Käytihin lauantaina sitte Lappajärvellä Halkosaaren kesäteatteris kattomas Särkelä itte –näytelmä, jok’on Kalevi Haapojan 50-vuotistaiteelijajuhula. Olihan hervottoman hauska. Säänhaltija vain pisti muutaman ylimäärääsen tauon ensimmääsehen näytöksehen, ku ensi rupes ploosaamahan, jotta mummaan hatut lenteli ja sitte putos vettä niij’ jottei näyttelijöören ääntä kuulunu kattomohon asti.

Ja kylymä oli. Viikko takaperin paloo nahka, ny olis pitäny olla villapaita yllä. Mutta loistavat näyttelijät ja hauska näytelmä sai sen tuntumahan pikkujutulta.

Menomatkalla velii soitti, jotta äitee on taas viety terveyskekuksehen pissatulehruksen takia.

Eileen sitte käymmä sitä kattomas. Sanoo, jottei hän mistää oo kipiä, mutta joutaas jo kuolla tästä rotumasta. Eikä muorill’oo periaattees muuta vaivaa ku huonot jalaat ja kusitulehrus silloon tällöön. Kuinkahan se sitte pistääs, jos s’olis oikiasti kipiä?

Äireen tykyä mentihin sitte uuremman kerran sinne siskoon miehen syntymäpäiville. Istuttihin hyvät kyllänsä ja syötihin napamma piukiaksi. Jotta se siitä lohorutuksesta. Niij’ ja Lappajärven reisulla tairettihin syörä ainaki puoli kilua karamälliä.. On se niin vaikiaa pysyä päätöksesnänsä!

Säästä ei taira palijo olla kertomista. Samaa tuntuu olovan joka puolella: vettä ja aurinkua vuorootellen.  

Tänään syötihin uusiapernoja omalta maalta - toisen kerran tänä kesänä. Että ne osaa olla hyviä! 

Ny on sitte se karmia paluu arkehen totta. Niiv’ vain piti lähtiä töihin, vaikk’ olsin niin kovin mielelläni jatkanu lomaa vaikka toiset nelijä viikkua vielä..

Onneksi aamulla paistoo aurinko, niin ei tympääsny niin lujaa nousta ylähä. Tosin se aurinko räkötti sitte niin lämpöösesti, jotta töis oltihin taas hellelukemis. Ehtoopäiväll’ oli melekeen 29 astetta. Olis siin’ ollu kyllä ilimanjähärytin käytettävis, mutta ku se pitää niin maharotoonta meteliä, jotta sitte ei kuule, mitä puhelimes sanotahan. Valittin lämmön. Sehän ei luita riko, mutta jatkuva meteli teköö krätääseksi.

Pöyräll’ ei onneksi ollu mitää kauhiaa kasaa orottamas. Sain aika hissuksensa totutella työntekohon.

Oli sielä kumminki yks yllätys orottamas: pomo kertoo sanonehensa ittensä irti. Lähtöö kouluttautumahan hoitoalalle. S’on kuulemma ollu jo sen nuoruuren haavet, jota ny sitte päätti lähtiä toteuttamahan. Hatunnoston arvoonen rohkia ratkaasu!

Ehtoolla lähärettihin siskoon miehen syntymäpäiville – urheelullisesti polokupyörillä. Mutta saimma tulla saman tien takaasi ku ei siel’ oltukaa kotona. No, tulipahan sellaanen kymmenen kilomeeterin lenkki. Oikeen hyvää teköö meille kummallekki.

Kävin nimittäin aamulla punnittemas, palijoko paska painaa. Ja painaahan se. Otin puntarin näytölle kaikkien aikojen ennätyslukemat! Nyt on sitte sisuuntumisvaihet menos. Kattotahan, kuinka kauas se kantaa. 10 kilua ny vähintään pitääs saara pois, eikä olsi pahitteeksi vaikka sais vähä enääkki. Mutta mä en ota siitä painehia. Yritän lisätä liikuntaa ja kattua vähä, mitä tuosta turpavärkistä pistelen sisälle.

Huomenna me meemmä Lappajärvelle Halkosaaren kesäteatteriin kattomahan Särkelä itte –näytelmän, jok’ on samalla Kalevi Haapojan 50-vuotistaiteelijajuhula. Toivottavasti sää suosii. Tosin Lappajärvell’ on katettu katsomo, jott’ei ihan pieni saret mitää tee.

Ai niin! Ja sitte sain nenilleni; muistattako vielä sen toukokuisen jutun meirän liiton leheres? Ny kattelin kesäkuun lehtä ja siel' oli lukijootten arvioonnit parahasta ja tylsimmästä jutusta. Minä ku luulin, jotta runoolu harrastuksena olis jotaki hienua, niin miespuoliset lukijat oli raakannu sen jutun kaikkeen tylsimmäksi tarinaksi. Jotta sillä viisiin! Ei pääse koskaa kovin kauaksi kusi kihahtamahan permanenttihin, ku aina tuloo joku ja nykääsöö maan pinnalle ja joskus vähä maan allekki..

Mutta siitä huolimata hyvät pyhänaijat kaikillen! Mä yritän keriitä kyläälemähän teillä johonaki vaihees. 

No joo.. alakaa tämä pireetki loma vain käyrä vähihin, ennen ku kokonansa loppuu..

Kotona olles aika on menny enimmäkseen kototöitä teheren ja täs konehelle istues.

Sään sallies oon pyöräälly kauppahan, mutta tänä päivänä näyttääs rupiavan sev’ verran piliveelöhön, jotta tairan pörähyttää Corolla käyntihin ja mennä sillä.

Lauantaina kierreltihin isännän kans kirppariilla ja kaupoos muutenki. Mä innostuun vähä sovittelohon vaattehia ja se mulle piruuli, jotta mähän oon justihin viikon shoppaallu. Meinas saara turpihinsa heti ja välittömästi siinä kaupan käytävällä kum’ mä riemastuun, jott’en sitte ensimmäästäkää rettua ostanu koko viikolla ittelleni. Kakaroolle vain.

Mutta eihän nykyaikana enää aikuusille ihimisille teherä rettuja. Kaikki oli sellaasia parpinvaattehia, jott’ei mun tarvinnu eres miettiä, otanko vai en.

Pyhänä käytihin sitte Kauhajoella kattomas Jari Tervon tekstihin perustuva Rikos ja rakkaus. Oli ihan hauska, mutta kyllä vähä otti jopa meikälääsenki korvahan se yletöön vitun hokeminen. Mutta pääosan esittäjällä oli mahtava lauluääni!

Käytihin sieltä tulles äitejäki kattomas pikipäinsä, kun s’on vieläki sielä Kurikan Tuulikellos. Kaihan ne sitte ilimoottaa, ku se siirretähän takaasi Koskenkorvalle.

Tän’ehtoona pitääs mennä isännän siskoon työ kylähän. Ja huomenna meill’on kaverin kans taas "naistenpäivä", mikä tarkoottaa sitä, jotta me meemmä johonki syömähän oikeen hyvääsesti ja puhutahan taas ummet ja lammet. S’on jo niinku yks loma, ku saa viettää päivän rakkahan ystävän kans.

Mä palajan taas astialle, ku sopiva aika löytyy - jos vaikka joskus vahingos löytyys joku ajatuski tänne. Yleensähän näis mun jutuus ei oo päätä eikä häntää. Paitsi nyt on tuo loman häntä.

Treffasin eileen ystävääni kaffittelun merkiis (vaikk’ei kumpikaa meistä kyllä juonu kaffeja). Istuttihin terassilla, ku taivas valoo vettä oikeen täyreltä lairalta ja ukkoonenki jyrähteli. Tapaamisen jäläkihin lähärin hakemahan flikkaa ja vävypoijan alakua junalta.

Tultihin kotia syömähän ja tällääntymähän ja lähärettihin Milijoonarokkihin. Oltihin hyvis aijoon paikalla ja nähtihin kaikki esiintyjät. Popeda alootti jo kahareksalta. Täytyy sanua, jotta se oli mulle pettymys. Luulempa, jottei Mustajärvi ollu aiva selevinpäin.. Loppuu nimittäin välillä laulu kesken ja v-sanoja sinkooli yleesöhön. Sellaanen meininki saattaas toimia johonaki juottolas, johona yleesö olis vähintään yhtä laitamyötääses ku esiintyjäkki. Ehtoon jäläkihin vois kumpiki toreta, jotta kyll’oli v-n hyvä keikka! Mutta sanua täytyy, jotta Costello Hautamäen herkkä pallaari encores oli koko setin paras!

No.. se siitä. Seuraavana oli vuoros Neljä Ruusua, joirenka keikalla oon ollu ennenki. Ja mä tykkäsin yhtä lujaa, jos en vain enemmänki. Mä en voi ku ihaalla sitä enerkiaa ja ammattimaista otetta, mikä miehillä oli esiintyesnänsä.

Ja juomana näytti olovan vettä..

Ja Illan pääesiintyjänä oli tietysti Him. Oon vissihin ylikypsä, kun pistin Neljä Ruusua järijestykses Himin erelle.. Em’mä sitä sano, jott’eikö seki ollu hyvä, mutta mun mielestä Valon ääni katos aiva liikaa musiikkihin. Kun en tietysti sanoja tunne, niin ei ne kappalehet mulle auennu..

Mutta huomenna kohti uusia seikkaaluja: aamusta yritämmä päästä liikkeelle. Käymmä ensi törsäämäs Keskisellä ja sitte jatkamma siitä Ouluhun.

Mull’on vielä pakkaamata ja saunas käymätä ja kello on yhyreksän ehtoolla..

Palatahan taas astialle, ku pääsen kotia.

Viettäkäähän sillä välin erinomaasen hyvää kesää!

Jospa ny pääsis vihiroon lomavaihteelle. Eileen, kesken mehunkeiton ja pyykinpesun, tuli ystävä käymähän ja sovittihin, jotta meemmä tän’ehtoona kesäteatterihin. Ja torstaiehtoolla kans. Sitte perijantaina mennähänki jo sinne Milijoonarokkihin ja pyhänä lähäretähän kohti Oulua.

Sieltä kum' mä tuunki, niin oon jo varmasti niin persaukinen, jott’ei oo enää muuta vaihtoehtua, ku viettää loppuloma kotona töihinpääsyä orotellen.. Jospa ne klasit sais sitte vihiroonki pestyä.. (Eivät tunnu puhumalla putsaantuvan, vaikka m'oon kovasti yrittäny..)

Ihan omaa tyhymyyttäni tulin hankkineheksi ittelleni huomiselle päivää hommia. Käymmä nimittäin lauantaina isännän kans ostoksilla. On puhuttu jo pitkähän, jotta pitääs vaihtaa pakastin pienempähän, ku siel’ ei juuri nykyään oo enää mitää. Niinpä sitte lähärettihin pientä kaappipakastinta kattelemahan, ku meirän pakastin on rappusien alla, eikä sinne maharu korkia kaappi. Ja kaapin mä eherottomasti halusin, ku arkkumallinen on mun mielestäni niin hankala pitää järijestykses.

No, pakastin saatihin ja pistettihin se ehtoolla sitte paikoollensa, mutta kuinkas käytihinkää: ei ne vähääset marijat sopinukkaa sinne! Pistin vielä äireenki pakastimen päälle, mutta ei mahtunu vieläkää kaikki. Jouruun osan marijoosta pistämähän jääkaapin puolelle.

Niinpä päätin sitte, jotta keitän ne heti huomenis mehuksi ku ny on tälläästä surkiaa säätäki luvattu, jott’on ihan omialtaasta askaroora tuvas.

Molemmat velipoijat oli tänään puolisoonensa/morsmaikkuunensa kyläs. Meill’ oli oikeen hauskaa ja tuntuu tosi hyvältä, jott’ oltihin porukalla koos.

Äitee oli kuulemma siirretty ”lomalle” Kurikan puolelle samojen omistajien toisehen hoitokotihin, joka sinne on ny justihin perustettu. Eikä meille ollu kellekkää ilimootettu mitää! Olivat kyllä velijelle sanonehet, jotta ovat yrittänehet molemmille flikoolle soittaa. Mulle ei ainakaa oo tullu sellaasta puhelua.

Tosin täs meirän kylällä on kuulemma justihin sellaanen kolomen antennin katvealue, johona ei taharo kuulua. Joskus kuulemma ilimoottaa, jotta yhteyttä ei saara, vaikka mulla on puhelin auki ja oon täs kotosalla.

Lomasta on jo ensimmäänen viikko takana – kauhistus, kuinka nopiaa tää aika menöö!

Oon yrittäny ny sev’ verran eres liikkua, jott’oon käyny kaupas polokupyörällä. Hain urheeluliikkehestä mittarinki siihen, jott’on mukaveet ku tietää, palijoko kertyy kilometriä. Ny ei mittaris oo vasta ku yks kauppareissu (vajaat kahareksan kilometriä), jott’ei vielä passaa oikeen hirviästi kehuskella. Ja mun tuntien, ei niitä kilometriä siihen muutenkaa kovin ripiästi kerry. Nykki jo vähä piskotteli tänä aamuna. Voin hyvinki päättää, jotta siivous saa hoitaa tämän päivän kuntoolun virkaa.

Oon nimittäin imuroonu ja pyhkiny laattiat. Käyyn välillä vain vähä haukkoomas jotaki ja meen sitte vielä pyhkimähän pölyt.

Velijen porukka tuloo Ruottista, pitää vähä enimpiä eres levitellä tasaasemmin...

Sitte olis tarkootus vielä teherä raparperipiirakka kaffetpöytähän, mutta sitä varte mun pitääs polokaasta ensi sinne kauppahan, jotta sais ranskankermaa täytteehin.

Voi olla, jott’ei taas pyhän aikana palijoosin tänne kerkiä, jotta oikeen hyvät pyhät kaikille!

Jaahas! Sit’on sitte jo yks päivä lomasta lusittuna. Ihanhan täs alakaa hirvittämähän, jotta loppuu kesken koko loma..

Oltihin lauantaiehtoona Tuuris Keskisen Vesan järijestämis Milijoonatanssiis. Siel’oli Bjurströmin Marco ja Satulehdon Merja kertomas tanssiista, oli nuoren kilipatanssiparin esitys ja Baila-Baila –tanssikoulun esitys ja välillä sai rahavaski pyörährellä parketilla.

Vähiltä piti, jott’ei jääny menemätä, ku täälä rupes piskottelohon. Ja sitä paitti m’olin niin pirun pahalla päällä, ku sovitin vaattehia ylleni ja totesin, jott’oon justihin ku yhyreksännellä kuulla raskahana! Voi kiesus ku pisti vihakseni! Löysin lopuuksi sellaasen tantun, jok’ei ny justihin menny joka mukkaa pitki ja niin päätettihin, jotta käyrähän ny ainaki kattomas.

Siel’oliki sitte hieno, isoo paviljonkiteltta tanssilaattian yllä, jott’ei ollu mitää hätää. Sielä tarkeniki oikeen mukavasti. Tanssittamas oli Susanna Heikki ja Karavaani ja puolen yön mais Johanna Pakonen ja Omenapuu-orkesteri. Tykästyyn hirviästi Susanna Heikin murteesehen!

Varpahat oli märstinä jo hyvis aijoon ennen kemujen loppua. Totesimma, jotta samapa tuo, jos lähtis vaikka kotia. Mitä sitä ittiänsä kiusaamahan.

Pyhä meni sitte – havaattemata. En tierä, tuliko tehtyä muuta mainittemisen arvoosta ku käytyä äitejä kattomas.

Eileen käymmä poijan kans Seinäjoella. Ja saimma ”kivoja” klaappia autohon. Olimma kotia päin tulos, ku jostaki tuli jotaki auton klasihin. Emmä keriinny näkemähän mitä ja mistä. Kolahti vain kovaa. Ja klasihin tuli jäläki. Kotia tultua päätin kattua tarkemmin sitä klasia ja havaattihin, jotta nokkapellis oli ainaki viis jäläkiä ja apukuskin puolohooses pystypalakis vielä lisää.

Ja isäntä kattoo mua ku olsin varsin pahoonpirelly autoni. Ihan ku mua ei olsi jo valamihiksi harmittanu ittiäniki!