Tänään on ollu ihav’ vain kotopäivä. Ihanaa, jotta eres kerrav’ viikos on sellaanen päivä, jott’ ei tartte lähtiä mihinkää. Päätin nimittääj’ jott’ emmä mee kattomahan äitejäkää ny, ku oon viikolla käyny sen työnä kahareesti. Käymmä sitte viikolla joku ehtoo, ku ens pyhänaikana ollahan sielä Mikkelir’ reissulla, niin ei päästä silloon käymähän.

Pyykkiä pestes ja kototöishän tää päivä om’ menny. Pyykkikonehen kans meinas tulla trykommia (vahinkua), ku rupesin aukaasemahan nukkasihtiä. S’ei suostunu tulohon konehesta pihalle. Ajattelij’ jotta siel’ on syrppääntyneheneä kilo karonnehia sukkia. Isäntä sitte sai pihiriillä verettyä sen pihalle. Siel’ ei ollu ku kaks hiuspinnaa, mutta n’oli sillä lailla pahimmooksi pitkällä sieltä sihiristä, jott’ ei se pääsny tulohon pois. Em’ m’olsi varmahan muuten hoksannukkaa, mutta kur’ rupes konehev’ vierehel’ laattialle ilimestymähän pesun aikana likavettä. No, toivottavasti se nyt tuolla korijaantuu, jott’ ei tartte mitää suurempaa remonttia ruveta teköhön.

Yöllä oli vissihin ollu nollan pinnas, kun nurmikko näytti kuuraaselta aamulla. Mukavaa, kuivahtaa vähä piha ja tiet. Meirän tie onki varsinaasta savivelliä märijällä kelillä.

Harvinaasev’ väsynyttä sakkia oli täälä huushollis tänä aamuna. Kello oli melekeen puoli yhyreksän, kun nousin ylähä. Ja silloonki oikiastansa vain sen takia, jotta rupes tulohon pää kipiäksi.

Isäntä nousi ylähä vasta ku kaffet oli valamista. Aamupalat siinä nautittihij’ ja kannettihin petivaattehet parvekkehelle tuuleentumahan. Sitte lähärettihin jouluostoksille. Sain iham’ mukavasti jo hankittua kaikem’moista. Ja ittelleni sain sen hupparinki, jot’ ooj’ jo pitkähän kattellu. Se löytyy Sittarin poistorekistä viirellätoista eurolla. Ja samalla löysin mustan pitsineuletakin, 15 eurua seki. Isäntä ne maksoo, sanoo jott’ ovat sitte nimipäivälahajaa J Se vain passaa. Mä nimittään ostin sille nimipäivälahajaksi collegepuseron, jota se itte piti kallihina. S’oli vähä vajaat nelijäkymppiä, mutta kum’ mull’ oli kympin etuseteli, niin se meni samoohin hintoohin J

Ruokakaupastakaa ei tarvinnu tuora palijo mitää. Tänään syötihiv’ vanhoja ruaal’ loppuja ja huomenna lupasin teherä pernavoita, kum’ meill’ on kypsää uunilihaa jääkaapis lisukkeheksi.

Syönnij’ jäläkihin käyyn sytyttelemäs kynttilöötä pihalle. Tänään on ollu ihana ilima, ku aurinko om’ paistanu ja vaikka tuuli, s’oli lämpööstä tuulta. Heti om’ mielialaki toisem’moinen, ku on kirkas ilima. Jotta jos aamulla vähä väsyttiki, niin s’on kyllä karonnu päiväm’ mittahan.

Eileen töistä tullesnani käyyn korijoottamas äireen silimäklasit ja vein ne sille Lintulahan, johonka s’oli jo siirretty takaasi. Pissatulehrus sielt’ oli taas löytyny, mutta muuten ei mitää. Paitti se hiras syket. Sen takia ei enää anneta verenpainetlääkitystä. Ehtooll' oli tämäv' vuoren toiseksi viimmeenen Pännärinki.

Tänään o flikan syntymäpäivä. Pistin sille päivällä viestiä siihen aikahan kus’ s’on syntyny. Viettävät synttäriä kaverien kans.

Meiltä lähti töistä työkaveri pitkälle sairaslomalle. Saa 4 x 3 viikoj’ jakson solumyrkkyjä. Jos kaikki menöö hyvin, niin helemikuun puolev’välin tietämillä voirahar’ ruveta orottohon sitä takaasi töihin.

Käyyn töistä tullesnani kattomas äitejä terveyskeskukses. Se itte kielsi, jotta hänell’ olis ollu mitää hengenaharistusta tai oksentelua eikä hänell’ oo kuumettakaa. Vähä lämpyä vaij’ ja tuota mahaa ne kuunteloo.. Mum' mielestä se kyllä hengitti aika vaikiasti ja poskekki oli punaaset ja lämpööset.

No hyvä oli kumminki, ku tuli käytyä. Havaattij’ jotta sen silimälasit or’ rikki. Käyn huomenna töistä tullesnani korijoottamas ne. Sangast’ oli muovi hajonnu niij’ jotta rauta vain pilikisti esihin. Ei ihime, jos on tullu korvan taa kipiää!

Ilimootin isännän ja itteni sitte Mikkelin pikkujouluhun. Ja maksoonki saman tien. Nyt ei voi enää perua. Tai tietysti voi, mutta rahat meni jo ;)

Eileen ehtoolla soittivat Lintulasta, jotta äitejä on käytetty terveyskeskukses hengenaharistuksen takia. S’oli saanu antipioottikuurin, mutta olo ei ollu ruvennu helepottamahan. Olivat päättänehet lähettää sen tk:n osastolle ainaki yöksi.

Soittelin sitte osastolle ja kyselin kuulumisia. Eivät pitänehet syränperääsenä. Syränfilimis oli tosin torettu hiras syket ja verenpainetlääkitys oli lopetettu. Ilimeesesti olo oli jonku verran helepottanu ja oli syöny iltapalaaki.

Myöhemmin kysääsin isännältä vielä rr-pikkujoulusta. Kus’ se heti ensimmääseksi totes, jott’ on niin kaukana (Mikkelis). Eileen sitte mainittij’ jotta perijantaina olis viimmeenen ilimoottautumispäivä. Se kysyy, jotta teköökö mun mieli sinne. Ei, ku ihan huvikseni oov’ vain tulostellu ohojelmaa ja ottanu selevää etääsyyksistä (vähä yli 300 km/sivu). Iesuksen pönttöpää! Tietysti mun teköö mieli sinne! Olis vissihin pitäny isoolla punaasella tussilla kirijoottaa paperiihij’ jotta tänne mä haluan, jotta s’olis ymmärtäny.

Lupas se sitte lähtiä mun kans, vaikka sielä pitääki olla yön yli. (Voi kauhiaa sentähäre!) Melekeem’ meni jo huvitus koko reissusta, mutta mä kasaav’ vielä itteni enkä anna sen pilata mun iluani.

No niin – mukava viikol’loppu flikan kans on ohi. Aiva liika nopiaa se kuluu.

Lauantaina kulijimma kaupoolla. Flikka löysi mieleesensä talavitakij’ joka istuu sille kuv’ valettu. Lisäksi löytyy neulepaita ja aluusvaattehia ja sukkia ja hiustenhoitotuottehia. Min’ em’ malttanu sitte ostaa ittelleni mitää. Kunhan sovitin yksiä saappahia, joit’ oon mainoksesta kuolannu. Se sai ny tällä kertaa piisata.

Tänään flikka teki meille kanapastaa, jok’ on aiva mielettömän hyvää. Namskis! Ruaaj’ jäläkihin käytihin äitejä kattomas ja hakemas junalippu valamihiksi. Ehtoolla sitten vietihin flikka junalle. No, reirun kuukauren päästä nähärähän taas J

Näyttää nimittään siltä, jotta jourumma tänä vuonna aikaastamahaj’ joulua viikolla, ku vävypoijan alaku päivystää joulun aijan, ja niill’ on suunnitelmis tulla tänne sitte viikkua ennej’ joulua.

Om’ mielenkiintoosta nähärä, montako meit’ on huomenna töis. Perijantain’ oli nimittäin kolome pois. Jos s’on jo sikaflunssaa, niin sitte täs saa kohta ruveta kuuhoolemahan omaaki oluansa. Ei tosin yhtää vielä tunnu siltä, jott’ olis eres tulos kipiäksi. Vaikk’ ei pomonkaa ollu perijantaiaamulla ollu vielä mitää, mutta sanoo, jotta puoli kymmeneltä nakkas kuumehen päälle ihan ku katkaasijasta kääntäen. Toinel’ lähti sitte puolem’päiväj’ jäläkihin, ku muksulle oli nousnu kuumet. Ja kolomas on ollu pois tiistaista asti.. Se orotti perijantaina lapratuloksia.

Valamistelin eilisehtoon viikol’lopun tarijooluja. Leivoon ja täytin täytekakun kostumahan, tein makaronilaatikon ja tein voileipäkakun kuorrutusta vaille valamihiksi.

Laitoon sen synttärilahajanki valamihiksi. Kaikel’laasta sälää ja pikku ”jekku” joukos. Kiva nähärä sen ilime.

Sitte luin flikan opinnäytetyön. S’oliki teheny mum’ mielestäni tosi hienon. Tästä versiosta puuttuu vielä kuvat ja loppuviilaukset. Mutta isoon työn s’on teheny kaikkinensa taustatietoja kerätesnänsä. Om’ mielenkiintoosta nähärä se sitte valamihina.

Poika lupas hakia työharijoottelusta tullesnansa flikan junalta. Mä saan mennä siis suoraa kotia ja laittamahan ruokapöyräv’ valamihiksi. Onpa mukava saara se mukula taas pitkästä aikaa kotia.

Meillä alakaa työmaalla väki vähentyä: yks on jo kolomatta (vai nelijättä?) päivää pois, pomo lähti puoliltapäivin, sitte myyntipäällikkö, jonka poika oli sairastunu ja just tuli tieto työkaverilta, jotta hän ol' loppupäivän pois. Tarkoottaa sitä, jotta mä oon tänään puoli viitehen töis...

Poika kömpii eileen ehtoolla viluusena ylähäkertahan. Sill’ oli kuumetta 39,5. Tietysti sitte käytihil’ läpi sikaflunssan oireet, mutta on tainnu vain vilustuttaa ittensä, ku on ollu kaverin työnä pyhänaikana ja olivat sielä ajellehet peltoautolla. Sillä nousoo kuumet yleensä heti korkialle. Toisin ku flikalla ja mulla. Meille nousoo vain pientä lämpyä, jott’ ei kehtaa olla pois koulusta ja töistäkää, ku ei tunne ittiänsä oikeen reiruhun kipiäksi. Tuos se torkkuu peiton alla iskäj’ ja äiskän soffalla eilisehtoon.

Aamull’ oli kuumetta ollu 38,2. Hoitaja oli kuitenki kirijoottanu sille kolome päivää sairaslomaa. Mutta ehtoolla s’oli jo tuos jalakeella. Viluusen oloosena toki vieläki.

Mikä pettymys, ku ehtoolla alakoo sataa vettä. Aamulla maisema oli ankia, ku suurin osa erellisyönä satanehesta lumest’ oli sulanu pois ja tie oli kuralla.

Keitin isännälle ensimmääseksi herättyäni isänpäiväkaffeet. Lahajan olin pakannu jo ehtoolla valamihiksi ja tällänny sen ruokapöytähäv' valamihiksi orottamahan. Eipä siinä sen suurempia seremoonioota vietetty.

Aamupalaj’ jäläkihil’ laitoon pyykkikonehen töihin. Sitte istuun kaikes rauhas keittiön pöyrän äärehen lakkaamahan kynsiäni.

Kus’ sain pyykit narulle, rupesil’ laittamahar’ ruokaa: suikalelihasoosia, pernoja ja porkkanaraastetta. ”Miester’ ruokaa” näin isänpäivän kunniaksi.

Ruaaj’ jäläkihil’ lähärettihin äireen työnä käymähän. Olivat justihin päiväkaffeella kum’ menimmä. Niilläki oli isänpäivä”kakkua” (kääretorttuleivoksia) vaikk’ ei siel’ oo ensimmäästäkää miestä enää. Se ainua, jok’ on sielä ollu, on siirretty toiselle osastolle, kus’ se pakkas karkaalemahan.

Kotia tultua keitettihim’ meki päiväkaffeet. Isäntä halus maistaa sitä ostamaansa käpykakkua.

Ehtoo menööki sitte varmahan täs konehen ääres. Mitä nyv’ välillä käyv’ vähä hiuksia pesemäs ja laittamas. Ja jos muistan, niin yhyrel’ luonto-ohojelman kattomas. Samalla voin kutua vähä sukkaa. (Mummot kutoo sukkaa.) Mull’ onki selevästi jo mummakuumet nousemas. Oon ostellu varalapsel’lapselleni jo jotaki pientä ja alakaan olla jo kovasti innoosnani, kul’ laskettuhun aikahan om’ melekeen päivällensä kuukausi enää jälijellä.

heräsin aamulla vähä seittemäj’ jäläkihin. Loikoolin siitä vielä puoli kahareksahan ennen kun nousin. Yön mittahan oli satanu ihar’ reippahasti lunta. maas oli kymmenen sentin kerros valakoosta.

aamupalaj’ jäläkihir’ rupesil’ leipomahan tiikerikakkua. tein tupla-annoksen (onneksi), sillä toinen kakku jäi vuokahan kiinni ja repes. Annoon isännälle luvaj’ jotta sen saa syörä surutta siitä pois. itte en tiikerikakusta juurikaa piittaa. sit’ oli aina meillä kotona, niij’ jott’ oon ihan kyllästyny siihen. mutta isäntä tykkää. jos ny sev’ verran sitä hemmottelis isäm’päivän kunniaksi.

kus’ sain kakut paistettua, tein texmex-tortilloja. namskis!

ruoaaj’ jäläkihin käytihin tokmannilla. käskin isännän pistää silimät kiinni, jott’ ei se näje mitä mä ostin sille isänpäivälahajaksi (pesusienen, suihkukeeliä ja geisha-rasian). se tosin tuumaski, jott’ eihän hän oo mun isä. No ei oo, ei. mutta oomma pruukannu muistaa jollaki pienellä isän- ja äitienpäivät.

kotia tultua pistin hantuukit (pyyheliinat) pyykkikonehesehen. ompahan seki homma pois huomiselta. jos sitte paremmin keriittääs käyrä äiteen työnä.

Pännärinkiki kärsii väev’ vähyyrestä. Meit’ oli kyllä aluuksi 6, mutta 2 lähti ennemmin pois. Eipä siinä sitte oikeev’ voitu mitää uuttakaa mennä, ku puolet porukast’ oli pois. Meni taas enemmän tarinoonnin puolelle. Vähä on niinku tänä syksynä tökkiny tuo kirijootuspuoli. Eikä meill’ oo enää ku kaks kokoontumista ennej’ joulutaukua.

Töis superpallo on alakanu käyrä jokahitten hermoolle. Tosin tänään porukka rupes olohoj’ jo niiv’ väsyksis, jotta välill’ ei voinu kun nauraa jostaki ihan olemattomasta. Ja sen suhina ja viheltely on tarttunu poikihinki. Tänäänki yks osas imitoora sitä niin hyvij’ jotta ku viheltely ja vikkelät askelehet alakas lähestyä meirän kämppää, mä kaivauruun poterohoni syvemmälle ja toivooj’ jotta ”älä vain tuu tänne”. Ohi meni, enkä mä eres vilikaasnu. Sitte työkaveri tohtii nostaa päänsä (seki oli yrittäny olla näkymätööntä) – ja rupes nauramahan. Ei se ollukkaa aito ja alakuperäänen superpallo vaan tosi hyvä jälijitelmä. Ja taas nauraa hörskötettihin.

Kotona evästeltihij’ ja sittem’ mun piti ajella poijan pää taas klaniksi. Ku olin saanu sen parturootua, lähärimmä isännän kans ruokakauppahan. Olihav’ väkiä! No, nyp’ pitääs olla pyhänaijan evähät kaapis. Isäntä oli tuonu käpykakunki jo päivällä. Oli tietysti pelijänny, jotta jää muuten kokonansa iliman kakkua. Em’ mä täytekakkua meinannukkaa leipua, mutta tiikerikakkua olis tarkootus huomenna teherä. Ja sej’ jäläkihin pitääs vielä käyrä kattelemas isänpäivälahaja. Se ku ov’ vielä kaupas. Tosim’ mä tieräj’ jo, mitä mä hajen, jott’ ei se oo sinänsä hankalaa.

Äiteen työnäki pitääs keriitä käymähäj’ johonaki välis. No, pyhänä sitte, jos ei huomenna kerkiä. Poikaki lähti kaverin tupariihij’ ja lupas tulla kotia vasta pyhänä. Flikka ei tuu ny kotia ollenkaa, lähetti kortij’ ja suklaalevyn. Tuloo sitte ens pyhänaikana. Yksin tai koiran kans tai kaikki kolome. Ei vielä tierä. Sitte leivotahav’ vasta se täytekakku.

Eileen ei jumpas ollu ku seittemän ihimistä paikalla. Jokahar’ rupiaa sikaflunssa kaatamahav’ väkiä. No, meill’ oli sitte runsahasti tilaa hyppiä.

Tänään havaattij’ jott’ en oo enää ollenkaa niin uupunu kuv’ vielä vähä aikaa sitte. Olsikahan tuosta kirkasvalolampusta sittekki jotaki taikaa? No, ei sillä väliä, mistä johtuu, kuv’ vain olo on pareet.

Tänääm’ meill’ oli se tervehelliser’ ruokavalion tietoisku. Ja vaikka sitä kuinka kuvitteloo tietävänsä kaiken tervehellisestä syömisestä, niin taas havaatti, jott’ ei aina kaikkia osaa huomioora. Mä en esimerkiksi oo koskaa kiinnittäny huomiota elintarvikkehien suolaprosenttiihin. Ja rasvatesti osootti, jotta mä syön erelleenki vääräm’moisia rasvoja. Ja jopa se huononsi mum’ pisteetäni, ku ooj’ jättäny näkyvär’ rasvan kokonansa pois leivältäni. Pitääs sipaasta jotaki pehemoosta kasvisrasvaa kuitenki vähä leivälle. Kum’ melekeen kaikki muu rasva mitä mä syön, onki sitte ns. kovaa rasvaa (juusto, kinkku, liha).

Seuraava tietoisku oj’ joulukuun 1. päivä. Silloon puhutahal’ liikunnasta.

Huomenna mä meen heti aamusta neuvolahan sinne papa-kokeehin. S’ei oo niin häävi reissu, mutta kun kerraj’ järijestävät niim’ meenhäm’ mä. Eipähän tartte sitäkää sitte jossitella.

Meill’ on pomo ruvennu ajattelemahan meirän terveyttä. Meille on tulos kolomen luennon sarija: työterveyshoitaja tuloo puhumahar’ ravinnosta, työterveysfysioterapeutti tuloo puhumahal’ liikunnasta ja sitte tuloo psykolooki puhumaham’ muutev’ vain. Ja ens viikolla tuloo tj. Mitähäj’ jopin postia sill’ oj’ joukosnansa. Aina on oppinu pelekäämähän, kuj’ joku tuloo pääkallonpaikalta meillä käymähän.

Ittelläni on syöpäseula torstaina. Ei mikää mukava käynti, mutta hyvähän s’oj’ jotta tuollaasia järijestetähän. Jos joku sillä eres pelastuus, jos aijoos havaatahan.

Sain lauantaita vasten yön nukuttua niin hyvij’ jott’ olin hetken aikaa aamusta ihan pirtiä. Niimpä kannoon petivaatteet pihalle tuuleentumahaj’ ja pistin lakanat pyykkikonehesehen. Sitte laitoon makkarasopan tuleelle ja menin uusimahan terassin pyykkinaruja. Isäntä tuli häsyyhin. Onneksi. En varmahan olsi itte saanu niitä kiristettyä tarpeheksi ja verettyä tarpeeksi tiukalle solomulle.

Käytihin sitte jo päivällä saunas, ku ehtooll’ oli se kirkkoreissu. Väkiä oli kirkko täynnä ja monta tuttua nimiä lujettihiv’ vainajaaj’ joukos. Ja vaikka Sirkan anopin ja Sirkan kuolemav’ välis oli vain kuus päivää, oli siinäki keriinny aika monta muuta kuoleentumahan.

Kirkkomaa oli niin komiana kynttilöörev’ valomerenä, jottahan. Kuurelle hauralle meki veimmä kynttilän.

* * *

Tänään on pyykinpesu jatkunu. Siitä selevittyäni lähärimmä äireen työnä käymähän. Mä lähärin ereltäkäsin kävellej’ ja isäntä tuli peräs autolla ja noukkii mun sitte matkalta kyyttihin. Askelmittari ei vain toiminu. S’ei ollu laskenu mulle ku 210 askelta, vaikka kerkesin kävellä varmahan likemmäs kaks kilometriä.

Enkä muuten enää kärsi äiteen suhtehen huonua omaatuntua: mä hoksasin eileen, jott’ eihäm’ me oltaasi voitu sitä mihinkää kirkkohov’ vieräkkää, kun niitä ruvetahal’ laittamahan yöpuulle jo silloon seittemän aikoohin ja henkilökunta lähtöö sej’ jäläkihin pois. Ei siel’ olsi ollu ketää ottamas vastahan äitejä kirkom’menojej’ jäläkihin. Jotta se siitä kipuulusta.

Mä alakaan oikiasti jo vähä huolestua omasta jaksamisestani. Ku tuntuu, jotta jaksaj’ justihin työpäiväv’ verran sinnitellä ja huonosti senki. Ehtoosin ej’ jaksa – enkä piittaa – teherä enää mitää. Uuvuttaa kuunnella työkaverin kertomuksia, mitä kaikkia s’ol’ leiponu. Ja superpallo vuotaa – siitä kuuluu pihinää, mihinä vain se liikkuuki. Se luuloo vissihin viheltävänsä, mutta siitä puuttuu justihin se vihellys ja vain puhallus oj’ jälijellä. Että osaa seki ärsyttää.

No, onneksi on pyhänaika välis. Huomenna on ehtookirkko. Sielä lujetahan kaikkiev’ vuoren aikana kuollehien nimet ja sytytehän kynttilä jokahittelle. Meen sinne ja käyn sitte hauroolla viemäs omat kynttiläni. Äitee olis varmahan halunnu kans kirkkohon, mutta min' en ny yksinkertaasesti jaksanu ruveta järijestöhön. Meev' vain käymähän sielä huomenna enkä ota koko asiaa puheeksi. Oonko mä huono tytär?

Pyhä mulla menööki sitte pyykinpesus. Jott’ ei siis mitää uutta auringon alla. Paitti, jotta tänään hiteli vähä valakoosta, mutta se katos saman tien.

Nyt alakaa olla niim’ palijo kaikem’moista, jotta ei enää osaa eres kertuakkaa! Ikäviä asioota.

Olis palijo mukaveet, jos vois eres joskus tuora tänne jotaki mukavaa.

Min’ en ny maraja enämpää. Pitäkää huolta ittestännä. Elämä on täynnä yllätyksiä, ikäviäki.

Tää päivä on ollu harmaa ja tihkusateenen. Aamulla mietiij’ jotta ottaasinko jo kirkasvalolampun keittiön pöyrälle. Jotenki on niiv’ vetämätöön olo, jotta jos siit’ olis jotaki apua. Täytyy vissihin huomenna kokeella.

Tänään piti olla viimmeenen päivä ku olin lomautusten takia yksin taloushallinnos. Kattotahan ny, mitä tuleman pitää.

Tänä aamuna nukuun pitkältä, ku tuli yöllä valavottua. Ei onneksi ollu mikää kiirus mihinkää. Puoliltapäivin tosin mentihin siskoom’miehen työ. Siel’ oli molemmat nuorekki perheenensä. Oli ihanaa nähärä, mutta huomasij’ jotta tunteeren päälle se otti ja vähä on ollu ny itkuunen olo.

Käytihin samalla reissulla äitejä kattomas. Veliiki tuli sinne.

Kotia tultua on sitte laulatettu niin pyykkikonesta ku kuivausrumpuaki.