Aamulla töihin ajellesnani ajattelin, kuinka ihanaa on, ku on lämmintä ja aurinko paistaa. Mua ei enää harmita eres se, jotta tuo aurinko alakas räköttämähän vasta kum’ mä tulin töihin. On palijo mukaveet aamulla nousta ylähä ja lähtiä töihin, ku on aurinkoosta. Ja saanhan mä tauot ja ehtoot viettää sitte pihalla.

Eileen ehtoollaki käytihin ensi 10,5 km:n pyörälenkillä isännän kans ja sitte ehtoolla mä vielä käyyn perkaamas kukkapenkkiä. Tosin siit’ ei juuri ollu hyötyä, ku kukat on sielä rikkaruohojen seas kasvanu sellaasiksi hontturooksi, jotta ku rikkaruohot otettihin pois, ne kukat hojaantuu pitkin ja poikin. Ja jotta tuho olis täyrellinen, tramppas koira pitkin ja poikin kukkapenkkiä kus’ se halus tulla kattomahan, mitä ihimeen mielenkiintoosta mä sieltä oikeen löyrän..

Tänään saan tietokonehen kotia! Jeeeee!! Pitää kattua, saanko ny skannerin toimimahan. Se pitää tietysti taas asentaa uurestansa.

Eileen ehtoolla isäntä lähti hakohon turvekuormaa ja arveli sielä menövän niin kauan, jott’ ei viitti enää sej’ jäläkihin lähtiä pyöräälemähän. Niinpä mä lähärin ittekseni – ja tietysti osuun menöhön justihin sellaasta kujaa, johona on tietyö menos. Vähältä, jott’ ei ravistellu hampahista paikkoja irti.. Mutta onneksi sit’ ei ollu kovin pitkältä. 12 kilometriä ajelin kaikkiastansa.

Kotia päästyä pistin saunan lämpiämähän ja ku isäntä kotiutuu, pääsimmä saunoomahan. Ja puoli kymmeneltä torkuun jo tv-tuolis. Ei ku maata! Vartin yli nelijä koira sitte taas herätti. Sen piti päästä pihalle. Kovin tuntuu kylymältä yö. Aamulla isäntä sanooki, jott’ ei oo ollu ku nelijä astetta lämmintä. Hrrr! Syksyäkö se jo teettelöö?

Eileen pistin taas tietokonehen pakettihin ja lähärätin uurestansa huoltohon. Siinä vissihin näytönohojaan krenaa. Oon ny sitte taas työkonehen varas. Päivät menöö kyllä, ku töis sentäs pääsöö konehelle, mutta ehtoosin pitää keksiä jotaki sijaastoimintaa toistaaseksi, jott'ei tulsi kovin pahoja vierootusoireeta.

Eilisehtoo meni mukavasti, ku käyymmä ensi vajaan 14 kilometrin pyörälenkillä, sitte meni pari tuntia television ääres ku kattoon ensi Housen ja sej’ jäläkihin Cashmere Mafian.

Aamuyöllä sitte heräsin vähä ennen nelijää ja kiekkasin toista tuntia ennen ku taas sain unen päästä uurestansa kiinni vähä ennen kellon soittua.

Aamu oli kalasia ja sumuunen, mutta nyj’ jo paistaa aurinko komiasti ja kaffettauko vietettihin ulukona. Lämmin päivä tuloo nykki.

Ihanaa kesää kaikille!

Perijantaiehtoona isäntä lähti taas hoitamahan autokuumettansa. Pongas leherestä jonku vanhan Toijotan, jota lähti sitte kattomahan. Yritin kyllä sanua, jotta hinnasta päätelleen siin’ on jotaki vikaa. Mutta isäntä vain ähitti, jotta kus’ s’on justihin katsastettu, niin ei siinä voi olla. Takaasi tultuansa se sitte totes, jott’ oli katsastusmies vissihin ollu hyvällä tuulella, kun oli menny katsastuksesta läpi. Oli kuulemma tuulilasi sellaases kunnos, jotta olis menny vaihtohon, takavalon olla kämmenen kokoonen ruostetpaikka ja kilometriäki jo yli 400 000. Ei kuulemma ollu niiv’ viriä ku hänen autonsa.. Jotta se siitä autokuumehesta – tällä kertaa.

Eileenen päivä meni teatterin, hyvän ruaan ja viinin merkiis. Liiton paikallisosasto järijesti linija-autoretken Halakosaaren kesäteatterihin. Sielä esitetähän Markku Pölösen kirijoottamaa Onnen maata. Pääosis on mm. Oskari Katajisto ja Kalevi Haapoja. Lisäksi mukana on mm. Pablo Seppä.

Linija-auto lähti matkahuollosta 12.50, perillä Lappajärvellä oltihin vähä puoli kolomen jäläkihin, ku väkiä noukittihin matkav’ varrelta ja yks pariskunta oli jääny kyyristä Seinäjoella, niin niitä pirätettihin sitte orottelohon Lapualla. Näytelmä alakoo kolomelta.

Esitys oli justihin niin hauska ja hervotoon, ku kesäteatterihin vain sopii. Siihen sisältyy mm. taksi (vanha Foortti, jonka rekisterinumero oli ONN-1) ja punaanen pappa-Tunturi, jolla Pablo Seppä huristeli. Kotokylältänsä maailmalle lähteny Tenho tuloo taksilla kototilallensa yllänsä vuokrapuku. Kotitilaa isännöö vanhempi velii, joka pistää Tenhon töihin, vaikka Tenhua ittiänsä miellyttääs enemmän tanssiminen ja flikkaan vokottelu.

Sää suosii: helteestä auringonpaistetta. Tosin niillä, jokka istuu etupenkiis auringonpaistehes, oli varmasti tukalaa. Linija-autos ei haitannu, siitä ilimastoonti piti huolen.

Esityksen jäläkihin siirryttihin Alajärvelle Punaisen Tuvan Viinitilalle, johona meill’ oli ruokaalu. Aiva syntisen hyvää ruokaa! Kaharem’moista salaattia, salaatinkastiketta,  uusiapernoja, kaharem’moista kalaa, punajuuriraastetta, maustekurkkuja, vihanneslaatikkua, possunfilettä kastikkehes, ruisleipää ja porkkanasämpylöötä, maitua, kotikalijaa, vettä tai sitte taloon viiniä. Jäläkiruaaksi kaffet/tee ja unelmatorttu.

Sen päälle otin vielä 8 cl taloon puolimakiaa valakoviiniä. Myymälästä käyyn ostamas lahajooksi 2 pullua Mansikkamaa- ja 1 pullon Vadelmatar –marijaroseeviiniä, 1 Pikkuvalkkaripullon ja ittelle yhyren Vadelmatar-pullon. Yhtehensä maksoovat 42,-.

Alajärveltä lähärettihin sitte iloosis tunnelmis ja vatta täynnä kohti kotua. Matkahuollos oltihin joskus puoli yhyreksän aikoohin ehtoolla. Reissu oli mukava eikä ollu hinnalla pilattu. Matkoonensa ja ruokinensa ja teatterilippuunensa maksoo meille vain 25,-/nuppi.

Kotomatkalla mietiin, jotta kuinkahan koira on pärijänny. Jotta mahtaakahan olla palijo siivottavaa, jos ei s’oo jaksanu pirätellä. Mutta ei mitää!

Kattoomma Selviytyjät ja sitte mä jo alakasin kymppiuutisten aikana pilikkimähän nojatuolis, niin siirryymmä heti niiren jäläkihin nukkumahan.

Tai – sen, mitä ny sai nukuttua. Koira nimittään otti yöllä sitte takaasi ne kaikki pissareissut, mikkä silt’ oli päiväm’ mittahan jääny tekemätä. Ensimmäänen herätys tuli varttia vaille yks, toinen puoli nelijältä, kolomas viireltä ja varttia yli kuus se tahtoo ruokaa.. Sitte ku isäntä nousi aamulla ylähä ja pisti makuukamarin oven peräsnänsä kiinni, niij’ jottei koira pääsny mua herättelöhön, mä posotin yhyreksähän asti.. Kyllä teki sopivaa!

Ylähä noustuani pistin pyykkikonehen hyrräämähän, tiskikonehen samoon ja laitoon ittelleni aamupalaa. Hain päivän postin ja lujeskelin sen kaikes rauhas pihalla auringonpaistehes.

Oon yrittäny voikukkarauralla kaivaa karroja ylähä kukkapenkistä, repiä siar’ruohua (= vesiheinää) kukkatarhasta sillä tuloksella, jotta kukat kärsii enämmän ku rikkaruohot.. Ja mun selekä. Sitä karvasteloo ny vietävästi.

Kun saan vielä viimmeesen konehellisen pyykkiä ripustettua narulle, lähäremmä ensi äitejä kattomahan, sitte siskoon miehen syntymäpäiville (1. lahajpullo).

Huomenna vien toisen lahajapullon työkaverille, jolla oli synttärit lomansa aikana. Se tuloo huomenna töihin. Jos olis vaikka vähä mukaveet töihinpaluu..

Ja huomenna vien koneheni taas huoltohon. Tään näytönohojaan ei vissihin oikeen taharo piisata. Kokeellahan, paranooko tilanne, kus’ se vaihretahan. Se tosin tietää taas sitä, jotta oon viikon iliman konesta. No, töistä pääsöö vähä ainaki vilikaasemahan.

Ja jospa mä sitte sillä aikaa saisin taas jotaki tehtyä tuon kirijanki suhteen. En oo teheny ainakaa parihin viikkohon mitää..

Ihania kesäpäiviä teille kaikille!

Eileen alakoo vihiroonki se kauan orotettu kesä! Oomma töis nauttinu kaffitauoolla auringosta ja istunu vissihin "vähä" lakisääteestä pirempähänki sielä. On ollu vielä hilijaasta. Puhelin soi vain harvakseltansa. Mutta eikähän pian rupia väki tulohon lomilta takaasi ja toivottavasti sitte vilikastuu.

Oomma isännän kans käyny ny sitte pyöräälemäs ku ei sateella oo teheny mieli lähtiä sotkemahan sinne kurakkohon. Eileen ajettihin 16 km, tänään 18 km

Täs on taas kohta viikko menny ja kaikel’laasta on keriinny tapahtua.

Flikka tuli kotia keskiviikkoehtoolla. Isäntä krillas ja mä tein salaatin, jotta saatihin flikka ruokittua. Taisi mennä kymmenehen ehtoolla ennen ku syötihin.

Torstaina se nakkas mun töihin ja lähti shoppaalemahan festarivaattehia. Ehtoolla vielä meni treffaamahan serkkuansa ja sen sulhasta.

Perijantaina se meni sitte Rock-Perryhyn kouluaikaasen kaverinsa kans. Oli yötä tämän kaverin poikaystävän kämpillä. Kämpän omistaja itte oli ollu Iron Maidenin konsertis.

Mä ostin perijantaiehtoolla pari komiaa säilytyslootaa, johonka ajattelin järijestää askartelutarvikkeheni. Niitä ku on ympärihinsä sielä ja täälä ja tuola.

Lauantaiaamulla sitte rupesin siihen hommahan. Meni vissihin monta tuntia, mutta sain melekeen kaikki mahtumahan niihin lootihin. Jotaki maalia vielä jäi vaatehuonehesehen.

Johonaki vaihees otan sitte sen vaatehuonehenki käsittelyhyn. Käyn loota looralta läpi sielä olevat kolehet ja heitän turhat menöhön. Mulle on vihiroonki tullu se vaihe, jotta pystyn pistämähän jotaki poiski ku oon ensi nelijäkymmentä vuotta keränny ja säästäny kaiken nurkkihin.

Flikka tuli lauantaiehtoolla kotia. S’oli jalakapuoli tullesnansa. Joku isokookoonen, humalaanen nainen oli rusahuttanu sen pikkuvarpahan ihan mustaksi narikkajonos.. Siinä junaa orotellesnani tuli juttusille nuori, pitkä, komia mies VR:n taminehis. J

 Kotia tulles piipahrettihin hakohon evästä Burger Timesta ja syöntyämmä meinasimma mennä saunahan, mutta arvakkaapa, kuka oli unohtanu laittaa sen lämpiämähän.. Vaikka junalle lähties pyörsin vielä piharappusilta muka laittamahan sitä päälle. Höh! Unohrin koko saunan, ku havaattin, jotta sielä roikkuu pyykkiä narulla. Kääriin ne vain pois ja lähärin uurestansa pihalle.. Tämä rementia alakaa olla jo tosi pahas mallis.

Pyhänä tein pizzaa ja syönnin jäläkihin käytihin flikan kans äitejä kattomas ja vähä kävelyttämäs. Ei tehty pitkää lenkkiä, ku flikan varvas oli kipiä. Istuttihin sitte hetki siinä Tuulikellon pihalla.

Piipahrettihin kaupas ja kotia tultua keitettihin pullakaffeet. Sitte mentihin kaivelemahan matoja ja lähärettihin ongelle Kyrkösjärvelle. Flikka sai pintahan pienen särijen tai salakan, mutta se pääsi irti ennen kus’ se sai sitä käsihinsä. Sitte isäntä sai jonku 15-senttisen lahanan. Mä sain vissihin peräti 8-senttisen affenen ja flikka vielä toisen samam’moisen. Oli sev’ verran tuulista, jotta aallokos ei yhtää havaannu ku lahanat käyy syömäs marot pois koukusta. Enkä saanu yhtäkää nostettua vaikka ne kävi närppimäs.

Eileen flikka toi mun taas töihin. Töiren jäläkihin lähärettihin sen kans suoraa Seinäjoelle. Olin tilannu sille sieltä KultaKeramiikan mustia mukia. Niiren tuotanto ku lopetetahan kokonansa ja täm’ oli viimmeenen satsi, mitä niitä saatihin Seinäjoen liikkeesehen. Otettihin sille lisäksi 2 syvää lautasta.

Sitte käytihin ruokakaupas hakemas krillattavaa ja viimmeesimmäs Yhteishyväs ollehen Ruoka-liitteen mansikka-marenkimalijojen tarvikkehet, jotta saatihin teherä jäläkiruokaa. Syönnin jäläkihin oltihinki sitte kaikki ihan ähkys.

Ja isäntä lämmitti saunan. Jostain syystä se ei jättäny sitä ny mun vastuulleni..

Tänään flikka sitte lähtööki takaasi Ouluhun. Oli mukavaa saara pitää sitä täälä näinki pitkähän!

Poikaa ei juurikaa oo kotona näkyny. S'on ollu töis tai flikkakaverin kans. Vähä välillä käyrähän kotona syömäs tai rahaa pyytämäs tai suihkus ja vaattehia vaihtamas. Muuten ollahan aiva menom'muas.

Ai niin! Ja eileen oli leheres uutinen, jotta linnuntietä 2,5 - 3 km:n pääs meiltä oli susi jääny auton alle. Pitää vissihin ruveta vähä kattomahan koiran perähän kun sen päästää pihalle.

No niin. Sitä s’on ny taas. Arkista aherrusta. Ensi näytti siltä, jotta eihän täs mitää, mutta jopa on palijastunu isoo urakka, jonka selevittämises menöö varmahan toista kuukautta. Ku pitää teherä kuitenki muitaki töitä samalla.

Ja se pisti kaikkista eniten vihaksi ku sekä maanantai että eilinen oli aurinkoosia ja lämpöösiä päiviä. Onneksi tänään on jo satanu kaatamalla. Olis kelijuttanu ihan vietävästi, jos säät olis heti muuttunu hyviksi, ku mun työt alakoo.

Maanantaina käyyn töistä päin kampaajalla. Kummasti piristi. Kampaajall’ on myös lahajatavaramyyntiä ja ku yhyren työkaverin perheesehen on syntyny poika, niin otin sieltä samalla työkaverien yhtöhöösen lahajan sille. Eileen ehtoolla töistä mennesnäni hain vielä vauvakortin lahajan lisäksi.

Niij’ ja maanantaina mua orotti runoystävän runo-deco. Kattelin niitä hienoja sivuja ja samalla ku sormet syyhys päästä itte väkertämähän sinne omaa sivua, tuntuu, jotta niiren hienojen töiren jäläkihin on kynnys aika kova.. Otan omasta sivustani kuvan sitte ku saan sen valamihiksi, mutta en pistä sitä vielä tänne, jott’ ei Krisse sitä näje ennen aikojansa. Se saa nähärä kaikkien sivut vasta sitte, kus’ s’on valamis ja lähtöö sille takaasi. Kiusaa s’on pieniki kiusa, eikö? ;)

 Eileen ku pääsin kotia, vaihroon epäviralliset ylle ja pistin pyykkikonehen pyörimähän ja hain kuivat pyykit pois narulta ja kääriin kaappiihin. Ku sain pestyt ripustettua narulle, lähärimmä pyöräälemähän. Ei tehty ku vajaan 10,5 km:n lenkki. On ollu niin huonoja keliä, jotta tänä kesänä ei oo vielä eres 100 km kasas.

Tän’ ehtoona tuloo flikka kotia. S’on menos pyhänaikana Rock-Perryhyn ja tuloo samalla reissulla kotona käymäs. Kattotahan, koska taas kerkiän tänne jotaki preivata. Yritän käyrä eres lukemas, mitä teille muille kuuluu.

niinhän siinä sitte käytihin, ku pelijättihinki. ei ny justihin tullu ämmiä äkehet selijäs, mutta ei palijo toisinkaa. alakoo nimittään ukkoostaa justihin siinä, ku meirän oli tarkootus lähtiä seinäjoelle. mutta satoo tai ei, mä halusin tähkän keikalle. niinpä lähärettihin. vettä tuli niij’ jottei pyhkijät oiken tahtonu keriitä.

auton jätimmä vapaurentien vartehen huoltiksen pihalle ja siitä sitte sateev’varijojen kans käveltihin tangokarulle. vettä tuli niil’ lujaa, jotta olimma polovista alahappäin ihan märkiä ja kuras, ku piskot präiskyy karusta kintuulle.

väkiä oli kuitenki kerääntyny jo lavan etehen orottamahan eikä kukaa antanu satehen pilata tunnelmaa. tai en ainakaa mä antanu pilata. jäimmä vähä kauemmas lavasta, jotta minäki lyhkääsenä ihimisenä näkisin jotaki. yleensä mun etehen tuloo aina joku hujoppi, niij’ jott’ em’ mä näje mitää. ny näin meleko hyvin koko aijan.

ukkooskuuro rupes loukkoolemahan sopivasti ennen keikan alakua. koivuusta ja lehemuksista vielä varisi tuulen kans jonku aikaa niskahan.

keikka oli justihin niin hyvä, kuv’ vain tähkältä voi orottaa. tuli heiluttua ja laulettua joukos. ja vaatteekki kerkes siinä jo kuivahtaa. takkiaki piti johonaki välis riisua, ku alakas tulla lämmin.

olimma sikäli huonos paikas, jotta olimma lähellä porttia, niin ihimiset änkes justihin meirän kohorasta aina suuntahan tai toisehen. häirittivät, ryökälehet! ja isännän vierehen osuu seurue, joka höpötti kuulemma koko aijan. Mä en onneksi sitä kuullu, mutta isäntä kehuu, jotta häntä häiritti. meni keikasta palijo ohi, ku toiset puhuu vieres.

1½ tuntia meni köykääsesti kuunnelles ja keikaj’ jäläkihin siirryttihin festaripuistohon. siel’ ei kuitenkaa vielä tapahtunu mitää, niim’ me mentihin sitte syömähän makkaroota karun toiselle puolelle ruokatelttahan. siin’ oli vieres karaoketeltta eikä mulle voi suurempaa kärsimystä olla ku kuunnella sitä! min’ en ymmärrä mitä niin pahaa m’oon teheny, jotta sinne jouruun. kunhan en ikänä itte saisi sellaasta kohtausta, jotta pitääs päästä laulamahan, ku en kerran osaa. em’ mä tuomitte ketää, joka sitä laulaa, mutta min’ en vain kestä kuunnella. se on varmasti ihan mukavaa niistä, jokka siitä tykkää.

isäntä mun armahti sitte, ku saatihin syötyä. siirryttihin takaasi festaripuistohon orottamahan katri ylanderin esiintymistä. s’oli vissihin sellaanen rario novan sponsorooma juttu. sielä ainaki oli novan mainoksia joka paikas ja joku nuori poika jakeli novan mainoksilla varustettuja puhallettavia ”rytmipatukoota”.

paikall’ oli vain kourallinen väkiä. ei varmahan kunnolla sataa ihimistä ollu siinä lavan eres. kalijateltas oli ehkä samav’ verran.

ylanderinkaa musiikki ei oikeen iske meikälääsehen. tuntuu jotenki vähä hengettömältä ja pliisulta. makuasioota tietysti. kattelin yhtä pikkuflikkaa, oliskahan ollu vielä kouluskaa, ku se lauloo joukos. osas sanat ulukua!

ja sitte alakoo taas vaihteeksi sataa! kymmenen aikana rupes olohon jo niiv’ vilu, jotta päätimmä lähtiä kesken keikan pois. ostimma matkalla metrilakua ja sitä vetelimmä sitte ehtoolla.. kotomatkalla satooki taas oikeen reippahasti. torettihin vain, jotta kyll’ oli hyvä, ku lähärimmä pois.

katutanssia ei siis eileen harrastettu ollenkaa. ihan vaan keikuttihin itteksensä musiikin taharis (tai ainaki yritettihin musiikin tahtihin..)

kotia tultua käyyn ruokkimas kanin ja samalla kattoon saretmittarin: 16 mm. aamull’ oli ollu 25 mm, eli yöllä oli sitte satanu vielä 9 mm.

tämän päivän ohoJelmasta mua kiinnostaas anna abreu ja pauli hanhineimi & hehkumo sekä tämän vuoren tangokuninkaallisten esiintyminen tangokarulla.

Eileen ehtoo meni tanssillisesti paremmin. Tyhymempiki mies hoksaa, ku pitää sellaasen protinan ku minä..

Käytihin kattomas – ja tassimas (jeee!) tangokarun Silja lavalla Henri Stenroth & Fantasia. Sen setin jäläkihin siirryttihin Tangolavalle, johona esiintyy Teuvo Oinas & Select. Ja sen esityksen aikana alakoo aurinkoki paistaa. Se tiesi sitte sitä, jotta ku olin pukenu erellisehtoon kylymyyren mukaasesti, niin tanssies tuli jo hiki. Mullaki nahkatakki yllä. Hiki virtas selekää pitki, niij’ jotta piti jo takki riisua pois päältä.

Teuvo Oinas & Selectin -setin jäläkihin sitte siirryttihin taas Silja lavalle, mutta siel’ oli Jenna & Fantasia ja niin jatsahtavaa musiikkia (Laila Kinnusen kipalehia), jotta mun ei yhtää iskeny se.

Niimpähän päätettihin sitte lähtiä kävelemähän tangoareenalle. Opastehien mukahan sinne olis ollu vain puoli kilometriä, mutta tanssikengillä flintaten tuntuu, jott’ olis ollu puolitoista!

Kattottihin sitte hetken yläaulan klasista sinne tanssiparketille ja torettihin, jott’ ei oo muuten meirän paikka. Sielä oli vain niitä kärenalitanssijoota, jokka oli pukeutunukki sitä mukaa. Oli pönkkähamesta ja näyttäviä liikkehiä. Ne muutama harva lavatanssihiihtäjä, joka oli tohtinu joukkohon, meni pitkin nurkkia, jott’ eivät olsi tiellä. Musiikkiki oli sellaasta beat-musiikkia, jota ei meikäläänen osaasi eres tanssia.

Isäntä muuten havaatti, jotta nämä näytöstanssijat ei ollenkaa taputtanu bändille. Ilimeesesti orottivat, jotta heille taputettaas..

Niimpä sitte lähärettihin talasimahan takaasi.. Jalaat rupes olohon aika sököt jo siinä vaihees. Ja kello melekeen puoli kymmenen, jotta suunnattihin sitte suoraa autolle ja lähärettihin kotia.

Aamulla taas paistoo aurinko ku heräsin, mutta täs päivän mittahan on menny pilivehen ja sateella tuo taitaa uhkaalla. Mutta vaikkahan sitte sataas ämmiä äkehet selijäs, niin hyvis aijoon ennen seittemää nakitan itteni Silja lavan tuntumahan, ku Lauri Tähkä & Elonkerjuu tuloo esiintymähän. Täytyy kattella helapää –koru kaulahan.

Ja matalakantaaset kengät jalakoohin. Kengistä muuten näki, kekkä on kokenehia tangoolijoota. Niill’ oli matalakantaasia kenkiä. Ahkerilla tanssijoolla tanssilenkkaria. Mutta oli sielä sitte niitäki jokka oli tullu näyttäytymähän. Ei sellaasis asuus ainakaa tanssimahan pysty..

 Poika soitti tuos hetki sitte ja kysyy, jotta arvaas, mitä hän teki eileen. Mä tietysti heti, jotta jotaki pahaa? Sanoo, jotta ei ny ihan niinkää, mutta hän otti ittellensä kulumalävistyksen. Just! On se siitä puhunu, mutta m’oon ajatellu, jott’ ei se tohori, kus’ se pruukaa pyörtyä verikokeeski. Oli se nykki menny kanttuvei..

Kyllä nuo mukulat koulii vanhempiansa. Em’ mä enää eres hätkähtäny. Silloon ku flikka otti ensimmääsen lävistyksensä, m’olin niin kiukus jotta löin sille luurin korvahan, jott’ en sanoosi mitää sellaasta, jota mun pitääs kauhiasti katua ja pyyrellä anteeksi.

 Sitä paitsi flikka on joutunu ny tuola kosmetologikoulus ottamahan kaikki lävistykset pois naamasta. Kieles sillä vielä on. Ja korvarenkahat sai olla. Sit’ ei perusteltu millää hygieenisyyssyyllä, niin ku mä ensi kuvittelin, vaan sillä, jott’ ei se sovi koulun imagohon. (Onko tämä sitä tasapäistämistä?)

S’oli flikalle kova paikka, sillä ne lävistykset oli osa sen imagoa. Mutta niin kovaa se halus sinne kouluhun, jotta oli valamis uhuraamahan ne, vaikka itkuki välillä tuli. Nyt ku kuunteloo, kuinka hyvin se pärijää koulus ja selevästi on innostunu siitä, niin tietää, jotta se on teheny oikian ammatinvalinnan.

Ei maar. Pitää tästä vissihin kauppahan, jotta saarahan haukata jotaki ennen ku lähäretähän taas tanssahtelemahan.. Lauri Tähkä saa aiva varmasti jammaalemahan.

Poika soitti tiistaiehtoopäivällä, jotta lähtisinkö hänen kans housukaupoolle. Oli kattonu jokku valamihiksi, joita teki mieli. Olin aiva otettu, jotta ku vielä kelepuuttaa äiteen kaveriksi kaupoolle. Pian kuitenki hoksasin.

Poika nimittäin eherootti, jotta mentääs mun autolla. Hän haluaas kuulemma kokeella sitäki. Täs oli sille kaks hyötynäkökohtaa: säästyy hänen pensansa ja äitee vois hyväs lykys heltyä maksamahan ne housut.

Olivat muuten melekoosen uskomattomat: taskuja, vetoketjuja, kettinkiä. Painoovakki ties kuinka palijo. Mutta poijan naama loisti, kus’ se sai ne. Saas nähärä, kuinka ne pestähän. Ei varmahan tohori konehesehen pistää.. Ja hellyynhän mä ne sitte maksamahanki. Oli niistä onneksi eres 20% alennusta, mutta jäi niille sittekki vielä hintaa 55,20.

Eileenen päivä alakas sateesena ja kattelin sitte tuota Tangomarkkinooren ohojelmaa ja mietiin, jotta jos oikeen on surkia sää ehtoolla, niin ei sinne viitti lähtiä. Varsinki, ku ei voi kovin myöhälle olla, ku isännäll’ on töitä.

Päätettihin, jotta ei mennä. Sitte yhtäkkiä mä alakasin kumminki sanomahan, jotta jos sittekki.. ku on kerran lipukki ja pääsööhän sieltä pois, jos on kylymä tai alakaa oikeen sataa. Ja niim’ me sitte joskus seittemän mais lähärimmä.

Mentihin ensi vaihtamahan liput rannekkehisihin. Siel’ oli jo täys karuselli. Joku vähä ”onnellinen” setä vaatii flikoolta ranneketta, jotta hän pääsöö tangoalueelle. Flikat yritti seliittää, jotta serän pitääs ensi ostaa lippu, jota vastahan saa sitte rannekkehen. Jott’ei he voi sitä tuosta nuov’ vain kellekkää antaa. Yhtäkkiä setä karijaasi aika uhkaavasti flikalle, jotta ”Oo sinä hilijaa!”. Flikkaraukka aiva täräji, mutta aina vain sen piti kohteliahasti yrittää esittää serälle, jotta hän on pahoollansa, mutta rannekkehen saa vain lippua vastahan.. No, setä siitä poistuu ja me saimma omat rannekkehemma. Menimmä sitte tangokarulle ja kattelemahan finalistien esiintymisiä. Kylymä tuuli puhalteli, mutta ei enää satanu.

Ei me kaikkia finalistia keriitty näkemähän, mutta niistä, jokka näimmä, nousi suosikiiksi Antti Ahopelto ja Hanna Talikainen.

Kylymä rupes tulohon siinä seisoskelles ja alakoo jo suomeksi sanottuna vi***taa, ku ei isäntä yhtää ollu sinne päinkää, jotta veis tanssimahan.. Siinä sitte meni ohi joku setä verryttelytakis ja pyöräälyhousuus ja isäntä tuumas, jotta hänki laittaa ens kerralla verkkarit. Johonka mä sitte lohkaasin, jotta em’ mä taira sua ens kerralla ottaakkaa joukkohon, ku ei eres tanssimahan pääse.  ”Ai, haluaasiksä tanssia?” ”Voi h*****tti, en tietystikkää. Mähän oon aina inhonnu tanssimista.”

Jos mies on eläny mun kans yli 30 vuotta eikä vielä oo hoksannu kuinka palijo mä tykkään tanssimisesta, niim’ mitä voi päätellä miehen älykkyysosamäärästä? Sen, jotta s’on puurosaappahan tasua! Voi jumankekka, jotta m’olin kataannuksis!

No vei se mun sitten tanssimahan ja seliitti, jotta hän pelekäs tätä asfalttia, jotta ku ei se yhtää luista. Hei haloo! Se sama asfaltti oli muillaki tanssijoolla ja niin ne vain tanssii ahkerasti.

Siitä kyllä risuja järijestäjälle, jotta olis sen asfaltin voinu eres lakaasta. Nys’ siel’ oli karkiaa soraa pinnas. Ja joku luiskakohta. Kauhia tanssia, ku alusta vietti alahap’päin.

No, me lähärettihin sitte kotia jo puoli kymmeneltä, ku isännän piti töihin. Ei siis kuultu kaikkia finalistia.

Kotia tultua mä paistoon ittelleni pussillisen kevytpopkornia ja päästelin ne Beckiä kattelles napahani. Mistä seuras se, jotta kaikki veriki meni vissihin mahahan, ku mua alakas palella niin heleskutisti. Koko ehtoona en enää lämmenny. Nukkumahan mennes piti vetää villasukat jalakoohin ja villatakki yöpairan päälle.

Puoli viireltä aamulla koira pyysi pihalle ja silloon sitte jo tarkenin riisua ylimäärääset yötaminehet.

Tänään näyttää sää ihan yhtä harmaalta. Mutta kyllä mä taharon kumminki tangoolemahan. Harmi vain ku Mamba esiintyy vasta yhyreltätoista ja Anna Eriksson vasta puolen yön jäläkihin.. Jää neki näkemätä. S****na, ku nuo isännän työt haittaa mun hauskanpitua!

Oonko mä vähä pahalla päällä? Ai niin, miten niin vähä? Oon oikeen kunnolla ketutuksis.

Tuo sääki! Mä räknäsin, jotta vissihin 5-6 aurinkoosta päivää on tälle lomalle osunu. Sanoonki, jotta vaarin tästä hyvityksen: uus loma korootettuna ja sillä lailla, jotta aina ku aamulla herätesnäni näjen, jotta aurinko paistaa, niin soitan töihin, jott’ oon lomalla.

Isäntä meinas, jotta onnistuuskahan. Mä vain tuumasin, jotta vois saara heti kerralla piremmältäki vapaata..

Mutt’ em’ mä viitti teille ny tämän enämpää kiukkuulla.

Jaa niin. Flikka oli käyny kattomas tikrun kuvia ja laittoo viestin: Hieno tatska!  Mitäs ite tykkäät? Oli heleppo vastata: Munkin mielestä se on hieno.

Tästä mun klasist' on suora näköyhteys poijan rakentamahan linnunpönttöhön, jok' on ripustettu koivuhun. Siin' on kirijosiepon pesä (ollu jo monena kesänä), mutta ny näin, kuinka käpytikka yritti päästä pöntölle. En oo ikänä tienny, jotta tikakk käy pikkulintujen kimppuhun. Kirijosieppo on oikeen tervetullu tälle markille, kus' sitä sanotahan paarmalinnuksiki. Putsaa ötököötä tehokkahasti pois kiusaamasta ihimisiä. paarmoja täälä nimittäin piisaa.

Viimme yönä oli ollu pakkaasta. Olinki haistavinani, jott’ on kylymä, ku puoli viiren mais päästin koiraa pihalle. Ja yritin tihirustaa, jotta onko se kuuraa vai kastetta, ku nurmikko näytti niin valakooselta.

Eikä lämmintä ollu vielä puolilta päivinkää, ku käyyn istuskelemas pihalla. Heti tuli kylymä, ku aurinko meni pilivehen. Onneksi se ny kumminki paistaa aina välillä. Teköö tosi palijo mielialalle!

Lupasin aluunperin pistää tänne kuvan vasta ny, ku tiikeri on kaharen viikon ikäänen ja parantunu. Otin ny uuren kuvan ja voi toreta, jotta nyv’ vasta näkyy sävyt kunnolla. Kaks viikkua sitte oli vielä niin palijo mustetta ja rupiaki tietysti, jotta se näytti mustemmalta ku onkaa. Pistän kumminki vertaalun vuoksi kuvat vieretysten.

Kaks viikkua sitte.                     Tänä päivänä.

Vaikka kuinka etukätehen sanoon, jotta loma on aina lomaa, huomaan, jotta ei se ihan niinkää mee. Kyllä se sää vain ihan huomaamata vaikuttaa mielialahan. Kelijuttaa ja masentaa, ku viimmeenen lomaviikko on menos ja aina vain sää jatkuu samam’ moisena. Eipä oo juurikaa tarvinnu tällä lomalla nenäänsä pihalle pistää hienua ilimaa ihastellaksensa..

Mä yritän olla silti marajamata. Onhan mulla juhannuksesta vielä kaks lomapäivää jälijellä. Otan sitte johonaki kohtaa pirennetyn viikonlopun, ku säät sallii. Tai siis ku muut on pitäny ensi lomansa.. Eli aikaasintansa elokuun loppupuolella. Mutta silloon useen onki hienoja keliä. Tosin yöt oj’ jo pimeetä ja yöt viileetä niij’ jotta alakaa jo haiskahtaa syksyltä.

Tämän päivän käytän pyykinpesuhun. Normaalistihan mä pesen pyykit pyhänaikana, mutta nyt ku oon kerran kotona, niin mulla on kyllä näin arkenaki aikaa.

Siinä s’oli. Yhyren päivän kesä. Eileen oli niin heleskutin kylymä pohojoostuuli ja lämpyä vain 12 astetta, jotta mietiin, onko mitää järkiä lähtiä jokirantahan palelemahan vaikka sinne tulis kuka hyvänsä esiintymähän. Mutta niin se vain tuo nuuka luontehenlaatu taas pisti pukemahan lämpööstä ylle ja matkahan. ”Ku on kerran liput ostettuna.” Ja pareet oliki, jott’ oli ostettuna. Yli 1000-paikkaanen katsomo oli jotakuinki täynnä. Portilta sai vielä seisomapaikoolle lippuja.

Kyllä sielä tarkeni, ku oli pukees eikä tuuli justihin sopinu kohoralle. Mutta Mamban poijat oli varmahan aiva jääs, ku paitahiaasillansa olivat esiintymäs. Ja niihin varmasti passas tuuli. Miksarille erityyskiitokset; kerranki konsertti, johon’ ei korvat särkyny ja laulajan ääni kuuluu hyvin. Sai sanoosta selevän.

Konsertti kesti tunniv’ verran. Piremmältäki olsin tärkiää kuunnellu. Mutta ymmärrän kyllä, jott’ ei se ollu esiintyjille ollenkaa mukavaa vaikka väkiä oliki palijo.

Artis olis ollu ”jatkot”, Suomipop-pileet, mutta mitäs me vanhat homeskorvat muuta ku suoraa kotia. Ja suorahan sanottuna isäntä oli niin ruokkuamattoman näköönen, jott’ en olsi sen kans kyllä keherannu mihinkää mennäkkää. Mies oli ku mettärosvo; monen päivän parransänki naamas. ”Ei hän havaannu.” (Tästä aiheesta ja parista muustaki riittääs yhyren plokiv' verran tulikiven katkuusta tekstiä, mutta annan ny olla..)

Sev' verran koukattihin kotomatkalla, jotta krillin kautta ajettihin. Ja kum’ mä sain oman kepappini syötyä, niin mun tuli niin kova vilu, jott’ en koko ehtoona enää lämmenny. Käret oli ku jään klaparehet ja jalakoja paleli. Ikävää! (Pitikö syörä niin palijo ja raskahasti, jotta kaikki veri meni mahahan ruokaa sulattelohon?!)

Otettihin muuten eileen pitkästä aikaa päivällä parin tunnin kauneusunekki siinä. Mä kuulin, jotta isäntä hornas olohuonehen soffalla, niin mä painuun flikan kämppähän sängylle maata ja nukuun oikeen sikiästi pari tuntia. Vielä ei unien kauneusvaikutuksista oo havaantoja, mutta epäälenki, jotta s’oli hirasvaikutteesta laatua.

Ne päikkäri ei yhtää vaikuttanu yöunihin. Kahareksan tuntia melekeen nukuumma sittekki. Isäntä taisi nukkua piremmältäki. Lujeskelin aamun leheren kaikes rauhas, käyyn suihkus ja tälläsin hiukseni ja kattoon pari tuntia televisiotaki ennen ku lähärettihin äitejä kattomahan. Ei sitä raukkaa kukaa muu käy enää kattomas. Tai käy, mutta palijo harvemmin ku me. Eikä mekää käyrä ku kerrav’ viikos.

Kotia tultihin kaupan kautta ja sitte isäntä krillas. Käyyn kopistelemas poijanki syömähän. Siel’ oli morsmaikkuki, mutt’ ei sille kuulemma kelevannu. Epäälen, jott’ ei vain keherannu tulla.

Tänään on ollu mun lomani tähän asti komeen päivä. Aurinkua ja lämpyä on riittäny. Oon istunu kirijan kans parvekkehella niij’ jott’ or’ ruvennu jo oikeen työstä käymähän. Hiki tuli nimittään siinäki.

Löysin pakastimesta vielä rasiallisen joulunaikaasia lanttu- ja porkkanalaatikoota. Otin ne sulamahan ja vietettihin pikkujoulua.. Olis ollu erellispäiväästä riisipuuruaki, mutta sit' ei kumpikaa sitte enää jaksanu syörä.

Tuuli on ollu melekomoinen, mutta ehtoja kohti se vähä laantuu, niij’ jotta lähärimmä isännän kans pyöräälemähän. 12 kilometriä tänä päivänä. Ja keskinopeus vähä hiipuu eilisestä. Ei ollu enää ku 16,2 km/h. Ei siis olla mitää kilipapyöräälijöötä. Mullaki on sellaanen yli 50 vuotta vanha Cresentti, mutta sitä parempaa pyörää saa hakia. Siihen oj’ johonaki vaihees laitettu sellaanen 2-vaihteenen kappa, josta taaksep’päin polokaasemalla saa vaihrettua köykääsemmän eli raskahamman vaihtehen. Sillä m’oon hyvin pärijänny nämä vähääset pyöräälyni.

Isännäll’ on joku poliisien huutokaupasta huurettu vaihrepyörä.

Oon ottanu täs maharollisesti pyöräälles karottamani 12 kilokaloria takaasi vetelemällä napahani pussillisen kevytpopkornia.. Ja ny on huulet aiva ruvella suolasta. Täytyy tasapainoottaa tilanne klasillisella mansikkasiideriä... Jaa niim' mikä laihrutus?

 Huomenehtoolla meemmä sinne Mamban konserttihin. Ei oo luvattu enää yhtä lämpööstä eikä sinne jokirantahan paista enää ehtoolla aurinko, jotta pukia saa ja pitää varautua siihej’ jotta siel’ on sääskiä. Hyi!

Olin sitte eileen ehtoolla kaverin kans kesäteatteris Peräseinäjoella Kalajärven rannalla Aisamäen Kesäteattaris, mihinä Peräseinäjoen Pennihäät ry esitti farssin nimeltänsä Turismiprojekti.

Osuu onneksi komia ilima eikä sääskistäkää ollu riesaa. Katsomo tuli melekeen täytehen, mik’ ei sinänsä oo ihime ku näytöksiä on kaikkiansa vain kuus.

Näytelmän käsikirijootus on Matti Wanteen ja sen on ohojannu Sari Lepistö.

Näytelmä kertoo pienen kunnan haavehista saara turistia houkuteltua paikalle. Sitä varte oli perustettu toimikunta, johonka kuuluu neljä naista ja ryhymän vetäjänä toimii kunnaj’johtaja. Lisäksi rekrytoontiyrityksestä oli tilattu turismikonsultti, mutta kieliongelmien takia paikalle tupsahti tallinnalaasflikka, joka luuli tullehensa palakatuksi kolohoosin kirijanpitäjäksi, mutta suostuu kyllä sitte turismikonsultiksi, ku kerran tänne asti oli tullu.

Esitys alakoo laululla, jonka kuppilan Maija lauleskeli kaffilaansa siivoollesnansa. Kuppila oli esitykses keskeenen paikka. Sielä pirettihin turismiprojektin työryhymän palaverit, kun kunnantalooll’ oli maalausremontti kesken.

Samoon kuppilaa piti kantapaikkanansa nelijän miehen seurue, johonka kuuluu entinen piolokian lehtori, paikallisleheren toimittaja sekä Lörtsy ja Torttila, joittenka elämän keskeenen sisältö oli kulta. Lapin Kulta.

Kunnantaloon maalausremontti oli näytelmän taustalla hilijaanen mutta hilipiä tapahtuma, jota oli sivusilimällä hauska seurata: välillä sielä heitettihin pituutta maalipensseliillä, välillä pirettihin pitkää ruokatuntia tai huilattihin muutev’ vaan tai sitte toisinansa kevennettihin olua nurkan takana ja herätettihin sillä pahennusta.

Näytelmäs oli kaikki hyvän farssin ainekset ihimissuhure- ja asiasotkuunensa ja näytelmähän sisälletyt lauluesitykset oli valittu huolella kulloosehenki kohtahan sopiviksi.

Pois lähties voitihin kaverin kans toreta, jotta tälläästä kesäteatterin pitää ollakki. Kevyttä ja viihryttävää, niij’ jotta kotialähties huomaa hymyylevänsä.

Tänä päivänä en oo sitte teheny yhtää mitää tähärellistä. Paitti keittäny riisipuurua. Mutta seki tuloo tuola kerroskattilas melekeen itteksensä. Kuv’ vain joskus muistaa käyrä sekaamas, jott’ ei tuu kovin klimppiistä.

Ehtoolla käyymmä isännän kans pyörälenkillä. 14,11 km näytti mittari ja keskinopeureksi s’oli laskenu 17 km, jotta sitä lukua olimma vajaan tunnin tien päällä. Tuuli oli maharotoon ja tuntuu, jotta joka suuntahan oli vastatuuli. Ja isännäll’ oli kuulemma lesta päin persettä..

Pitkästä aikaa on ollu komia päivä!

Yllätin itteni ja lähärin pyörällä kauppahan. Ei siitä tuu ku knafti 7,5 km, mutta ajattelin, jotta pareet seki ku ei mitää.

Tosin jo alakumatkasta ajattelin, jotta olinkahan tyhymä, ku aurinko meni pilivehen ja heti tuntuu tuulenhenki kylymältä käsivarsihin.

Pitää ehtoolla varmahan pukia kesäteatterireissulle kunnolla. Tai ottaa ainaki varavaatetta joukkohon. Sääskiäki sielä järver’ rannas varmahan piisaa. Histecin otin jo heti aamulla. Eivät olovanansa justihin niim’ palijo sitte syö, ku on sisääsesti myrkyttäny ittensä.

No niin! Ny on rauha maas, ku miehet on töis ja mä saan viettää lomaa ihan ittekseni. Oikiasti mä nautin tästä suunnattomasti.

Mitää en meinaa teherä. Tai jos ny kalasopan keittääs valamihiksi siihen mennes, ku isäntä kotiutuu. Poijall’ on keikkahommaa, jotta se tuloo vissihin vasta joskus ens viikon aluus kotia.

Tänä aamuna oli viiren aikahan niin maharotoon sumu, jott’ ei kunnolla pihan yli nähäny. Mutta siitä se selekeni vähitellen ja välill’ on paistanu jo aurinkoki. Siinä aamulla pihalle kattellesnani hoksasin, jotta ohoraki on tullu tähkäpäälle ihan yht’ äkkiä! Mutta ollahanhan nyj’ jo heinäkuus.

Tänään ei oo saunoomisen lisäksi (paitti, jott’ ei tiikeriä saa vielä saunoottaa) muuta ohojelmaa, mutta huomenehtoolla meemmä kaverin kans kesäteatterihin. lauantaiehtooll’ on sitte se Mamban konsertti.

Yritin eilisen päivän olla ”ihimisiksi” syömisieni kans. Pysyyn salaatti-voileipälinijalla koko päivän ja aamull’ oli sitte 400 g köykääseet olo. Mutta mull’ on niin isoo urakka päästä haaveelemihini lukemihin, jotta tuollaanen yks nelijäsataa krammaa on ku hyttyysen pieru Saharas. Paitti, jos sais joka päivä sen nelijäsataa krammaa pois, niin sittehän s’ei olsi ku kaharen kuukauren urakka. Sehän ei tietysti oo millää lailla maharollista, mutta räknäsimpä tuos huvikseni.

Ei kai se kumminkaa muu auta, ku taas vain taas yrittää saara ittensä ruotuhun. Ku yht’ äkkiä havahruun, jotta joulun jäläkihin oon taas ihan salaa itteltäni kerryttäny painua lisää viis (5!) kilua!! Tätä menua min’ en maharu jouluna enää nahkoohini.

Kylläpäs mä ny oonki tänä päivänä tarkkanäköönen; havaattin tähkäpäät ja fläskini. Yök! (siis läskiille) Mitähäm' mä vielä hokaankaa, ennen ku päivä on lopus?

Ai niin, ja runot rupiaa olohon ny kasas. Nyt pitääs päättää, montako runua ja mikkä näistä valituusta. Siinä sit' onki tällääselle päättämättömälle pääv' vaivaa.