Joo – siin’oli vissihin juhannus johonaki välis? Ei vaiskaa, kyllähän mä sen havaattin. Kävääsi se meillä täs kotonaki. Flikan kouluaikaanen kaveri tuli meille auttua viettämähän ja haastoovat meitä vanhuksiaki sitte pelaamahan: ensi krokettia ja ku ilima rupes jähtymähän, niin siirryttihin tupahan pelaamahan Unoa. Voin sanua, jott’en pärijänny kummaskaa..  

Juhannuspäivänä lähärettihin sitte siskoon mökille. Flikka halus onkimahan – ja vähä mäki. Kalansaalis oli pienen puolohoonen, mutta nahka paloo kyllä komiasti. Eihän sitä siinä tuulenkieles havaannu..

Flikka jäi sinne yöksi ja me vanahukset tultihin kotia. Siskoo miehinensä heitti sitte pyhänä flikan kotia.

Poika oli koko juhannuksen aijan kaverinsa työnä. Olivat kuulemma saunoonehet ja krillannehet ja uinehet piha-altahas.

Syömistä tuli kyllä meiränki harrastettua oikeen kiitettäväs määrin, jotta siinä suhtees ei oo mitää valittamista. Paitti puntarilla, jonka homma käy kerta kerralta raskahammaksi.

Ny alakaa lomafiilikset olla jo kohorillansa:

KOLME AAMUA KESÄÄN

Ei ole väliä

sataako vai paistaako,

kunhan minulla on

loma!

Oltihin viimme viikolla firman kesäretkellä Alajoen perinnealueella. Meill'oli Labetton venes, jolla lähärettihin Herralan rannasta ja Krouvista tuli evähät mukahan.

Oli vähä sellaanen "torennäköönen" sää, mutta rohkeemmat lähti matkahan vain lyhythiaanen t-paita yllä. No, jokiuomas kumminki sev' verran oli holotna tuuli, jotta joutuuvat matkalla sitte pukohon lisää.

Firma tarijos yhyren tavarantoimittajan lokolla olevat lippikset kaikille, jotta pääasiat tuli sitte suojattua.

 Janojuomat korkattihin heti rannasta lähärettyä. Paitti kippari, joka sai olla kuivin suin. Se kyllä sanoo, jotta olutta hän voi juora kotonaki, mutta tälläästa venestä hän ei pianaikaa pääse toiste tyyräämähän.

 Matka Alajoelle kesti puolisentoista tuntia. Sielä pistettihin heti pirot pystyhyn ja nautittihin ihanista valakosipuliperunoosta, liha- ja kasvisvartahista ja kaharemmoisesta salaatista sekä patongista. Nam!

Ja hetimiten ku saatihin syötyä, alakas piskotella. Kerättihin ruaat kasahan ja mentihin sisälle. Vesisaret senku yltyy vain. Sitä pirelles horaattihin jonnijoutavia ja tyhyjättihin aika monta siideri- ja olutpullollista.

 Ja kun saret näytti vain jatkuvan oikeen maakuntasateena, ei meiränkää auttanu ku vain kiltisti lähtiä sinne satehen sekahan ja venehelle. Katos suojas osaa porukasta, mutta minä jouruun (pääsin?) firman nuorten miesten joukkohon venehen keulahan. Onneksi meill' oli melekeen kaikilla eres jonkimoiset saretakit joukos, jott'ei ny ihan läpitte asti kastuttu. Mutta ihan riittävän kylymä ja märkä oli kyllä kotomatka.

Onneksi rannas oli lämpöönen taksi orottamas ja päästihin heti kotia.

S'oli sellaanen reissu tällä kertaa. Varmahan muistellahan myöhemmin naureskellen. Min'en tänne viittiny aiva kaikkia kuvia laittaa, ku en oo keltää kyselly lupaa. Olis ollu hauskojaki kuvia kotomatkalta, ku oltihin ku uitetut koirat..

Toivotan teille vähä vähävetisempää juhannusta!

... on tänä päivänä tullu niskahan paskaa. Äläkää ihimetelkö, jos oon taas hetken hilijaa. En ny kumminkaa kokonansa viitti taas täältä muuttaa, kun s'on niin työlästä.

Paitti jotta Lauralta tuli viesti; s'oli saanu alakuperääsen kuvan, mihinä ollahan Tabermannin kans. Tai tarkalleen ottaen kaks kuvaa. Vissihin s'on sitte munki kuva sielä ku ei mulle ollu tullu postis mitää

Isäntä oli ehtoon velipoijan morsmaikun tuvalla mittaamas terassin paikkaa. Mull' oli rauha maas olla kerranki tarpeheksi konehella. Niij' jott'on puo jo ihan puuruksis.

Pitääski tästä mennä ruokkimahan elukat ja ottamahan pyykit pois narulta. Ja sitte kattomahan Jumalaiset jaja-siskot.

Mä meen - heiny!

Oltihin eileen ehtoopäivällä velijen naisystävän vanhempien mökillä. Hajettihin äiteeki joukkohon S'oli aiva ihana paikka! Hirsimökki, nurmipiha ja patuamalla tehty uimapaikka ja silta veten yli nukkumamökille. Eikä sääskiä!!! Syötihin, saunoottihin ja minäki, uimatairotoon menin saunan jäläkihin kaulaani myöte vetehen. Olispa ihanaa osata uira. Lupaan pitää silimäni auki, jos tuloo aikuusten uimakouluja.

Ku vietihin ehtoolla äitee takaasi, tuli Tuulikellon johtaja puheelle ja sanoo, jotta äitee on menny ny lyhkääses aijas aika sekaasi. Itte huomasin jo viimmeeksi käyresnämmä, jotta se toimitti saman asian kolome kertaa. Nyt ne puhuu kuulemma kämppäkaverinsa kans ihan höpöjä.. Alzheimer alakaa kiristää otettansa.

Tänään oltihin Ilimajoen Musiikkijuhulilla Juha Tapion konsertis. Voi, mitenkä ihania lauluja ja koskettavia sanootuksia! Ostin Kaunis ihminen -levyn, johonka sain Juha Tapion nimikirijootuksen. M'oon aiva onnesnani.

Mihinä tämä aika on taas menny?! Kohta viikko ku oon täälä keriinny oikeen aijan kans käyrä.

Mitäs ny on sitte tällä välin sattunu? Poijan kans takuttu taas vanhahan mallihin..

Keskiviikkona oli Lauran työnä kyläs. Vein reissusta ottamani kuvat - ja Harrin ottamat, jokka s'oli lähettäny mulle sähköpostilla. Ja tulostamani Haku päällä -sivut ja tuon oman juttuni Ilimajoen flikkaan palakintojenhakureissusta. S'oli muuten eileen Ilimajoki-lehereski. Tosin lyhennettynä versiona ja Tommy Tabermann -yhteeskuvan kans.

Eileen soittivat Haku päällä -tapahtumasta, jotta pääsisinkö mä tänä päivänä Kurikkahan ku Yle on tulos teköhön juttua. No minä onnetoon lupauruun. Sitte mulle tuli kauhia hätä, jotta mitäs ylle, ku tuo tanttu, minkä Helsingin reissulle hankiin, on jo rauskana. Yo-juhulilla tarttuu helema puutarhapöyrän reunahan ja repes

Mutta hätä ei oo ollenkaa tämän näköönen (se on pieni ja punaanen). Meikäflikka lähti töistä päin posottamahan Seinäjoelle tanttua mettästämähän. Ja oliki aika hyvä mettästysonni: löysin kympillä laventelinsinisen halterneck-mekoon ja vajaalla kaharellakympillä ruskian, pallokuosisen tantun. Ja mustat remmikengät. Jokka tosin osoottautuu sitte vikaostokseksi siinä mieles, jotta tuon pienemmän kavion kantaremmi ei tahtonu pysyä paikallansa vaan luisti jalaan alle. Isäntä sitte teki lisäreiän remmihin. Ei se kunnolla pysy vieläkää, mutta ei niillä ny naisten kympille olla lähäröskää.

No. Sain työmaalta luvan lähtiä televisiohommihin. Perillä sitte ihimettelin, jotta olikahan se pilasoitto, ku ei torilla näkyny ketää tutun näkööstä eikä minkää valtakunnan tv-autua. Lopuuksi selevis, jotta se tilaasuus onki siirretty ihan eri paikkahan. Ei ku uuret suuntimat ja sieltä jo rupes löytymähän tutumman näköösiä ihimisiä.

Sain orotella aikani ku sielä haastateltihin ensi kaikkia muita. Mua haastateltihin itte asias kahareesti: ensi nuon niinku harijootusmieles, sitte hetken päästä kameran eres.

Haastattelu tuli niin rariosta ku televisiostaki alueuutisis.

Oli kammottavaa nähärä ittensä toisten silimin: herraj' jumala, jotta ihiminen voi olla ruma! Mitä varte mun piti nauraakki siinä jotta ikenet näkyy?! Mä inhuan omaa hymyäni. Tästä lähtien must' ei oteta ku totisia kuvia!! Ja kaikkista kamalinta, jotta tätä min' en pystyny kontrolloomahan vaan se näytettihin justihin sellaasnansa. Onneksi se jäi kymmenen sekunnin kuuluusuureksi!

Tänä aamuna nukuun pitkähän ja hartahasti, niin kum' mä pruukaan näin pyhänaikaasin teherä. Hätinä olin keriinny aamupalan holovaasta ku kaveri tuli kylähän. S'oli jo siinä vaihees käyny kylilläki. Ja mä roikoottelin vielä yövaattehis.. No - taloo elää tavallansa ja vierahat tuloo aijallansa. Sitä paitti Raija on tuntenu mun jo niin kauan, jott'ei olsi haitannu vaikka s'olis yllättäny mun vielä nukkumasta.

Sill' on ny pari viikkua kesälomaa. Saa nähärä, josko me sinä aikana keriittääs terassille. Siit' on puhuttu jo monta vuotta, mutta vieläki ov' vain menemätä. Jospa tänä kesänä..

Raijan lähärettyä puin päälleni, petasin ja pistin pyykkärin hommihin.

Isännän keittovuoro näin pyhääsin: grillimakkaraa ja kassleria. Tein mä sentäs salaatin.

Sulateltihin sitte hetki aikaa ja oroteltihin, jotta sain pyykit narulle ja tiskikonehen sammutettua. Aurinkorasvaa nahkahan ja mehua kylymäkassihin, pari kylymäkallea seuraksi ja lähärettihin polokemahan Tuulikellohon. Vastatuuli oli mennes ja meiltä meni 55 minuuttia kolomentoista kilometrin matkahan. Takapuoli rupes jo menomatkalla moittimahan, jotta kova on sen osa, mutta ei auttanu, takaasikki piti tulla. Tultihin toista kautta ja saatihin vähä apuja myötätuulesta, jotta tulomatka tuntuu jo palijo helepommalta. Mitä ny erelleenki tuntuu, jotta lesta on päin persettä.

Mutta hoirettihin siinä sitte tämä päivän kuntooluosuus ku oli niin ihana päivä.

... ei ny tokikaa enää oma. Tänään on juhulittu ylioppilahia ja valamistunehia. Mun serkun poika pääsi ylioppilahaksi ja flikka valamistuu nuorisotyön ohojaajaksi. Ja isännän serkun flikka pääsi ylioppilahaksi.

Arvakkaa vain, onko ähky olo? Ehei, ei toki. Räjähtämispistehes vain on mahaparka. Silti oli äsköön pakko taas truihoja jotaki suolaasta ku alakoo melekeen teherä jo häjyä.

Mutta huomenna mä lupaan taas aloottaa paremman ja laihemman elämän. Tai maanantaina, tai.. Joo! Tuhohon tuomittu ajatuski tällä ittehillinnällä (tai sen puuttehella paremminki).

Mun olis teheny mieli tänään tanssiihin, ku oli naama ja kuontalo jo valamihiksi tällättynä, mutta ovat ryökälehet keksinehet hienon (?) irean pitää kemut perijantaisin tuos naapuripitäjehen lavalla. Kuka ny perijantaina työviikon jäläkihin jaksaa lähtiä hyppelöhön?! Em'mä ainakaa. Min'oon jo vanha ihiminen. 

Tepu kaipas sitä kuvaa meistä Tabermannin kainalos. Jahka mä saan sen sieltä kuvaajalta, niin skannaan sen tänne. Haku Päällä -leheres oli toki jo juttua ja siinäki oli kuva, mutta luulen, jotta siitä tuloo aika huonolaatuunen, jos sitä rupiaa skannaalemahan. Orotetahan sitä alakuperäästä kuvaa - jos s'olis vaikka muutenki pareet. Tuos kuvas m'oon ku kalakkuna kruttuusine kaulahelttooneni. Eikä äänikää oo justihinkaa pareet ku kalakkunalla. Paitsi, jotta onneksi näm'on valokuvia eikä niihin oo vielä keksitty yhyristää ääntä.

Soittivappa täs joku aika takaperin tuolta Haku päällä ry:stä ja kertoovat oikeen mukavan asian: ilimoottivat, jott’ oon voittanu heirän järijestämänsä rakkausrunokilipaalun tekstiviestisarijan. Ja kysyyvät, lähtisinkö oikeen pääkaupunkihin hakemahan palakintua. No mikä jottei, ku tälläänen tilaasuus kerran on! Ja varsinki, ku kilipaalun ylituomari on Tommy Tabermann, jonka runoosta oon aina tykänny.

Ylähä hyppien lähärin tätä iloosta asiaa isännälle toimittamahan. Se ku sattuu silloon olohon johonaki kartanolla. Sitä vähä nauratti, ku emäntä pomppii ku häjyt kakarat.

Seuraavana päivänä tuli onnittelutekstiviesti Lauralta, jonka kans oomma viimme talaven kulukenu kansalaasopiston Pännäpiiris – elikkä kirijoottajaringis. Heti tuli mieleheni, jotta Laura ei tietääsi mun voitostani, jons’ei sillekki oo soitettu samam’ moista puhelua. Ja niinhän se oliki. Laura oli sijoottunu samaases tekstiviestisarijas kolomanneksi. Voiko tälläästä oikiasti sattuakkaa? Mikä on torennäköösyys, jotta 150 tekstiviestirunosta nousoo palakinnoolle kaharen Pännärinkilääsen runot?

Niinpä me päätimmä ynnä ja yhtenä lähtiä pokkaamahan palakintomma.

Julukistamispäivän aamuna tyyräsin Corollani Lauran porraspäähän ja köröttelimmä Seinäjoen rautatieasemalle. Kaiken hyvän lisäksi meille oli oikeen henkilökohtaanen ”opas” tieros, ku Lauran poika pääsi meirän kans paikalle. Ei tarvinnu maalaasten tolijaalla ja ihimetellä, jotta mistä se taiteelijaravintola Kosmos oikeen löytyyskää. Mentihin vain oppahan peräs.

Säätierootukset oli luvannu saretta ja ukkoosta siksi päivää Helsingin tienoolle ja me olimma sitte sitä mukaa varustautunu. Varsinki, ku Etelä-Pohojammaall’ oli lähties harmaata eikä niin kovin lämpööstäkää. Mutta säätierootus oli onneksi vääräs ja päivä oli aurinkoonen ja helteenen.

Juna oli perillä reirun tunnin ennen tilaasuuren alakamisaikaa, jotta meille jäi vähä aikaa käveleskellä ennen ku mentihin Kosmoksehen. Sielä meille oli tarijolla mielenkiintoonen ympäristö, pieni joukko kynäälijöötä ja Haku päällä –henkilöötä sekä toimittaja ja kuvaaja Kurikka-leherestä.

Päätuomari oli myöhäs ja meitä kehootettihin orotelles käyttämähän hyväksi puffetin antimia. Siin’oli suolapalaa ja makiempaaki. Viiniä oli tarijolla, punaasta ja valakoosta, niin ku ”taiteelijoolle” kovasti sopii. Minäki uskaltauruun klasillisen maistamahan, ku ajattelin, jotta se kerkiää vielä haihtua ennen ku kotia pitää ajaa.

Tommy Tabermann tuli toiselta työmaaltansa, eruskunnasta ja tilaasuus saattoo alakaa. Runoja kaikkiastansa oli ollu n. 1200 ja kirijoottajia 600. Ylituomari oli oikeen kannustava ja löysi jokahisesta tekstistä jotaki hyvää sanottavaa. Ei tullu yhtää sellaanen tunnet, jotta olsimma ollu jollaki lailla huonompia ku oomma vain harrastajia.

Meiltä oli ennakkohon kysytty halukkuutta esittää omat tekstimmä. Minäki lupauruun, vaikka tiesin, kuinka jännitän. Mutta koska kilipaalun teema oli Murre – rakkauden kieli, niin ajattelin, jott’en voi vaatia Tommy Tabermannia seleviämähän mun tekstistäni vaan yritän lopottaa sen itte.

Ensi julukistettihin varsinaasen runosarijan voittajat. Voittaja oli Arto Juurakko Alavurelta, toiseksi tuli Eeva Kauppi Oulusta ja kolomanneksi Minna Moisanen Turuusta. Kun hän oli esittäny oman runonsa ja tiesin, jotta seuraavaksi on mun vooroni, niin syrän hakkas varmahan kahtasataa. Olin etukätehen aiva  varma, jotta sekaan sanat, vaikkei koko tekstis ollu ku kaks lausetta. Niinhän siinä sitte vähiltänsä käviki.. Mutta ei kai se ny oo niin vaarallista. Tommy Tabermann oli sitä mieltä, jotta runoolijan ittensä huonostikki esittämä teksti on aina pareet ku toisen tulukinta. Tierä sitte, mutta se ny meni niin ku meni. Kunniakirijaa ja poskisuukkoa Tabermannilta ja sitähän on tälläänen maalasflikka sitte ihan myity.. Muut tekstiviestisarijalaaset – Päivi Puikko Kokkolasta ja Laura Alila Ilimajoelta - halusivat kuulla omat tekstinsä Tabermannin esittämänä.

Kuvaaja halus meistä ”naapuripitäjän flikoosta” yhteeskuvan Tommy Tabermannin kans. Ja eikähän vain käyny niin onnellisesti, jotta päästihin ihan kainalohon asti. Sehän oli enämmän ku sata poonuspistettä palakintojen päälle.

Tottahan me oltaas tykätty paistatella pirempähänki niis hienoos tunnelmis, mutta Tabermannill’ oli jo kiirus varsinaaselle työmaallensa.

Meirän opas saatteli meirät vielä asemalle takaasi ja sielä me pienet ihimiset oltihin vielä aiva päästämmä pyörällä, jotta onko tämä oikeen tottakaa. Näin hieno päivä!

Ja kaikkeen hauskinta, jotta takaasi tulles meit’ oli samas junanvaunus viis palakittua! Ainuastaan turkulaanen Minna Moisanen lähti eri suuntahan. Me muut pohojaasehen.

Siinä me sitte Lauran kans hehkutimma, kuinka hieno päivä meill’on ollukkaa. Kuinka ainutkertaanen ja mielehenpainuva. Ei taira toista sellaasta tulla. Ja mukavaa oli lähtiä yhyres tutun ihimisen kans.

Kotia tulles meill’ oli oikeen ilotulitus vastas. Jaa, eipäs ollukkaa, s’oli se ukonilima, mit’ ei sielä Helsingis ollu.

***

www.hakupaalla.com -> Runokilpailu