Mikä pettymys, ku ehtoolla alakoo sataa vettä. Aamulla maisema oli ankia, ku suurin osa erellisyönä satanehesta lumest’ oli sulanu pois ja tie oli kuralla.

Keitin isännälle ensimmääseksi herättyäni isänpäiväkaffeet. Lahajan olin pakannu jo ehtoolla valamihiksi ja tällänny sen ruokapöytähäv' valamihiksi orottamahan. Eipä siinä sen suurempia seremoonioota vietetty.

Aamupalaj’ jäläkihil’ laitoon pyykkikonehen töihin. Sitte istuun kaikes rauhas keittiön pöyrän äärehen lakkaamahan kynsiäni.

Kus’ sain pyykit narulle, rupesil’ laittamahar’ ruokaa: suikalelihasoosia, pernoja ja porkkanaraastetta. ”Miester’ ruokaa” näin isänpäivän kunniaksi.

Ruaaj’ jäläkihil’ lähärettihin äireen työnä käymähän. Olivat justihin päiväkaffeella kum’ menimmä. Niilläki oli isänpäivä”kakkua” (kääretorttuleivoksia) vaikk’ ei siel’ oo ensimmäästäkää miestä enää. Se ainua, jok’ on sielä ollu, on siirretty toiselle osastolle, kus’ se pakkas karkaalemahan.

Kotia tultua keitettihim’ meki päiväkaffeet. Isäntä halus maistaa sitä ostamaansa käpykakkua.

Ehtoo menööki sitte varmahan täs konehen ääres. Mitä nyv’ välillä käyv’ vähä hiuksia pesemäs ja laittamas. Ja jos muistan, niin yhyrel’ luonto-ohojelman kattomas. Samalla voin kutua vähä sukkaa. (Mummot kutoo sukkaa.) Mull’ onki selevästi jo mummakuumet nousemas. Oon ostellu varalapsel’lapselleni jo jotaki pientä ja alakaan olla jo kovasti innoosnani, kul’ laskettuhun aikahan om’ melekeen päivällensä kuukausi enää jälijellä.