Poika kömpii eileen ehtoolla viluusena ylähäkertahan. Sill’ oli kuumetta 39,5. Tietysti sitte käytihil’ läpi sikaflunssan oireet, mutta on tainnu vain vilustuttaa ittensä, ku on ollu kaverin työnä pyhänaikana ja olivat sielä ajellehet peltoautolla. Sillä nousoo kuumet yleensä heti korkialle. Toisin ku flikalla ja mulla. Meille nousoo vain pientä lämpyä, jott’ ei kehtaa olla pois koulusta ja töistäkää, ku ei tunne ittiänsä oikeen reiruhun kipiäksi. Tuos se torkkuu peiton alla iskäj’ ja äiskän soffalla eilisehtoon.

Aamull’ oli kuumetta ollu 38,2. Hoitaja oli kuitenki kirijoottanu sille kolome päivää sairaslomaa. Mutta ehtoolla s’oli jo tuos jalakeella. Viluusen oloosena toki vieläki.

Mikä pettymys, ku ehtoolla alakoo sataa vettä. Aamulla maisema oli ankia, ku suurin osa erellisyönä satanehesta lumest’ oli sulanu pois ja tie oli kuralla.

Keitin isännälle ensimmääseksi herättyäni isänpäiväkaffeet. Lahajan olin pakannu jo ehtoolla valamihiksi ja tällänny sen ruokapöytähäv' valamihiksi orottamahan. Eipä siinä sen suurempia seremoonioota vietetty.

Aamupalaj’ jäläkihil’ laitoon pyykkikonehen töihin. Sitte istuun kaikes rauhas keittiön pöyrän äärehen lakkaamahan kynsiäni.

Kus’ sain pyykit narulle, rupesil’ laittamahar’ ruokaa: suikalelihasoosia, pernoja ja porkkanaraastetta. ”Miester’ ruokaa” näin isänpäivän kunniaksi.

Ruaaj’ jäläkihil’ lähärettihin äireen työnä käymähän. Olivat justihin päiväkaffeella kum’ menimmä. Niilläki oli isänpäivä”kakkua” (kääretorttuleivoksia) vaikk’ ei siel’ oo ensimmäästäkää miestä enää. Se ainua, jok’ on sielä ollu, on siirretty toiselle osastolle, kus’ se pakkas karkaalemahan.

Kotia tultua keitettihim’ meki päiväkaffeet. Isäntä halus maistaa sitä ostamaansa käpykakkua.

Ehtoo menööki sitte varmahan täs konehen ääres. Mitä nyv’ välillä käyv’ vähä hiuksia pesemäs ja laittamas. Ja jos muistan, niin yhyrel’ luonto-ohojelman kattomas. Samalla voin kutua vähä sukkaa. (Mummot kutoo sukkaa.) Mull’ onki selevästi jo mummakuumet nousemas. Oon ostellu varalapsel’lapselleni jo jotaki pientä ja alakaan olla jo kovasti innoosnani, kul’ laskettuhun aikahan om’ melekeen päivällensä kuukausi enää jälijellä.

heräsin aamulla vähä seittemäj’ jäläkihin. Loikoolin siitä vielä puoli kahareksahan ennen kun nousin. Yön mittahan oli satanu ihar’ reippahasti lunta. maas oli kymmenen sentin kerros valakoosta.

aamupalaj’ jäläkihir’ rupesil’ leipomahan tiikerikakkua. tein tupla-annoksen (onneksi), sillä toinen kakku jäi vuokahan kiinni ja repes. Annoon isännälle luvaj’ jotta sen saa syörä surutta siitä pois. itte en tiikerikakusta juurikaa piittaa. sit’ oli aina meillä kotona, niij’ jott’ oon ihan kyllästyny siihen. mutta isäntä tykkää. jos ny sev’ verran sitä hemmottelis isäm’päivän kunniaksi.

kus’ sain kakut paistettua, tein texmex-tortilloja. namskis!

ruoaaj’ jäläkihin käytihin tokmannilla. käskin isännän pistää silimät kiinni, jott’ ei se näje mitä mä ostin sille isänpäivälahajaksi (pesusienen, suihkukeeliä ja geisha-rasian). se tosin tuumaski, jott’ eihän hän oo mun isä. No ei oo, ei. mutta oomma pruukannu muistaa jollaki pienellä isän- ja äitienpäivät.

kotia tultua pistin hantuukit (pyyheliinat) pyykkikonehesehen. ompahan seki homma pois huomiselta. jos sitte paremmin keriittääs käyrä äiteen työnä.

Pännärinkiki kärsii väev’ vähyyrestä. Meit’ oli kyllä aluuksi 6, mutta 2 lähti ennemmin pois. Eipä siinä sitte oikeev’ voitu mitää uuttakaa mennä, ku puolet porukast’ oli pois. Meni taas enemmän tarinoonnin puolelle. Vähä on niinku tänä syksynä tökkiny tuo kirijootuspuoli. Eikä meill’ oo enää ku kaks kokoontumista ennej’ joulutaukua.

Töis superpallo on alakanu käyrä jokahitten hermoolle. Tosin tänään porukka rupes olohoj’ jo niiv’ väsyksis, jotta välill’ ei voinu kun nauraa jostaki ihan olemattomasta. Ja sen suhina ja viheltely on tarttunu poikihinki. Tänäänki yks osas imitoora sitä niin hyvij’ jotta ku viheltely ja vikkelät askelehet alakas lähestyä meirän kämppää, mä kaivauruun poterohoni syvemmälle ja toivooj’ jotta ”älä vain tuu tänne”. Ohi meni, enkä mä eres vilikaasnu. Sitte työkaveri tohtii nostaa päänsä (seki oli yrittäny olla näkymätööntä) – ja rupes nauramahan. Ei se ollukkaa aito ja alakuperäänen superpallo vaan tosi hyvä jälijitelmä. Ja taas nauraa hörskötettihin.

Kotona evästeltihij’ ja sittem’ mun piti ajella poijan pää taas klaniksi. Ku olin saanu sen parturootua, lähärimmä isännän kans ruokakauppahan. Olihav’ väkiä! No, nyp’ pitääs olla pyhänaijan evähät kaapis. Isäntä oli tuonu käpykakunki jo päivällä. Oli tietysti pelijänny, jotta jää muuten kokonansa iliman kakkua. Em’ mä täytekakkua meinannukkaa leipua, mutta tiikerikakkua olis tarkootus huomenna teherä. Ja sej’ jäläkihin pitääs vielä käyrä kattelemas isänpäivälahaja. Se ku ov’ vielä kaupas. Tosim’ mä tieräj’ jo, mitä mä hajen, jott’ ei se oo sinänsä hankalaa.

Äiteen työnäki pitääs keriitä käymähäj’ johonaki välis. No, pyhänä sitte, jos ei huomenna kerkiä. Poikaki lähti kaverin tupariihij’ ja lupas tulla kotia vasta pyhänä. Flikka ei tuu ny kotia ollenkaa, lähetti kortij’ ja suklaalevyn. Tuloo sitte ens pyhänaikana. Yksin tai koiran kans tai kaikki kolome. Ei vielä tierä. Sitte leivotahav’ vasta se täytekakku.

Eileen ei jumpas ollu ku seittemän ihimistä paikalla. Jokahar’ rupiaa sikaflunssa kaatamahav’ väkiä. No, meill’ oli sitte runsahasti tilaa hyppiä.

Tänään havaattij’ jott’ en oo enää ollenkaa niin uupunu kuv’ vielä vähä aikaa sitte. Olsikahan tuosta kirkasvalolampusta sittekki jotaki taikaa? No, ei sillä väliä, mistä johtuu, kuv’ vain olo on pareet.

Tänääm’ meill’ oli se tervehelliser’ ruokavalion tietoisku. Ja vaikka sitä kuinka kuvitteloo tietävänsä kaiken tervehellisestä syömisestä, niin taas havaatti, jott’ ei aina kaikkia osaa huomioora. Mä en esimerkiksi oo koskaa kiinnittäny huomiota elintarvikkehien suolaprosenttiihin. Ja rasvatesti osootti, jotta mä syön erelleenki vääräm’moisia rasvoja. Ja jopa se huononsi mum’ pisteetäni, ku ooj’ jättäny näkyvär’ rasvan kokonansa pois leivältäni. Pitääs sipaasta jotaki pehemoosta kasvisrasvaa kuitenki vähä leivälle. Kum’ melekeen kaikki muu rasva mitä mä syön, onki sitte ns. kovaa rasvaa (juusto, kinkku, liha).

Seuraava tietoisku oj’ joulukuun 1. päivä. Silloon puhutahal’ liikunnasta.

Huomenna mä meen heti aamusta neuvolahan sinne papa-kokeehin. S’ei oo niin häävi reissu, mutta kun kerraj’ järijestävät niim’ meenhäm’ mä. Eipähän tartte sitäkää sitte jossitella.

Meill’ on pomo ruvennu ajattelemahan meirän terveyttä. Meille on tulos kolomen luennon sarija: työterveyshoitaja tuloo puhumahar’ ravinnosta, työterveysfysioterapeutti tuloo puhumahal’ liikunnasta ja sitte tuloo psykolooki puhumaham’ muutev’ vain. Ja ens viikolla tuloo tj. Mitähäj’ jopin postia sill’ oj’ joukosnansa. Aina on oppinu pelekäämähän, kuj’ joku tuloo pääkallonpaikalta meillä käymähän.

Ittelläni on syöpäseula torstaina. Ei mikää mukava käynti, mutta hyvähän s’oj’ jotta tuollaasia järijestetähän. Jos joku sillä eres pelastuus, jos aijoos havaatahan.

Sain lauantaita vasten yön nukuttua niin hyvij’ jott’ olin hetken aikaa aamusta ihan pirtiä. Niimpä kannoon petivaatteet pihalle tuuleentumahaj’ ja pistin lakanat pyykkikonehesehen. Sitte laitoon makkarasopan tuleelle ja menin uusimahan terassin pyykkinaruja. Isäntä tuli häsyyhin. Onneksi. En varmahan olsi itte saanu niitä kiristettyä tarpeheksi ja verettyä tarpeeksi tiukalle solomulle.

Käytihin sitte jo päivällä saunas, ku ehtooll’ oli se kirkkoreissu. Väkiä oli kirkko täynnä ja monta tuttua nimiä lujettihiv’ vainajaaj’ joukos. Ja vaikka Sirkan anopin ja Sirkan kuolemav’ välis oli vain kuus päivää, oli siinäki keriinny aika monta muuta kuoleentumahan.

Kirkkomaa oli niin komiana kynttilöörev’ valomerenä, jottahan. Kuurelle hauralle meki veimmä kynttilän.

* * *

Tänään on pyykinpesu jatkunu. Siitä selevittyäni lähärimmä äireen työnä käymähän. Mä lähärin ereltäkäsin kävellej’ ja isäntä tuli peräs autolla ja noukkii mun sitte matkalta kyyttihin. Askelmittari ei vain toiminu. S’ei ollu laskenu mulle ku 210 askelta, vaikka kerkesin kävellä varmahan likemmäs kaks kilometriä.

Enkä muuten enää kärsi äiteen suhtehen huonua omaatuntua: mä hoksasin eileen, jott’ eihäm’ me oltaasi voitu sitä mihinkää kirkkohov’ vieräkkää, kun niitä ruvetahal’ laittamahan yöpuulle jo silloon seittemän aikoohin ja henkilökunta lähtöö sej’ jäläkihin pois. Ei siel’ olsi ollu ketää ottamas vastahan äitejä kirkom’menojej’ jäläkihin. Jotta se siitä kipuulusta.

Mä alakaan oikiasti jo vähä huolestua omasta jaksamisestani. Ku tuntuu, jotta jaksaj’ justihin työpäiväv’ verran sinnitellä ja huonosti senki. Ehtoosin ej’ jaksa – enkä piittaa – teherä enää mitää. Uuvuttaa kuunnella työkaverin kertomuksia, mitä kaikkia s’ol’ leiponu. Ja superpallo vuotaa – siitä kuuluu pihinää, mihinä vain se liikkuuki. Se luuloo vissihin viheltävänsä, mutta siitä puuttuu justihin se vihellys ja vain puhallus oj’ jälijellä. Että osaa seki ärsyttää.

No, onneksi on pyhänaika välis. Huomenna on ehtookirkko. Sielä lujetahan kaikkiev’ vuoren aikana kuollehien nimet ja sytytehän kynttilä jokahittelle. Meen sinne ja käyn sitte hauroolla viemäs omat kynttiläni. Äitee olis varmahan halunnu kans kirkkohon, mutta min' en ny yksinkertaasesti jaksanu ruveta järijestöhön. Meev' vain käymähän sielä huomenna enkä ota koko asiaa puheeksi. Oonko mä huono tytär?

Pyhä mulla menööki sitte pyykinpesus. Jott’ ei siis mitää uutta auringon alla. Paitti, jotta tänään hiteli vähä valakoosta, mutta se katos saman tien.

Nyt alakaa olla niim’ palijo kaikem’moista, jotta ei enää osaa eres kertuakkaa! Ikäviä asioota.

Olis palijo mukaveet, jos vois eres joskus tuora tänne jotaki mukavaa.

Min’ en ny maraja enämpää. Pitäkää huolta ittestännä. Elämä on täynnä yllätyksiä, ikäviäki.

Tää päivä on ollu harmaa ja tihkusateenen. Aamulla mietiij’ jotta ottaasinko jo kirkasvalolampun keittiön pöyrälle. Jotenki on niiv’ vetämätöön olo, jotta jos siit’ olis jotaki apua. Täytyy vissihin huomenna kokeella.

Tänään piti olla viimmeenen päivä ku olin lomautusten takia yksin taloushallinnos. Kattotahan ny, mitä tuleman pitää.

Tänä aamuna nukuun pitkältä, ku tuli yöllä valavottua. Ei onneksi ollu mikää kiirus mihinkää. Puoliltapäivin tosin mentihin siskoom’miehen työ. Siel’ oli molemmat nuorekki perheenensä. Oli ihanaa nähärä, mutta huomasij’ jotta tunteeren päälle se otti ja vähä on ollu ny itkuunen olo.

Käytihin samalla reissulla äitejä kattomas. Veliiki tuli sinne.

Kotia tultua on sitte laulatettu niin pyykkikonesta ku kuivausrumpuaki.

Pääsin tänä aamuna aijoos ylähä. Käytihin heti aamusta kaupas ja ku päivä rupes valakeemahar’ rupesin pesöhön klasia. Alootin niistä, joihinka vaihran karteekit. Eli työhuone, keittiö, sauna ja pukuhuone. Loput jätin orottamahan uutta inspiraatiota.

Isännän siskoo tuli piipahtamahan samalla ku oli käyny kattomas miestänsä sairaalas. Mies on ollu jo jonku aikaa teholla. Putos puusta tai tikkahilta, ku meinas kaataa pihapuun. Tilanne ei oo oikeev’ valoosa. L

Olis kyllä jo nuo ikävät uutiset mum’ mielestäni piisannu. Mutta sitähän ei tietysti meiltä kysytäkkää. Ne vain annetahan.

Höh! Flikka ei nys’ sitte tuukkaa kotia syyslomalla. Sill’ on ollu töitä maanantaina ja on taas perijantaina. Ja lopuv’ viikkua sanoo tekevänsä opinnäytetyötänsä. Sanoo, jott’ ei tulsi täälä sitä kumminkaa teheneheksi. Onhan se vähä niinki. Ja seki on totta, jotta se koulu on ny enssijaanen asia.

Eileen oli tanssijumppa. Opetellahaj’ jotaki askelsarijaa irkkumusiikkihin. Ihan hauskaa, vaikk’ ei aina ”ihan oikeen” meekkää. Hiki kumminki kerkiää tulla, ku tunti tanssitahaj’ ja sitte om’ puolen tunniv’ lihaskunto- ja venyttelyosuus.

Sieltä tulles om’ mukava mennä lämpöösehen saunahan pesöhön hiet pois.

Ompa ollu mukava nukkua kunnolla taas pitkästä aikaa! Kyllä tämä tästä - hilijoollensa.

Tosin sumuunej’ ja harmaa päivä pakkas ruveta ehtoopäivästä väsyttöhön. Kaffettunnilla haukottelimma yks toisensa jäläkihiv’ vuorootellen.

Kotia tultua keräsin pyykit pois narulta ja kääriin kaappihin. Yllätys oliki melekoonen, kum’ mun vaatekomero näytti ensi vilikaasulla melekeen tyhyjältä. Se taas johtuu siitä, jotta vaatteet henkariinensa ja tankoonensa olivat komerol’ laattialla. Oli muovinen kannake pettäny. Onneksi isännällä oli jemmas uus kannake rikkoutunehen tilalle. Sain rettuni taas roikkumahan.

viimme yön nukuun pitkästä aikaa oikeen erinomaasesti – ja pitkähän. Heräsin vasta puoli kahareksalta. Tosin olis pitäny nousta aikaasemmin, ku oli sitte pää kipiä valamihiksi jo herätes.

aamupalaj’ jäläkihil’ laitoon pyykkikonehen töihin. ensimmääsen konehellisen aikana lakkasin kynnet, toisen konehellisen aikana keitin. Tein yhteishyvän ruokaleheren ohojehella sipulipiffiä. Olivat kuulemma niin hyviä, jotta saa teherä toistekki.

kolomannella konehellisella traijasin kesävaattehia vaatehuonehesehej’ ja silitin työvaattehet huomiselle.

Päivemmällä kasasin vauvan villapaitaa. (sille muv’ vielä syntymättömälle varalapsel’lapselleni) ja samalla silimäälin frasieria televisiosta. ehtoopäivällä pää oli sev’ verran kipiä, jotta piti ottaa lääket ja oikaasta hetkeksi soffalle. sillä se sitte meni ohi. taitaa johtua niskoosta. tuntuuvat kipeeltä. pitääs venytellä, mutta…

kuurem’ mais oli pyykit pestynä ja päästihin käymähän äireen työnä. Ei oltu kauaa, kun niill’ oli ehtootoimet sielä alakamas.

Ja taas herättihin aiva erimoisehen päivähän. Puoli seittemältä, kun nousin ylähä, oli vielä pimiää, mutta heti hoksas, jotta pihall’ ov’ valakoosta. Oli yön aikana tullu räntää ja sateli aamullaki vielä hilijoollensa.

Ylähänoustuani söin aamupalan kaikes rauhas ja lujeskelin päiväl’ leheren. Sitte riipaasin sängystä petivaattehet pois. Lakanat pyykkihij’ ja petivaattehet parvekkehelle tuulettumahan. Sillä välin pesin makuukamarin klasij’ ja vaihroov’ verhot ja matot ja kattelin toisen päiväpeitonki. Kummasti muuttaa kämppä näkyänsä, ku vaihretahan toisev’väriset tekstiilit. Kesän aijan oli vaaliansinistä, ny ol’ luonnovalakoosesta kalalangasta ammoosina aikoona virkkaamani päiväpeitto ja ruskia-valako-musta-harmaat karteekit ja matot.

Sitte kannoon petivaattehet takaasi ja laitoon puhtahat lakanat. Isäntä eherootti, jotta lähärettääs kattomahan uutta kirpparia, joka hehkutti, jotta siel’ on tehtahiel’ loppueriä ja huonekalujaki myinnis. Meirän tekis mieli uutta ruokaaluryhymää. Mutt’ ei sielä meille ollu oikeem’ mitää. Lahajapaperia ostin viis rullaa kaharella eurolla, kaks tavallista ja kolome rullaa jouluusta. Ja kaharen euron nipun jouluaiheesia pakettikorttia (tarroja). Saatei täs jouluhunkaa enää kovin pitkä oo.

Käytihiv’ vielä toisellaki kirppiksellä, jost’ ei ostettu mitää. Johtuu siitä, jotta m’oon ny käytännös p.a. seuraavahan tilihin asti. Jos mull’ olis ollu rahaa, olsiv’ varmasti teheny löytöjä. Siel' olis ollu esim. yks aiva käyttämätöön pitkä villatakki, johon' oli lapokki vielä kiinni ja hintapyyntö vain 15,-. Ja kirijoja hyllykaupalla!

Isäntä halus tarijota mulle ruaan hienosti ABC:llä… Ei siinä mitää. Ruokaa oli runsahasti. Otin sinihomejuustobroileriruukun. Annos oli niin isoo, jott’ ev’ varmahan puoliakaa jaksanu syörä.

Ruokaostoksilla oli sej’ jäläkihin heleppo käyrä, ku oli maha täynnä: ei teheny mitää mieli. Ostettihiv’ vain aiva pakolliset.

Nyk’ kello ov’ vasta puoli kaks ja täs olis aikaa teherä vaikka mitä, mutt’ ei taharo huvittaa. Olokohot!

Yöllä satanu rämpset on ny melekeen sulanu pois. Lämpötila on nollas ja vähä tihkuttaa vettä. Pimiä päivä tänäänki.

Nyt oli sitte ihan eri kelit ku eileen. Aamusta jo satoo vettä ja lämpötila oli vähä plussan puolella.

Aamukaffeella töis saatihin täytekakkua. Pomost’ oli eileen ehtoolla tehty faari.

Duraselli oli aika vaitonaanen tänään. En tierä, olisko sillä ollu oikeen töitä!

Mun piti mennä töirej’ jäläkihiv’ viemähän Sirkan hauralle nimipäiväkynttilä, mutta enhäm’ mä sitä muistanu ottaa aamulla joukkohon. Niimpä tulin ensi syömähäj’ ja lähärettihin sitte hautuumaalle. Meinasij’ jott’ oltaas samalla käyty Erkin työnä, mutta isäntää vilutti ja sill’ oli pää kipiä, niij’ jotta ajettihiv’ vain ohi tällä kertaa. Täytyy käyrä joskus toiste.

M’oon taas vaihteeksi kirijannu syömisiäni ylähä ja vaikka kuinka luulen tietäväni, kuinka pitääs syörä, niin palijo on tullu yllätyksiä ja oon taas havaannu, kuinka nätisti se 1200 kaloria ylittyy. Tänään esim. tuo täytekakku haukkas siitä varmahav’ viirenneksen, jos ei vain enämmänki. Se tarkoottaa sitä, jotta tän’ ehtoona ei sitte syörä enää mitää. Juora saa jotaki vähäkalorista. Ankiaa täm’ on, mutta pakko on teherä näin ku oon niin laiska liikkumahanki.

Osaankaham’ mä enää kertua ja kirijoottaa mitää tästä tavallisesta arijesta? Tuntuu, jotta ajatukset on pyöriny viimme aikoona enämmän kuoleman ku elämän puolella.

Ja tuntuu, jott’ ei enää tapahru mitää niin tärkiää, jotta siitä pitääs varta vaste toisille toitottaa.

Töis on ollu enämmäj’ ja vähemmän kiirusta ja itte oon ollu enämmäj’ ja vähemmäv’ väsyksis. Yleensä enämmän.

Harrastukset on tääv’ viikon katkolla, ku tääl’ on syysloma.

Täm' on näköjään ihan töks-töks ja min' oon tööt.