M’oon kerranki melekeen sanatoon. Syrän on tyhyjää täynnä – ja kipiää ikävää - eikä tieto oo oikeen keriinny vielä mennä perille.

Siskoom’ mies soitti aamulla, jotta siskoo on nukkunu pois. Tuntuu, jott’ ei se voinu mennä näin! Ei sen pitäny mennä näin! Sirkka tuntuu aina niiv’ vahvalta ja sisukkahalta. M’olin lauantaina ihav’ varma, jotta kaikki om’ menos parempahan päin. M’olin hyvinki toiveekas, jotta Sirkka siitä kuntoutuu, enkä eileen eres kyselly kuulumisia. Tänään piti olla lisätutkimuksia ja ajattelij' jotta soitan tän'ehtoona, jotta mitä niistä sanottihin.

Mutta kus’ s’oli valamihiksi teho-osastolla, johona on paras maharollinen apu saatavis eikä sekää auttanu, ov’ vain torettava, jotta s’oli ny Sirkan aika lähtiä. S’oli eileev’ valittanu rintakipua ja jott’ on sellaanen olo, niinku ei ruoka sulaasi. Oliko se sittekki syräv’ vaikka ei syränfilimis ollu mitää näkynykkää?

Soitin heti aamulla tierom’ molemmille veliille ja äsköön soitin flikalle kesken koulupäivän. Isäntä lupas kertua poijalle, kus’ se herää. Sirkka ja Erkki oli poijan kummit.

Vaikka aamulla huusin surenkollua kotona, päätin kumminki tulla töihin, ku ei täälä ny ollu muitakaa taloushallinnon ihimisiä tänään. Ja täälä vähä saa pois ajatuksia tapahtunehesta, mutta työteho on aika nollilla. Ja kyllähän Sirkka on koko aijan mieles. Ja Erkki! Mitenkä se jaksaa, kuj’ justihin oma äitee kuoli vajaa viikko sitte ja ny tuli vielä toisekki hautajaaset järijestettäväksi ja ittekki ov’ vielä toipilas.

Sitäki surej’ jott’ ei Sirkka saanu nähärä toista lapsel’lastansa, joka ov’ vielä äitinsä vattas. Tyttären esikoonen. Sirkka oli sille kutonu nutuj’ ja myssyj’ ja tossut ja se murehtii niitäki sielä sairaalas, jotta kuj’ jäi napit puuttumahan nutusta ja toisen tossun takasauma neulomata ja silikkinauhat ostamata…

Ehtoolla mum’ pitääs mennä kertomahan äireelle. Pelijättää, kuinka osaan kertua ja kuinka raskahasti äitee tään ottaa, kus’ se ottaa meillekki näil’ lujille. Pitää pyytää, jotta hoitajat vähä seuraas sev’ vointia. Yöhoitajaa siel’ ei oo omasta takaa. Toisten osastojen yökööt käy vain kierrolla.

Nym’ musta tuntuu, jotta pää halakee. Mä palaan taas joskus päivittämähän kuulumisia. Pitäkää ittestännä huolta!

* * *

Tähäl’ loppuhuv’ vielä runo, jonka kirijootin Sirkalle n. 1½ vuotta sitte ja yllätin sen lukemalla tään naistenillas. Sirkka sanoo, jotta pistin ser’ rääkymähän (= itkemähän). Ny om’ muv’ vuoroni itkiä. Mull’ on niin ikävä sua, Sirkka!!

 

Sisareni, siskoseni

 

Samaa lihaa ja verta,
tuntenut minut koko ikäni.
Ei ole ollut aikaa,
jolloin et olisi kuulunut elämääni.

Sisareni, siskoseni,
kuka minua ymmärtäisi
niin kuin sinä?
Yhteinen historia
eikä selityksiä tarvita.
Sinä tunnet minut,
minä sinut,
puhumme samaa kieltä.

Sisareni, siskoseni,
tukeni ja turvani.
Kannustusjoukkoni
ja ystäväni.

Sisareni, siskoseni.

~ Isosiskolle, rakkaudella. Anne ~

 

 

 

Jos m’olsin kirijoottanu tämän viis tuntia aikaasemmin, niiku oli ensi tarkootus, niin tästä kirijootuksesta olis tullu palijo synkkeet.

 

Aamupäivällä nimittään siskoom’mies soitti, jotta siskoo ov’ viety ehtoolla ampulanssikyyrillä sairaalahan. S’oli saanu halavauksen. Vasen puoli oli halavaantunu ja on neuroteholla. Siinä vaihees tietysti maalasin kaikki maharolliset kauhukuvat mielesnäni ja pitkim’ päivääki mietiij’ jotta se mun aina vahava ja jaksava rakas siskooni makaa avuttomana sairaalas. Mietiin sitäki, jotta onko justihin tuo vahavuus ollukki sen heikkous. S’on aina vaij’ jaksanu ja huolehtinu kaikista muista ja jättäny ittensä vähimmälle.

 

Sanoon Erkille, jotta jos se menöö sairaalahan, niim’ mä tuuj’ joukkohon. Ehtoopäivällä - justihin ku olin aikees ruveta purkamahan syräntäni tänne - Erkki sitte soitti ja sanoo, jotta tuloo hakohom’ mua kuurem’ mais. Oli hyvä, kum’ menin. Sielähän se siskoo oli pikkuusena kum’ mikä, hätinä eroottuu peitom’ mutkasta, ku on niin pieni ja laiha. Mutta puhet ei enää ollu puurua eikä naama roikkunu. Ainua vaiva oli vasen käsi rantehesta alahap’päin. S’ei suostunu tottelemahan.

 

Vielä ei oo löyretty seliitystä. Kallokuva ja syränfilimi ei palijastanu aiheuttajaa. Maanantaina otetahan viipaleskuva, magneettikuva ja aivosähkökäyrä.

 

Kohtaus ei ollu antanu mitää muita ennakkovarootuksia, ku äkillisen kivun rintalastas. Siskoo oli lähteny pihalle ja paiskannu kuistille selijällensä maata ja nostanu jalaat kuistin pylyvästä vaste. Siitä sen sitte ampulanssikuskit vei.

 

Mutta jos mä yhtää siskuani tunnen, niin sehän pistää ne sormet tottelemahan.

 

 

 

 

 

Eileen aamulla löysin ikäväkseni tutun nimen leheren kuolinilimootuksista. Siskoom’ miehen äitee oli kuollu. (Siis siskoon anoppi.) Viesti velijelle: tuo töistä tullesnas suruv’valittelukukka. Ehtoolla mentihin sitte porukalla viemähän se. Siskoo oli miehinensä käyny kyläs vielä muutama tunti ennen kuolemaa eikä silloon kukaa olsi arvannu, jotta s’oli viimmeenen kerta kun näkivät mumman elos.

Sielä olles flikka soitti ja sanoo, jotta hänell’ on huono olo. Oli saanu jo kolomannen kerran jonku ouron ”kohtauksen”. Oli selvästi hätäännyksis soittaesnansa. Yritin patistaa lääkärihin, mutta sanoo, jott’ ei siihen aikahan päivystä enää ku OYS, joka on niin kaukana, jott’ ei viittiny lähtiä sinne. Orotteli poikakaveria treeniistä tulevaksi.

Vähä oli sellaanen mures sitte koko ehtoon. Pitää tänään soittaa sille, vaikka niill’ olis kuinka muutto justihin menos. Jos s’olis tänääv’ vaikka käyny lääkäris.

 

Päätettihin eileen hakia loput taimet taimitarhalta, ennenku alakaa satehet. Lähärettihin heti, kup’ pääsin töistä. Ostimma 2 keijul’lilijaa, yhyrev’ valakoosel’ lilijan, 3 unikkua ja 3 verikurijem’polovia.

 

Taimitarhalta tyyrättihim’ Prismahan. Käytihin syömäs Pressos ja tehtihir’ ruokaostokset. Sitte kirunk’ kyyttiä kotia ja istuttamahan plantut. Ensi pistettihin sauna lämpiämähäj’ jotta päästähän istutuksej’ jäläkihin saunoomahan. Tai istutusten ja Salakkarien, kus’ seki taas alakoo.. Ja sitte piti kattua vielä Lipstic Jungle ja 4D-dokumentti.

 

Kus’ se loppuu, meniv’ vielä pihalle, jotta otan kuvia tuosta altahan ympäriltä, kus’ sielä palaa valot. No ei oo oikeen kehumista mun yökuvillani.. Kuvat on epätarkkoja, vaikka kamera oli tällättynä tuolille. No, ajatus oli kumminki hyvä..

 

 

Tänään oliki sitte jo kalasieet päivä ja piliveelly on koko päivän. Vettä ei oo tullu kuitenkaa kum’ muutama pisko.

 

Kansalaasopiston ohojelma tuli. Vähä huonosti oli ny aeropikis ryhymiä. Toinen päivällä jo kolomelta ja toinev’ viireltä. Ilimoottautuminen on ens maanantaina. Täytyy yrittää siihev’ viirer’ ryhymähän. Jons’ ei pääse, niin sitte vois mennä painonhallintakurssille tai kuntolattarikurssille. Ja tietysti Pännärinkihij’ jos se vain alakaa. Pelijättää, jott’ ei saara tarpeeksi osallistujia.

 

Nyv’ vois sanua, jotta onneksi säätierootus oli kerranki vääräs. Yöllä ja aamulla vähä sateli, mutta päivä kirkastuu aurinkooseksi ja lämpööseksi. Oikeen ihana syyskesän päivä on ollu!

 

Tänään oon askaroonu normaalia pyhäaskarehiani: pyykänny, laittanu ens viikon työvaatteet oorninkihin, lakannu kynnet, käyny pyöräällen äireen työnä. Kulijetettihin sitä pienel’ lenkin. Takaasitulles isäntä houkutteli (ei tarvinnu eres kovin palijo houkutella) mun jätskille ja torettihij’ jotta näinkähän näm’ on kesäv’ viimmeeset jäätelöt. Jotta siinä meni sitte sen pyöräälyn hyöty..

 

Sitte oov’ vain nauttinu tästä ihanasta ilimasta: istuskellu terassilla ja parvekkehella lukemas. Vielä tarkenoo shortsiilla. Ihanaa!

 

Ehtoommalla sitte soittelin ensi flikan kans, sitte soitiv’ velijev’ vaimolle Ruottihin synttärionnittelut, kus’ se täyttää tänään pyöreetä vuosia. Muistamma sitte tuonnempana, kup’ pitäävät tyttären kans yhtöhööset juhulat. Flikallekki tuloo pyöreetä täytehen, tosiv’ vähä vähemmän ku äireellensä, vaikka molemmat ov’ vielä nuoria. J

 

Tänä aamuna nakkelin ensimmääseksi petivaattehet tuuleentumahan. Sitte lähärettihin kattelemahan tuonne altahav’ vierehen uutta istutettavaa. Samalla reissulla käytettihin mun kävelykengät suutarilla, kun niist’ on saumat ratkeellu. Jotta em’ mä aina vain uusia kenkiä osta. Hyvät kengät piretähäl’ loppuhuj’ ja korijootetahanki, jos se vain kannattaa.

 

Ostimma timanttituijan, sinilaakakatajan, keijul’ lilijan, ja 3 tainta kameleonttilehtä ja 3 kappalesta tarhasyysvuokkoja. Isäntä rupes mua esmentelöhöj’ jott’ ei siihen penkkihin enämpää maharu. Toisin kuitenki kävi. Meirän pitää käyrä hakemas vielä toinem’ mokoma lisää, jotta saarahan siitä jonkun näköönen. Mutta ei ny päästä käymähän ku aikaasintaan keskiviikkona. Se taimitarha menöö kuurelta kii ja mull’ on puoli viithen töitä maanantaina ja tiistaina. Olis ollu niim’ mukava saara  se valamihiksi asti saman tien. Mä suunnittelin ostavani siihev' vielä 2 keijul'lilijaa lisää, n'oli niin ihania ja yhyren valakoosen korkial' lilijan penkin keskelle. Sitte vois ostaa unikkua ja neilikkaa.

 

Kotia tultua syötihin, sitte laitoon puhtahat petivaattehet paikoollensa ja mentihin istutushommihin.

 

Istuttamisej’ jäläkihin katteltihin se Kielletty hedelmä. Kyllä flikan nimi siel’ oli maskeeraajan assistenttiej’ joukos. J

 

Ja sitte mur’ rupes teköhöm’ mieli syötävää. Lupasin ittelleni, jotta saan teherä yhyrev’ voileivän, kunhan oon ensi käyny lenkillä. Ajettihiv’ vähä vajaat 14 kilometriä. Mennes oli heleppua, ku oli myötätuuli. Takaasi tulles alakoo vauhti hirastua ja matka tuntua kintuus, kup’ poloki vastatuulehen.

 

Tein sen (ansaattemani?) voileivän ja laitoon saunan lämpiämähän. Sel’ lämpiämistä orotelles kattottihin Avara luonto. Tai mun jäi yritykseksi, ku aiva pakkasin pilikkiä. Taisi tulla raitisilimamyrkytys pihalla.

 

On ollu aiva ihana, aurinkoonej’ ja lämmin päivä! Huomiselle ol’ luvattu vettä. No, mä pyykkään kumminki, kus’ saan ripustaa terassin naruulle. Kuivaavat, ku kerkiävät. Huomenna pitää käyrä äitejäki kattomas.

 

Isäntä oli eileen pistäny marijat mehuksi. Melekeen sangoollinen tuli mehua. Kus’ se jähtyy, niin lähärimmä sillä välin Halapa-Hallihin kattomahan tarijoukses ollehia aurinkokennolamppuja. Ei otettu niitä, kul’ löyrettihin sellaaset kiven näköösehem’ mötikkähän upotetut led-valot. N'oli 10,- kallehemmat, mutta olin valamis maksamahan sen erootuksej' jotta saan mieleeset. Tällättihin ne sitte tuonne altahar’ reunalle. Siniset ne oli – ei siis sellaaset oikiav’ valov’ väriset, joista olsin tykänny. Mutta ku paketis sanottihiv’ vaij’ jotta kirkas. Ota siitä sitte selevää. No, sielä ne ny o.

 

Sitte ostin neliihyllyysen kenkätelinehen kaikille kirppiskengilleni. Ja vielä jäi kuulkaa tilaaki, ku osa kengistä on sellaases Sini-tuottehen kankahises kenkähyllys, joka roikkuu naulakon tangosta. Nyt ei muuta ku kattelemahal’ lisää kenkiä, jotta saa hyllyn täytöhön ;)

 

Ja pöytälampun. Jos tuloo unettomia öitä, niin saan mennä ”äiteen kamarihin” soffalle maata ja lukemahan niin kauaksi, jotta alakaa taas väsyttää. Ei tartte kiekata sängys ja pelijätä, jotta herätän isännän. 

 

Lisäksi löysiv’ valakoosen paitapuseron poistorekistä. Siin’ oli 70% alennusta, jotta se lähti lopuuksi vajaalla kuurella eurolla.

 

Olin taas oikeen tyytyväänen ostoksihini.

 

Kotia tultua purkitin mehut ja pistin pakkaasehen.

 

Isäntä on yrittäny jo jonku aikaa häätää meirän kuistilla pörrääviä ampiaasia onnistumatta siinä mitenkää erityysesti. Lopuuksi se otti kuistin katon auki: ei pesää. Sej’ jäläkihin se otti rästäslaurat irti ja sielähän oli melekoosen isoo pesä. Nyp’ pitääs saara mötiääset ensi rauhoottumahan tai myrkytettyä, jotta pesän sais hävitettyä.

 

Mull’ oli töis suorahan sanottuna helevetillinen päivä. Yhtäkää työtä ei saanu teherä rauhas loppuhun. Puhelimet soi kuv’ viimmeestä päivää ja ku parahillansa soi kolome puhelinta yhtä aikaa, piti Leenanki jo juosta välillä häsyyhin.

 

Meilt’ oli viimme viikolla lähteny karhut ja tällä viikolla lähti korkolaskut. Ja ku reskontranhoitaja on eläkkehellä perijantaisij’ ja maanantaisin, niin ne puhelut tuli sitte tietysti mulle. Valituksia useemmiten. Jokku aiheellisia, mutta osa kyllä kuuluu eherottomasti kirijahan ’Kootut seliitykset’.

 

No, laillansa tästäki päivästä seliittihin, mutta olij’ jo kyllä ehtoopäivällä aika lailla kiukkuunen, ku tuntuu, jott’ ei yhtää työtä saa valamihiksi tätä menua. Sain kuitenki tärkeemmät.

 

Kotia tulles poikkesin Tokmannille ostamas Kielletty hedelmä –dvd:n. Flikka on ollu siinä maskeeraamas ja ku ei aikoonansa ”keriitty” sitä elokuvihin kattomahan, niin ajattelin ostaa ittelle. Olis hienua nähärä, jos sen nimi olis lopputekstiis.

 

Kotona haisi hyvältä – isäntä oli keittäny spagettia ja teheny jauhelihasoosia. Söin niinku näläkäänen syö: palijo ja nopiaa.. Mitää muuta mainittavaa en sitte ookkaa teheny. Istunu parvekkehella nauttimas tästä ihanasta aurinkoosesta päivästä. Ja lukenu. Ja nyl’ lipittelen sev’ viimmeviikkoosen viinipullol’ loppuja. Pistin tasan isännän kans. Saatihin klasilliset kumpiki.

 

Huomenna olis tarkootus mennä kattelemahaj’ jotaki kasvia vielä tuohon altahan viereesehen kukkapenkkihin. Isäntä on kaivanu sieltä kaikki vanhat ylähä. Ostetahan uus multa ja uuret kasvit, jos saataas vähä siistimpi siitä.

 

 

Toinenki työpäivä tuntuu iham’ mukavalta. Ja vaikka aurinko paistooki, on ilima viilenny sev’ verraj’ jott’ ei kauhiasti harmita istua sisällä. Pääsenhäm’ mä tauoolla kumminki pihalle.

 

Töistä tultua täälä tuoksuu herkullinel’ lasagnette. Yritin syörä kohtuurella, ja hitahasti, jotta sain täysinääsen olon. Ruaaj’ jäläkihil’ lähärin polokupyörällä kirijastohoj’ ja löysin sieltä nys’ sen Suomen Kuvaleherej’, johon’ on pätkä mun kirijootuksestani, mitä on hyvä elämä.

 

Postiki oli tuonu mieluusan kirijeen: Kyösti Vilkuna -seurasta kysyttihil’ lupaa julukaasta Lapuan Joulu 2009 –leheres se mun kevähällä niiren runokilipaalus voittaneher’ runon Jos minä olisin tuoksu. Totta kai mä annal’ luvan. Mutta sitte ne pyytää joko omaa valokuvaa tai runohol’ liittyvää kuvaa joukkohon. Jotenki tuntuus typerältä lähettää oma kuva. Itterakkahalta. Tuohor’ runohonhan saa helepostikki liitettyä vaikka minkämoisia kuvia. Mun täytyy nyv’ vain plarata vähä valokuviani ja kattella, minkä mä laittaasin niille. Golden Agen sivuullahan Aarno on kuvittanu sen 12 omalla kuvallansa. Joka kuukaurelle on oma kuvansa. Sen on mum’ mielestäni oikeen hieno irea. Mutta em’ mä nyv’ voi niille niim’ montaa kuvaa lähettää. Eihän niill’ oo varaa yhyren runon takia hassata niim’ palijo tilaa. Enkä tierä oliskokaa mulla niim’ montaa passelia kuvatusta.

 

Tuntuu, jotta ny on taas sellaanen hyvä vaihe elämäs. Pienistä asioosta voi olla onnellinen. Tai ei nää oikiastansa oo mulle pieniä asioota. Kirijoottaminen om' mulle niin tärkiää, jotta mä heti kuukahtaasij' jos en pystyysi enää kirijoottamahan tai lukemahan.

 

 

 

Ei siitä näköjääm' mitää selevää saa, mutta sielä se on.

 

Aamu oli harmaa ja tihkuunen, ku rario rupes soimahan herätystänsä kuurelta aamulla. Olin sittekki vissihij’ jännittäny jollaki tasolla töihim’ menua, ku vielä yhyreltä yöllä vahtasin kellua. Ja nelijäm’ mais heräsin taas. Ei se mitää, ehkäpä tän’ ehtoona sitte väsyttää sitäki makiammin.

 

Sähköpostis oli orottamas melekoonem’ määrä töitä ja jonku verran etanapostiaki oli pöyrällä. Kaikkia en tänään saanu puraattua, mutta ei kai ollu tarkootuskaa. Ihan hyvältä tuntuu täs vaihees vielä tuo töihim’ paluu. Vielä se taisteluväsymyski kerkiää iskiä siinä joulun alla ku on kaikkeen pimeentä. Mutta nyt tuntuu, jotta aurinkokennot ol’ larattu alakusyksystä seleviämiseksi.

 

Sitä paitti – eihän se aurinko oo mihinkää karonnu: ehtoopäivällä se alakoo taas paistaa J

 

Kotia tullesnani poikkesin Tokmannille, ku työkaverill’ on ollu lauantaina syntymäpäivä, enkä mä muistanu ollenkaa. Hain sille sellaasen pienen kirijan, jonka nimi on Onni. Menin kattelemahan kyllä toista kirijaa, mutta niit’ ei enää ollu. No, hyvältä tuoki vaikutti.

 

Kirijastos pitääs käyrä, mutta tairaj’ jättää sen huomisehen. Ny om’ maha täynnä (kauhia näläkä kotia tulles) eikä jaksaasi millää lähtiä enää mihinkää. Vaikka ajatuksis oli kyllä, jotta lenkille pitääs… Se ei nyv’ vain oo ainakaa vielä muuttunu ajatuksesta teooksi.

 

Tänään on satanu enämmäj’ ja vähemmän koko päivän. Ja tuullu kylymästi. Mulle sopii oikeen hyvin. Huomenna nimittään pitää takaasi töihij’ ja mua harmittaas suunnattomasti, jos aurinko paistaas ja lämpö hipoos hellelukemia. Hyvä siinäki mieles, jotta tää ilima väsyttää ja varmahan pääsen aijoos maata tän’ ehtoona. Mutta jos saret olis alakanu vasta huomenna, mua väsyttääs armottomasti aamulla eikä huvittaasi senkää vertaa lähtiä töihin.

 

Isäntä krillas kartanon (= ulukorankennuksen) välikös säätä uhumaten. Teil’ lisukkeheksi juustopaprikaa: pistin keltaasen paprikan pituussuuntahan nelijäksi ”veneheksi” ja täytin Koskenlaskijan kylymäsavuporojuustolla ja fetajuustokuutioolla. Foliota mull’ ei ollu, mutta laitoon foliovuokahaj’ ja isäntä pisti ne krillin ylätasolle niin kauaksi, jotta juusto suli. Paprika ei pehemenny kovin hyvin, mutta kerkes kuitenki kärtsätä vähä pohojasta. Uunis näistä tuloo parempia.

 

Ruaaj’ jäläkihil’ lähärettihin äitejä kattomahan. Tänään s’oli ihan ihimisiksi eikä hoitajat puhunu mitää ser’ räkimisistä. Äitee toimitti, jotta sielt’ oli yks muori kuollu tänä aamuna. Kysyyj’ jotta yllättäenkö, mutta äitee meinas, jotta on se jo rotunu ennemmin.

 

Anne Muhosen kirjasta "Sydänääniä"

 

 

Hitsi! Ei tullu orotusaikana syötyä suklaata joka päivä. Oon kyllä sitte myöhemmin yrittäny korijata asiaa.. Vieläkähän se auttaas?

 

Narahutin siinä viimmeesel’ lomapäivän kunniaksi! Kippis!

 

 

Viini on austraalialaanen riesling nimeltänsä De Bortoli ja vuosikerta 2007 - ei pöllöömmän makuusta.

 

Tänään tapahtuu ihimet: poika halus työvoimmatoimistohon! Isäntä lähti sitä tohorittamahan. Ens tiistaina sen pitää sitte infotilaasuutehen. Eihän ne mitää ollu luvannu, mutta olivat sanonehet, jotta näille nuorille pyriitähän kattelemahan eres harijoottelupaikkoja, josta saa sitte sen Kelan peruspäivärahav’ verran tienestiä. Sehän on palijo enämmän, ku mitä me pystytähäm’ makasamahan! Ja poika itte oli puhunu, jotta hän on suunnitellu, jotta sitte armeijaj’ jäläkihin kouluhun. Mutta armeijahanki on nyv’ vielä melekeev’ vuosi aikaa. Tosim’ mä ajattelij’ jotta jos se sen toteuttaas, niin siihem’ mennes, kus’ se koulusta pääsis, vois työnäkymäkki olla jo toisem’ moiset ku tällä hetkellä.

 

Sitte tapahtuu toinenki mukava asia: Päiväpostis oli kirijet yhyren kirijaj’ julukaasutilaasuutehen. Oon osallistunu kilipaaluhuj’ ja nyt niistä tekstiistä on sitte tulos kirija. J Täytyy nyv’ vain puhutella Pirjoa Teiksi, jotta pääsisin, kus’ s’on tietysti arkipäivänä ja työaikahan.

 

Näiren iloosten asiooren kunniaksi lähärin pyöräälemähän Tokmannille, ku olin sovitellu sielä yksiä kenkiä, jokka ei maksanu ku 15,-. Olin luvannu ne ittelleni jos ennen seuraavaa tiliä on vielä sev’ verran rahaa jälijellä.. No, en nys’ sitte malttanukkaa orottaa sinne asti.

 

 

Toissapäivänä satoo 23 mm meirän saretmittarim’ mukahan. Kylläpä sitä tuliki kaiken päivää.

 

Tänään sitte herättihin aurinkoosehen päivähän, mutta aamulla oli vain 13 astetta. Lähärettihin polokupyörillä kauppahaj’ ja sev’ verran oli vilipoonen käsivarsihij’ jotta takki piti vetää ylle. Menomatkalla. Takaasi tulles tarkeni jo iliman takkiaki.

 

Ehtoopäivällä mä kävääsin parturis. Pistettihin pohojafäri melekeem’ mustaksi ja tuohon etuosahav’ vaalia raita. Pituuresta ei otettu palijo pois ku yritetähän ny tasapäistää sitä.. Eiku siis tasamittaastaa. Elina sai sen näyttämähän taas niiv’ vahavalta. Itte en ikänä onnistu.

 

Kotia tultuani menin hetkeksi aurinkohom’ makaamahan, mutta sielä tuli kylymä, kut’ tuuli passas kohoralle. En tarijennu puoltakaa tuntia olla.

 

Sitte noukiin kesäkukista kimpun keittiön pöyrälle, kun ne vielä oj' jonki näköösiä.

 

 

Huomiselle ei oo vielä ainakaa mitää suunnitelmia. Kattotaham’ menöökö aiva lorvaaluksi nämä viimmeeset lomapäivät.

 

Tänä aamuna heräsin siihen, kus’ satoo oikeen kaatamalla ja ukkoonem’ murahteli johonaki kauempana. Sitte muistij’ jotta tietsikaj’ johorot oli jääny ehtoolla kiinni. Tulin niitä nyppimähän irti ja havaattij’ jotta keittiön klasiki oj’ jääny auki ja siitä sataa tupahan.. Oli pakko ottaa kluutu komiahan kätehej’ ja ruveta kuivaamahal’ laattiaa. Laminaatti ku ei ihan kauhiasti tuosta kosteuresta tykkää.. Sitte meniv’ vielä horviksi maata. Tai oikiastansa taisin nukkua vielä kolomisen tuntia sej’ jäläkihin..

 

Päivällä lähärin sitte vähä etuaijas kylille. Kaharelta oli sovittu kaffittelu Leenan työnä. Menin kumminki ensi kierrätyskeskuksehev’ viemähän pussillisev’ vaattehia. Ja kas kummaa, ku kattelin sieltä lukulamppua, niin löysinki kaharella eurolla kengät! Ihimeellistä, eikö?

 

 

Sitte kurvasin kirijastohon ettiäkseni sen Suomen Kuvaleherej’ johon’ oli ollu osa mun Hyvää elämää – pätkittäin –jutustani. Mutta se oli justihil’ lainalla. Täytyy yrittää myöhemmin uurestansa.

 

Oliv’ vielä kirijastos, ku Ansku soitti ja kyseli, mihinä oon. Ajelin siitä sitte Anskulle ja käveltihin siitä Leenan työ. Kyllä oli mukava asunto! Ja mukava oli toimitella pitkästä aikaa. Istuttihinki yli kaks tuntia. Ystävät vain on aiva ihania!

 

Isäntä haastoo aamulla, jotta jos lähärettääs käymähän yhyrellä kirppiksellä, joka me vasta hilijan hoksattihin eikä oo sielä vielä käyty. No muahan ei tarvinnu kahareesti haastaa… Käskin sen kyllä jarrutella mua jos mä näytän innostuvan liikaa. Mutta eipä tuo lyöny mulle jarruja, vaikka löysin sieltä kaharet kengät ja läjän astioota.. Ja Uriah Heepin cd:n The Best of… Part 1. Näistä kaikista kärsiin yhtehensä 27,-. Tyhyjää sielä oli. Ei tuu menestymähän kauaa, jos ei hyllyys oo enämmän tavaraa. Valitettavasti.

 

Koko kasa 12,-

No.. vähä on klaappia, mutta tykkäsin näistä.

Syvät lautaset.

Asetit.

Mukit on erityysesti mum' mieleheni.

Näistä kärsiin 4,-.

Näistä sitte puolet enämmän - 8,-

 

Kirpparij' jäläkihin piipahrettihin Mini-Manis, jost’ ei tarttunu kätehen muuta ku ostoslistan mukaasia juttuja.

 

Kotia tulles käytihiv' vielä ruokakaupas ja hairaamas mun pyörä korijaajalta. S’oli joutunu vaihtamahan tavallisen kapan takapyörähäj’ ja itte asias uusimahan koko takapyöräv’ vanteenensa. Polokuumien keskiö sen oli pitäny hitsata ja sorvata ja laittaa uuret laakerit. Silti ei ottanu enämpää ku 80,-. Kyll’ oli hippoonen polokia kotia! Mummuskat rulettaa! Ja kai multa nyt tällä ikää piti jo ottaakki vaihrekappa pois. Mitä sitä tavallinem’ muori turpomummuskalla teköökää.

 

Kotia tultuani tein juustolla vahavistettua kesäkeittua. Loppupäivä om’ mennykki täs vain hoinaalles. Ukkoonen kolisteli johonaki vähä kauempana tuos ehtoopäivällä. Ei onneksi tullu likelle. Huomiselle on tosil’ luvattu lisää.

 

Huomenna me meemmä Anskun kans Pännäringiv’ vetäjälle kylähän. Kiva päästä taas höpöttelöhön. Anskun kans tosij' jo vaihroommaki vähä kuulumisia eileen, kut' treffattihin kaupalla.

 

VAROITUS

 

Kun tulen vanhaksi minä pukeudun violettiin

ja punaiseen hattuun joka ei rimmaa eikä sovi minulle.

Ja eläkerahoilla minä ostan brandya ja kesähansikkaat

ja silkkisandaalit ja sanon ettei meillä ole varaa syödä voita.

Kun väsyttää istun jalkakäytävälle

ahmin kaupassa maistiaisia ja painelen hälytysnappuloita

ja kolisutan kepilläni rauta-aitoja

korvaukseksi nuhteettomasta nuoruudestani.

Menen sateeseen aamutossut jalassa

ja poimin kukkia vieraiden ihmisten puutarhoista

ja opin syljeskelemään.

 

Sinä saat pitää karmeita paitoja ja kerätä lisää läskiä

ja syödä kaksi kiloa nakkeja kerralla

tai pelkkää leipää ja pikkelsiä koko viikon

ja hamstrata kyniä ja lasinalusia ja muuta roinaa laatikoihin.

 

Mutta nyt meidän täytyy pitää säädyllisiä vaatteita

ja maksaa vuokra kiltisti eikä puhua rumia kadulla

ja näyttää lapsille esimerkkiä.

Meidän täytyy kutsua ruokavieraita ja lukea sanomalehdet.

 

Mutta ehkä minun pitäisi jo vähän harjoitella?

Etteivät ihmiset hämmästy ja säikähdä sijoiltaan

kun minä yhtäkkiä olen vanha ja pukeudun violettiin.

 

~ Jenny Joseph, suom. Alice Martin, Maailman runosydän 1999, Slected Poems 1992, copyright Jenny Joseph ~  (Kirjasta Tämän runon haluaisin kuulla 3)

 

* * *

 

On hyvä olla tulevaasuurensuunnitelmat valamihina.. Jos se vanhuus tulooki yhtäkkiä, varsinki ku oon ny havaannu mielistyneheni violettiihiv’ vaatteehij’ joit’ en oo koskaa ennen käyttäny…