Heh! Tään päivän m’oomma isännän kans viettäny ostoksilla. Ensi aamulla lähärettihir’ ruokakauppahan. Käytihin kotona keittämäs välillä ja lähärettihin sitte kirpputoria kiertämähän. Kolome kirpparia kierrettihim, mutta mä tein sen sitte sitäki perusteellisemmin. Joukkohon nimittään tarttuu tavaraa melekeen yhyreksänkympin erestä… Eikös täm’ oo nys’ sitä talouslaman torijuntaa parahimmillansa? Ja toivottavasti joku on iloonen, ku saa mun tilittämät roposet. Mä ainaki oon iloonen onnistunehista hankinnoostani J Eli se käy henkisenki laman torijuntahan.

Tuolla rahalla sain pitkäl’ litanian tavaraa:

-       porta lucca –sandaalit 3,40

-       Marco Tozzi –sandaalit 5,-

-       Himin levy Deep shadows and Brilliant Highlights 2,-

-       Femme –strassifarkut (uurev’ verooset) 20,- (olivat vähä kallihit, mutta ku istuuvat niin hyvin, niin otin)

-       Elisabeth Shannon –liituraitahousut 5,-

-       onetwo –pitsisomisteenen paitapusero 4,-

-       eMMa –farkkuhames 4,-

-       Bluen harmaa hames, käyttämätöön 2,-

-       sara kelly by ellos –toppi 3,50

-       Lindexin pitsipusero 2,-

-       Elisabeth Shannon –pleiseri, käyttämätöön 25,-

-       Vero Modan harmaat housut 2,50 (hinta oli 5,-, mutta myitihin puolehen hintahaj’ ja mull’ on olemas justihin samanfärinej’ jakku)

-       Twicen shortsit 1,-

-       Reflexin ruutuhames 3,90

-       Nuevon puuvillahousut 3,20

-       perhoskoristeenen paperiveitti 2,-

-       lompsa 2,-

Huomenehtoolla oliski sitte tieros kesäteatteria ja ravintolaillallinen. Ammattiosasto järijesti eikä kustannukset huimaa: 18,-/nuppi.

Eileen ehtoolla saunas mietiin tämän kotiloman hyviä puolia:

Ei tartte

-      tällätä hiuksiansa (jos ei oo menos mihinkää)

-      pestä hiuksiansa joka päivä (jos ei oo menos mihinkää)

-      meikata (jos ei välttämätä tunnu siltä – ja mä voin kyllä lähtiä iliman meikkiä kauppahan tai kylähän, ei oo mulle kynnyskysymys)

-      piitata vaattehista, ku kotona voi haahuulla vanhoos verkkariis ja t-pairas ja lämpöösemmällä ilimalla vaihtaa verkkarit sortsiihin

-      lakata kynsiänsä

-      ei kulu turhan palijo rahaa (jons’ ei tee nettiostoksia)

Pyhä oli jo niinku pyhät aina: pyykkiä pesin koko päivän. Vaikka sit’ oli vain kolome konehellista, niin koko päivän siinä saa kluttaantumahan. Joka konehellinen pyörii reirut pari tuntia ja kuivausrumpu melekeen saman mokoman. Ev’ viittiny vierä kaikkia pyykkiä pihalle, kus’ satoo eikä terassin naruulle saanu mahtumahan ku osan.

Eileen isännän piti töihij’ ja must’ oli melekeen paras kohta lomas se, kum’ mä saiv’ vain kääntää kylykiä ja toreta isännälle, jotta mä huilaav’ vielä hetken…

Päivällä käyyn pyörällä Tokmannilta hakemas synttärilahajan siskoon miehelle, kirijastos hakemas lukemista ja ruokakaupasta täyrentämäs vähä jääkaapin sisältyä. Siitä tuli vajaat yhyreksän kilometriä. Enkä onneksi saanu vettä niskahani, vaikka näytti lähties vähä uhkaavalta. Ei itte asias tullu vettä koko päivänä.

En keittäny mitää, ku erellispäivääsiä krillimakkaroota oli jääny niin palijo. Teiv’ vain salaatij’ ja lämmitettihin makkaroota lisäksi. Ei ollu tarves syörä kovim’ maharottomasti, ku tierettihij’ jotta synttäriillä sitte taas syörähäv’ vaikka mitä herkkuja.

Oli kiva nähärä siskoonflikkaki. Se ku asuu Helsingis asti eikä turhan useen nähärä. Sem’ mies oli kaverinsa kans moottoripyörillä menos kohti pohojoosta ja poikkesivat siinä syömäs matkav’ varrella ja jatkoovat sitte kaffittelujej’ jäläkihin matkaansa.

Ehtoo meni Housen ja Nousukauren seuras. Mikä taas muistutti mulle, jotta aiva turha haaskata aikaansa elokuviev’ vahtaamisehen. Ne ku on yks toisensa jäläkihin pettymyksiä. Tämänki piti olla komeria. Mistä kohtaa? Vai onko mun huumorintajus vikaa?

M'oon niin Karvinen!

Maanantaina lähärettihin Ouluhun vanhaankorin kautta. Orotettihin ensi isäntä töistä, syötihij’ ja käytihin kattomas äitejä. Oliskahan ollu joskus kuuren, puoli seittemän mais, ku lähärettihin. Vettä ripsii koko matkan Ouluhun, mutta perillä nähtihin ihana, punaanen auringol’lasku. Nukkumahan meno siirtyy tiistain puolelle, kuv’ vähä evästeltihiv’ vielä ennem’ maata menua. Flikka huolii muv’ vierehensä 120 senttisehen sänkyhynsä ja poijalle pistettihin peti laattialle.

Tiistaina sateli, mutta me päätettihin olla piittaamatta siitä ja lähärettihin kaupungille ostoksille. Flikka löysi vaikka mitä, mutta poijalle ei löyretty ku aluushousuja ja sukkia. Ittelleni mä ostin t-pairan. Käytihin syömäs Amarillos ja ehtoo meni sitte kämpillä ähkyä poties.

Keskiviikkona mentihin keilaamahan. Ikänä ennen en ollu keilannu, mutta jostaki se pitää alaata. Hauskaa se oli! Pitkät kynteni jouruun uhuraamahan keilaukselle. Rupesivat nimittäär’ repeelemähäj’ ja niin mun oli parasta leikata ne kaikki lyhkääsiksi. Flikka varootti etukätehej’ jotta oikia käsi ja vasen kankku tuloo kipiäksi ja niinhän siinä käytihin, etenki ku ei muistettu venytellä. Jokahinev’ valitti paikkojansa, mutta onneksi s’oli tervestä kipua. Keilauksej’ jäläkihin käytihin kiiruhusti syömäs Hesburgeris, ku flikan piti viireksi töihin. Hesburgeris oli niin hyvä ilimastoonti, jotta tuli ihan kylymä. Flikan tultua töistä otettihiv’ vähä kalijaa ja siideriä ja tyhyjättihin yks viinipullo ja pelattihin Trivial Pursuitia ja Kimbleä. (Joo-o, sitä lasten peliä!)

Torstaiaamulla nuoripari kävi kattomas asuntoa, josta n’on kiinnostunehia. Isoo, saunallinen kolomio vastavalamistunehesta taloosta ja jonka keittiö/olohuone (tupakeittiö) oli maharottoman isoo. Niill’ on ny täs muutama päivä aikaa miettiä, mitä teherä. Kun ne tuli sieltä, lähärettihin taas shoppaalemahan. Käytihin Kärkkäisellä ja kaupungilla poikettihin Romeo ja Julia –nimisehen liikkeehin, josta mä löysin sen, mitä silloon aijat sitte niin hartahasti ettiin: pikkurillisormuksen! Eikä maksanu ku 7,60! (Sterling-hopiaa.) Flikka osti ittellensä korvarenkahat ja pikkurillisormuksen seki. Poika osti uusia päitä kulumakoruhunsa. Ja sitte taas syömähän: tällä kertaa Raxihin, johonka poika halus. Mä osasin pitää nyv’ varani, enkä syöny ittiäni ähkyhyn. Tosin siihen saattoo olla osasyynä, jotta Raxin evähät ei ny ihan oo mun ykkösherkkujani… Kämpille tultua mä käytin sitte koiran pihalla, ku flikka valitti, jotta hän on niin ähkys, jott’ei hän kykene.. Flikan töirej’ jäläkihin käytihin vielä koirapuistos, johona koira sai juosta syrämmensä kyllyyrestä. Tosin siinä kuumuures ei kauaa jaksanu juosta. Mutta kotia s’ei olsi halunnu millää lähtiä. Ehtoo meni sitte vain oleelles.

Perijantaiaamulla käytihin ensi kaupas ja tehtihin tällä kertaa ruoka kämpillä. Vävypoijan alakuki tuli meirän kans syömähän. Ruaaj’ jäläkihim’ mä vielä tiskasin ja sitte lähärettihin poijan kans kotua kohti. Navikaattori ajatti meitä jostaki aiva ihime kautta, mutta selevittihin toki sieltäki tutummalle reitille. Kotona oltihij’ joskus puoli kahareksa tai kahareksan mais.

Mull’ oli kyllä tosi mukava viikko kun sain olla muksujen kans! Ei me keriitty minigolffihin eikä Tietomaahan, mutta jospa sitte jollaki toisella kerralla.. Ja valitettavasti jäi näkemätä vävykokelahan bändin keikka Qstockin jatkopaikas, mutta ku poika halus välttämätä kotia jo perijantaina, jotta kerkiää Vauhtiajoohin..

Isäntä oli viemäs siskua miehinensä ja heirän naapuripariskuntaansa siskoon mökille. Mä kerkesin puraata laukut ja laittaa kaikki tavarat paikoollensa ja lukia viikol’ leherekki ennen ku isäntä tuli kotia joskus kymmenem’ mais.

Oli ihanaa nukkua omas, leviäs petis! Aamulla vaihroon petivaattehet ja sitte lähärettihin ensi äitejä kattomahan, sieltä koukattihin apteekkihin, kauppahan, pankkiautomaatille ja autua tankkaamahan. Sitte oli tarkootus käyrä kirijastos, mutta eipä tuo sitte ollukkaa näköjään lauantaisin auki vaikka niiren palautuskuitis niil’ lukooki.. Vähä pisti vihaksi ja ajattelin antaa siitä palautetta. Nym’ mull’ ei sitte oo viikol’lopuksi muuta lukemista ku runokirijoja. Paitti voihan sitä tietysti vanhoja kirijoja lukia toiskertoohinki..

Kotia tultua keitettihin uuretperunat ja syönnij’ jäläkihin isäntä lähti velijensä työ siirtämähän koiranhäkkiä kotua mökille. Ja minä tietysti livahrin heti tänne..

Vihiroonki se kauan orotettu loma on totta! Ja sääki ov’ vielä ihan kohorallansa.

Flikka soitteli (vaihteeksi) suunnitelman muutoksesta: tulooki ny iliman koiraa. Koira jää vävypoijan aluulle hoitohon siksi aikaa.

Se muutti sitte munki suunnitelmia: varasin meille pyhäehtooksi liput Kajon viimmeesehen Tankki täyteen –esityksehen. Jeee, mä näjen sen sittekki!

Alakuviikosta olis sitte tarkootus lähtiä pohojoosta kohti.

Tuuv’ varmahav’ vielä pyhänä kurkkaamahan tänne, kum’ maksan seuraavan kuul’ laskut pois. Näjen sitte palijoko mulle jää törsöörahaa.

Pitäkää ittestännä huolta. Mä annan kuulua sitte ittestäni, kut’ tuumma takaasi. Aurinkoosia päiviä!

Pitkä yöuni takana jälleen kerran. Ja silti tuntuu, jotta väsyttää. Ehkä se johtuu tästä tekemättömyyrestä.

En oo tänään teheny muuta ku pesny kolome konehellista pyykkiä ja kääriny kuivaa pyykkiä kaappiihin.

Isäntä hoiti taas ruokapuolen. Krillas lihaa ja makkaraa.

Äitejä käytihin kattomas ehtoopäivällä.

Muuten päivä on menny lukies, ristikkoja ratkoes, työvaattehet kattelles ja lorvies. Viimmeenev’ viikko ennen kesälomaa. Maanantaij’ ja perijantain oon taas yksin töis.

Flikka soitti eileen ehtoolla ja pisti vielä kerran suunnitelmat uusiksi: se tulooki ensi tänne lauantaina ja lähäremmä sitte maanantaina tai tiistaina Ouluhun. Sille oli tullu uusia töitä vielä sen 24. päiväj’ jäläkihij’ jott’ ei se olsi voinu lähtiä kumminkaa meiräj’ joukos tänne, niinku suunniteltihin.

Isännällä puolestansa alakaa työt maanantaina, jotta se ei pääse joukkohon. 

Nukuuv’ viimme yönä ihanat yhyreksän tuntia. Ylähä noustuani kannoon petivaattehet tuulettumahan. Ruaaksi teij’ jauhaliharisottua. Siinä käytihiv’ vain niij’ jotta siitä tuli ihan syötäväksi kelepaamatoonta. Tuli nimittään suolaa ihal’ liikaa.

Tai kyllä me ny söimmä sitä, ku ei muutakaa ollu…

Päivällä oli puhet lähtiä Kauhajoelle Sotkan kesäteatterihin kattomahan Tankki täyteen. Ja lähärettihinki, mutta meirät pyörrytettihin tien päästä: näytös oli loppuhum’ myity, eikä meill’ ollu lippuvarausta. Ajattelin sitä kyllä viikolla, mutta luotin siihej’ jotta ”ei ennenkää oo ollu niin täynnä, jott’ ei kahta olsi mahtunu”…

No, tultihin sitte takaasi ja käytihin Museokahvila Edlas kaffeella.

Nys’ sataa ja on kovasti mustan näkööstä taivahar’ rannas.

Tartu hetkeen. Älä jää roikkumaan. – Eino Vastaranta –

Tämä mun pitääs sisäästää. Mulla tahtoo olla paha tapa jäärä kiinni vanhahaj’ ja monta hetkiä om’ menny ohi ilimaj’ jott’ olsin uskaltanu tarttua niihin..

Mieli arkkitehti, kieli rakennusmestari. – Erkki Juhani Melartin –

Näin se on. Pääs pyörii ensi asia, joka pitääs saara kirijootettua johonki muotohoj’ ja sitte sitä kielen avulla alakaa pärvöttöhön paperille. Tuloksena on sitte mitä milloonki..

Tein eileen ehtoolla masentavan havaannon kut’ tulin saunasta ja erehryyn pysähtymähän isoon peilin eres. Seisoon siinä sivuuttaasij’ ja järkytyyn näkemästäni. Ensimmäänen sana, joka tuli mieleheni oli ROIKKOMAHASIKA.

Sellaanen on oikiasti olemas (vietnamilaanen minipossu). Mun kohoralla se ’mini’ ei vain pirä enää paikkaansa, mutta mä oonki suomalaanev' versio.

Siis ihaj’ järkyttävää, kuinka nopiaa sitä huomaa ny yhtäkkiä menövänsä alahappäin. Kruppi rupiaa roikkumahaj’ joka paikasta. Sellaasistaki kohorista, mihin’ ei ennen eres ollu mitää roikkumahan.

Ja kuinka muhkuraaseksi ja kruttuuseksi sit’ on muuttunu muutenki kaikin puolin. Pitää vissihin oman mieler’rauhansa takia hävittää kaikki peilit huushollista.

* * *

Ja ihan ku pistehenä iin päälle: Mull' on täälä töis Princess-teetä, johon' on mietelauseeta. Tänään sain aamukaffettunnilla tämän: Elämän matkamittaria ei voi nollata. (Erkki Juhani Melartin) - Se on ihan totta, mutta kulukuvälinehestä olis voinu tietysti pitää vähä parempaa huolta..

Toisnayönä oli lämpötila käyny pakkaasen puolella ja merkannu vähä pernav’varsia. Siitä huolimata saatihin eileen maistaa ensimmääset uuretpernat omalta maalta. Voiko olla parempaa kesäherkkua!! Meill’ ei oo ku muutama pieni tarhanpätkä, mutta siitä ne syörähän maalta päin. Lisukkeheksi piisaa kuppinuputes (= kuppihin voita, suolaa ja kuumaa maitua) ja leipä. Mmmm!

Söin itteni niin ähkyhyj’, jotta piti vierä isoo mahani huilaamahan hetkeksi soffalle – ja tietysti mä nurkahrinki siihen. Isäntä tuli mun herättöhöj’ ja sitte lähärettihin äitejä kattomahan, ku ei pyhän aikana käyty. Meinattihin ensi mennä polokupyörillä, mutta näytti taivas sev’ verran uhkaavalta, jotta päätettihin sittekki mennä autolla. Eikä keriitty ku muutama sata metriä kotua, ku alakas piskottelohon. Ja tuuliki oli niin kylymä, jotta mun tuli vilu vaikka vain autohon kävelin.

Äitee oli saanu aurinkoosina päivinä jo nahkansa poltettua ja sen kesii käsivarret. Eikä mitää rasvaa ollu. Pitää muistaa vierä rasvapurkki, kum’ mennähän seuraavan kerran.

Flikan kans soiteltihin eileen ja tehtihin suunnitelman muutos: me meemmäki ensi Ouluhuj’ ja tullahan sieltä sitte porukalla tänne kotia, ku sill’ ei 24. päiväj’ jäläkihin oo ny uusia työkeikkoja tieros. Kerkiää sitte olla vähä pirempähän täälä. (Voi mun lompsaparkaa!)

Viimme yönäki vetelin oikeen kunnon yöunet. Reirut yhyreksän tuntia tuli hornattua. Ylähä noustuani pistin pyykkikonehen päälle ja rupesil’ lakkaamahan kynsiäni.

Raija nimittään viestitteli mulle eileej’ ja haastoo mua Vanhahan Paukkuhun kattomahan Housut pois –musiikkinäytelmää. Ilimam’ muuta lupasil’ lähtiä. Sovittihij’ jotta Raija tuloo hakohon mun yhyrem’ mais, ku esitys alakas kaharelta.

Onneksi ei satanu ja Paukun sisäpiha oli sev’ verran tuulelta suojas, jott’ ei tullu kylymäkää. Hattua pitää nostaa näyttelijöölle, jokk’ on rohkiasti lähteny mukahan tähän nimenomaasehen näytelmähän. Ja ne vei esityksensä loppuhun asti – Full Monty – niinku alakuperääsen esityksen nimi on.

Hauskanki n’oli siitä saanu, vaikka talousvaikeuret ja työttömyys ei oikiasti ookkaa naurun asioota. Antti Pääkkönen ov' valloottava esiintyjä ja hyvä laulaja.

Kotia tultua pyykkisouvi jatkuu ja sitte paistoo aurinkoki jo niin lämpööstä, jott’ oon istunu parvekkehella lukemas ja tuli oikeej’ jo hikiki. Ihana päivä!

Kyllä teki sopevaa nukkua oikeen kunnon yöunet. Taisin nukkua liki yhyreksän tuntia ja tunsin pitkästä aikaa olevani hereellä sängystä noustesnani.

Niimpä olin aamupalaj’ jäläkihin sev’ verran virtaa täynnä, jotta päätin sulattaa pakastimen. Siel’ ei palijo mitää ollukkaa. Kaikki pakastehet mahtuu yhtehen kylymälaukkuhun. Jäätä siel’ oli enämmän. Oli joskus jääny ovi auki ja sehän oli vetäny melekoosehej’ jäähän. Sain aika kauan sulatella ennen kup’ pääsin kuivaamahan. Föönillä puhaltelin lämmintä henkiä jäiren niskahan.

Sitte pistin yhyren konehellisen pyykkiä pyörimähän ja ku tänään on sarep’päivä, niin kuivasir’ rummus ne, mikkä sielä sai kuivattua.

Ruoka kuitattihin pakastehesta löytynehellä pinaattikeitolla. Kanam’munaa lisäksi, niin sillä jaksaa kyllä tällääsel’ laiskan päivän.

Puolen päiväj’ jäläkihin istuttihin teeveen ääres vahtaamas Vaalianpunaasta pantteria ja Kaikki rakastavat Raymondia. Ihan sopiva rentoutumishetki.

Kattelin tiikerikakur’ reseptiv’ valamihiksi ja meinasin teherä sen, ku hoksasij’ jott’ ei meill’ oo kermaa ja maitoki or’ rasvatoonta. Sain hyvän tekosyyn olla tekemätä.

Sitte kattelin virkkausohojehen. Voisin teherä tänne työhuonehen pikkuikkunahan verhokapan. Lankaa ei tietysti ollu enkä viittiny sitä vasitel' lähtiä hakohon. Sitte joskus, kum' malli on ny tieros.

Täytyy tunnustaa, jotta vanhaksi ov’ vissihin tullu. Tämä lämpö ja tämä viikko yksin töis ov’ vieny mehut kyllä aika tarkkahan. En oo jaksanu pyöräällä enkä teherä oikeej’ juuri mitää muutakaa. Ov’ väsyttäny ja valavottanu.

Onneksi on perijantai. Ja jos hyvin käy, niin työkaverin sairasloma loppuu tähäj’ ja s’on taas ens viikolla töis.

Mull’ ov’ vielä kaks viikkua lomahan. Flikkakaa ei pääse tulemahan kotia niin ku aluuksi meinattihin. Sille oli tullu kolome työkeikkaa ja viimmeesin niist’ on perijantaina 17. päivä. Se lupas sitte lauantaina tulla kotia. Ja meinas, jotta jos sitte tiistaina 21. päivä lähärettääs  ajelemahan Oulua kohti, kus’ sill’ on sitte taas töitä jo keskiviikkona. Ostij’ jo Gorillahani Metku-kalterit. Tarkootus olis, jotta Metku matkustaas tavaratilas.. Saas nähärä, mitä mieltä koira itte on asiasta.

Flikka on kuulemma suunnitellu meille kovasti ohojelmaa: Tietomaa kierretähän aijan kans, hohtokeilaamas ja minigolffaamas pitääs käyrä. Ja hän haluaa vierä meirät johonki hyvähän piffipaikkahan syömähän. Piisaako suunnitellut kolome päivää?