Ilima oli tietysti kylymä, niinku Suomen suvehen vain kuuluu. Mutta ne ihanat ihimiset oli sitte sitäki lämpöösempiä. Voi kuinka mahtavaa oli nähärä ”vanhoja” tuttuja ja saara uusia tuttavuuksia. Saatihin kuulla hienoja esityksiä. Ja kus’ sinne asti oli kerral’ lähäretty, niin periksi ei annettu vaan kattottihin esitykset aluusta loppuhun rutajamata. Tai ainaki melekeer’ rutajamata.

 

Ku esitykset loppuu, oli meillä ruokaalu Sunfoodis. Oli ihanaa päästä lämpöösehej’ ja saara lämmintä ruokaa! Ruaaj’ jäläkihin oli pari tuntia ohojelmatoonta aikaa, jonka jokahinen sai käyttää parahaksi kattomallansa lailla. Maire halus hakia Alkosta illav’viettohon juotavaa. Mä olin ottanu oman eväspullon kotua joukkohon. Sitte koukattihiv’ vielä kaupasta kertakäyttömukia ja pari siideriä mukahan.

 

Marssittihin takaasi hostellille ja otettihin kossuhömpsyt ja siideriä. Ja kuurej’ jäläkihil’ lähärettihin Lasikellaria kohti. Ku oltihil’ lähärös, tuli palokunnalle hälyytys: Lasikellarin eres oli sattunu moottoripyöräkolari.

 

Ja kum’ me pääsimmä Lasikellarille asti, sielä tosiaanki oli ampulanssi ja paloauto ja poliisit tuli justihin. Siin’ oli moottoripyörä ja auto kolaroonehet. Onneksi ei ollu käyny kovin pahasti. Näin ainaki kuulin ampulanssiväen sanovan poliisiille.

 

Me jatkettihin sitte siitä omahan illav’ viettohon. Tila oli pieni, mutta sinne sovittihin kaikin. Sauna oli lämpiämäs ja saatihin kuulla lisää ihania esityksiä. Yhteeslauluaki harrastettihij’ ja minäki, jok’ en osaa laulaa ollenkaa, hoilasim’ mukana. Oliskahan juomisilla ollu jotaki osuutta asiahan?

 

Miehistä osa käyy saunas, naisist’ ei kukaa. Paitti yks, joka ilimoottautuu selijänpesijäksi miehille ;)

 

Voi sitä nauruj’ ja itkum’ määrää. Suurilla tuntehilla halattihin pitkäaikaasten ystävien kans ja puhuttihin syrämmensä kyllyyrestä. Tosin ei riittävästi millää ehtiny toimitella. Palijo enämmän olis halunnu ehtiä juttelemahan. Ja taas kerran päätti, jotta on pirettävä paremmin yhteyttä.

 

Meille tuotihin pizzaa iltapalaksi sinne Lasikellarille ja sit’ oli niir’ runsahasti, jotta varmahan kaikki halukkahat sai oman osansa. Etenki päätellen siitä, jotta yks pizza oli vielä aamupalapöyräski…

 

Väki rupes vähänemähän puolen yöj’ jäläkihin, ku oli määrä tulla hilijaasuus. Niimpä meki isännän kans lähärimmä hostellille ja m’oon nukkunu niin hyvij’ jott’ ei tosikaa.

 

Aamulla nousin kahareksam’ mais suihkuhuj’ ja tälläämähän ittiäni aamupalalle. Yhyristys oli hankkinu aamupalatarpehet valamihiksi ja jokahinen sai sieltä teherä ittellensä aamupalaa. Hostelli tarijos kaffeet ja teet. Hyvim’ maistuu J

 

Kotiap’ päin lähärimmä jo hyvis aijoon ja seki matka meni melekeen kommelluksitta. Paitsi jotta niin Porihin tulles kus’ sieltä lähtieski ajoov’ väärin navikaattorista huolimata (se ku ei neuvonu kaistav’ valintaa, niin oliv’ väärällä kaistalla), mutta onneksi se äkkiä katteli uurer’ reitij’ ja niim’ päästihin onnellisesti kotiakki.

 

Sen hinnan saimma tästä reissusta maksaa, jotta viimme yön pakkaanen (-5 astetta) oli vieny pernat ja lammer’ rannalta kotkansiivet.. No, niit’ ei ny auta surra. Ne lähtöö uurestansa, jos lähtöö.

 

Pistin pyykkikonehen päälle ja istahrin tv:n äärehen. Sillä seurauksella, jotta simahtelin siihev’ vähä väliä. Lopuuksi sain itteni ylähä tuolista ja vein pyykit narulle. Nyt on pyykkikopat tyhyjänä ja mulla tyytyväänem’ mieli.

 

 

Kyll' oli muikia tuuli ehtoolla ku oltihin sielä Jussij' jokisaunalla! Onneksi saatihin olla eres vähä tuulensuojas (laros). Ihan aluuksi Jussi kertoo paikasta ja sitte meirän step-aeropikiv’ vetäjä tuli vetämähän meille pienej’ jumpan. Oli ollu tarkootus jumpata pihalla, mutta ei tarijettu siinä kylymyyres. Niinpä se veti sisällä hartia-niskajumpaj’ ja pilateksehen pohojautuvan kasvojumpan. S’oli iham’ mukavaa ja kaikki naamav’ vääntelyt sai akat nauramahan. Jumppari kertoo meille sellaasenki ikävän uutisen, jotta hän ei enää ens syksynä verä kansalaasopiston jumpparyhymiä, ku on laittamas omaa liiketoimintaa pystyhyn yhyren toisen fysioterapeutin kans L. Kukas meitä nys' sitte rääkkää jatkos?

Jussin puheen aikana heti alakajaasiksi sinne sisälle pyrähti aukinaasesta ovesta västäräkki, joka yritti epätoivoosesti päästä klasista pihalle. Jumpaj’ jäläkihim’ mä yritin sitä kiinni sieltä klasilta – ja sainki. Päästimmä sen tietysti sitte pihalle.

Vain kolome naista käyy saunas ja koollekuttuja oli ainut, joka tohtii kastaantua jokehen.

Saunoomisej’ jäläkihin oli illan tarjiuajan puheev’vuoro ja siinä samalla Jussi laitteli iltapalaa meille. Tarijoll’ oli salaattia, kahrem’moista leipää, lihaa ja kalaa. Jäläkiruaaksi oli kaffeja/teetä/mehua/vettä/maitua ja mokkoosia (pannukakkuja). Siinä samalla Jussi kertoo Alajoen historiaa ja ihimetellä pitää, kuinka ihimiset reilu vuosisata sitte on saanu raivattua sellaasenki määrän peltua suosta. Melekoonev’ voimmannäyte.

Vähä oli kotia tulles sellaanen olo, jotta saiko sielä sittekki kylymää.. Kattotahan ny.

Tän’ ehtoona pitääs saunoja ja pakata kamat huomiselle. Sää on tänään ainaki täälä he-le-ve-tin kylymä. Tuuloo pohojoosesta ja lujaa. Pitää kattella palijo lämpööstä joukkohon. Ens viikoll’ ei oo varaa olla kipiänä, ku työkaveri ol’ lomalla ja m’oon taas täälä yksin maanantaij’ ja perijantain.

 

Olin eileen puoli viitehen töis. Kotia päästyäni söimmä erellispäivääsiä ruaal’ loppuja ja lähärettihin sitte äitejä kattomahan. Sieltä koukattihin kaupan kautta takaasi kotia ja istuttamahan isännän päivällä hankkimaa riippapihilajaa lammen äärelle. Lisäksi nakeltihin kesäkukan siemeniä kasvimaar’ reunalle.

Ilima alakas jähtyä kohtuullisen nopiaa siinä ehtoolla ja yöllä oli ollu likellä nollaa.

Torstaiehtooksi sain kuttun naisteniltahan Alajoelle. Säätieteelijät on tosin kuulemma luvannu kylymää ja märkää keliä, mutta onneksi ollahan sisätiloos ja kuulemma iltapalaaki on tarijolla. Sain kuttua isoonsiskoonki joukkohon. Lupas lähtiä mielellänsä.

Perijantaina pitää varmahan saunoomahan. Suunniteltihin nimittään, jotta lauantaina lähärettääs Poria kohti joskus kymmenen pintahan aamulla. Jos pirätyttääs haukkaamahaj’ jotaki matkalla. Hostellihin ilimoottautuminen alakaa kaharelta ja puoli kolomelta alakaa jo esitykset torilla. Toivottavasti sää suosii!