Se herkästi unohtuu, elämän ainutkertaisuus ja arvaamattomuus. Harva meistä ajattelee, että jokin hetki ,tapaaminen tms voi olla viimeinen.Niin minullekkin kävi, kun veljeni näin viimeisen kerran. Siitä on nyt paljon vuosia, ja muistan kuin eilisen hänen hymynsä ja heilutuksen auton ikkunasta kun toivotteli vielä hyvää uutta vuotta. Vuotta joka hänelle ei koskaan alkanutkaan.
Aika, se on katoavaa.

Siispä, lähimmäisistä kannattaa pitää huolta. Muistetaa heitä jo eläes, pijetää yhteyttä, kasataa muistoja ja nautitaa sit niist ku lähimmäine o nukkunu pois. Mieluummi ikävänkii hetken vierel, ku poissa olo.

Olet saanut muutamalla sanalla kiteytettyä sen tärkeimmän lähimmäisen rakkaudesta!