Pirtaliina heitti uutta haastetta, ku oli erellisehen keriinny jo vastaamahan.

Ny pitääs miettiä rakkahia asioota: paikka, esine ja muisto.

Mull’ei varsinaasesti oo mitää sellaasta ”omaa paikkaa”, jost’olis muorostunu rakkahinta paikkaa. Sanon siihen vaikka, jotta oma mielenmaisema. Sielä mä voin olla mihinä vain ja koska vain.

Rakkahin esine (tai monikos) ov’ varmahan mun runovihoot, joit’on kertyny yli 30 vuoren aijalta. Tulis poru, jos ne häviääs.

Ja rakkahin muisto ov’ varmahan se, kun sai vastasyntynehen lapsen ensimmäästä kertaa sylihinsä. Se tuttu tuntematoon, johonka heti välittömästi rakastuu.

Ottakaapa teki, jokka täälä käyttä, haastetta vastahan ja miettikää, muistelkaa. Mä luulen, jotta myöhemmin tuloo vielä monta asiaa mielehen, mikkä on rakkahia, vaikkei niitä ny tähän hätähän muistanukkaa. 

Perijantaiehtoo. Työviikko takana ja näköjään tarve päästä rentoutumahan.

Oli velipoijan liikkeen laajennuksen avajaaset, johonka oltihin saatu oikeen kutsu. Hain viemisiksi upianfärisen (violettisen) flamingokukan, joka laitettihin siniharmaasehen keramiikkaruukkuhun.

Väkiä oli paikalla jo poistiehensä kum’ me mentihin vähä puoli seittemän jäläkihin. Heti tyyrättihin tarijoolupöyrän äärehen: lihapullia, vihersalaattia, pernasalaattia, cocktailkurkkuja, oliivia, fetajuustua, juustotarijotin, viinirypälehiä, omenaa, patonkia, punaasta tai valakoosta viiniä tai alakoholittomille mehua, vettä tai spraittia. Päälle kaffeja tai teetä ja piparkakkuja. Ja saatihin nauttia mestaritason musiikista: mestaripelimanni Airi Hautamäki soitti kaksrivistä ja velijen morsmaikun siskoonmies huuliharppua. Pyysipä sieltä sitte mitä tahansa, niin aina soi! Uskomattoman mahtavia! 

Alakuehtoosta höväättihin sielä entisen koulukaverin ja sen miehen kans. Ei oo sillä lailla samoos ”piiriis” kulijettu niiren kans, ku n’on yrittäjiä, mutta n’on ihan mukavia ihimisiä ja niiren kans on mukava toimitella. Loppuehtoosta taas viihryyn velipoijan morsmaikun sukulaasten kans. Etenki siskoon ja sen velijenvaimon kans piisas juttua kummasti. Sai nauraa aiva vetet silimis. Siis oikeen mukava ja rentouttava ilta!

Hoh, hoi! Ehtoo meni siis kuitenki enämpi syömiseksi ja varsinki juomiseksi. Velijen morsmaikun velii kaateli mulle sitä mukaa uutta viiniä, ku vanha vajeni klasista. Itte asias en tierä, kuinka monta lasillista lopuuksi joinkaa. Ainaki nelijä. Vaikka istuun paikallani, alakoo jo vähä pyöriä ja kummasti jalaat meni kävelles vähä eri lailla kum’ mä olin ajatellu..

Kattotahan, mikä on olo huomenna, ku em’ mä pruukaa yleensä kovin palijua ottaa... Ja kaloria tuli luvattoman palijo..

Ei auta ku rangaasta ittiänsä ja mennä pyhänaikana ku miuli. (Min’en sitte tierä, mikä miuli on, s’on vain sellaanen sanonta täälä päin, ku mennähän oikeen vinkiää.)

Tekis mieli huomenna kattelemahan uutta sängynpeittua ja mattoja makuukamarihin. Ostin sinne joku aika sitte karteekit ja nyt ei mikää muu sitte mallaa niiren kans yhtehen.

Oikeen lokoosaa pyhänaikaa itte kullekki!

Olet kuin kaalilaatikko ja lasi vettä

16.7.2007

Olet luotettava ja kallisarvoinen ystävä, hyvää pataa kaikkien kanssa. Suhteesi vanhempiisikin on todennäköisesti parempi kuin kellään ystävälläsi.

Fiksuimmat ovat jo huomanneet, että olet vaatimaton, mutta näppärä sekä käsistäsi että päästäsi. Siksi ihmiset tuuppaavat pyytämään sinua talkooavuksi ja soittavat sinulle, jos vastausta tai ohjetta ei löydy Googlesta tai Wikipediasta.

Viihdyt kauniissa kodissasi, ja hyvää elämää on ilta tv:n ääressä. Jos irrottelet, juot lasin viiniä. Taustamusiikiksi sopii kotimainen pop tai popahtava iskelmä.          http://plaza.fi/ellit/ideakeittio/testit/mika-kouluruoka-olet

Hei hulinaa, sanoo muori, ku kirnuhun pieri!

Kovasti on ny menua, ku harrastukset on pääsny kunnolla käyntihin. Eileen olin step-aeropikis ja voin sanua, jotta hiki tuli (yllätys?). Tänään tuntuu vähä käsivarsis ja rintalihaksis, jotta etunojapunnerruksia tehtihin. Jalaakki ov’ vähä kankiat, mutta ne saa ny luvan vetreytyä, ku tän’ ehtoona on kantritanssi. Fiiliksihin päästäkseni kaivoon vanhat lakanat esille ja kertasin askelia. Musiikki tietysti soi seereeltä. Ou jee! En kumminkaa saanu palautettua ku Black Velvetin (tai sitä min’en oo unohtanukkaa) ja Bus Stopin. Se vain on tympiää, kus’ se kurssi  alakaa vasta kahareksalta. Täs joutuu horvin orottelohon, eikä oikeen tierä, mitä tekis. Ei oikeen kerkiä kumminkaa mitää isoompaa, ku vahtaa vain kellua.

Huomenna on sitte pännärinki enkä oo sanaakaa kirijoottanu. Onneksi mun ei vielä tarvinnukkaa. Meirät pistettihin kahtia ja toiset kirijoottaa huomiseksi ja me loput saatihin viikko enämmän aikaa.

Painonpurotusrojekti ei oikeen ota ny tuulta siipiensä alle. Rautalintu painaa vuosi vuorelta enämmän.. Kalorit heittelöö – välillä jää reippahasti alle annetun rajan, välillä menöö melekeen yhtä reippahasti yli.. Ja rasvaa pakkaa tulla aina liikaa! Pitääs erelleen lisätä kasviksia ja herelmiä ruokalistalle. Ensimmääsellä kaharella viikolla mä sain kerättyä 400 g lisää painua! Tällä viikolla oli punnitukses sitte -300 g. Jotta lussan puolella ollahan vieläki.. Liikuntaa pitääs tietysti lisätä, mutta ku.. Tierättähän te – ne sata ja yks syytä, joista mä voisin teherä vaikka kirijan, jonka nimeksi tulis Laiskamaron käsikirija (jos mä viittisin).

Perijantaiehtooksi tuli kutsu velipoijan laajennetun ja uuristetun liikkehen avajaasihin.

Lauantaille ei oo muita suunnitelmia ku ne tavanomaaset: kauppahan, äireen työ, saunahan, television äärehen.

Pyhä puolestansa menöö pyykinpesus niin ku aina enneki.

Niin siinä sitte käyy, jotta ensi haastoon isäntää kuntosalille, mutta muutin (siinäki) mieltäni ja päätin, jotta mennähänki kävelylenkille, ku ei justihin satanukkaa. Mutta tietysti sitte alakas heti tihimaamahan, ku lähärettihin. No, sit’ei kauaa tullu ja meill’oli kunnolla rettuja yllä, jott’ei heti kastuttu eikä paleltu. Käveltihin sellaanen vajaan kuuren kilometrin lenkki. Tunti siinä meni. Mun rupes takaasitulles lenkkari hinkkaamahan kantapäähän ja ku päästihin kotia, niin eikös vain ollu nahka rullalla. Pitääs vissihin päivittää nuo kengäkki tälle vuosituhannelle. En eres muista, kuinka vanhat nuo mun kulijettimet onkaa. Vuokolle tuos tuumasinki, jotta jos mä meinaasin liikkumalla laihtua, niim' mä saisin olla kaiken vapaa-aikani tuola tien päällä. Ku tuos vajaan 6 km:n lenkis mulle tuli vain vähä yli 7000 askelta ja laihruttajan pitääs  kuulemma ottaa joka päivä 12000-15000 askelta. Mulla tuloo normaalina työpäivänä 2500-3500 askelta. Step-aeropikkipäivänä tuli 6038.

Keittää ei onneksi tänään tarvinnu, ku oli eileestä makaroonilootaa. Sitä vain lämmiteltihin ja kaali-ananas-raejuustosalaattia lisukkeeksi. Ehtoopäivällä otin Keventäjien sivuulta omenapiirakan ohojeen, ku rupiaa omenat putoolohon puista ja pitääs niitä yrittää jalostaa. Ei se ny ollu oikeen mikää piirakkakaa, ennemminki sellaanen ohkaanen kropsu vain, ku ei siinä pohojas ollu mitää nostatusainetta, mitä mä kyllä suuresti ihimettelin. Mutta kyllä sitä ny ennen syö ku selekähänsä ottaa.

Pyykkiä on taas pyöritetty koko päivän. Taitaa olla nelijäs konehellinen ny menos. Mutta eikähän s’oo ny sitte viimmeenen tälle päivää.

Ehtoolla tuloo pitkästä aikaa sellaanen elokuva (Alfie), jonka vois yrittää kattua.

En sitte muuten pääsny siihen työpaikkahankaa, johonka hain. Sinne on haastattelut ollu viimme viikolla, eikä kutsua tullu. No, ei siinä ny kuinkaa käyny, ku mulla kumminki on sentäs työ. Enhän mä kovin korkeen orotuksin sitä eres hakenukkaa.

Saas nähärä, minkämoinen uus meille ny sitte otetahan töihin. Parikymmentä hakemusta kuulemma on. Ja meirän pitääs ny Siskon kans sopia, kumpiko meistä muuttaa Pirjon vanhahan huoneesehen. Sisko sitä enämmän nuon niinku työtehtävien kannalta ajatellen tarttis. Se ku joutuu soittelemahan asiakkahille ja ne soittaa sille ainaki karhukirijeetten lähetyksen jäläkehen monta päivää ahkerasti. Siel'olis vähä omaa rauhaa puhua. Ja on se virkavuosiltansakki vanhee, jotta siinäki mieles.. Siinä aulas, mihinä me ny ollahan, on kovin levotoonta. Jokahinen kulukoo erestakaasi ja kalijottaa suurehen äänehen (yks nimeltä mainittematoon etenki!). Puhu ny siinä sitte rauhas asiakkahan kans. Toisaalta siinä kyllä sitte kans näköö, kuka tuloo ja kuka menöö ja muutenki saa vähä paremmin haravihinsa taloon tapahtumia. Tai sitte ei. Kyllä se sisäänen tieronkuluku tökkii joskus tosi pahastikki. Välistä oikeen kiukuttaa, ku pitääs keskukses tietää vähä toisten menemisistä, jotta osaas asiakkahille vastata, mutta ei meille likikää aina sanota kaikkia. Ollahan sitte vain hymähretty, jotta ei kai se meille kuulukkaa, ku ollahan täälä vain töis.. 

Hellou!

Eikös mielensä saa muuttaa? Naiset etenki? Meinaan, jotta kirijootan sittekki tänne, vaikk’ei mulla vieläkää oo mitää asiaa. Runosivuullekki oon vähinsä tuonu vanhoja tekstiä takaasi näkyvihin. En oo enää niin allapäin – tai mitä se ny sitte olikaa. Tokihan sit’on aina  jotaki muresta ja jons’ei oo, niin mä kehittelen..

Olin aamulla parturis. Pistin taas vähä färiä elämähän ja rupesin punapääksi. Isäntä ei ensi sanonu mitää. En tierä, eikö havaannu vai eikö tykänny. Johonaki vaihees sitte tuumas, jotta tuon färistä sull’ei ookkaa koskaa vielä ollu.

Oon täs kulukenu ny verenpaineen mittauksilla ja verikokees. On vähä pientä roplematiikkaa. Pitääs saara ittensä liikkeelle, jotta sais arvot kohorallensa ja rupiaas tuo paino joskus putuamahan. Nys’ se vain nousoo, vaikka kuinka jäis kalorit alle suosituksen. Tänään tosin ei jääny tasan tarkkahan alle, ku vetelin tuos ehtoopäivällä karamällipussin naamahani. Se tietää sitte sitä, jotta huomenna pitää joko liikkua tai olla syömätä. Kaharesta pahasta on häjy valita, mutta voi olla, jotta haastan isäntää kuntosalille pitkästä aikaa.

Tänään mun olis teheny mieleni niin raakkulehesti tanssimahan, mutta ku oon jo kahareesti eheroottanu, enkä oo saanu kaveria, niin ajattelin, jott’en sitte enää eres mainitte. Se tietää kyllä, jotta mä tykkääsin tanssimisesta.

No, ens viikolla pitääs alaata kantritanssin. Jospa mä sielä sitte saisin vähä sitä liikuntaa. Ja steppi ja pännärinki jo alakoo tällä viikolla.

Nyt ajattelin teherä Hiipakkalat..

Pistän sivut jäihin kunnes tuloo jotaki oikiaa asiaa. Käyn lukemas teirän sivuja ku käyn konehella.

Viettäkää hyvää syksyä ja nauttikaa kynttilänvalosta pimenevis illoos.